Esi-isät ja tiedonhankinta : Ennustus sukuma-nyamwezi-yhteisössä Luoteis-Tansaniassa

Tutkielmassa tarkastellaan esi-isien merkitystä sukuma-nymawezi-alueen ennustajientyössä. Työ perustuu kenttätyömateriaaliin, joka on pääasiassa kerätty neljän kylän muodostamalta hallinnolliselta alueelta, Isakasta, joka sijaitsee sukuma-nyamwczi-alueen kes-kiosissa. Sukumat ja nyamwezit ovat Tansanian suurimmat kansat ja muodostavat kulttuurisesti hyvinkin yhtenäisen alueen. Isakan alue, jossa kenttätyö on tehty, on nopeasti kasvava keskus, jonka kasvun ovat mahdollistaneet erinomaiset liikenneyhteydet, joiden vaikutuksesta alueelle on muuttanut useiden kansojen edustajia lähinnä vaurastumisen toivossa. Mm. ennustajia alueella on runsaasti juuri tästä syystä. Tutkielmassa esitellään erilaisia näkökulmia ennustukseen ja esi-isien merkitykseen Isakassa. Ennustuksen asiantuntijoiden, ennustajien, lisäksi näitä näkökulmia tarjoavat alueen perinteisten tanssirituaalien johtajat sekä länsimaisen terveydenhuollon ja valtion kulttuuriviraston edustajat. Nämä eri tahot edustavat usein jopa vastakkaisia näkemyksiä ennustuksen merkitykseen yhteisössä. Tutkielmassa tarkastellaan kuitenkin sitä, miten nämä toisistaan poikkeavat näkemykset yhdistyvät yksilöiden (isakalaisten naisten) kohdalla erilaisiksi kokonaisuuksiksi, joissa erilaiset näkemykset täydentävät toisiaan. Isakassa ennustajat selvittävät erilaisten ennustusmenetelmien avulla asiakkaittensa ongelmat ja tarvittavat hoitomuodot. Ennustuksen lisäksi he tarjoavat usein asiakkailleen myöstarvittavan hoidon. Lähes poikkeuksetta ennustus tapahtuu esi-isien tai muiden henkienavulla. Ennustuksessa voidaan käyttää henkipossessiota, jolloin henki kertoo asiakkaanongelmat ennustajan ruumiin kautta. Myös käytettäessä muita ennustusmenetelmiä kuin henkipossessiota, on esi-isien merkitys suuri, sillä ennustajan kykyjen nähdään olevannäiltä peräisin. Tutkielmassa esi-isien ja mahdollisten muiden henkien merkitystä ennus-tustyössä valotetaan henkipossessioteorioiden avulla ja tarkastellaan mm. sitä, miten esi-isät kommentoivat yhteisön jäsenten elämää "historian äänenä". Sukuma-nyamwezi-kosmologiassa esi-isät ja noituus nähdään mahdollisina sairauksien j amuiden ongelmien aiheuttajina. Erityisesti näissä tapauksissa virallisen (länsimaisen) terveydenhuollon palveluja ei nähdä riittävinä. Tutkielmassa korostetaankin sitä, miten isakalaisille ennustajien ja virallisen terveydenhuollon palvelut näyttäytyvät toisiaan täydentävi-nä vaihtoehtoina etsittäessä ratkaisuja sairauksien tai muiden ongelmien alkuperään ja tar-vittavaan hoitoon. Avainsanat: Tansania; sukuma-nyamwczi; ennustus; esi-isät ja muut henget; noituus

Devolution of forest-related rights: Comparative analyses of six developing countries

