La coordination et les phrases juxtaposées en français

Coordination and juxtaposed sentences The object of this study is the examination of the relations between juxtaposed clauses in contemporary French. The matter in question is sentences which are composed of several clauses adjoined without a conjunction or other connector, as in: Je détournai les yeux, mon c ur se mit à battre. The aim of the study is to determine, which quality is the relation in these sentences and, on the other hand, what is the part of the coordination there. Furthermore, what is this relation of coordination, which, according to some grammars, manifests through a conjunction of coordination, but which, according to some others is marked in juxtaposed sentences through different features. The study is based on a corpus of written French from literary and journalistic text sources. Syntactic, semantic and textual properties in the clauses are discussed. The analysis points to differences so, it has been noted, in each case, if one of the clauses is affirmative and the other negative and if in the second clause, the subject has not been repeated. Also, an analysis has been made on the ground of the tense, mode, phrase structure type, and thematic structure, taking into account, in each case, if the clauses are identical or different. Punctuation has been one of the properties considered. The final aim has been to eliminate gradually, based on the partition of properties, subordinate sentences, so that only the hard core of coordinate sentences remains. In this way, the coordination could be defined similarly as the phoneme is defined as a group of distinctive features. The quantitative analyses have led to the conclusion that the sentences which, from a semantic point of view, are interpreted as coordinating, contain the least of these differences, while the sentences which can be considered as subordinating present the most of these differences. The conditions of coordination are, in that sense, hierarchical, so that the syntactic constraints have to make room for semantic, textual and cognitive factors. It is interesting to notice that everyone has the ability to produce correct coordinating structures and recognize incorrect coordinating structures. This can be explained by the human ability to categorize which has been widely researched in the semantic of prototype. The study suggests that coordination and subordination could be considered as prototypical cognitive categories based on different linguistic and pragmatic features.

Given and News : Media discourse and the construction of community on national days

National anniversaries such as independence days demand precise coordination in order to make citizens change their routines to forego work and spend the day at rest or at festivities that provide social focus and spectacle. The complex social construction of national days is taken for granted and operates as a given in the news media, which are the main agents responsible for coordinating these planned disruptions of normal routines. This study examines the language used in the news to construct the rather unnatural idea of national days and to align people in observing them. The data for the study consist of news stories about the Fourth of July in the New York Times, sampled over 150 years and are supplemented by material from other sources and other countries. The study is multidimensional, applying concepts from pragmatics (speech acts, politeness, information structure), systemic functional linguistics (the interpersonal metafunction and the Appraisal framework) and cognitive linguistics (frames, metaphor) as well as journalism and communications to arrive at an interdisciplinary understanding of how resources for meaning are used by writers and readers of the news stories. The analysis shows that on national anniversaries, nations tend to be metaphorized as persons having birthdays, to whom politeness should be shown. The face of the nation is to be respected in the sense of identifying the nation's interests as one's own (positive face) and speaking of citizen responsibilities rather than rights (negative face). Resources are available for both positive and negative evaluations of events and participants and the newspaper deftly changes footings (Goffman 1981) to demonstrate the required politeness while also heteroglossically allowing for a certain amount of disattention and even protest - within limits, for state holidays are almost never construed as Bakhtinian festivals, as they tend to reaffirm the hierarchy rather than invert it. Celebrations are evaluated mainly for impressiveness, and for the essentially contested quality of appropriateness, which covers norms of predictability, size, audience response, aesthetics, and explicit reference to the past. Events may also be negatively evaluated as dull ("banal") or inauthentic ("hoopla"). Audiences are evaluated chiefly in terms of their enthusiasm, or production of appropriate displays for emotional response, for national days are supposed to be occasions of flooding-out of nationalistic feeling. By making these evaluations, the newspaper reinforces its powerful position as an independent critic, while at the same time playing an active role in the construction and reproduction of emotional order embodied in "the nation's birthday." As an occasion for mobilization and demonstrations of power, national days may be seen to stand to war in the relation of play to fighting (Bateson 1955). Evidence from the newspaper's coverage of recent conflicts is adduced to support this analysis. In the course of the investigation, methods are developed for analyzing large collections of newspaper content, particularly topical soft news and feature materials that have hitherto been considered less influential and worthy of study than so-called hard news. In his work on evaluation in newspaper stories, White (1998) proposed that the classic hard news story is focused on an event that threatens the social order, but news of holidays and celebrations in general does not fit this pattern, in fact its central event is a reproduction of the social order. Thus in the system of news values (Galtung and Ruge 1965), national holiday news draws on "ground" news values such as continuity and predictability rather than "figure" news values such as negativity and surprise. It is argued that this ground helps form a necessary space for hard news to be seen as important, similar to the way in which the information structure of language is seen to rely on the regular alternation of given and new information (Chafe 1994).

