University students’ regulation of learning and text processing – examples from medical and teacher education

The general aim of the thesis was to study university students’ learning from the perspective of regulation of learning and text processing. The data were collected from the two academic disciplines of medical and teacher education, which share the features of highly scheduled study, a multidisciplinary character, a complex relationship between theory and practice and a professional nature. Contemporary information society poses new challenges for learning, as it is not possible to learn all the information needed in a profession during a study programme. Therefore, it is increasingly important to learn how to think and learn independently, how to recognise gaps in and update one’s knowledge and how to deal with the huge amount of constantly changing information. In other words, it is critical to regulate one’s learning and to process text effectively. The thesis comprises five sub-studies that employed cross-sectional, longitudinal and experimental designs and multiple methods, from surveys to eye tracking. Study I examined the connections between students’ study orientations and the ways they regulate their learning. In total, 410 second-, fourth- and sixth-year medical students from two Finnish medical schools participated in the study by completing a questionnaire measuring both general study orientations and regulation strategies. The students were generally deeply oriented towards their studies. However, they regulated their studying externally. Several interesting and theoretically reasonable connections between the variables were found. For instance, self-regulation was positively correlated with deep orientation and achievement orientation and was negatively correlated with non-commitment. However, external regulation was likewise positively correlated with deep orientation and achievement orientation but also with surface orientation and systematic orientation. It is argued that external regulation might function as an effective coping strategy in the cognitively loaded medical curriculum. Study II focused on medical students’ regulation of learning and their conceptions of the learning environment in an innovative medical course where traditional lectures were combined wth problem-based learning (PBL) group work. First-year medical and dental students (N = 153) completed a questionnaire assessing their regulation strategies of learning and views about the PBL group work. The results indicated that external regulation and self-regulation of the learning content were the most typical regulation strategies among the participants. In line with previous studies, self-regulation wasconnected with study success. Strictly organised PBL sessions were not considered as useful as lectures, although the students’ views of the teacher/tutor and the group were mainly positive. Therefore, developers of teaching methods are challenged to think of new solutions that facilitate reflection of one’s learning and that improve the development of self-regulation. In Study III, a person-centred approach to studying regulation strategies was employed, in contrast to the traditional variable-centred approach used in Study I and Study II. The aim of Study III was to identify different regulation strategy profiles among medical students (N = 162) across time and to examine to what extent these profiles predict study success in preclinical studies. Four regulation strategy profiles were identified, and connections with study success were found. Students with the lowest self-regulation and with an increasing lack of regulation performed worse than the other groups. As the person-centred approach enables us to individualise students with diverse regulation patterns, it could be used in supporting student learning and in facilitating the early diagnosis of learning difficulties. In Study IV, 91 student teachers participated in a pre-test/post-test design where they answered open-ended questions about a complex science concept both before and after reading either a traditional, expository science text or a refutational text that prompted the reader to change his/her beliefs according to scientific beliefs about the phenomenon. The student teachers completed a questionnaire concerning their regulation and processing strategies. The results showed that the students’ understanding improved after text reading intervention and that refutational text promoted understanding better than the traditional text. Additionally, regulation and processing strategies were found to be connected with understanding the science phenomenon. A weak trend showed that weaker learners would benefit more from the refutational text. It seems that learners with effective learning strategies are able to pick out the relevant content regardless of the text type, whereas weaker learners might benefit from refutational parts that contrast the most typical misconceptions with scientific views. The purpose of Study V was to use eye tracking to determine how third-year medical studets (n = 39) and internal medicine residents (n = 13) read and solve patient case texts. The results revealed differences between medical students and residents in processing patient case texts; compared to the students, the residents were more accurate in their diagnoses and processed the texts significantly faster and with a lower number of fixations. Different reading patterns were also found. The observed differences between medical students and residents in processing patient case texts could be used in medical education to model expert reasoning and to teach how a good medical text should be constructed. The main findings of the thesis indicate that even among very selected student populations, such as high-achieving medical students or student teachers, there seems to be a lot of variation in regulation strategies of learning and text processing. As these learning strategies are related to successful studying, students enter educational programmes with rather different chances of managing and achieving success. Further, the ways of engaging in learning seldom centre on a single strategy or approach; rather, students seem to combine several strategies to a certain degree. Sometimes, it can be a matter of perspective of which way of learning can be considered best; therefore, the reality of studying in higher education is often more complicated than the simplistic view of self-regulation as a good quality and external regulation as a harmful quality. The beginning of university studies may be stressful for many, as the gap between high school and university studies is huge and those strategies that were adequate during high school might not work as well in higher education. Therefore, it is important to map students’ learning strategies and to encourage them to engage in using high-quality learning strategies from the beginning. Instead of separate courses on learning skills, the integration of these skills into course contents should be considered. Furthermore, learning complex scientific phenomena could be facilitated by paying attention to high-quality learning materials and texts and other support from the learning environment also in the university. Eye tracking seems to have great potential in evaluating performance and growing diagnostic expertise in text processing, although more research using texts as stimulus is needed. Both medical and teacher education programmes and the professions themselves are challenging in terms of their multidisciplinary nature and increasing amounts of information and therefore require good lifelong learning skills during the study period and later in work life.

