Kaupunkiniityt : Elinvoimaa elävästä perinnöstä

Keskeltä kaupungin sykettä ja vilinää voit löytää kaupunkiniityn. Kaupunkiniityllä tarkoitetaan taajama-alueella sijaitsevaa viherympäristöä, jonka hoidon tavoitteena on niittylajiston ylläpitäminen ja kaupunkilaisten virkistyskäytön edistäminen. Jotkut näistä kaupungin viherympäristöistä ovat suunnitelmallisesti hoidettuja, jotkut niityistä ovat puolestaan hoitamattomina muuttuneet villisti rehottaviksi ja jopa läpitunkemattomiksi. Kaikkia niittyjä yhdistää kuitenkin yksi asia: niillä on tärkeä rooli ns. ekosysteemipalveluiden tuottamisessa. Kesäkauden kukkaloisto, virkistyskäyttömahdollisuudet, luonnon monimuotoisuuden ylläpito ja hulevesien suodatus ovat esimerkkejä näistä kaupunkiniittyjen jokapäiväisistä ”palveluista” niin kaupunkiympäristölle kuin myös paikallisille asukkaille. Tässä julkaisussa käsitellään kaupunkien viherympäristöjen merkitystä eri näkökulmista. Viesti on selkeä: kaupunkiniittyjen hoidolla edistetään sekä luonnon että kulttuuriympäristön tilaa kustannustehokkaasti. Kaupunkiniityt edesauttavat myös asukkaiden terveyttä ja viihtyvyyttä. Lisäksi kiinteistöjen ja kulmakunnan imago paranee taloudellisten arvojen lisäksi, kun viherympäristö on hyvässä hoidossa!

Suojateiden maanteille rakentamisen periaatteet : Uudenmaan, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset

Suojateiden kokonaismäärästä ja toteuttamisratkaisuista ei ole olemassa kattavaa selvitystä. Tässä selvityksessä on tarkasteltu suojateiden nykytilaa Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan ELY- keskusten alueilla. Nykytilakuvauksen tavoitteena on kuvata, kuinka suuresta kokonaisuudesta on kyse ja mitä ongelmia nykytilanteesta on tunnistettavissa. Nykytilan kuvaus pitää sisällään suojateiden määrää, toteuttamistapaa ja sijaintia koskevan analyysin sekä turvallisuustilanteen kuvauksen. Onnettomuustarkastelun ja suojateitä koskevien tutkimustietojen perusteella muodostettiin esitys suojateiden turvallisuusriskiin vaikuttavista tekijöistä. Jalankulkijan tai pyöräilijän henkilövahinko-onnettomuuden riski suojatiellä • alkaa kasvaa, kun ajonopeus ylittää 30 km/h ja moninkertaistuu sen saavuttaessa 50 km/h • kasvaa merkittävästi yhtenäisen ylitysmatkan (suojatien yhtäjaksoinen pituus) ollessa suurempi kuin 7 metriä • kasvaa merkittävästi liikennemäärä ylittäessä 4000 ajoneuvoa vuorokaudessa • kasvaa, jos käyttäjissä on paljon lapsia, ikääntyneitä tai liikkumisesteisiä Selvityksessä on esitetty turvallisen suojatien periaatteet uusia suojateiden toteuttamista ja nykyisten suojateiden parantamista koskien. Periaatteiden lähtökohtana on, että uusia suojateitä toteutetaan vain taajamatyyppiseen ympäristöön. Nykyisten suojateiden parantamistarpeille on esitetty kiireellisyysjärjestystä, joka perustuu suojatien turvallisuusriskiin. Merkittävin jatkotoimenpide on ELY- kohtaisten toimenpideohjelmien laatiminen parantamistarpeiden osalta. Uusien suojateiden osalta noudatetaan jatkossa periaatteiden mukaista tarveharkintaa. Valo-ohjaamattomia uusia suojateitä ei periaatteiden mukaan toteuteta 60 km/h nopeusrajoitusalueille. Taajamatyyppisten alueiden ulkopuolelle uusia suojateitä toteutetaan vain harkinnanvaraisesti. Muut jatkotoimenpide-ehdotukset koskevat tierekisteritiedon ja onnettomuustietojen ylläpitoa ja sisällön kehittämistä sekä lainsäädäntöä. Suojateiden turvallisuuden kehittymistä seurataan vuosittain ELY- keskuksittain sekä osana Läntisen yhteistyöalueen liikenneturvallisuustiimin toimintaa

