Rhetoric and Representation : Exploring the Cultural Meaning of the Natural Sciences in Contemporary Popular Science Writing and Literature

Kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimus on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tullut yhä enenevässä määrin tietoiseksi tieteen ja taiteen suhteen monimutkaisesta luonteesta. Nykyään näiden kahden kulttuurin tutkimus muodostaa oman kenttänsä, jolla niiden suhdetta tarkastellaan ennen kaikkea dynaamisena vuorovaikutuksena, joka heijastaa kulttuurimme kieltä, arvoja ja ideologisia sisältöjä. Toisin kuin aiemmat näkemykset, jotka pitävät tiedettä ja taidetta toisilleen enemmän tai vähemmän vastakkaisina pyrkimyksinä, nykytutkimus lähtee oletuksesta, jonka mukaan ne ovat kulttuurillisesti rakentuneita diskursseja, jotka kohtaavat usein samankaltaisia todellisuuden mallintamiseen liittyviä ongelmia, vaikka niiden käyttämät metodit eroavatkin toisistaan. Väitöskirjani keskittyy yllä mainitun suhteen osa-alueista popularisoidun tietokirjallisuuden (muun muassa Paul Davies, James Gleick ja Richard Dawkins) käyttämän kielen ja luonnontieteistä ideoita ammentavan kaunokirjallisuuden (muun muassa Jeanette Winterson, Tom Stoppard ja Richard Powers) hyödyntämien keinojen tarkasteluun nojautuen yli 30 teoksen kattavaa aineistoa koskevaan tyylin ja teemojen tekstianalyysiin. Populaarin tietokirjallisuuden osalta tarkoituksenani on osoittaa, että sen käyttämä kieli rakentuu huomattavassa määrin sellaisille rakenteille, jotka tarjoavat mahdollisuuden esittää todellisuutta koskevia argumentteja mahdollisimman vakuuttavalla tavalla. Tässä tehtävässä monilla klassisen retoriikan määrittelemillä kuvioilla on tärkeä rooli, koska ne auttavat liittämään sanotun sisällön ja muodon tiukasti toisiinsa: retoristen kuvioiden käyttö ei näin ollen edusta pelkkää tyylikeinoa, vaan se myös usein kiteyttää argumenttien taustalla olevat tieteenfilosofiset olettamukset ja auttaa vakiinnuttamaan argumentoinnin logiikan. Koska monet aikaisemmin ilmestyneistä tutkimuksista ovat keskittyneet pelkästään metaforan rooliin tieteellisissä argumenteissa, tämä väitöskirja pyrkii laajentamaan tutkimuskenttää analysoimalla myös toisenlaisten kuvioiden käyttöä. Osoitan myös, että retoristen kuvioiden käyttö muodostaa yhtymäkohdan tieteellisiä ideoita hyödyntävään kaunokirjallisuuteen. Siinä missä popularisoitu tiede käyttää retoriikkaa vahvistaakseen sekä argumentatiivisia että kaunokirjallisia ominaisuuksiaan, kuvaa tällainen sanataide tiedettä tavoilla, jotka usein heijastelevat tietokirjallisuuden kielellisiä rakenteita. Toisaalta on myös mahdollista nähdä, miten kaunokirjallisuuden keinot heijastuvat popularisoidun tieteen kerrontatapoihin ja kieleen todistaen kahden kulttuurin dynaamisesta vuorovaikutuksesta. Nykyaikaisen populaaritieteen retoristen elementtien ja kaunokirjallisuuden keinojen vertailu näyttää lisäksi, kuinka tiede ja taide osallistuvat keskusteluun kulttuurimme tiettyjen peruskäsitteiden kuten identiteetin, tiedon ja ajan merkityksestä. Tällä tavoin on mahdollista nähdä, että molemmat ovat perustavanlaatuisia osia merkityksenantoprosessissa, jonka kautta niin tieteelliset ideat kuin ihmiselämän suuret kysymyksetkin saavat kulttuurillisesti rakentuneen merkityksensä.