Oppikirja yliopisto-opetuksessa : totuus vai tehtävä?

Referee-artikkeli

Miltä tuntuu palata kotiin? Suomalaisten opiskelijoiden kokema käänteinen kulttuurisokki

Käänteinen kulttuurisokki on ilmiö, josta on puhuttu Suomessa vain vähän, vaikka opiskelijavaihdon suosio on kasvussa. Tässä tutkielmassa kysyn, miten Turun yliopiston opiskelijavaihtoon osallistuneet opiskelijat kokivat paluun Suomeen vuoden kestäneen vaihtojakson jälkeen. Aihetta lähestytään vaihtokohteessa koetun kulttuurisokin kautta, sillä ulkomailla vietetyn ajan kokemukset auttavat ymmärtämään paluukokemuksia. Tutkielman aineisto on kerätty löyhästi strukturoituina teemahaastatteluina kymmeneltä yliopisto-opiskelijalta. Aineistoa analysoitiin hyödyntämällä elementtejä sekä fenomenologiasta että fenomenografiasta. Haastattelujen merkitysyksiköistä muodostettiin tulosavaruus, jonka pohjalta kirjoitettiin tutkimuksen tulokset haastateltavien kollektiivisena kokemuksena. Tutkimuksen tulokset etenevät kronologisessa järjestyksessä siten, että aluksi kartoitetaan tunnelmia vaihtoon lähtiessä ja ulkomailla koettu mahdollinen kulttuurisokki. Sen jälkeen keskitytään paluuseen valmistautumiseen ja siihen liittyviin tuntemuksiin. Itse paluukokemuksien ja paluusta selviytymisen jälkeen pohditaan, mitä vaihtojaksosta jäi käteen: “kolmas tila”, josta tarkkaillaan kotimaata uudesta näkökulmasta, muutoksia persoonallisuudessa ja maailmankatsomuksessa, kielitaitoa ja uusia mielenkiinnon kohteita. Paluuseen kuitenkin liittyy usein myös negatiivisia tunteita siitä, että lähipiiri ei täysin ymmärrä ulkomaanjakson kokemuksia. Haastateltavat eivät kuitenkaan tunteneet itseään ulkopuolisiksi Suomessa, vaikka muuten kansallisessa identiteetissä olikin osaksi tapahtunut muutoksia. Analyysin päättää kuvaus haastateltavien tulevaisuuden suunnitelmista, joihin kaikilla kuului vielä mahdollisena lähtö ulkomaille uudestaan, vaikka pitkällä tähtäimellä tulevaisuus usein nähtiinkin Suomessa. Haastateltavien kokemuksista etsitään analyysissa yhtäläisyyksiä ja eroja aikaisempaan tutkimukseen, jota tässä tutkimuksessa edustavat erityisesti Kalervo Oberg, Stephen Bochner, Peter Adler, Kevin F. Gaw ja Craig Storti. Lopuksi pohditaan mahdollisia keinoja käänteistä kulttuurisokkia helpottamaan.

Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian kulttuurituottamisen suuntautumisvaihtoehto : ensimmäisen opintonsa aloittaneen vuosikurssin seuranta

This thesis is based on a questionnaire presented to pilot students on the Degree Programme in Media, at Helsinki Polytechnic Stadia, of 1999. The initial aim was to discover whether the school was of use in the transition process into a field of work. Based on this, the questions for a questionnaire were formulated. The research thus aimed at answering questions concerning a) whether the education answered the need of working life b) the work situation of respondents and c) how respondents saw the future of Arts Management as well as themselves. The questionnaire was prepared using Stadia's Elomake software on the Internet. There was also a project specific contract for this final project, allowing information gathered during the project to be used in regional curriculum work. The thesis deals with Arts Management curriculum work within the framework provided by polytechnic law as well as Stadia's curriculum work processes. Research and education in Arts Management in Finland generally is also studied, and specifically in Stadia itself. The essence of this final project is derived from the analysis of the answers to the questionnaire. All responses were analysed, with the answers being divided into three subheadings according to the research questions. Questions and answers were also examined through a correlation matrix in an attempt to discover the dependency between things and conclusions were made in the light of relevant source literature. The questionnaire is meant to be used for the follow-up of every graduating Arts Management group. Information obtained through this questionnaire will of benefit in preliminary curriculum work.

"Ja sit ku" : myöhäisleikki-ikäisen lapsen käsitys hoitotyöstä

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää myöhäisleikki-ikäisen eli 4-6-vuotiaan lapsen käsitys hoitotyöstä. Opinnäytetyömme on osa tutkimus- ja kehittämishanketta "Musiikki ja draama lapsen kivun- ja pelonlievittäjinä". Hankkeen osapuolia ovat Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian lisäksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Lasten ja nuorten sairaala sekä Turun yliopisto. Hankkeen tarkoituksena on selvittää, miten draamaa ja musiikkia voidaan käyttää lasten kivun- ja pelonlievitykseen sekä kehittää kulttuurisia kivun- ja pelonlievitysmenetelmiä lasten hoitotyön käyttöön. Käytimme aineiston keruumenetelmänä sadutusta, jonka tarkoituksena on saada lapsen ääni kuuluviin. Toteutimme sadutukset eräässä helsinkiläisessä päiväkodissa. Sadutimme yhteensä 16 lasta, joista 11 kertoi sadun. Annoimme satuihin valmiin aiheen pyytämällä kutakin lasta kertomaan sadun sairaalasta. Analysoimme lasten kertomat sadut induktiivisesti sisällön analyysillä. Keräsimme saduista analyysiyksiköt, joista muodostimme pelkistetyt ilmaisut. Ryhmittelimme ilmaisut kategorioiksi, jotka nimesimme. Tulokseksi saimme käsitekartan, joka jakautui kahdeksi yläkategoriaksi ja edelleen väli- ja alakategorioiksi. Tulosten mukaan myöhäisleikki-ikäisten lasten mielikuvissa hoitotyöhön sisältyy sairaalaan tuleminen ja siellä oleminen. Sairaalaan tuleminen -kategoria sisältää siirtymisen sairaalaan ja sieltä pois sekä terveydentilan muutoksen. Sairaalassa oleminen -kategoria puolestaan sisältää toiminnan sairaalassa, palkitsemisen, houkuttelun sekä sairaalaympäristön. Opinnäytetyömme tulokseksi saamaamme käsitekarttaa ja siitä tehtäviä johtopäätöksiä voidaan hyödyntää jatkossa "Musiikki ja draama lapsen kivun- ja pelonlievittäjinä" -hankkeessa, kun kehitetään kulttuurisia kivun- ja pelonlievitysmenetelmiä lasten hoitotyöhön. Työ tuottaa myös uutta tietoa sadutuksesta aineiston keruumenetelmänä.