Joukkoliikenteen järjestämistapa : Itä-Suomen henkilöliikennestrategian osaprojekti

Joukkoliikennelain mukaiset siirtymäajan sopimukset päättyvät suurelta osin kesäkuussa 2014. Siirtymäajan sopimusten päättymisen jälkeen joukkoliikenteen toimivaltaisten viranomaisten on siirryttävä käyttämään joukkoliikennelain ja EU:n palvelusopimusasetuksen mahdollistamia järjestämistapoja. Raportissa on esitelty työtä ohjanneen projektiryhmän muodostama esitys joukkoliikenteen järjestämistavoiksi Pohjois-Savon ELY-keskuksen toimivalta-alueella. Lopullisesti järjestämistavoista ja muodostettaviin sopimuskohteisiin sisältyvien liikenteiden laajuudesta päätetään, kun tiedetään valtakunnalliset linjaukset kuntien ja valtion välisestä kustannustenjaosta joukkoliikenteen järjestämisessä sekä on saatu vahvistettua Pohjois-Savon alueen joukkoliikenteelle kevään 2013 aikana määritettävä palvelutaso.

Kaakkois-Suomen työmarkkinoiden katsaus 2012

Raportissa käsitellään Kaakkois-Suomen ja sen osa-alueiden työmarkkinoiden ajankohtaisia piirteitä: mennyttä kehitystä, nykytilaa sekä myös ennusteita tulevasta. Tarkasteltavina ovat väestön, tuotannon, työllisyyden sekä työttömyyden rakenne- ja kehityspiirteet. Viimeisimmät tilastotiedot ovat vuoden 2012 syksyltä. Aluejakoina käytetään koko Kaakkois-Suomea, mutta useita tietoja esitellään myös maakunnittain, seutukunnittain ja joitakin myös kunnittain. Raportista näkyy viimeisimmän, vuoden 2008 lopussa voimistuneen taloustaantuman vaikutukset työmarkkinoihin sekä myös kehitys taantuman hellitettyä. Tuotanto ja työllisyys laskivat taantumassa eikä taantumaa edeltänyttä tilannetta ole kaikilta osin saavutettu. Työllisten määrä väheni Kaakkois-Suomessa vuoden 2008 lopusta vuoden 2010 loppuun mennessä 5600 henkeä, 4,1 %. Työttömien työnhakijoiden määrä oli lokakuussa 2012 yli 20 % suurempi kuin ennen taantuman voimistumista lokakuussa 2008. Kaakkois-Suomen väestö vähenee luontaisesti kuolleisuutta pienemmän syntyvyyden vuoksi. Alue menettää lisäksi väestöä maan sisäisessä muuttoliikkeessä, mutta toisaalta saa lisäväestöä maahanmuutosta. Raportti sisältää myös Tilastokeskuksen uusimman, syksyn 2012 väestöennusteen tiedot. Kaakkois-Suomessa työllisyyden viimeaikainen kehitys on ollut jonkin verran maan keskimäärää heikompi. Etelä-Karjalan tilanne on Kymenlaakson maakunnan tilannetta parempi. Kun vientiteollisuuden epävarmuus on jatkunut, kummassakin maakunnassa Venäjältä tulevien ostos- ja muiden matkailijoiden lisääntynyt määrä ja myös meneillään olevat maanrakennustyöt ovat piristäneet markkinoita. Työttömyys laski taantuman huipun jälkeen, mutta kääntyi uudelleen kasvuun vuoden 2012 loppupuoliskolla. Työttömyyden lisäys on Kaakkois-Suomessa hieman pienempi kuin maassa keskimäärin. Raportissa väestön, työikäisen väestön, työllisten ja työttömien määrän kehitystä esitellään eripituisina aikasarjoina. Tarkastelussa on runsaasti kuvia ja niiden tulkintoja. Raportissa on käytetty useita tilastolähteitä. Tärkeimpiä ovat Tilastokeskuksen väestö- ja työssäkäyntitilasto sekä aluetilinpito, Etlan maakuntaennuste, työ- ja elinkeinoministeriön Toimiala Online -järjestelmä sekä työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastojärjestelmä. Raportin on laatinut ELY-keskuksen erikoistutkija, yht. lis. Niilo Melolinna virkatyönä.

