A sequential analysis of "nú" and "núna" in Icelandic conversation

This thesis is an empirical study of how two words in Icelandic, "nú" and "núna", are used in contemporary Icelandic conversation. My aims in this study are, first, to explain the differences between the temporal functions of "nú" and "núna", and, second, to describe the non-temporal functions of "nú". In the analysis, a focus is placed on comparing the sequential placement of the two words, on their syntactical distribution, and on their prosodic realization. The empirical data comprise 14 hours and 11 minutes of naturally occurring conversation recorded between 1996 and 2003. The selected conversations represent a wide range of interactional contexts including informal dinner parties, institutional and non-institutional telephone conversations, radio programs for teenagers, phone-in programs, and, finally, a political debate on television. The theoretical and methodological framework is interactional linguistics, which can be described as linguistically oriented conversation analysis (CA). A comparison of "nú" and "núna" shows that the two words have different syntactic distributions. "Nú" has a clear tendency to occur in the front field, before the finite verb, while "núna" typically occurs in the end field, after the object. It is argued that this syntactic difference reflects a functional difference between "nú" and "núna". A sequential analysis of "núna" shows that the word refers to an unspecified period of time which includes the utterance time as well as some time in the past and in the future. This temporal relation is referred to as reference time. "Nú", by contrast, is mainly used in three different environments: a) in temporal comparisons, 2) in transitions, and 3) when the speaker is taking an affective stance. The non-temporal functions of "nú" are divided into three categories: a) "nú" as a tone particle, 2) "nú" as an utterance particle, and 3) "nú" as a dialogue particle. "Nú" as a tone particle is syntactically integrated and can occur in two syntactic positions: pre-verbally and post-verbally. I argue that these instances are employed in utterances in which a speaker is foregrounding information or marking it as particularly important. The study shows that, although these instances are typically prosodically non-prominent and unstressed, they are in some cases delivered with stress and with a higher pitch than the surrounding talk. "Nú" as an utterance particle occurs turn-initially and is syntactically non-integrated. By using "nú", speakers show continuity between turns and link new turns to prior ones. These instances initiate either continuations by the same speaker or new turns after speaker shifts. "Nú" as a dialogue particle occurs as a turn of its own. The study shows that these instances register informings in prior turns as unexpected or as a departure from the normal state of affairs. "Nú" as a dialogue particle is often delivered with a prolonged vowel and a recognizable intonation contour. A comparative sequential and prosodic analysis shows that in these cases there is a correlation between the function of "nú" and the intonation contour by which it is delivered. Finally, I argue that despite the many functions of "nú", all the instances can be said to have a common denominator, which is to display attention towards the present moment and the utterances which are produced prior or after the production of "nú". Instead of anchoring the utterances in external time or reference time, these instances position the utterance in discourse internal time, or discourse time.

