12 resultados para TV Digital
em Helda - Digital Repository of University of Helsinki
Resumo:
Tutkielma käsittelee suomalaisten televisiotekstittäjien ammatillisuutta, käännösprosessia ja digitaalisten tekstitysohjelmien vaikutuksia tekstitysprosessiin ammattitekstittäjien näkökulmasta. Suomen television digitalisoituminen on aiheuttanut mullistuksia myös tekstitysalalla kun tekstitettävä kuvamateriaali on ryhdytty toimittamaan käännöstoimistoille ja tekstittäjille digitaalisena. Teoriaosuudessa käsitellään käännös- ja tekstitystutkimusta sekä koulutusta Suomessa, ammattitaitoa ja ammatillisuutta sekä kääntämisen apukeinoja. Tekstittäminen esitellään erikoistuneena kääntämisen muotona. On kuitenkin myös huomioitava, että kääntäminen on yksi vaihe tekstitysprosessissa. Teoriaosuus päättyy suomalaisten televisiotekstittäjien arjen ja työkentän nykytilanteen käsittelyyn – tekstittäjät työskentelevät monenlaisilla työehdoilla ja laadun kriteerit saatetaan joutua arvioimaan uudelleen. Empiirisen osan alussa esitetään, että suomalaisia televisiotekstittäjiä on haastateltu yllättävän vähän, ja Jääskeläisen ajatuksiin nojaten mainitaan, että tekstittämisen alalla on vielä paljon tutkimatta – etenkin suomalaisesta tekstitysprosessista löytyy tutkittavaa. Tutkimuskohde on ammatikseen televisioon tekstityksiä tekevät kääntäjät. Suomalaiselle tekstitykseen erikoistuneelle käännöstoimistolle työskenteleville tekstittäjille lähetettiin alkutalvesta 2008 kyselylomake, jolla kartoitettiin sekä monivalintakysymyksillä että avoimilla kysymyksillä heidän ammatillisuuttaan, työmenetelmiään, käännös- ja tekstitysprosessiaan, ammattiylpeyttään ja -identiteettiään, ajanhallintaansa, sekä heidän käyttämäänsä digitaalista tekstitysohjelmaa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että lähes kolmanneksella vastaajista on ammatistaan neutraali tai jopa negatiivinen käsitys. Näitä tekstittäjiä yhdistää se seikka, että kaikilla on alle 5 vuotta kokemusta alalta. Valtaosa vastanneista on kuitenkin ylpeitä siitä, että toimivat suomen kielen ammattilaisina. Tekstitysprosessi oli lomakkeessa jaettu esikatseluvaiheeseen, käännösvaiheeseen, ajastamisvaiheeseen ja korjauskatseluvaiheeseen. Tekstittäjät pyydettiin mm. arvioimaan tekstitysprosessinsa kokonaiskestoa. Kestoissa ilmeni suuria eroavaisuuksia, joista ainakin osa korreloi kokemuksen kanssa. Runsas puolet vastaajista on hankkinut digitaalisen tekstitysohjelmiston käyttöönsä ja osa ajastaa edelleen käännöstoimistossa muun muassa ohjelmiston kalleuden vuoksi. Digitaalisen ohjelmiston myötä tekstitysprosessiin ja työkäytänteisiin on tullut muutoksia, kun videonauhureista ja televisioista on siirrytty pelkän tietokoneen käyttöön. On mahdollista tehdä etätyötä kaukomailta käsin, kääntää ja ajastaa lomittain tai tehdä esiajastus ja kääntää sitten. Digitaalinen tekniikka on siis mahdollistanut tekstitysprosessin muuttumisen ja vaihtoehtoiset työmenetelmät, mutta kaikista menetelmistä ei välttämättä ole tekstittäjälle hyötyä. Perinteinen tekstitysprosessi (esikatselu, repliikkijakojen merkitseminen käsikirjoitukseen, kääntäminen ja repliikkien laadinta, korjaukset ja tarkastuskatselu) vaikuttaa edelleen tehokkaimmalta. Vaikka työkäytänteet eroavat toisistaan, kokonaiskäsitys on se, että digitalisoitumisen alkukangertelujen jälkeen tekstittäjien työskentely on tehostunut.