Miten klarinetinsoitto aloitetaan? : klarinettikoulujen sisältöjen arvioinnista syntyneitä kehittämisideoita

Olen opinnäytetyössäni tutkinut eräiden klarinettikoulujen sisältöä ja vertaillut, miten ne vastaavat Suomen musiikkioppilaitosten liiton vuonna 2005 julkaisemaa klarinetinsoiton tasosuoritusten sisältöä ensimmäisen perustason osalta. Sisältöjen arvioinnissa ilmenneiden haasteiden innoittamana esittelen työn lopussa joitakin ajatuksiani ja ideoitani koskien kehitteillä olevan klarinettikouluni sisältöä. Esiteltävät ajatukset kumpuavat myös omassa opetustyössäni esille tulleista asioista. Selvitän lisäksi työn alkupuolella klarinetin rakennetta niille, jotka eivät ole olleet tekemisissä klarinetinsoiton kanssa. Tarkasteltavaksi aineistoksi olen valinnut pääkaupunkiseudun kahden suurimman nuottikaupan myydyimmät ja näin ollen klarinetinopettajien eniten käyttämät koulut. Sisältöjen analysoinnissa keskityin sävelten etenemisjärjestykseen ja niiden käyttöön ensimmäisissä melodioissa, etenemisnopeuteen, rekisterin ylityksen harjoittamiseen, kappaleissa käytettäviin sävellajeihin, yhteismusisointiin ja tehtävien monipuolisuuteen. Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota kirjojen ulkoasuun. Olen jättänyt arvioinnin ulkopuolelle ohjelmistovalinnat, koska ne edustavat omalta osaltaan aikansa tyyliä. Tarkastelun tuloksena totean, ettei yksikään klarinettikoulu ole aloittelevan klarinetinsoiton opiskelijan ja hänen opettajansa tarpeita ajatellen tarpeeksi kattava. Esimerkiksi eräässä tarkastelluista kouluista nyansseja ei ole nähty merkittävänä osana musiikkia, eräässä toisessa taas yhteismusisointi on hyvin vähäisessä asemassa. Hyvän alkeiskoulun ominaisuuksiin kuuluu, että se antaa oppilaalle mahdollisimman johdonmukaisesti kokonaisvaltaisen kuvan musiikista ja opittavista asioista. Työni ensisijaisena tarkoituksena on ollut tarjota itselleni tutkimusmateriaalia oman klarinettikoulun tekemistä varten. Toivon, että ajatukseni herättävät klarinetinopettajat ja varsinkin opiskelijat pohtimaan nykyisten ja tulevien klarinettikoulujen sisältöä.