Latvialaiset opiskelijat suomen nominintaivutuksen oppijoina

Tutkielman pääpaino on suomen kielen morfologiassa. Tutkielmassa tarkastellaan latvialaisten suomen kielen opiskelijoiden nominintaivutuksen oppimista ja siihen liittyviä ongelmia. Työssä pohditaan myös suomen nominintaivutuksen vaikeutta sekä tuotosten että oman arvion pohjalta. Tulosten analyysissa tarkastellaan, miten hyvin informantit osaavat muodostaa eri nominityyppien perusmuodoista yksikön genetiivin ja monikon partitiivin sijamuodot. Analyysin tärkeänä osana on virheellisten tuotosten analyysi. Tutkimuksella selvitetään, mitkä ovat vaikeimpia nominityyppejä ja ovatko tietyt virheet tyypillisiä tietyille nominityypeille tai tietyn sijan muodostukselle. Tutkimuksessa selvitetään myös eri astevaihtelujen vaikeutta. Tutkielman tärkeimpänä lähteenä on Martinin väitöskirja (1995). Taivutustestin tuloksia verrataan Martinin taivutustestin tuloksiin. Aineistona ovat keväällä 2008 Latvian yliopistossa pidetyn taivutustestin tulokset. Informantteina olivat latvialaiset toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijat, jotka kaikki opiskelevat suomen kieltä pääaineena suomalais-ugrilaisten kielten kandidaattiohjelmassa. Informantteja oli yhteensä 24. Ryhmä oli oppimistaustaltaan hyvin homogeeninen. Työssä osoitetaan, että latvialaiset opiskelijat hallitsevat suomen nominintaivutuksen toisella ja kolmannella vuosikurssilla jo kohtuullisen hyvin. Parhaiten hallitaan kaksitavuisten u-päätteisten nominien, nen- ja in-päätteisten nominien, astevaihteluttomien e:ee-nominien sekä Us:Ukse-nominien taivutus. Huonoiten hallitaan tOn-päätteisten nominien taivutus. Usein taivutusvaikeus on kytköksessä tiettyyn sijaan: osa nomineista on helpompi taivuttaa monikon partitiivissa, osa yksikön genetiivissä. Virheisiin johtavat syyt ovat yleensä nominin sijoittaminen väärään taivutustyyppiin, vartalonmuodostusongelmat sekä astevaihtelun ja taivutussääntöjen soveltamisen ongelmat. Tutkimustulokset ovat samansuuntaisia Martinin tulosten kanssa. Sanojen tuttuus ei kuitenkaan vaikuttanut yhtä vahvasti taivutustuloksiin – tekosanat hallittiin lähes yhtä hyvin kuin todelliset sanat. Sen sijaan nominin leksikaalinen tuttuus on avainasemassa informanttien omassa taivutusvaikeuden arvioinnissa. Semanttisesti tai taivutustyypiltä tutut sanat luokiteltiin useammin helpoiksi. Taivutustestini tulokset osoittavat enemmän hajontaa morfofonologisen kompleksisuuden edellyttämän järjestyksen osalta Martinin tuloksiin nähden. Taivutusvaikeuteen morfofonologisen kompleksisuuden, nominityypin käyttöyleisyyden sekä lekseemin tuttuuden lisäksi vaikuttavat myös oppimiskonteksti ja nominiin kytkeytyvä ongelmapotentiaali. Informanttien taivutusstrategioista yleisin on taivutussääntöjen käyttö.

Microbial life and deposits in paper machine circuits

Väitöskirjani käsittele mikrobien ja erilaisten kemikaalien rooleja saostumien ja biofilmien muodostumisessa paperi- ja kartonkikoneilla. "Saostuma" tässä työssä tarkoittaa kiinteän aineen kertymää konepinnoille tai rajapinnoille konekierroissa, jotka on tarkoitettu massasulppujen, lietteiden, vesien tai ilman kuljetukseen. Saostumasta tulee "biofilmi" silloin kun sen oleellinen rakennekomponentti on mikrobisolut tai niiden tuotteet. Väitöstyöni työhypoteesina oli, että i. tietämys saostumien koostumuksesta, sekä ii. niiden rakenteesta, biologisista, fysikaalis-kemiallisista ja teknisistä ominaisuuksista ohjaavat tutkijaa löytämään ympäristöä säästäviä keinoja estää epätoivottujen saostumien muodostus tai purkaa jo muodostuneita saostumia. Selvittääkseni saostumien koostumista ja rakennetta käytin monia erilaisia analytiikan työkaluja, kuten elektronimikroskopiaa, konfokaali-laser mikroskopiaa (CLSM), energiadispersiivistä röntgenanalyysiä (EDX), pyrolyysi kaasukromatografiaa yhdistettynä massaspektrometriaan (Py-GCMS), joninvaihtokromatografiaa, kaasukromatografiaa ja mikrobiologisia analyysejä. Osallistuin aktiivisesti innovatiivisen, valon takaisinsirontaan perustuvan sensorin kehittämistyöhön, käytettäväksi biofilmin kasvun mittaukseen suoraan koneen vesikierroista ja säiliöistä. Työni osoitti, että monet paperinvalmistuksessa käytetyistä kemikaaleista reagoivat keskenään tuottaen orgaanisia tahmakerroksia konekiertojen teräspinnoille. Löysin myös kerrostumia, jotka valomikroskooppisessa tarkastelussa oli tulkittu mikrobeiksi, mutta jotka elektronimikroskopia paljasti alunasta syntyneiksi, alumiinihydroksidiksi joka saostui pH:ssa 6,8 kiertokuitua käyttävän koneen viiravesistä. Monet paperintekijät käyttävät vieläkin alunaa kiinnitysaineena vaikka prosessiolot ovat muuttuneet happamista neutraaleiksi. Sitä pidetään paperitekijän "aspiriinina", mutta väitöstutkimukseni osoitti sen riskit. Löysin myös orgaanisia saostumia, joiden alkuperä oli aineiden, kuten pihkan, saippuoituminen (kalsium saippuat) niin että muodostui tahmankasvua ylläpitävä alusta monilla paperi- ja kartonkikoneilla. Näin solumuodoiltaan Deinococcus geothermalista muistuttavia bakteereita kasvamassa lujasti teräskoepalojen pintaan kiinnittyneinä pesäkkeinä, kun koepaloja upotettiin paperikoneiden vesikiertoihin. Nämä deinokokkimaiset pesäkkeet voivat toimia jalustana, tarttumisalustana muiden mikrobien massoille, joka selittäisi miksi saostumat yleisesti sisältävät deinokokkeja pienenä, muttei koskaan pääasiallisena rakenneosana. Kun paperikoneiden käyttämien vesien (raakavedet, lämminvesi, biologisesti puhdistettu jätevesi) laatua tutkitaan, mittausmenetelmällä on suuri merkitys. Koepalan upotusmenetelmällä todettu biofilmikasvu ja viljelmenetelmällä mitattu bakteerisaastuneisuus korreloivat toisiinsa huonosti etenkin silloin kun likaantumisessa oli mukana rihmamaiseti kasvavia bakteereja. Huoli ympäristöstä on pakottanut paperi- ja kartonkikoneiden vesikiertojen sulkemiseen. Vesien kierrätys ja prosessivesien uudelleenkäyttö nostavat prosessilämpötilaa ja lisäävät koneella kiertävien kolloidisten ja liuenneiden aineiden määriä. Tutkin kiertovesien pitoisuuksia kolmessa eriasteisesti suljetussa tehtaassa, joiden päästöt olivat 0 m3, 0,5 m3 ja 4 m3 jätevettä tuotetonnia kohden, perustuen puhdistetun jäteveden uudelleen käyttöön. Nollapäästöisellä tehtaalla kiertovesiin kertyi paljon orgaanisesti sidottua hiiltä (> 10 g L-1), etenkin haihtuvina happoina (maito-, etikka-, propioni- ja voi-). Myös sulfaatteja, klorideja, natriumia ja kalsiumia kertyi paljon, > 1 g L-1 kutakin. Pääosa (>40%) kaikista bakteereista oli 16S rRNA geenisekvenssianalyysien tulosten perusteella sukua, joskin etäistä (< 96%) ainoastaan Enterococcus cecorum bakteerille. 4 m3 päästävältä tehtaalta löytyi lisäksi Bacillus thermoamylovorans ja Bacillus coagulans. Tehtaiden saostumat sisälsivät arkkeja suurina pitoisuuksina, ≥ 108 g-1, mutta tunnistukseen riittävää sekvenssisamanlaisuutta löytyi vain yhteen arkkisukuun, Methanothrix. Tutkimustulokset osoittivat että tehtaan vesikiertojen sulkeminen vähensi rajusti mikrobiston monimuotoisuutta, muttei estänyt liuenneen aineen ja kiintoaineen mineralisoitumista.