Resumo:
The objective of my dissertation Pull (or Draught, or Moves) at the Parnassus , is to provide a deeper understanding of Nordic Middle Class radicalism of the 1960 s as featured in Finland-Swedish literature. My approach is cultural materialist in a broad sense; social class is regarded a crucial aspect of the contents and contexts of the novels and literary discussions explored. In the first volume, Middle Class With A Human Face , novels by Christer Kihlman, Jarl Sjöblom, Marianne Alopaeus, and Ulla-Lena Lundberg, respectively, are read from the points of view of place, emotion, and power. The term "cryptotope" is used to designate the hidden places found to play an important role in all of these four narratives. Also, the "chronotope of the provincial small town", described by Mikhail Bakhtin in 1938, is exemplified in Kihlman s satirical novel, as is the chronotope of of war (Algeria, Vietnam) in those of Alopaeus and Lundberg s. All the four novels signal changes in the way general "scripts of emotions", e.g. jealousy, are handled and described. The power relations in the novels are also read, with reference to Michel Foucault. As the protagonists in two of them work as journalists, a critical discussion about media and Bourgeois hegemony is found; the term "repressive legitimation" is created to grasp these patterns of manipulation. The Modernist Debate , part II of the study, concerns a literary discussion between mainly Finland-Swedish authors and critics. Essayist Johannes Salminen (40) provided much of the fuel for the debate in 1963, questioning the relevance to contemporary life of the Finland-Swedish modernist tradition of the 1910 s and 1920 s. In 1965, a group of younger authors and critics, including poet Claes Andersson (28), followed up this critique in a debate taking place mainly in the newspaper Vasabladet. Poets Rabbe Enckell (62), Bo Carpelan (39) and others defended a timeless poetry. This debate is contextualized and the changing literary field is analyzed using concepts provided by sociologist Pierre Bourdieu. In the thesis, the historical moment of Middle Class radicalism with a human face is regarded a temporary luxury that new social groups could afford themselves, as long as they were knocking over the statues and symbols of the Old Bourgeoisie. This is not to say that all components of the Sixties strategy have lost their power. Some of them have survived and even grown, others remain latent in the gene bank of utopias, waiting for new moments of change.
Resumo:
Digital elevation models (DEMs) have been an important topic in geography and surveying sciences for decades due to their geomorphological importance as the reference surface for gravita-tion-driven material flow, as well as the wide range of uses and applications. When DEM is used in terrain analysis, for example in automatic drainage basin delineation, errors of the model collect in the analysis results. Investigation of this phenomenon is known as error propagation analysis, which has a direct influence on the decision-making process based on interpretations and applications of terrain analysis. Additionally, it may have an indirect influence on data acquisition and the DEM generation. The focus of the thesis was on the fine toposcale DEMs, which are typically represented in a 5-50m grid and used in the application scale 1:10 000-1:50 000. The thesis presents a three-step framework for investigating error propagation in DEM-based terrain analysis. The framework includes methods for visualising the morphological gross errors of DEMs, exploring the statistical and spatial characteristics of the DEM error, making analytical and simulation-based error propagation analysis and interpreting the error propagation analysis results. The DEM error model was built using geostatistical methods. The results show that appropriate and exhaustive reporting of various aspects of fine toposcale DEM error is a complex task. This is due to the high number of outliers in the error distribution and morphological gross errors, which are detectable with presented visualisation methods. In ad-dition, the use of global characterisation of DEM error is a gross generalisation of reality due to the small extent of the areas in which the decision of stationarity is not violated. This was shown using exhaustive high-quality reference DEM based on airborne laser scanning and local semivariogram analysis. The error propagation analysis revealed that, as expected, an increase in the DEM vertical error will increase the error in surface derivatives. However, contrary to expectations, the spatial au-tocorrelation of the model appears to have varying effects on the error propagation analysis depend-ing on the application. The use of a spatially uncorrelated DEM error model has been considered as a 'worst-case scenario', but this opinion is now challenged because none of the DEM derivatives investigated in the study had maximum variation with spatially uncorrelated random error. Sig-nificant performance improvement was achieved in simulation-based error propagation analysis by applying process convolution in generating realisations of the DEM error model. In addition, typology of uncertainty in drainage basin delineations is presented.