Work Stress and Early Atherosclerosis: Do Genetic Background and Pre-Employment Risk Factors Explain Conflicting Findings?

According to the models conceptualizing work stress, increased risk of health problems arise when high job demands co-occur with low job control (the demand-control model) or the efforts invested by the employee are disproportionately high compared to the rewards received (effort-reward imbalance model). This study examined the association between work stress and early atherosclerosis with particular attention to the role of pre-employment risk factors and genetic background in this association. The subjects were young healthy adults aged 24-39 who were participating in the 21-year follow-up of the ongoing prospective "Cardiovascular Risk in Young Finns" study in 2001-2002. Work stress was evaluated with questionnaires on demand-control model and on effort-reward model. Atherosclerosis was assessed with ultrasound of carotid artery intima-media thickness (IMT). In addition, risk for enhanced atherosclerotic process was assessed by measuring with heart rate variability and heart rate. Pre-employment risk factors, measured at age 12 to 18, included such as body mass index, blood lipids, family history of coronary heart disease, and parental socioeconomic position. Variants of the neuregulin-1 were determined using genomic DNA. The results showed that higher work stress was associated with higher IMT in men. This association was not attenuated by traditional risk factors of atherosclerosis and coronary heart disease or by pre-employment risk factors measured in adolescence. Neuregulin-1 gene moderated the association between work stress and IMT in men. A significant association between work stress and IMT was found only for the T/T genotype of the neuregulin-1 gene but not for other genotypes. Among women an association was found between higher work stress and lower heart rate variability, suggesting higher risk for developing atherosclerosis. These associations could not be explained by demographic characteristics or coronary risk factors. The present findings provide evidence for an association between work stress and atherosclerosis in relatively young population. This association seems to be modified by genetic influences but it does not appear to be confounded by pre-employment adolescent risk factors.

Childhood and adolescent antecedents of work stress and early atherosclerosis

Work stress is after musculoskeletal disorders the second most common work-related health problem in the European Union, affecting 28% of EU employees. Furthermore, a 50% excessive cardiovascular disease risk among employees with work stress is reported. High job demands combined with low job control according to the Job Demands-Job Control model, or high effort combined with low rewards according to Effort-Reward Imbalance model, are likely to produce work stress in the majority of employees. Atherosclerotic wall thickening is a validated marker of an increased risk of cardiovascular disease. This study examined the role of childhood and adolescent factors as antecedents of work stress and early atherosclerosis, and in the relationship between them. The Cardiovascular Risk in Young Finns Study, (the CRYF project) started in 1980 when the participants were at the age of three to 18 years. Follow-ups have been conducted every three years until 1992, after that in 1997 and 2001, and the latest is ongoing in 2008. The participants parents reported their socioeconomic position in 1980 and 1983, and their life satisfaction in 1983. Biological risk factors were measured in 1980 and 2001. Type A behaviour was reported in 1986, 1989 and 2001. In the 2001 follow-up when the participants were aged 24 to 39, work stress was assessed from responses to questionnaires on job demands-job control and effort-reward imbalance, and education. Ultrasound measurement of the carotid intima-media thickness (CIMT) was used to assess atherosclerosis. There were 755, 746, 1014 and 494 participants in studies I-IV, respectively. The results showed that low parental socioeconomic position and parental life dissatisfaction during childhood and adolescence predicted higher levels of job strain 18 years later, and that education mediated the relationship between parental socioeconomic position and job strain. Childhood and adolescent family factors were not related to the effort-reward imbalance. Parental life satisfaction was associated with high rewards at work among the men, and high parental socioeconomic position was associated with high reward among the women. Among the men, the eagerness-energy component of Type A behaviour across different developmental periods predicted increased CIMT. Among the women, hard-driving component of Type A behaviour predicted decreased CIMT. Low leadership characteristic in adolescence and early adulthood was associated with both high job strain and increased CIMT, and attenuated the relationship between job strain and CIMT to non-significance in men. The current findings add to the literature on the relationship between job strain and health literature in adopting a developmental perspective. The results imply that work stress does not completely originate from work. There are childhood and adolescent environmental and dispositional effects on work stress and CIMT several years later, and these partly seem to operate through educational attainment.