Given and News : Media discourse and the construction of community on national days

National anniversaries such as independence days demand precise coordination in order to make citizens change their routines to forego work and spend the day at rest or at festivities that provide social focus and spectacle. The complex social construction of national days is taken for granted and operates as a given in the news media, which are the main agents responsible for coordinating these planned disruptions of normal routines. This study examines the language used in the news to construct the rather unnatural idea of national days and to align people in observing them. The data for the study consist of news stories about the Fourth of July in the New York Times, sampled over 150 years and are supplemented by material from other sources and other countries. The study is multidimensional, applying concepts from pragmatics (speech acts, politeness, information structure), systemic functional linguistics (the interpersonal metafunction and the Appraisal framework) and cognitive linguistics (frames, metaphor) as well as journalism and communications to arrive at an interdisciplinary understanding of how resources for meaning are used by writers and readers of the news stories. The analysis shows that on national anniversaries, nations tend to be metaphorized as persons having birthdays, to whom politeness should be shown. The face of the nation is to be respected in the sense of identifying the nation's interests as one's own (positive face) and speaking of citizen responsibilities rather than rights (negative face). Resources are available for both positive and negative evaluations of events and participants and the newspaper deftly changes footings (Goffman 1981) to demonstrate the required politeness while also heteroglossically allowing for a certain amount of disattention and even protest - within limits, for state holidays are almost never construed as Bakhtinian festivals, as they tend to reaffirm the hierarchy rather than invert it. Celebrations are evaluated mainly for impressiveness, and for the essentially contested quality of appropriateness, which covers norms of predictability, size, audience response, aesthetics, and explicit reference to the past. Events may also be negatively evaluated as dull ("banal") or inauthentic ("hoopla"). Audiences are evaluated chiefly in terms of their enthusiasm, or production of appropriate displays for emotional response, for national days are supposed to be occasions of flooding-out of nationalistic feeling. By making these evaluations, the newspaper reinforces its powerful position as an independent critic, while at the same time playing an active role in the construction and reproduction of emotional order embodied in "the nation's birthday." As an occasion for mobilization and demonstrations of power, national days may be seen to stand to war in the relation of play to fighting (Bateson 1955). Evidence from the newspaper's coverage of recent conflicts is adduced to support this analysis. In the course of the investigation, methods are developed for analyzing large collections of newspaper content, particularly topical soft news and feature materials that have hitherto been considered less influential and worthy of study than so-called hard news. In his work on evaluation in newspaper stories, White (1998) proposed that the classic hard news story is focused on an event that threatens the social order, but news of holidays and celebrations in general does not fit this pattern, in fact its central event is a reproduction of the social order. Thus in the system of news values (Galtung and Ruge 1965), national holiday news draws on "ground" news values such as continuity and predictability rather than "figure" news values such as negativity and surprise. It is argued that this ground helps form a necessary space for hard news to be seen as important, similar to the way in which the information structure of language is seen to rely on the regular alternation of given and new information (Chafe 1994).

Toward Figural Fantasy : The Representation of Consciousness in Modern American Fantasy Literature

Tajunnanesitys amerikkalaisessa heterodiegeettisessä fantasiakirjallisuudessa on muuttunut merkittävästi viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana: kerrontaa orientoiva ja tarinamaailmaa havainnoiva tajunta on vähin erin vaihtunut kaikkitietävästä kertojasta tarinan sisäiseksi henkilöhahmoksi. Kertoja on samalla vetäytynyt yhä syvemmälle kerronnan kulissien taakse. Tämä tutkielma hahmottaa ja analysoi kyseistä muutosta siirtymänä kertojakeskeisestä kerronnasta kohti henkilökeskeistä kerrontaa. Tutkielmassa tajunnanesityksen teoreettisen kehyksen muodostavat F. K. Stanzelin kertojakeskeisen ja henkilökeskeisen kerrontatilanteen käsitteet. Kerrontatilanteita tarkennetaan fokalisaation, vapaan epäsuoran esityksen, sisäisen monologin ja psykonarraation teorioiden avulla. Tutkielma jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa vertaillaan kahta prototyyppistä fantasiaromaania syväluotaavan narratologisen analyysin keinoin. Kertojakeskeistä kerrontaa edustaa Fritz Leiberin "The Swords of Lankhmar" (1968) ja henkilökeskeistä kerrontaa George R. R. Martinin "A Game of Thrones" (1996). Toisessa osassa tarkastellaan pääpiirteittäin kuuttatoista muuta aikaansa edustavaa fantasiaromaania ja hahmotetaan tajunnanesityksen muutoksen kronologista kulkua. Yhdessä osat ilmentävät, kuinka amerikkalainen heterodiegeettinen fantasiakirjallisuus on muuttunut kerrontateknisesti henkilökeskeisemmäksi. Tutkielma on ensimmäinen laatuaan, ja sen on tarkoitus luoda pohjaa uudenlaiselle modernin fantasiakirjallisuuden tutkimukselle ja kirjalliselle arvostukselle.