The study focused on the different ways that forest-related rights can be devolved to the local level according to the current legal frameworks in Laos, Nepal, Vietnam, Kenya, Mozambique and Tanzania. The eleven case studies represented the main ways in which forest-related rights can be devolved to communities or households in these countries. The objectives of this study were to 1) analyse the contents and extent of forest-related rights that can be devolved to the local level, 2) develop an empirical typology that represents the main types of devolution, and 3) compare the cases against a theoretical ideal type to assess in what way and to what extent the cases are similar to or differ from the theoretical construct. Fuzzy set theory, Qualitative Comparative Analysis and ideal type analysis were used in analysing the case studies and in developing an empirical typology. The theoretical framework, which guided data collection and analyses, was based on institutional economics and theories on property rights, common pool resources and collective action. On the basis of the theoretical and empirical knowledge, the most important attributes of rights were defined as use rights, management rights, exclusion rights, transfer rights and the duration and security of the rights. The ideal type was defined as one where local actors have been devolved comprehensive use rights, extensive management rights, rights to exclude others from the resource and rights to transfer these rights. In addition, the rights are to be secure and held perpetually. The ideal type was used to structure the analysis and as a tool against which the cases were analysed. The contents, extent and duration of the devolved rights varied greatly. In general, the results show that devolution has mainly meant the transfer of use rights to the local level, and has not really changed the overall state control over forest resources. In most cases the right holders participate, or have a limited role in the decision making regarding the harvesting and management of the resource. There was a clear tendency to devolve the rights to enforce rules and to monitor resource use and condition more extensively than the powers to decide on the management and development of the resource. The empirical typology of the cases differentiated between five different types of devolution. The types can be characterised by the devolution of 1) restricted use and control rights, 2) extensive use rights but restricted control rights, 3) extensive rights, 4) insecure, short term use and restricted control rights, and 5) insecure extensive rights. Overall, the case studies conformity to the ideal type was very low: only two cases were similar to the ideal type, all other cases differed considerably from the ideal type. The restricted management rights were the most common reason for the low conformity to the ideal type (eight cases). In three cases, the short term of the rights, restricted transfer rights, restricted use rights or restricted exclusion rights were the reason or one of the reasons for the low conformity to the ideal type. In two cases the rights were not secure.

Contested Lands: Land Disputes in Semi-Arid Parts of Northern Tanzania : Case Studies of the Loliondo and Sale Divisions

This study Contested Lands: Land disputes in semi-arid parts of northern Tanzania. Case Studies of the Loliondo and Sale Division in the Ngorongoro District concentrates on describing the specific land disputes which took place in the 1990s in the Loliondo and Sale Divisions of the Ngorongoro District in northern Tanzania. The study shows the territorial and historical transformation of territories and property and their relation to the land disputes of the 1990s'. It was assumed that land disputes have been firstly linked to changing spatiality due to the zoning policies of the State territoriality and, secondly, they can be related to the State control of property where the ownership of land property has been redefined through statutory laws. In the analysis of the land disputes issues such as use of territoriality, boundary construction and property claims, in geographical space, are highlighted. Generally, from the 1980s onwards, increases in human population within both Divisions have put pressure on land/resources. This has led to the increased control of land/resource, to the construction of boundaries and finally to formalized land rights on village lands of the Loliondo Division. The land disputes have thus been linked to the use of legal power and to the re-creation of the boundary (informal or formal) either by the Maasai or the Sonjo on the Loliondo and Sale village lands. In Loliondo Division land disputes have been resource-based and related to multiple allocations of land or game resource concessions. Land disputes became clearly political and legal struggles with an ecological reference.Land disputes were stimulated when the common land/resource rights on village lands of the Maasai pastoralists became regulated and insecure. The analysis of past land disputes showed that space-place tensions on village lands can be presented as a platform on which spatial and property issues with complex power relations have been debated. The reduction of future land disputes will succeed only when/if local property rights to land and resources are acknowledged, especially in rural lands of the Tanzanian State.

Pelin henki. Moderni ja traditionaalinen tansanialaisessa jalkapalloilussa.