"Tää on just mun juttu" : yhteisöllinen päivä Maunulassa

Opinnäytetyönämme toteutimme yhteisöllisen päivän Helsingissä, Maunulan alueella, yhteistyössä alueen paikallisten toimijoiden verkoston, Maunulatiimin, sekä Haavikon opetus- ja aikuskasvatuskeskuksen kehitysvammaisten nuorten kanssa. Toimimme osana Yhdessä- hanketta, joka on vuonna 2005 käynnistynyt kehittämisprojekti. Hankkeen tavoitteena on luoda inklusiivinen toimintamalli Maunulan alueelle. Tavoitteenamme on rakentaa pysyvä toiminnallinen yhteistyön muoto Haavikon opetus- ja aikuiskasvatuskeskuksen ja Maunulan muiden toimijoiden välille sekä vakiinnuttaa alueelle yhteisöllisyyttä tukeva pysyvä inklusiivinen foorumi. Lisäksi haluamme osallistaa Haavikon opiskelijat tasavertaisina toimijoina yhteisen toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tavoitteisiin pyrkiessämme käytimme luovaan toimintaan perustuvia työmenetelmiä.Toiminnallamme loimme edellytykset alueen yhteisöllisyyden kehittymiselle sekä puitteet erilaisten ihmisten kohtaamiselle. Sosiaalipedagogisista lähtökohdista tarkastellessa keskeisimpinä esiin nousivat: inkluusio, yhteisöllisyys, osallistuminen ja osallisuus, voimaantuminen sekä innostaminen. Opinnäytetyöprosessimme koostui yhteistyöstä Maunulatiimin kanssa, tapahtuman mainonnan ja tiedotuksen organisoinnista sekä oman toimintapisteen suunnittelusta ja toteutuksesta yhteistyössä Haavikon opiskelijoiden kanssa. Opinnäytetyömme huipentui toukokuussa Haavikon opiskelijoita osallistavaan viidakkoseikkailuun Leikkipuisto Maunulassa. Haavikon opiskelijat osallistuivat aktiivisina ja tasavertaisina toimijoina viidakkoseikkailun toteutukseen. Tapahtuma kokonaisuudessaan onnistui kiitettävästi luoden pohjan yhteisöllisen toiminnan järjestämiselle jatkossakin. Kehitysvammaisten nuorten esimerkillinen työskentely yhteisen toiminnan hyväksi vahvisti alueen inklusiivisemman asenneympäristön kehittymistä.

Arviointia arvioimassa : opiskelijoiden näkemyksiä Stadian musiikin koulutusohjelman kurssitutkintojen arvioinnista

Tutkin työssäni Stadian musiikinopiskelijoiden tyytyväisyyttä kurssitutkintojen arviointiin. Musiikin koulutusohjelman tutkintoon johtavan aikuiskoulutuksen opiskelijat pohtivat vuonna 2004 "Opettajan ammattitaidon osoittaminen ja arviointi" -kurssilla ammattiopiskelijoiden kurssitutkintojärjestelmää ja tutkintojen arviointia. Kurssin satona saatiin aiheeseen liittyviä kirjoitelmia sekä opiskelijakysely otsikolla "Miten kehittää kurssitutkintokäytäntöä?" Nämä kirjoitelmat ja kyselyyn saadut vastaukset ovat aineistoani tässä tutkimuksessa. Lisäksi olen haastatellut koulutusjohtaja Kaarlo Hildéniä selventääkseni ammattikorkeakoulu-uudistuksen vaikutusta kurssitutkintoihin. Kyselyn tulosten perusteella kurssitutkintojen arviointia voitaisiin kehittää monilta osin. Etenkin palautteen sisällöstä oli huomautettavaa varsin monella vastaajalla. Myös itsearviointia voitaisiin kehittää tutkinnoissa huomattavasti; yksikään vastaajista ei kokenut, että hänen arviotaan olisi pidetty tärkeänä ja että sillä olisi ollut vaikutusta arviointikeskustelussa. Palaute olisi myös syytä tallentaa, sillä suullisesta palautteesta ei jää monelle mieleen juuri mitään. Positiivisia kokemuksia tutkinnonsuorittajilla oli eniten palautetilaisuuden tunnelmasta. Tutkintoon johtavan aikuiskoulutuksen opiskelijat painottivat kirjoitelmissaan positiivisen palautteen merkitystä sekä yhtyivät nuorisoasteen opiskelijoiden toiveeseen palautteen tallentamisesta. He esittivät myös arviointikoulutusta musiikkioppilaitosten opettajille. Työn tulosten pohjalta voidaan kehittää Stadian ja muiden ammattikorkeakoulujen musiikin koulutusohjelmien kurssitutkintojen arviointia palvelemaan tarkoitustaan paremmin.

