Pelin henki. Moderni ja traditionaalinen tansanialaisessa jalkapalloilussa.

Antropologisessa ja muussa yhteiskunnallisessa tutkimuksessa magia on määritelty perinteisesti traditionaaliseksi ja menneisyyteen kuuluvaksi, kun taas urheilu on määritelty magian vastakohtana dynaamiseksi moderniksi. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan tansanialaista jalkapallomagiaa, jota on mahdotonta määrittää kyseisen dikotomian kumpaankaan kategoriaan. Tansaniassa tammi-syyskuussa 2010 kerätyn etnografisen aineiston perusteella tutkielmassa kuvaillaan, minkälaisia merkityksiä tansanialaiset itse antavat jalkapallomagialle ja miten nämä merkityksenannot liittyvät modernin ja traditionaalisen diskurssiin. Tutkielman pääteemana on tutkittavien tansanialaisten subjektiviteetti tai persoona, joka määritellään suhteessa muihin. Tansanialaisen jalkapallon historia juontaa juurensa siirtomaa-aikaan, jolloin siirtomaahallitsijat pyrkivät lajin avulla modernisoimaan paikallista väestöä ja opettamaan heille kurinalaisuutta ja lojaalisuutta. Tähän liittyi olettamus siitä, että kulttuurit kehittyvät teleologisesti kohti yhtä modernia. Tansaniassa jalkapallon suosio on nykyisin huikeaa, mutta suosio perustuu jo olemassa oleville kulttuurisille rakenteille. Tutkielmassa analysoidaan, kuinka Tansanian kahden vanhimman ja suurimman jalkapalloseuran historia linkittyy erityisesti traditionaalisiksi nimettyihin ngomatansseihin, joihin liittyy olennaisena elementtinä kilpailullisuus. Tutkimusaineistossa korostuvat jalkapallon ja magian ambivalentit luonteet. Tansanialaiset eivät itse määrittele jalkapallomagiaa suoraan traditionaaliseksi tai moderniksi. Heidän mielestään traditionaaliseen magiaan kuuluu, että yliluonnollisia voimia käyttääkseen henkilön täytyy vahingoittaa omaa perheenjäsentään. Traditionaalinen magia on erityisen vaarallista ja sitä käytetään pahaan. Jalkapallomagian avulla puolestaan pyritään ensisijaisesti suojelemaan omaa joukkuetta ja varmistamaan ottelun voitokas lopputulos. Toisaalta jalkapallojoukkueita myös verrataan laajennettuihin perheisiin, ja jalkapallomagian toimintamuodoissa on jatkuvuutta traditionaalisen magian mekanismeihin. Analyysin loppuosa perustuu Harri Englundin käyttämään lähestymistapaan, jossa magian avulla tuodaan esille tutkittavan yhteisön keskinäisissä sosiaalisissa suhteissa olevia jännitteitä. Englundin tutkimuksessa yhteisön jäsenen syyttäminen magian käyttämisestä on hyökkäys syytetyn henkilön moraalista laatua kohtaan. Syytetyiksi joutuvat ne, jotka eivät tee näkyviksi suhteita, joilla he ovat maallisen menestyksensä ansainneet. Tansanialaisen jalkapalloilun kontekstissa voitto tai häviö ei aiheuta syyttelyä maagisesta toiminnasta. Sen sijaan henkilön moraalista laatua arvioidaan jalkapalloyhteisössä sen perusteella, kuinka omistautuneita henkilöt ovat lajille ja joukkueelleen. Tutkielmassa tullaan johtopäätökseen, että tansanialaiset määrittävät jalkapallomagiaan sekä traditionaalisen että modernin piirteitä. He tuomitsevat oman edun tavoittelun yhteisen hyvän kustannuksella. Tämä tulee esille traditionaalisessa magiassa, jossa henkilö uhraa perheensä oman menestyksensä saavuttamiseksi. Vastaavasti jalkapallon yhteydessä henkilöitä syytetään niin sanotun jalkapalloperheen rikkomisesta ja lojaaliuden puutteesta. Tansanialaiset haluavat diskurssin tasolla moderniutta, mutta arvostavat myös traditionaalista jatkuvuutta. Modernius assosioituu eurooppalaisiin, mikä näkyy muun muassa siinä, että eurooppalaisilla ajatellaan olevan myös moderneimmat jalkapallomagian toimintatavat. Modernin ja traditionaalisen kategoriat ovat aktiivisesti kuviteltuja kategorioita, jotka kuitenkin vaikuttavat toimintaan ja toiminnan moraaliseen arvottamiseen myös konkreettisesti joskin ristiriitaisesti.