Vääränikäisiä äitejä? : Ikä ja äitiyden yhteiskunnalliset ehdot

This dissertation reports on research on the contradictions between “right-aged” motherhood accordant with normative life-course and the motherhood of a woman who lives her life according to her own choices and options. The focus of this study is to analyse and interpret the motherhood of women who have become mothers for the first time both at a very young age (under 20) and at an older age (in their 40s), from the viewpoint of life-course, age and social class. The study discusses motherhood both as an experience and as a socially-constructed phenomenon. Research questions are the following: How do mothers at different ages talk about pregnancy and motherhood as a part of their life-course? What meanings do mothers at different ages give to age, growing up and adulthood? How is social class constructed in the speech of different-aged mothers? This dissertation includes five articles and a summary chapter. The theoretical starting points for the study are Finnish critical family studies, Finnish feminist social policy studies and Anglo-American feminist motherhood studies. Additionally, this study draws on sociological age studies and new sociological social class studies. The methodological approach is discursive-materialistic. This approach recognises issues related to language, cultural representation and subjectivity, but it also aims to locate them in their social and historical context. The data is drawn from twenty-four interviews of different-aged mothers and articles collected from popular magazines on babies and parenting. In the interview data, different issues related to motherhood are constructed due not only to the women’s age, but also their social background. Social class becomes visible in the relationship between the interviewed women and nuclear family, expert knowledge or money and livelihood. In this study, social class and age are intertwined. It is almost impossible to analytically distinguish which of the mothers’ experiences are related to class and which are related to age. In this study, young motherhood is shown as quite positive. Even though the interviewed young women did not usually plan to have a child, it was not a great shock either. In the young mothers’ speech, motherhood appears as a natural part of the life-course and growing up. The conditions young mothers suggested as necessary to good motherhood do not depend on standard of living, education or social background. A young age is seen as a resource, not as an obstacle to good motherhood. Postponing one’s motherhood is associated with materialism and a career-oriented lifestyle. The older mothers in this study rarely reported having postponed their motherhood on purpose. Some of them explained the delay with extended studies or financial insecurity caused by part-time unemployment. Others recounted they had been insecure about their abilities to cope with a child or lacked a suitable partner. Some of them may have wanted a child much earlier in life, given the right circumstances. In the older mothers’ speech, motherhood is strongly associated with adult life, permanent employment and a (heterosexual) nuclear family.

Concepts and Object-Oriented Knowledge Representation

Tutkielma käsittelee nykyisiä kognitiotieteen teorioita käsitteistä ja niiden mallintamista oliokeskeisillä tietämyksen esittämisen menetelmillä. Käsiteteorioista käsitellään klassinen, määritelmäteoria, prototyyppiteoria, duaaliteoriat, uusklassinen teoria, teoria-teoria ja atomistinen teoria. Oliokeskeiset menetelmät ovat viime aikoina jakautuneet kahden tyyppisiin kieliin: oliopohjaisiin ja luokkapohjaisiin. Uudet olio-pohjaiset olio-ohjelmointikielet antavat käsitteiden representointiin mahdollisuuksia, jotka puuttuvat aikaisemmista luokka-pohjaisista kielistä ja myös kehysmenetelmistä. Tutkielma osoittaa, että oliopohjaisten kielten uudet piirteet tarjoavat keinoja, joilla käsitteitä voidaan esittää symbolisessa muodossa paremmin kuin perinteisillä menetelmillä. Niillä pystytään simuloimaan kaikkea mitä luokkapohjaisilla kielillä voidaan, mutta ne pystyvät lisäksi simuloimaan perheyhtäläisyyskäsitteitä ja mahdollistavat olioiden dynaamisen muuttamisen ilman, että siinä rikotaan psykologisen essentialismin periaatetta. Tutkielma osoittaa lisäksi vakavia puutteitta, jotka koskevat koko oliokeskeistä menetelmää. Avainsanat: käsitteet, käsiteteoriat, tekoäly, komputationaalinen psykologia, olio-ohjelmointi, tiedon esittäminen