Export of organic matter, sulphate and base cations from boreal headwater catchments downstream to the coast: impacts of land use and climate

The terrestrial export of dissolved organic matter (DOM) is associated with climate, vegetation and land use, and thus is under the influence of climatic variability and human interference with terrestrial ecosystems, their soils and hydrological cycles. The present study provides an assessment of spatial variation of DOM concentrations and export, and interactions between DOM, catchment characteristics, land use and climatic factors in boreal catchments. The influence of catchment characteristics, land use and climatic drivers on the concentrations and export of total organic carbon (TOC), total organic nitrogen (TON) and dissolved organic phosphorus (DOP) was estimated using stream water quality, forest inventory and climatic data from 42 Finnish pristine forested headwater catchments, and water quality monitoring, GIS land use, forest inventory and climatic data from the 36 main Finnish rivers (and their sub-catchments) flowing to the Baltic Sea. Moreover, the export of DOM in relation to land use along a European climatic gradient was studied using river water quality and land use data from four European areas. Additionally, the role of organic and minerogenic acidity in controlling pH levels in Finnish rivers and pristine streams was studied by measuring organic anion, sulphate (SO4) and base cation (Ca, Mg, K and Na) concentrations. In all study catchments, TOC was a major fraction of DOM, with much lower proportions of TON and DOP. Moreover, most of TOC and TON was in a dissolved form. The correlation between TOC and TON concentrations was strong and TOC concentrations explained 78% of the variation in TON concentrations in pristine headwater streams. In a subgroup of 20 headwater catchments with similar climatic conditions and low N deposition in eastern Finland, the proportion of peatlands in the catchment and the proportion of Norway spruce (Picea abies Karsten) of the tree stand had the strongest correlation with the TOC and TON concentrations and export. In Finnish river basins, TOC export increased with the increasing proportion of peatland in the catchment, whereas TON export increased with increasing extent of agricultural land. The highest DOP concentrations and export were recorded in river basins with a high extent of agricultural land and urban areas, reflecting the influence of human impact on DOP loads. However, the most important predictor for TOC, TON and DOP export in Finnish rivers was the proportion of upstream lakes in the catchment. The higher the upstream lake percentage, the lower the export indicating organic matter retention in lakes. Molar TOC:TON ratio decreased from headwater catchments covered by forests and peatlands to the large river basins with mixed land use, emphasising the effect of the land use gradient on the stoichiometry of rivers. This study also demonstrated that the land use of the catchments is related to both organic and minerogenic acidity in rivers and pristine headwater streams. Organic anion dominated in rivers and streams situated in northern Finland, reflecting the higher extent of peatlands in these areas, whereas SO4 dominated in southern Finland and on western coastal areas, where the extent of fertile areas, agricultural land, urban areas, acid sulphate soils, and sulphate deposition is highest. High TOC concentrations decreased pH values in the stream and river water, whereas no correlation between SO4 concentrations and pH was observed. This underlines the importance of organic acids in controlling pH levels in Finnish pristine headwater streams and main rivers. High SO4 concentrations were associated with high base cation concentrations and fertile areas, which buffered the effects of SO4 on pH.

