Grammar and disciplinary culture : a corpus-based study

The present study provides a usage-based account of how three grammatical structures, declarative content clauses, interrogative content clause and as-predicative constructions, are used in academic research articles. These structures may be used in both knowledge claims and citations, and they often express evaluative meanings. Using the methodology of quantitative corpus linguistics, I investigate how the culture of the academic discipline influences the way in which these constructions are used in research articles. The study compares the rates of occurrence of these grammatical structures and investigates their co-occurrence patterns in articles representing four different disciplines (medicine, physics, law, and literary criticism). The analysis is based on a purpose-built 2-million-word corpus, which has been part-of-speech tagged. The analysis demonstrates that the use of these grammatical structures varies between disciplines, and further shows that the differences observed in the corpus data are linked with differences in the nature of knowledge and the patterns of enquiry. The constructions in focus tend to be more frequently used in the soft disciplines, law and literary criticism, where their co-occurrence patterns are also more varied. This reflects both the greater variety of topics discussed in these disciplines, and the higher frequency of references to statements made by other researchers. Knowledge-building in the soft fields normally requires a careful contextualisation of the arguments, giving rise to statements reporting earlier research employing the constructions in focus. In contrast, knowledgebuilding in the hard fields is typically a cumulative process, based on agreed-upon methods of analysis. This characteristic is reflected in the structure and contents of research reports, which offer fewer opportunities for using these constructions.

Agoralla : avauksia ympäristöasiantuntijoiden vuorovaikutusprosesseista

Ympäristöasiantuntijoiden vuorovaikutusta on tutkittu agoralla (antiikin tori). Se on julkinen tila, jossa markkinat, politiikka, tiede ja yhteiskunta kohtaavat. Tutkimus kuuluu yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen alaan, mutta siinä hyödynnetään myös tulevaisuudentutkimusta. Työn motivaationa on ollut tekijän monitieteinen koulutustausta: yhteiskuntatieteilijä ja luonnontieteilijä. Miten ja miksi vuorovaikutus eri asiantuntijoiden välillä on haasteellista ja merkityksellistä esimerkiksi metsän biodiversiteetin vähenemisen ehkäisemiseksi. Keskeisiä käsitteitä ovat asiantuntijuus, vuorovaikutus, tiedon luotettavuusja kontekstisidonnaisuus, Väitöskirja koostuu neljästä eri asiantuntijuustarinasta. Ensimmäinen (luku 2) perustuu haastatteluihin suomalaisten ja saksalaisten bio- ja yhteiskuntatietelijöiden käsityksistä luonnosta ja ympäristöstä. Tutkimusongelmana on luonnontieteilijöiden ja yhteiskuntatieteilijöiden Suomessa ja Saksassa ”kulttuurierot” luonnon ja ympäristön käsitteellistämisessä. Johtopäätöksenä on, että aistittu luonto, ympäröivä ympäristö sekä ihmisen muokkaama elinympäristö eivät tunne selkeitä tiede- eikä maanrajoja. Tämä luku toimii ponnahduslautana konstruktioiden taakse vuorovaikutuksen haasteisiin. Kirjan toinen tarina (luku 3) perustuu haastatteluihin suomalaisten metsän biodiversiteettiasiantuntijoiden vuorovaikutuksesta. Tutkimusongelman lähtökohtana on metsän biodiversiteetin väheneminen ja tästä seuraavat polittisetkin vuorovaikutustilanteet. Miten konteksti vaikuttaa eri asiantuntijoiden vuorovaikutukseen ja mitä tästä seuraa? Analyysin päätulos on implisiittisen, vahvasti kontekstisidonnaisen asiantuntijatiedon hyödyntämisen tarve ja voimavara metsän biodiversiteetin vähenemisen ennaltaehkäisemiksi. Kolmas tarina asiantuntijuudesta (luku 4) perustuu Etelä-Suomen metsien suojelutoimikunnassa (Metso) tehtyihin havainnointeihin. Tutkija on näin ollut itse eräänlaisella torilla havainnoijana. Tutkimusongelmana on ”ohipuhuminen”, tiedon luotettavuus ja implisiittien tiedon hyväksyttävyys. Johtopäätöksenä on asiantuntijuuden vahva kontekstisidonnaisuus hetkeen ja paikkaan ja yhteisen kielen (vrt. transdisiplinaarisuus) löytyminen yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Merkittäviä välineitä vuorovaikutuksen onnistumiseen ovat esimerkiksi yhteinen vahva tavoitetila, interkatio, joka koskee läsnä olevia ihmisiä ei instituutioita sekä fasilitaattorin vahva rooli tulkkina ja välittäjänä. Neljäs tarina (luku 5) vie agoran konkretiaan. Tässä luvussa on kehitetty eläytymiskävely- menetelmää, jossa fasilitaattori (tutkija) johdattaa Espoon keskuksessa hallinnon, politiikan, asukkaiden ja konsultin edustajat aistimaan ja tulkitsemaan alueen sosiaalista tilaa, toiminnallisuutta ja elämyksellisyyttä. Ongelmana on aistimaailman asiantuntemuksen hyödyntämättömyys yhdyskuntasuunnittelun välineenä mm. asiantuntijoiden vuorovaikutuksen välineenä. Menetelmäkehitys on aluillaan, mutta jo tässä tapauksessa käy ilmi, että jaettu tila, jaetut aistikokemukset konkreettisella kävelyllä avaavaat vuorovaikutuksen uusiin ulottuvuuksiin, jossa implisiittiselle asiantuntemukselle annetaan sijansa vuorovaikutuksessa ja tätä kautta voidaan vaikuttaa myös tehtäviin päätöksiin, toimenpiteisiin. Johtopäätöksissä (luku 6) korostuu implisiittisen asiantuntijuuden merkitys. Onnistunut vuorovaikutteinen toiminta eri asiantuntijoiden kesken esimerkiksi erilaisia ympäristöongelmia –ja ilmiöitä ratkottaessa ja pohdittaessa vaatii vuorovaikutusosaamista. Tutkimuksen lopuksi suositellaan esimerkiksi ennakkoluulottomia avauksia agoralla. Asiantuntijuus ei ole yksi ja vain asiaatuntevuus on mahdollista. Agora on jatkuvassa liikkeessä ja juuri siinä piilee voimavara tulevaisuuden haasteisiin erilaisilla rajapinnoilla. Avainsanat: asiantuntijuus, vuorovaikutus, tieto, konteksti, agora