Lähi-itä - mielikuvat, media ja konflikti : Tutkimuskohteena opettajaopiskelijat

This study examines Finnish student teachers' images of The Middle East conflict and its parties and medias' influence on these images. The research problems are 1) how student teachers understand the Middle East as a geographical and a cultural area 2) what kind of conceptions they have of the Middle East conflict and its parties; Israelis, Palestinians and Arabs and societies and religions closely connected to them and 3) how the media has influenced on these conceptions. Theoretical background of this study concerns with different mental images, their construction and meaning, stereotypes, intercultural competence, media and its influence as well as media literacy. The methods used in this study were survey and theme interview. Also headlines of the news were analysed. The survey was directed at student teachers of the University of Helsinki (n = 75). Six of them were interviewed. The survey was conducted in February and interviews were made in the turn of May and June 2003. The headlines analysed dealt with the Middle East conflict in the newspaper "Helsingin Sanomat" in January, April and July 2003. Main results: Images of the Middle East area differed largely from respondent to another. Student teachers didn't know much about the Middle East conflict. Stereotypes occurred in the conceptions connected to the parties of the conflict. Stereotypes appeared especially in the negative conceptions of islam and muslims and one-sided conceptions of Arabs. The influence of the conflict was noticeable in conceptions related to Israelis, Israel and Palestinians. Palestinians were sympathized. Attitudes towards Israelis, Palestinians and Arabs were negative to some extend and their societies were not valued very equal, open or modern. On the basis of the research, student teachers' intercultural competence was not good enough. Media had influence on the conceptions. Also skills in critical use of media varied largely. Some trusted strongly in the objectivity of a picture and the news. It can be argued, on the grounds of the results, that teacher education should concentrate more on themes of intercultural competence and media literacy. These two are interrelated and are both needed in understanding and conceptualising the world.

Self-reported bruxism : Associated factors among media personnel with or without irregular shift work