Self-reported bruxism : Associated factors among media personnel with or without irregular shift work

Tutkimuksen kohderyhmänä oli mediatyöntekijöitä, joiden toimenkuva on viime vuosina muuttunut yhä kuormittavammaksi epäsäännöllisen vuorotyön sekä jatkuvien teknisten, organisatoristen ja taloudellisten tekijöiden ristipaineessa. Väitöskirjatutkimus on osa laajempaa tutkimushanketta, joka suunniteltiin selvittämään epäsäännöllisen vuorotyön mahdollisia haittoja. Tutkimusta tukivat taloudellisesti Työsuojelurahasto ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia sekä resurssipanostuksin Hammaslääketieteen laitos (HY), Työterveyslaitos ja Yleisradio Oy. Bruksismi on tahdosta riippumatonta hampaiden narskuttelua tai yhteenpuristamista. Hampaiden narskuttelu on rytmistä jaksoittain toistuvaa puremalihasten toimintaa, joka esiintyy nukkuessa -tavallisimmin kevyen unen ja havahtumisjaksojen yhteydessä. Valveilla ollessa bruksismi on terveillä ihmisillä lähinnä hampaiden yhteenpuristamista. Yleisen käsityksen mukaan toistuvaa unibruksismia esiintyy noin 10 %:lla ja valveilla tapahtuvaa hampaiden yhteenpuristamista noin 20 %:lla. Aiemmin bruksismi kuului kansainvälisen unihäiriöluokituksen (ICSD 1997) mukaan unen erityishäiriöihin, mutta tuorein luokitus (ICSD 2005) listaa sen unen liikehäiriöihin. Väitöstutkimuksen yleisenä tavoitteena oli kartoittaa koetun bruksismin ja uni- valvehäiriöiden yhteyttä. Tutkimus oli poikittainen vertailututkimus epäsäännöllistä vuorotyötä ja säännöllisiä päivävuoroja tekevien välillä. Mielenkiinto kohdistui myös bruksismin ja kasvojen alueen kivun mahdolliseen yhteyteen. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin joidenkin tunnetusti unen laatua huonontavien psykososiaalisten, neurologisten ja fysiologisten tekijöiden yhteyttä koettuun bruksismiin. Tutkimuksen kohderyhmän muodosti 750 Yleisradion epäsäännöllistä vuorotyötä tekevää työntekijää. Vertailuryhmänä käytettiin samansuuruista satunnaistetusti valittua kaltaistettua Yleisradion työntekijäjoukkoa, joka tekee samankaltaista työtä, mutta säännöllisenä päivätyönä. Kohderyhmälle lähetettiin kyselylomakkeet, jotka kartoittivat koetun bruksismin lisäksi mm. tutkittavien taustatiedot, yleisen terveydentilan, yleisiä koettuja stressioireita ja tuntemuksia, kipuoireita, sekä unen laatua. Lisäksi esitettiin jaksamista ja työympäristöä koskevia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 874 henkilöä. Kokonaisvastausprosentti oli 58,3 % (53,7 % miehiä). Epäsäännöllistä vuorotyötä tekevien vastausprosentti oli 82,3 % ja säännöllistä päivätyötä tekevien ryhmässä 34,3 %. Työtehtävät sisälsivät ohjelmien toimitus- ja tuottamistyötä, teknistä tuotanto- ja tukityötä, sekä esimies- ja hallintotyötä. Miesten keski-ikä vuorotyöryhmässä oli 45,0 (± 10,6) vuotta ja naisten keski-ikä 42,6 (± 10,7) vuotta, vastaavat luvut päivätyötä tekeville olivat 47,4 (± 9,7) ja 45,5 (± 10,1) vuotta. Vuorotyötä tekevistä oli miehiä 56,6 %, päivätyöryhmässä miehien osuus oli 46,7 %. Usein koettua bruksismia havaittiin koko tutkimusjoukossa 10,6 %:lla. Bruksismin esiintyvyydessä ei ollut merkitsevää eroa epäsäännöllistä vuorotyötä ja päivätyötä tekevien välillä. Kun bruksismia ja stressiä arvioitiin suhteessa tyytyväisyyteen nykyiseen työaikamuotoon, molemmat olivat merkitsevästi vallitsevimpia niillä, jotka halusivat vaihtaa nykyistä työaikamuotoaan. Epäsäännöllistä vuorotyötä tekevät lisäksi ilmoittivat kokevansa enemmän stressiä kuin päivätyötä tekevät sekä olivat tyytymättömämpiä työaikamuotoonsa. Tutkittavista henkilöistä katkonaista unta esiintyi 43,6 %:lla sekä 36,2 % koki unensa virkistämättömäksi. Kasvokipua esiintyi 19,6 %:lla. Usein toistuva bruksaus sekä tyytymättömyys työaikamuotoon olivat erittäin merkitsevästi yhteydessä unihäiriöiden sekä riittämättömän unen oireiden kanssa. Bruksismi ja katkonainen uni osoittautuivat myös kasvokivun taustatekijöiksi. Tutkimus osoitti, että koetulla bruksismilla oli merkitsevä yhteys unihäiriöihin, kasvokipuun, koettuun stressiin ja ahdistuneisuuteen, nuorempaan ikään, runsaampiin hammaslääkäri- ja lääkärikäynteihin sekä siihen että oli tyytymätön työaikamuotoonsa (itse työaikamuoto ei ollut merkitsevä tekijä). Tutkimuksen yhtenä johtopäätöksenä todettiin, että koettu bruksismi voi terveillä työikäisillä henkilöillä olla osa stressaavaa tilannetta ja siihen liittyvää käyttäytymistä. Tämän tiedostaminen terveydenhuollossa voisi olla hyödyllistä.