Prepreg-materiaalien käyttöopas : prosessin kuvaus

Prepreg-materiaalit ovat olleet käytössä veneiden ja lentokoneiden valmistuksessa vuosia. Vasta muutamia vuosia sitten prepreg-materiaalia alettiin soveltaa apuvälinealaan. Koska prepreg-ortoosien valmistaminen on vain yksi alaluokka ortoosien valmistamisessa, opetusmateriaalia opiskelijoille ei ole paljon tarjolla. Tulevaisuudessa prepreg-materiaalien käyttö ortoosien valmistuksessa tulee pysymään samana tai sen käyttö tulee jopa kasvamaan. Siksi tietoutta prepreg-aineiden käytöstä ja koko valmistusprosessin kulusta oli tärkeää saada apuvälinetekniikan opiskelijoille. Päämääräni oli tehdä keräämistäni tiedoista prepreg-materiaalien käyttöopas. Ennen oppaan valmistamista, keräsin materiaalia oppaaseen erilaisista lähteistä. Haastattelin prepreg- ortoosien asiantuntijaa, luin prepreg-materiaalien valmistajien komposiittitietoja ja muita prepreg- tuotteista olevia teknisiä tietoja. Materiaalin halusin koota helppoon ja kompaktiin tilaan, joten ideana oli tuottaa CD-ROM, jolta tieto olisi helposti poimittavissa. Jotta CD-ROM täyttäisi vaatimustasoni, opiskelin myös oppaan suunnitteluun liittyvää kirjallisuutta. Prepreg-materiaalien käyttöoppaasta tuli loppujen lopuksi 33 sivua pitkä. Opas koostuu 7 pääotsikosta aina materiaaleista prepreg-ortoosin valmistusprosessiin. Pääotsikoiden alla on monia alaotsikoita, jotka kertovat ominaisuuksia ja teknisiä tietoja prepreg-materiaaleista. Opas valmistettiin PowerPoint- ohjelmalla, mikä teki siitä helppokäyttöisen. Jokaiseen osioon pääsee hyperlinkkien kautta painamalla haluamaansa otsikkoa sisällysluettelossa. Moniin kappaleisiin on lisätty kuvia, jotka tuovat lisää informaatiota tekstiin. Oppaan ulkoasu ja värimaailma on myös suunniteltu aiheen mukaan. Oppaasta tulevat hyötymään monet opiskelijat ja jopa työssä olevat, jotka haluavat tietoja prepreg- materiaaleista. Tiedon kokoaminen yhteen helpottaa tiedon hakemista ja säästää paljon aikaa. CD-ROM-opas säilyy myös paremmin kuin paperinen.

Suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoiden yhteisöllisen asiantuntijuuden kehittyminen koulutuksen aikana