Tutkimuksen kohderyhmänä oli mediatyöntekijöitä, joiden toimenkuva on viime vuosina muuttunut yhä kuormittavammaksi epäsäännöllisen vuorotyön sekä jatkuvien teknisten, organisatoristen ja taloudellisten tekijöiden ristipaineessa. Väitöskirjatutkimus on osa laajempaa tutkimushanketta, joka suunniteltiin selvittämään epäsäännöllisen vuorotyön mahdollisia haittoja. Tutkimusta tukivat taloudellisesti Työsuojelurahasto ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia sekä resurssipanostuksin Hammaslääketieteen laitos (HY), Työterveyslaitos ja Yleisradio Oy. Bruksismi on tahdosta riippumatonta hampaiden narskuttelua tai yhteenpuristamista. Hampaiden narskuttelu on rytmistä jaksoittain toistuvaa puremalihasten toimintaa, joka esiintyy nukkuessa -tavallisimmin kevyen unen ja havahtumisjaksojen yhteydessä. Valveilla ollessa bruksismi on terveillä ihmisillä lähinnä hampaiden yhteenpuristamista. Yleisen käsityksen mukaan toistuvaa unibruksismia esiintyy noin 10 %:lla ja valveilla tapahtuvaa hampaiden yhteenpuristamista noin 20 %:lla. Aiemmin bruksismi kuului kansainvälisen unihäiriöluokituksen (ICSD 1997) mukaan unen erityishäiriöihin, mutta tuorein luokitus (ICSD 2005) listaa sen unen liikehäiriöihin. Väitöstutkimuksen yleisenä tavoitteena oli kartoittaa koetun bruksismin ja uni- valvehäiriöiden yhteyttä. Tutkimus oli poikittainen vertailututkimus epäsäännöllistä vuorotyötä ja säännöllisiä päivävuoroja tekevien välillä. Mielenkiinto kohdistui myös bruksismin ja kasvojen alueen kivun mahdolliseen yhteyteen. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin joidenkin tunnetusti unen laatua huonontavien psykososiaalisten, neurologisten ja fysiologisten tekijöiden yhteyttä koettuun bruksismiin. Tutkimuksen kohderyhmän muodosti 750 Yleisradion epäsäännöllistä vuorotyötä tekevää työntekijää. Vertailuryhmänä käytettiin samansuuruista satunnaistetusti valittua kaltaistettua Yleisradion työntekijäjoukkoa, joka tekee samankaltaista työtä, mutta säännöllisenä päivätyönä. Kohderyhmälle lähetettiin kyselylomakkeet, jotka kartoittivat koetun bruksismin lisäksi mm. tutkittavien taustatiedot, yleisen terveydentilan, yleisiä koettuja stressioireita ja tuntemuksia, kipuoireita, sekä unen laatua. Lisäksi esitettiin jaksamista ja työympäristöä koskevia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 874 henkilöä. Kokonaisvastausprosentti oli 58,3 % (53,7 % miehiä). Epäsäännöllistä vuorotyötä tekevien vastausprosentti oli 82,3 % ja säännöllistä päivätyötä tekevien ryhmässä 34,3 %. Työtehtävät sisälsivät ohjelmien toimitus- ja tuottamistyötä, teknistä tuotanto- ja tukityötä, sekä esimies- ja hallintotyötä. Miesten keski-ikä vuorotyöryhmässä oli 45,0 (± 10,6) vuotta ja naisten keski-ikä 42,6 (± 10,7) vuotta, vastaavat luvut päivätyötä tekeville olivat 47,4 (± 9,7) ja 45,5 (± 10,1) vuotta. Vuorotyötä tekevistä oli miehiä 56,6 %, päivätyöryhmässä miehien osuus oli 46,7 %. Usein koettua bruksismia havaittiin koko tutkimusjoukossa 10,6 %:lla. Bruksismin esiintyvyydessä ei ollut merkitsevää eroa epäsäännöllistä vuorotyötä ja päivätyötä tekevien välillä. Kun bruksismia ja stressiä arvioitiin suhteessa tyytyväisyyteen nykyiseen työaikamuotoon, molemmat olivat merkitsevästi vallitsevimpia niillä, jotka halusivat vaihtaa nykyistä työaikamuotoaan. Epäsäännöllistä vuorotyötä tekevät lisäksi ilmoittivat kokevansa enemmän stressiä kuin päivätyötä tekevät sekä olivat tyytymättömämpiä työaikamuotoonsa. Tutkittavista henkilöistä katkonaista unta esiintyi 43,6 %:lla sekä 36,2 % koki unensa virkistämättömäksi. Kasvokipua esiintyi 19,6 %:lla. Usein toistuva bruksaus sekä tyytymättömyys työaikamuotoon olivat erittäin merkitsevästi yhteydessä unihäiriöiden sekä riittämättömän unen oireiden kanssa. Bruksismi ja katkonainen uni osoittautuivat myös kasvokivun taustatekijöiksi. Tutkimus osoitti, että koetulla bruksismilla oli merkitsevä yhteys unihäiriöihin, kasvokipuun, koettuun stressiin ja ahdistuneisuuteen, nuorempaan ikään, runsaampiin hammaslääkäri- ja lääkärikäynteihin sekä siihen että oli tyytymätön työaikamuotoonsa (itse työaikamuoto ei ollut merkitsevä tekijä). Tutkimuksen yhtenä johtopäätöksenä todettiin, että koettu bruksismi voi terveillä työikäisillä henkilöillä olla osa stressaavaa tilannetta ja siihen liittyvää käyttäytymistä. Tämän tiedostaminen terveydenhuollossa voisi olla hyödyllistä.