Cancer survivors at work : Work-related problems and factors associated with their employment, work ability and social support from the work community

Due to the improved prognosis of many forms of cancer, an increasing number of cancer survivors are willing to return to work after their treatment. It is generally believed, however, that people with cancer are either unemployed, stay at home, or retire more often than people without cancer. This study investigated the problems that cancer survivors experience on the labour market, as well as the disease-related, sociodemographic and psychosocial factors at work that are associated with the employment and work ability of cancer survivors. The impact of cancer on employment was studied combining the data of Finnish Cancer Registry and census data of the years 1985, 1990, 1995 or 1997 of Statistics Finland. There were two data sets containing 46 312 and 12 542 people with cancer. The results showed that cancer survivors were slightly less often employed than their referents. Two to three years after the diagnosis the employment rate of the cancer survivors was 9% lower than that of their referents (64% vs. 73%), whereas the employment rate was the same before the diagnosis (78%). The employment rate varied greatly according to the cancer type and education. The probability of being employed was greater in the lower than in the higher educational groups. People with cancer were less often employed than people without cancer mainly because of their higher retirement rate (34% vs. 27%). As well as employment, retirement varied by cancer type. The risk of retirement was twofold for people having cancer of the nervous system or people with leukaemia compared to their referents, whereas people with skin cancer, for example, did not have an increased risk of retirement. The aim of the questionnaire study was to investigate whether the work ability of cancer survivors differs from that of people without cancer and whether cancer had impaired their work ability. There were 591 cancer survivors and 757 referents in the data. Even though current work ability of cancer survivors did not differ between the survivors and their referents, 26% of cancer survivors reported that their physical work ability, and 19% that their mental work ability had deteriorated due to cancer. The survivors who had other diseases or had had chemotherapy, most often reported impaired work ability, whereas survivors with a strong commitment to their work organization, or a good social climate at work, reported impairment less frequently. The aim of the other questionnaire study containing 640 people with the history of cancer was to examine extent of social support that cancer survivors needed, and had received from their work community. The cancer survivors had received most support from their co-workers, and they hoped for more support especially from the occupational health care personnel (39% of women and 29% of men). More support was especially needed by men who had lymphoma, had received chemotherapy or had a low education level. The results of this study show that the majority of the survivors are able to return to work. There is, however, a group of cancer survivors who leave work life early, have impaired work ability due to their illness, and suffer from lack of support from their work place and the occupational health services. Treatment-related, as well as sociodemographic factors play an important role in survivors' work-related problems, and presumably their possibilities to continue working.