The role of selected non-timber forest products for rural areas in Laos: Case studies in Ban Napo and Ban Kouay communities

Non-timber forest products (NTFPs) are one of the major income sources for the rural population of Laos. An exploratory study was conducted to determine the role of non-timber forest products for rural communities of the study area. The study was carried out in two villages viz. Ban Napo and Ban Kouay of Sangthong district between January and March 2010. A semi-structured questionnaire was used to gather data from the respondents. Twenty-five respondents from each village were chosen based on their involvement in NTFPs collection and marketing activities. Statistically significant NTFPs income differences were not found between the villages and age groups of the respondents, however, significant differences were found in the annual incomes between farms size of the respondents. This study also analyzed the value chain structure of the three (See khai’ ton, Bamboo mats and Incense sticks) important non-timber forest products and the interactions between the actors in the case study areas. Barriers to entry the market, governance and upgrading possibilities have been discussed for each of the value chains. Comparison of unit prices at different levels of the value chains indicated uneven income distribution in favour of the intermediaries, factories and foreign buyers. The lack of capital, marketing information and negotiation skills restricted the villagers to increase their income. However, all the respondents have shown their satisfaction with their income from NTFPs.

Jätteenkeräyksen ja -siirron yhteiskunnalliset kustannukset Punavuoressa – Tarkastelussa seka-, bio-, kartonki- ja paperijäte

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on määrittää jätteenkeräyksen ja -siirron yhteiskunnalliset kustannukset valitulla tutkimusalueella Helsingin Punavuoressa. Jätteenkeräyksen ja -siirron kustannukset vastaavat suuruudeltaan merkittävää osaa jätehuollon kokonaiskustannuksista, minkä vuoksi kustannusten tutkimiselle ja tarkastelulle löytyy kysyntää. Lisäksi keräyksen ja siirron kustannukset saattavat vaihdella suuresti johtuen erilaisista kaupunkirakenteista,keräysmenetelmistä ja teknologioista, joten tapaustarkastelun avulla pystytään selvittämään yksityiskohtaisesti alueen jätteenkeräyksen ja -siirron kustannukset. Tutkimusalue Helsingin Punavuoressa on yksi Suomen tiheimmin asutuista alueista, missä jätteidenkeräystä hankaloittaa kapeat kadut, useat sisäpihoille sijoitetut jätehuoneet ja vilkas liikenne. Erityispiirteidensä vuoksi jätteenkeräys- ja siirto aiheuttaa tutkimusalueella yksityisten kustannusten lisäksi myös useita ulkoisvaikutuksia muun muassa ilmansaasteiden ja viihtyvyyshaittojen muodossa. Tässä työssä lasketaan jätteenkeräyksen ja -siirron yhteiskunnalliset kustannukset neljän eri jätelajin osalta huomioimalla sekä yksityiset kustannustekijät että ulkoiskustannuksina syntyvien päästöjen kustannukset. Työn aineistona on käytetty erilaisia kustannuslaskelmien kirjallisuuslähteitä, asiantuntija-arvioita ja tutkimusalueella tehtyjä kellotusmittauksia. Alueen kellotusmittauksiin perustuvalla aikaperusteisella laskentatavalla jätteenkeräyksen ja -siirron jätetonnikohtaisiksi keskimääräisiksi kustannuksiksi saatiin 73 €/t. Kustannuksissa havaittiin kuitenkin suuria jätelajikohtaisia eroja, jolloin keräyksen ja siirron kustannukset heittelivät 49–125 €/t välillä. Suuret jätelajikohtaiset kustannuserot ovat selitettävissä pitkälti jätteiden koostumuksella, koska kevyiden ja paljon tilaa vievien jätelajien jätetonnikohtaiset kustannukset olivat suurimpia. Teoriataustan ja lähdeaineiston perusteella saadut tulokset myös osoittavat, että jätteenkeräyksen ja siirron kustannuksista huomioitujen ulkoiskustannusten osuus on häviävän pieni verrattuna yksityisten kustannusten tasoon.