Maatalousalueen monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma, Maaningan ja Siilinjärven alue

Järjestyksessään neljäs Pohjois-Savon monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitteluhanke toteutettiin vuonna 2012. Hankealueeksi valittiin Maaningan, Siilinjärven ja Suuri-Ruokoveden alueet. Kartoitusalueen valintaan vaikuttivat vesistöjen heikentynyt tila sekä alueen maatalousvaltaisuus. Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän mallilaskelmien perusteella kartoitusalueelta löytyi runsaasti mahdollisia kosteikkopaikkoja ja alueen todettiin soveltuvan hyvin Iisalmen reitille tehtyjen aikaisempien kartoitusten jatkoksi. Yleissuunnittelun tarkoituksena oli löytää alustavasti kohteita, joihin mahdollisimman vähäisillä toimenpiteillä saadaan perustettua tai ennallistettua kosteikko. Kosteikkojen perustamiseen on mahdollista hakea maatalouden ei-tuotannollisten investointien tukea ja hoitoon ympäristötuen erityistukea. Kaikki tässä yleissuunnitelmassa esitetyt toimenpidesuositukset ovat vapaaehtoisia eivätkä velvoita maanomistajaa mihinkään toimenpiteisiin. Maanomistaja päättää itse kosteikon mahdollisesta toteutuksesta. Peruskuivatusten yhteydessä alavilla seuduilla aikaisemmin yleisesti esiintyneitä luontaisia kosteikkoja on usein kuivatettu tai täytetty maalla. Monivaikutteisilla kosteikoilla pidätetään pelloilta tulevaa ravinne- ja kiintoainekuormitusta, ja näin edistetään maatalouden vesiensuojelua, sekä luodaan vaihtelua maisemaan ja lisätään luonnon monimuotoisuutta luomalla eliöille uusia elinympäristöjä. Kosteikoilla on erityistä merkitystä riistan elinympäristöina ja lisäksi ne voivat toimia myös virkistyskohteina. Kesän 2012 maastokartoituksessa arvioitiin noin 60 kohteen soveltuvuus monivaikutteisen kosteikon perustamispaikaksi. Kartoituksen tuloksena luontaisia paikkoja kosteikon perustamiselle löytyi vain muutama. Useimmiten alustava kohde sijaitsi tiheäpuustoisen syvän uoman varrella, viljelykäytössä olevalla pellolla, puustoisella ojitetulla suolla tai hankalakulkuisella umpeenkasvaneella rantaluhdalla. Useissa tapauksissa kohteiden perustaminen olisi periaatteessa mahdollista, mutta vaatisi massiivikaivua ja/tai huomattavaa pengertämistä ja puuston hakkausta. Arvioiduista kohteista 18 voisi soveltua kosteikon perustamiseen järkevällä työmäärällä. Tässä yleissuunnitelmassa esitetään kohdekohtaiset perustiedot kaikista maastokartoituksessa tarkistetuista kohteista, joita voidaan hyödyntää päätettäessä kosteikon perustamisesta ja varsinaisen hankesuunnitelman valmistelusta. Kosteikkokohteiden valuma-alueelta ja lähietäisyydeltä kartoitettiin myös luonnon monimuotoisuus (LUMO) kohteita; perinnebiotooppeja sekä muita luonnon ja maiseman monimuotoisuuden kannalta arvokkaita alueita. Kesällä arvioitiin noin 40 aluetta, joilta löytyi lähes 70 sopivaa erityistukisopimuksen täyttävää kohdetta. Löydetyt kohteet ovat mm. perinnebiotooppeja, metsäsaarekkeita sekä pellon ja metsän/vesistön välisiä reunavyöhykkeitä. Kohteet ovat maatalouden erityistuen täyttäviä. Lisäksi alueilta löytyi puukujanteita, yksittäisiä maisemapuita ja latoja, jotka ovat maisemallisesti arvokkaita. LUMO -kohteiden arvokkaiden ominaispiirteiden ylläpitäminen vaatii aktiivista hoitoa. Raportissa esitetään hoitotoimenpiteitä, joiden avulla kohteiden arvoa pidetään yllä.