Musculoskeletal disorders and psychosocial factors at work : Effects of a participatory ergonomics intervention in a cluster randomized controlled trial

This study examined the efficacy of a participatory ergonomics intervention in preventing musculoskeletal disorders (MSDs) and changing unsatisfactory psychosocial working conditions among municipal kitchen workers. The occurrence of multiple-site musculoskeletal pain (MSP) and associations between MSP and psychosocial factors at work over time were studied secondarily. A cluster randomized controlled trial was conducted during 2002-2005 in 119 municipal kitchens with 504 workers. The kitchens were randomized to an intervention (n = 59) and control (n = 60) group. The intervention lasted 11 to 14 months. The workers identified strenuous work tasks and sought solutions for decreasing physical and mental workload. The main outcomes were the occurrence of and trouble caused by musculoskeletal pain in seven anatomical sites, local musculoskeletal fatigue after work, and musculoskeletal sick leaves. Psychosocial factors at work (job control, skill discretion, co-worker relationships, supervisor support, mental strenuousness of work, hurry, job satisfaction) and mental stress were studied as intermediate outcomes of the intervention. Questionnaire data were collected at three months intervals during the intervention and the one-year post-intervention follow-up. Response rates varied between 92 % and 99 %. In total, 402 ergonomic changes were implemented. In the control group, 80 changes were spontaneously implemented within normal activity. The intervention did not reduce perceived physical workload and no systematic differences in any health outcomes were found between the intervention and control groups during the intervention or during the one-year follow-up. The results suggest that the intervention as studied in the present trial was not more effective in reducing perceived physical workload or preventing MSDs compared with no such intervention. Little previous evidence of the effectiveness of ergonomics interventions in preventing MSDs exists. The effects on psychosocial factors at work were adverse, especially in the two of the participating cities where re-organization of foodservices timed simultaneously with the intervention. If organizational reforms at workplace are expected to occur, the execution of other workplace interventions at the same time should be avoided. The co-occurrence of musculoskeletal pain at several sites is observed to be more common than pain at single anatomical sites. However, the risk factors of MSP are largely unknown. This study showed that at baseline, 73 % of the women reported pain in at least two, 36 % in four or more, and 10 % in six to seven sites. The seven pain symptoms occurred in over 80 different combinations. When co-occurrence of pain was studied in three larger anatomical areas (neck/low back, upper limbs, lower limbs), concurrent pain in all three areas was the most common combination (36 %). The 3-month prevalence of MSP (≥ 3 of seven sites) varied between 50 % and 61 % during the two-year follow-up period. Psychosocial factors at work and mental stress were strong predictors for MSP over time and, vice versa, MSP predicted psychosocial factors at work and mental stress. The reciprocality of the relationships implies either two mutually dependent processes in time, or some shared common underlying factor(s).