Opinnäytetyö kartoittaa suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoiden työn organisoinnin ja tehtävä-jaon nykytilannetta ja kehittämistarvetta. Työn tarve pohjautuu lainsäädäntöön, jonka mukaan kaikkien kuntien tulee pystyä järjestämään hammashoito asukkailleen. Suun terveydenhuollossa hoidon tarve on tällä hetkellä suurempi kuin hoidon tarjonta. Kehittämishanke on osa Työn organisointi ja työnjako terveydenhuollon erityisaloilla -hanketta. Opinnäytetyön tarkoituksena on käynnistää yhteisöllisen asiantuntijuuden kehittäminen työn organisoinnin ja tehtäväjaon parantamiseksi. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoiden yhteisöllisen asiantuntijuuden nykytilanteesta ja kehitystarpeista potilaiden hoidossa. Opinnäytetyö on kvantitatiivinen, ja se on toteutettu projektin omaisesti. Kyselylomake lähetettiin e-lomake muodossa 149 opiskelijalle. Vastanneita oli 50, joista 26 oli suuhygienisti- ja 24 hammaslääkäriopiskelijaa. Kyselyn tulokset analysoitiin SPSS-ohjelmalla. Teoreettisena viitekehyksenä työssä on Hannanin systemoidun kirjallisuuskatsauksen perusteella tuottama malli. Se on valittu työn teoreettiseksi pohjaksi, koska se toimii koko hankkeen teoreettisena viitekehyksenä. Hannanin mallin keskeisiä käsitteitä ovat työtyytyväisyys, työhönsitoutuminen, sairauspoissaolot, työssä vaikuttamisen mahdollisuudet, työstressi, roolikonfliktit ja -epäselvyydet. Kyselyn tulokset osoittavat, että suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijat ovat jokseenkin samaa mieltä siitä, että koulutuksen aikainen yhteistyö on hyvä asia. Tutkimuksen mukaan suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijat ovat epätietoisia toistensa osaamisalueista, mutta molemmat opiskelijaryhmät ovat kuitenkin kiinnostuneita yhteistyön tekemisestä. Monien yhteistyön laatua ja määrää koskevien kysymysten osalta suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoiden näkemykset eivät kohtaa. Kyselyyn vastanneet opiskelijat kokevat informaation kulun riittämättömyyden opiskelijaryhmien ja opettajien välillä yhdeksi ongelmaksi. Samoin tietämättömyys suuhygienisti- ja hammaslääkäriopiskelijoiden välillä toistensa työnkuvasta todetaan ongelmalliseksi. Opinnäytetyö sisältää myös jonkin verran konkreettisia kehittämisehdotuksia edellä mainittuihin ongelmiin. Työssä esitetään muun muassa yhteisen keskustelufoorumin perustamista sekä opetussuunnitelmien muutoksia. Opinnäytetyö tarjoaa hyvän pohjan yhteistyön kehittämisen jatkotoimille.

Rakennustekniikan lämpökuvauspalvelujen kehittäminen

Tämä insinöörityö tehtiin Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian Rakennustekniikan koulutusohjelmalle. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia on yksi Suomen suurimmista ammattikorkeakouluista, jonka opiskelijat ovat valmistuessaan alansa asiantuntijoita. Työn tavoitteena oli kehittää Rakennustekniikan koulutusohjelman tuottamia lämpökuvauspalveluja. Työssä selvitettiin, mitkä ovat lämpökuvauspalvelujen kehittämiskohteet ja mihin kehittämistoimenpiteisiin tulisi ryhtyä, jotta palvelujen menestyksekäs tuottaminen tulevaisuudessa varmistetaan. Työ aloitettiin perehtymällä palvelujen johtamisen ja kehittämisen menetelmiin sekä lämpökuvaamisen teknologiaan ja perusteisiin. Lämpökuvauspalvelujen kehittämismenetelmäksi valittiin palveluprosessin kuvaaminen ja siihen kytkeytyvän teknologian, osaamisen ja asiakassuhteiden kehittäminen. Työssä laadittiin seuraavaksi prosessikuvaus lämpökuvauspalveluille, määritettiin prosessiin kytkeytyvä teknologia ja osaaminen sekä kuvattiin palvelun asiakassuhteiden hoitomalli. Kuvausten perusteella kartoitettiin keskeiset kehittämiskohteet ja arvioitiin kehittämismahdollisuuksia. Työn lopputuloksena syntyi lämpökuvauspalvelujen prosessikuvaus sekä toimenpidesuositukset kehittämistoimenpiteistä. Keskeisinä suosituksina kehittämistoimenpiteiksi esitetään panostamista ajantasaiseen lämpökuvausteknologiaan hankkimalla uusi lämpökamera, palveluhenkilöstön osaamisen kehittämistä valmennuksia hyödyntäen sekä systemaattista asiakassuhteiden hoitoa ryhtymällä perusmarkkinointitoimenpiteisiin. Jatkotutkimuskohteeksi ehdotetaan selvitystä Rakennustekniikan koulutusohjelman lämpökuvauslaboratorion perustamismahdollisuuksista.