Production process of Scots pine.

The accompanying collective research report is the result of the research project in 1986­90 between The Finnish Academy and the former Soviet Academy of Sciences. The project was organized around common field work in Finland and in the former Soviet Union and theoretical analyses of tree growth determining processes. Based on theoretical analyses, dynamic stand growth models were made and their parameters were determined utilizing the field results. Annual cycle affects the tree growth. Our theoretical approach was based on adaptation to local climate conditions from Lapland to South Russia. The initiation of growth was described as a simple low and high temperature accumulation driven model. Linking the theoretical model with long term temperature data allowed us to analyze what type of temperature response produced favorable outcome in different climates. Initiation of growth consumes the carbohydrate reserves in plants. We measured the dynamics of insoluble and soluble sugars in the very northern and Karelian conditions. Clear cyclical pattern was observed but the differences between locations were surprisingly small. Analysis of field measurements of CO2 exchange showed that irradiance is the dominating factor causing variation in photosynthetic rate in natural conditions during summer. The effect of other factors is so small that they can be omitted without any considerable loss of accuracy. A special experiment carried out in Hyytiälä showed that the needle living space, defined as the ratio between the shoot cylindric volume and needle surface area, correlates with the shoot photosynthesis. The penetration of irradiance into Scots pine canopy is a complicated phenomenon because of the movement of the sun on the sky and the complicated structure of branches and needles. A moderately simple but balanced forest radiation regime submodel was constructed. It consists of the tree crown and forest structure, the gap probability calculation and the consideration of spatial and temporal variation of radiation inside the forest. The common field excursions in different geographical regions resulted in a lot of experimental data of regularities of woody structures. The water transport seems to be a good common factor to analyse these properties of tree structure. There are evident regressions between cross-sectional areas measured at different locations along the water pathway from fine roots to needles. The observed regressions have clear geographical trends. For example, the same cross-sectional area can support three times higher needle mass in South Russia than in Lapland. Geographical trends can also be seen in shoot and needle structure. Analysis of data published by several Russian authors show, that one ton of needles transpire 42 ton of water a year. This annual amount of transpiration seems to be independent of geographical location, year and site conditions. The produced theoretical and experimental material is utilised in the development of stand growth model that describes the growth and development of Scots pine stands in Finland and the former Soviet Union. The core of the model is carbon and nutrient balances. This means that carbon obtained in photosynthesis is consumed for growth and maintenance and nutrients are taken according to the metabolic needs. The annual photosynthetic production by trees in the stand is determined as a function of irradiance and shading during the active period. The utilisation of the annual photosynthetic production to the growth of different components of trees is based on structural regularities. Since the fundamental metabolic processes are the same in all locations the same growth model structure can be applied in the large range of Scots pine. The annual photosynthetic production and structural regularities determining the allocation of resources have geographical features. The common field measurements enable the application of the model to the analysis of growth and development of stands growing on the five locations of experiments. The model enables the analysis of geographical differences in the growth of Scots pine. For example, the annual photosynthetic production of a 100-year-old stand at Voronez is 3.5 times higher than in Lapland. The share consumed to needle growth (30 %) and to growth of branches (5 %) seems to be the same in all locations. In contrast, the share of fine roots is decreasing when moving from north to south. It is 20 % in Lapland, 15 % in Hyytiälä Central Finland and Kentjärvi Karelia and 15 % in Voronez South Russia. The stem masses (115­113 ton/ha) are rather similar in Hyytiälä, Kentjärvi and Voronez, but rather low (50 ton/ha) in Lapland. In Voronez the height of the trees reach 29 m being in Hyytiälä and Kentjärvi 22 m and in Lapland only 14 m. The present approach enables utilization of structural and functional knowledge, gained in places of intensive research, in the analysis of growth and development of any stand. This opens new possibilities for growth research and also for applications in forestry practice.