Antropologisessa ja muussa yhteiskunnallisessa tutkimuksessa magia on määritelty perinteisesti traditionaaliseksi ja menneisyyteen kuuluvaksi, kun taas urheilu on määritelty magian vastakohtana dynaamiseksi moderniksi. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan tansanialaista jalkapallomagiaa, jota on mahdotonta määrittää kyseisen dikotomian kumpaankaan kategoriaan. Tansaniassa tammi-syyskuussa 2010 kerätyn etnografisen aineiston perusteella tutkielmassa kuvaillaan, minkälaisia merkityksiä tansanialaiset itse antavat jalkapallomagialle ja miten nämä merkityksenannot liittyvät modernin ja traditionaalisen diskurssiin. Tutkielman pääteemana on tutkittavien tansanialaisten subjektiviteetti tai persoona, joka määritellään suhteessa muihin. Tansanialaisen jalkapallon historia juontaa juurensa siirtomaa-aikaan, jolloin siirtomaahallitsijat pyrkivät lajin avulla modernisoimaan paikallista väestöä ja opettamaan heille kurinalaisuutta ja lojaalisuutta. Tähän liittyi olettamus siitä, että kulttuurit kehittyvät teleologisesti kohti yhtä modernia. Tansaniassa jalkapallon suosio on nykyisin huikeaa, mutta suosio perustuu jo olemassa oleville kulttuurisille rakenteille. Tutkielmassa analysoidaan, kuinka Tansanian kahden vanhimman ja suurimman jalkapalloseuran historia linkittyy erityisesti traditionaalisiksi nimettyihin ngomatansseihin, joihin liittyy olennaisena elementtinä kilpailullisuus. Tutkimusaineistossa korostuvat jalkapallon ja magian ambivalentit luonteet. Tansanialaiset eivät itse määrittele jalkapallomagiaa suoraan traditionaaliseksi tai moderniksi. Heidän mielestään traditionaaliseen magiaan kuuluu, että yliluonnollisia voimia käyttääkseen henkilön täytyy vahingoittaa omaa perheenjäsentään. Traditionaalinen magia on erityisen vaarallista ja sitä käytetään pahaan. Jalkapallomagian avulla puolestaan pyritään ensisijaisesti suojelemaan omaa joukkuetta ja varmistamaan ottelun voitokas lopputulos. Toisaalta jalkapallojoukkueita myös verrataan laajennettuihin perheisiin, ja jalkapallomagian toimintamuodoissa on jatkuvuutta traditionaalisen magian mekanismeihin. Analyysin loppuosa perustuu Harri Englundin käyttämään lähestymistapaan, jossa magian avulla tuodaan esille tutkittavan yhteisön keskinäisissä sosiaalisissa suhteissa olevia jännitteitä. Englundin tutkimuksessa yhteisön jäsenen syyttäminen magian käyttämisestä on hyökkäys syytetyn henkilön moraalista laatua kohtaan. Syytetyiksi joutuvat ne, jotka eivät tee näkyviksi suhteita, joilla he ovat maallisen menestyksensä ansainneet. Tansanialaisen jalkapalloilun kontekstissa voitto tai häviö ei aiheuta syyttelyä maagisesta toiminnasta. Sen sijaan henkilön moraalista laatua arvioidaan jalkapalloyhteisössä sen perusteella, kuinka omistautuneita henkilöt ovat lajille ja joukkueelleen. Tutkielmassa tullaan johtopäätökseen, että tansanialaiset määrittävät jalkapallomagiaan sekä traditionaalisen että modernin piirteitä. He tuomitsevat oman edun tavoittelun yhteisen hyvän kustannuksella. Tämä tulee esille traditionaalisessa magiassa, jossa henkilö uhraa perheensä oman menestyksensä saavuttamiseksi. Vastaavasti jalkapallon yhteydessä henkilöitä syytetään niin sanotun jalkapalloperheen rikkomisesta ja lojaaliuden puutteesta. Tansanialaiset haluavat diskurssin tasolla moderniutta, mutta arvostavat myös traditionaalista jatkuvuutta. Modernius assosioituu eurooppalaisiin, mikä näkyy muun muassa siinä, että eurooppalaisilla ajatellaan olevan myös moderneimmat jalkapallomagian toimintatavat. Modernin ja traditionaalisen kategoriat ovat aktiivisesti kuviteltuja kategorioita, jotka kuitenkin vaikuttavat toimintaan ja toiminnan moraaliseen arvottamiseen myös konkreettisesti joskin ristiriitaisesti.