Luonnon jumalainen, jumalaton luovuus

Kirjallisuusarvostelu

Suomen lintutieteen synty

Kirjallisuusarvostelu

Kun rajakarjalainen kohtasi savolaisen

Kirjallisuusarvostelu

Eläin sieltä toinen täältä halki Suomen

Kirjallisuusarvostelu

Huumorilla Suomen luonnosta

Kirjallisuusarvostelu

Maatalousalueiden kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma : Jalasjärvi ja Kauhajoki

Maaseudun perinteinen maisema ja luonto ovat muotoutuneet vuosisatojen aikana erilaisten maankäyttötapojen tuloksena. Perinteiset maankäyttömuodot, kuten laidunnus ja niitto, ovat luoneet näille alueille tunnusomaisen kasvi- ja eläinlajiston. Maatalouden tarjoamissa elinympäristöissä elää noin neljäsosa Suomen luonnonvaraisista eliölajeista. Viime vuosikymmenten aikana maisema on kuitenkin muuttunut yksipuolisemmaksi ja luonnon monimuotoisuus vähentynyt maatalousympäristössä. Maatalousympäristöä hoitamalla voidaan vähentää tuotantotoiminnan haitallisia vesistövaikutuksia sekä palauttaa luonnon monimuotoisuutta ja maisemallisia arvoja. Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan kaikkien eliölajien sekä niiden elinympäristöjen ja elottoman luonnon moninaisuutta. Vuosien 2008–2010 aikana laadittiin Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen alueella ensimmäinen MMM:n määrärahalla toteutettava monivaikutteisten kosteikkojen yleissuunnitelma. Kosteikkojen ohella kartoitettiin myös luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kohteita. Suunnittelu kohdistettiin Etelä-Pohjanmaalle Jalasjärven ja Kauhajoen kuntiin, joiden alueella virtaavat Kyrönjoen kuormitetuimmat latvahaarat sivu-uomineen. Jalasjärven suunnittelualueelta inventoitiin yhteensä 22 ja Kauhajoen suunnittelualueelta yhteensä 44 luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta tärkeää kohdetta. Lisäksi tähän raporttiin otettiin mukaan Jalasjärveltä 11 ja Kauhajoelta 13 mahdollista monimuotoisen kosteikon paikkaa. Kohteille annettiin toimenpidesuosituksia, joita maanomistajat voivat halutessaan toteuttaa. Hoidon rahoittamiseksi ehdotettiin kohteille sopivaa eritystukimuotoa.

Maatalousalueiden kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma : Kuortane

Maaseudun perinteinen maisema ja luonto ovat muotoutuneet vuosisatojen aikana erilaisten maankäyttötapojen tuloksena. Perinteiset maankäyttömuodot, kuten laidunnus ja niitto, ovat luoneet näille alueille tunnusomaisen kasvi- ja eläinlajiston. Maatalouden tarjoamissa elinympäristöissä elää noin neljäsosa Suomen luonnonvaraisista eliölajeista. Viime vuosikymmenten aikana maisema on kuitenkin muuttunut yksipuolisemmaksi ja luonnon monimuotoisuus vähentynyt maatalousympäristössä. Kuivatus on vähentänyt vesistöihin ja luonnon uomiin kuuluneita kosteikkoja ja tulva-alueita. Samalla maatalousalueilta huuhtoutuvat ravinteet ja kiintoaineet kuormittavat vesistöjä. Maatalousympäristöä hoitamalla voidaan vähentää tuotantotoiminnan haitallisia vesistövaikutuksia sekä palauttaa luonnon monimuotoisuutta ja maisemallisia arvoja. Luonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan kaikkien eliölajien sekä niiden elinympäristöjen ja elottoman luonnon moninaisuutta. Kuortane on perinteikästä maatalousaluetta ja alueella on kiinnostusta Kuortaneenjärven ja muiden vesistöjen tilan parantamiseen. Kuortaneelle laadittiin vuosien 2010–2011 aikana MMM:n määrärahalla maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma. Hankkeessa Kuortaneelta kartoitettiin 28 luonnon monimuotoisuuskohdetta ja neljä mahdollista monivaikutteisen kosteikon paikkaa. Kohteille annettiin toimenpidesuosituksia, joita maanomistajat voivat halutessaan toteuttaa. Hoidon rahoittamiseksi ehdotettiin kohteille sopivaa maatalouden erityistukimuotoa.