Evidence in European Asylum Procedures

This thesis explores the particular framework of evidentiary assessment of three selected appellate national asylum procedures in Europe and discusses the relationship between these procedures, on the one hand, and between these procedures and other legal systems, including the EU legal order and international law, on the other. A theme running throughout the thesis is the EU strivings towards approximation of national asylum procedures and my study analyses the evidentiary assessment of national procedures with the aim of pinpointing similarities and differences, and the influences which affect these distinctions. The thesis first explores the frames construed for national evidentiary solutions by studying the object of decision-making and the impact of legal systems outside the national. Second, the study analyses the factual evidentiary assessment of three national procedures - German, Finnish and English. Thirdly, the study explores the interrelationship between these procedures and the legal systems influencing them and poses questions in relation to the strivings of EU and methods of convergence. The thesis begins by stating the framework and starting points for the research. It moves on to establish keys of comparison concerning four elements of evidentiary assessment that are of importance to any appellate asylum procedure, and that can be compared between national procedures, on the one hand, and between international, regional and national frameworks, on the other. Four keys of comparison are established: the burden of proof, demands for evidentiary robustness, the standard of proof and requirements for the methods of evidentiary assessment. These keys of comparison are then identified in three national appellate asylum procedures, and in order to come to conclusions on the evidentiary standards of the appellate asylum procedures, relevant elements of the asylum procedures in general are presented. Further, institutional, formal and procedural matters which have an impact on the evidentiary standards in the national appellate procedures are analysed. From there, the thesis moves on to establish the relationship between national evidentiary standards and the legal systems which affect them, and gives reasons for similarities and divergences. Further, the thesis studies the impact of the national frameworks on the regional and international level. Lastly, the dissertation makes a de lege ferenda survey of the relationship between EU developments, the goal of harmonization in relation to national asylum procedures and the particular feature of evidentiary standards in national appellate asylum procedures. Methodology The thesis follows legal dogmatic methods. The aim is to analyse legal norms and legal constructions and give them content and context. My study takes as its outset an understanding of the purposes for legal research also regarding evidence and asylum to determine the contents of valid law through analysis and systematization. However, as evidentiary issues traditionally are normatively vaguely defined, a strict traditional normative dogmatic approach is not applied. For the same reason a traditionalist and strict legal positivism is not applied. The dogmatics applied to the analysis of the study is supported by practical analysis. The aim is not only to reach conclusions concerning the contents of legal norms and the requirements of law, but also to study the use and practical functioning of these norms, giving them a practcial context. Further, the study relies on a comparative method. A functionalist comparative method is employed and keys of comparison are found in evidentiary standards of three selected national appellate asylum procedures. The functioning equivalences of German, Finnish and English evidentiary standards of appellate asylum procedures are compared, and they are positioned in an European and international legal setting. Research Results The thesis provides results regarding the use of evidence in national appellate asylum procedures. It is established that evidentiary solutions do indeed impact on the asylum procedure and that the results of the procedure are dependent on the evidentiary solutions made in the procedures. Variations in, amongst other things, the interpretation of the burden of proof, the applied standard of proof and the method for determining evidentiary value, are analysed. It is established that national impacts play an important role in the adaptation of national appellate procedures to external requirements. Further, it is established that the impact of national procedures on as well the international framework as on EU law varies between the studied countries, partly depending on the position of the Member State in legislative advances at the EU level. In this comparative study it is, further, established that the impact of EU requirements concerning evidentiary issues may be have positive as well as negative effects with regard to the desired harmonization. It is also concluded that harmonization using means of convergence that primaly target legal frameworks may not in all instances be optimal in relation to evidentiary standards, and that more varied and pragmatic means of convergence must be introduced in order to secure harmonization also in terms of evidence. To date, legal culture and traditions seem to prevail over direct efforts at procedural harmonization.