Novel insights on functions of myotilin/palladin family members

Poikkijuovaisen luuranko- ja sydänlihaksen supistumisyksikkö, sarkomeeri, koostuu tarkoin järjestyneistä aktiini- ja myosiinisäikeistä. Rakenne eroaa muista solutyypeistä, joissa aktiinisäikeistö muovautuu jatkuvasti ja sen järjestyminen säätelee solun muotoa, solujakautumista, soluliikettä ja solunsisäisten organellien kuljetusta. Myotilin, palladin ja myopalladin kuuluvat proteiiniperheeseen, jonka yhteispiirteenä ovat immunoglobuliinin kaltaiset (Igl) domeenit. Proteiinit liittyvät aktiinitukirankaan ja niiden arvellaan toimivan solutukirangan rakenne-elementteinä ja säätelijöinä. Myotilinia ja myopalladinia ilmennetään poikkijuovaisessa lihaksessa. Sen sijaan palladinin eri silmukointimuotoja tavataan monissa kudostyypeissä kuten hermostossa, ja eri muodoilla saattaa olla solutyypistä riippuvia tehtäviä. Poikkijuovaisessa lihaksessa kaikki perheen jäsenet sijaitsevat aktiinisäikeitä yhdistävässä Z-levyssä ja ne sitovat Z-levyn rakenneproteiinia, -aktiniinia. Myotilingeenin pistemutaatiot johtavat periytyviin lihastauteihin, kun taas palladinin mutaatioiden on kuvattu liittyvän periytyvään haimasyöpään ja lisääntyneeseen sydäninfarktin riskiin. Tässä tutkimuksessa selvitettin myotilinin ja pallainin toimintaa. Kokeissa löydettiin uusia palladinin 90-92kDa alatyyppiin sitoutuvia proteiineja. Yksi niistä on aktiinidynamiikkaa säätelevä profilin. Profilinilla on kahdenlaisia tehtäviä; se edesauttaa aktiinisäikeiden muodostumista, mutta se voi myös eristää yksittäisiä aktiinimolekyylejä ja edistää säikeiden hajoamista. Solutasolla palladinin ja profilinin sijainti on yhtenevä runsaasti aktiinia sisältävillä solujen reuna-alueilla. Palladinin ja profilinin sidos on heikko ja hyvin dynaaminen, joka sopii palladinin tehtävään aktiinisäideiden muodostumisen koordinoijana. Toinen palladinin sitoutumiskumppani on aktiinisäikeitä yhteensitova -aktiniini. -Aktiniini liittää solutukirangan solukalvon proteiineihin ja ankkuroi solunsisäisiä viestintämolekyylejä. Sitoutumista välittävä alue on hyvin samankaltainen palladinissa ja myotilinissa. Luurankolihaksen liiallinen toistuva venytys muuttaa Z-levyjen rakennetta ja muotoa. Prosessin aikana syntyy uusia aktiinifilamenttejä sisältäviä tiivistymiä ja lopulta uusia sarkomeereja. Löydöstemme perusteella myotilinin uudelleenjärjestyminen noudattaa aktiinin muutoksia. Tämä viittaa siihen, että myotilin liittää yhteen uudismuodostuvia aktiinisäikeitä ja vakauttaa niitä. Myotilin saattaa myös ankkuroida viesti- tai rakennemolekyylejä, joiden tehtävänä on edesauttaa Z-levyjen uudismuodostusta. Tulostemme perusteella arvelemme, että myotilin toimii Z-levyjen rakenteen vakaajana ja aktiinisäikeiden säätelijänä. Palladinin puute johtaa sikiöaikaiseen kuolemaan hiirillä, mutta myotilinin puutoksella ei ole samanlaisia vaikutuksia. Tuotettujen myotilin poistogeenisten hiirten todetiin syntyvän ja kehittyvän normaalisti eikä niillä esiintynyt rakenteellisia tai toiminnallisia häiriöitä. Toisaalta aiemmissa kokeissa, joissa hiirille on siirretty ihmisen lihastautia aikaansaava myotilingeeni, nähdään samankaltaisia kuin sairailla ihmisillä. Näin ollen muuntunut myotilin näyttä olevan lihaksen toiminnalle haitallisempi kuin myotilinin puute. Myotilinin ja palladinin yhteisvaikutusta selvittääksemme risteytimme myotilin poistegeenisen hiiren ja hiirilinjan, joka ilmentää puutteellisesti palladinin 200 kDa muotoa. Puutteellisesti 200 kDa palladinia ilmentävien hiirten sydänlihaksessa todettiin vähäisiä hienorakenteen muutoksia, mutta risteytetyillä hiirillä tavattiin rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia myös luurankolihaksessa. Tulosten perusteella voidaan todeta, että palladinin 200 kDa muoto säätelee sydänlihassolujen rakennetta. Luurankolihaksessa sen sijaan myotilinilla ja palladinilla näyttäisi olevan päällekkäisiä tehtäviä.

Mothers, your's is a sacred work! Naiskysymys adventistijulistaja Ellen Whiten profeetallisessa terveysopetuksessa vuosina 1866 1878

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani naiskysymystä Seitsemännen päivän adventtikirkon oppiäiti Ellen Whiten (1827 1915) terveysopetuksessa. White tunnetaan ennen kaikkea näyistään, joiden välityksellä hän koki saavansa Jumalalta hyvinvointiin liittyviä ohjeita. White kirjoitti näkyjensä innoittama terveysoppaita ja julisti pääasiassa Yhdysvalloissa yli 70 vuotta. Päälähteenäni ovat kaksi Whiten omaelämäkertaa vuosilta 1880 ja 1915 sekä 83 artikkelia, jotka hän julkaisi adventistien johtavassa terveyslehdessä, Health Reformerissa, vuosina 1866 1878. Tutkimuskysymykseni ovat, miksi White osoitti lähes kaiken terveyteen liittyvän opetuksensa naisille ja miten hän ymmärsi terveyden osana naisen roolia ja tehtäviä. Tulkintani mukaan White julisti naisille, sillä hän uskoi, että naisen asema oli selkeytettävä. Yhdysvallat teollistui ja kaupungistui nopeasti 1800-luvulla, mikä aiheutti naisille taloudellisia, sosiaalisia ja terveyteen liittyviä ongelmia. Lisäksi toinen suuri herätys (1800 1830) synnytti keskustelua naisen roolista. Monet kirkot antoivat naisille luvan esimerkiksi saarnaamiseen, mutta Yhdysvalloissa vahvistui samaan aikaan myös käsitys naisesta kodin uskonnollisena johtajana. Ymmärrän, että Whiten mukaan ratkaisu naisen sekavaan asemaan oli terveys. Uskon, että Whiten mukaan nainen pystyi ottamaan oman paikkansa yhteiskunnassa, mikäli hän pysyi terveenä ja oppi tuntemaan terveyden periaatteet. Toisaalta White sai vaikutteita naisten yhteiskunnallisten oikeuksien puolustajilta. He ajattelivat, että vain koulutettu ja terve nainen kykeni vapautumaan avioliitosta. Toisaalta White oli naisasianaisia maltillisempi. Hän ymmärsi, että vain terve ja terveyskoulutuksen saanut nainen saattoi olla hyvä äiti. Ellen White osallistui terveysopetuksellaan keskusteluun myös naisen uskonnollisesta roolista. White oli itse kiertelevä terveyssaarnaaja. Silti hän ymmärsi, että muiden naisten kutsumus oli olla terve ja koulutettu äiti. White korosti äitien pyhyyttä luultavasti siksi, että hän pyrki turvaamaan oman auktoriteettiasemansa Adventtikirkossa. White myös luultavasti ymmärsi roolinsa ja tehtävänsä poikkeuksellisiksi ja arvosti vilpittömästi äitiyttä. Whiten mukaan äidin tehtävä oli kasvattaa terveitä ja moraalisia kansalaisia. Tehtävän arvon hän perusteli aikansa tieteellisillä teorioilla. White korosti luonnontieteilijä Charles Darwinin (1809 1882) evoluutioteorian mukaisesti, että äidin velvollisuus oli siirtää lapsilleen hyvä terveys. Käsityksensä terveyden ja moraalin suhteesta hän selitti frenologialla, jonka mukaan ihmisen elämäntavat vaikuttivat hänen luonteenpiirteisiinsä. White oli myös todennäköisesti kiinnostunut sosiaalitieteilijä Herbert Spencerin (1820 1903) ajatuksista, joiden mukaan kansalaisten kehittyessä myös yhteiskunta jalostui yhä paremmaksi. Vaikka White perusteli opetustaan modernilla tieteellä, hän oli ennen kaikkea uskonnollinen julistaja. Hän kuului 1840-luvulla herätyssaarnaaja William Millerin (1782 1849) liikkeeseen, jonka jäsenet uskoivat, että Jumala tuhoaa Yhdysvallat viimeisellä tuomiolla, mikäli kansan moraalin tila ei nopeasti kohene. Millerin liikkeen painotukset säilyivät Adventtikirkossa, joka perustettiin vuonna 1863. Siten White ymmärsi, ettei äiti ollut vastuussa vain perheensä ja kansansa maallisesta hyvinvoinnista vaan myös heidän pelastuksestaan. Whiten käsitys äidistä on mielestäni ristiriitainen. White antoi äideille paljon valtaa, mutta myös suuren vastuun. Hän korosti äitien arvokkuutta, mutta toisaalta he eivät olleet hänen mukaansa korvaamattomia. White ei myöskään huomioinut naisia, jotka eivät olleet äitejä.