Resumo:
Purpose: The aim of the present study was to develop and test new digital imaging equipment and methods for diagnosis and follow-up of ocular diseases. Methods: The whole material comprised 398 subjects (469 examined eyes), including 241 patients with melanocytic choroidal tumours, 56 patients with melanocytic iris tumours, 42 patients with diabetes, a 52-year old patient with chronic phase of VKH disease, a 30-year old patient with an old blunt eye injury, and 57 normal healthy subjects. Digital 50° (Topcon TRC 50 IA) and 45° (Canon CR6-45NM) fundus cameras, a new handheld digital colour videocamera for eye examinations (MediTell), a new subtraction method using the Topcon Image Net Program (Topcon corporation, Tokyo, Japan), a new method for digital IRT imaging of the iris we developed, and Zeiss photoslitlamp with a digital camera body were used for digital imaging. Results: Digital 50° red-free imaging had a sensitivity of 97.7% and two-field 45° and 50° colour imaging a sensitivity of 88.9-94%. The specificity of the digital 45°-50° imaging modalities was 98.9-100% versus the reference standard and ungradeable images that were 1.2-1.6%. By using the handheld digital colour video camera only, the optic disc and central fundus located inside 20° from the fovea could be recorded with a sensitivity of 6.9% for detection of at least mild NPDR when compared with the reference standard. Comparative use of digital colour, red-free, and red light imaging showed 85.7% sensitivity, 99% specificity, and 98.2 % exact agreement versus the reference standard in differentiation of small choroidal melanoma from pseudomelanoma. The new subtraction method showed growth in four of 94 melanocytic tumours (4.3%) during a mean ±SD follow-up of 23 ± 11 months. The new digital IRT imaging of the iris showed the sphincter muscle and radial contraction folds of Schwalbe in the pupillary zone and radial structural folds of Schwalbe and circular contraction furrows in the ciliary zone of the iris. The 52-year-old patient with a chronic phase of VKH disease showed extensive atrophy and occasional pigment clumps in the iris stroma, detachment of the ciliary body with severe ocular hypotony, and shallow retinal detachment of the posterior pole in both eyes. Infrared transillumination imaging and fluorescein angiographic findings of the iris showed that IR translucence (p=0.53), complete masking of fluorescence (p=0.69), presence of disorganized vessels (p=0.32), and fluorescein leakage (p=1.0) at the site of the lesion did not differentiate an iris nevus from a melanoma. Conclusions: Digital 50° red-free and two-field 50° or 45° colour imaging were suitable for DR screening, whereas the handheld digital video camera did not fulfill the needs of DR screening. Comparative use of digital colour, red-free and red light imaging was a suitable method in the differentiation of small choroidal melanoma from different pseudomelanomas. The subtraction method may reveal early growth of the melanocytic choroidal tumours. Digital IRT imaging may be used to study changes of the stroma and posterior surface of the iris in various diseases of the uvea. It contributed to the revealment of iris atrophy and serous detachment of the ciliary body with ocular hypotony together with the shallow retinal detachment of the posterior pole as new findings of the chronic phase of VKH disease. Infrared translucence and angiographic findings are useful in differential diagnosis of melanocytic iris tumours, but they cannot be used to determine if the lesion is benign or malignant.
Resumo:
The methods for estimating patient exposure in x-ray imaging are based on the measurement of radiation incident on the patient. In digital imaging, the useful dose range of the detector is large and excessive doses may remain undetected. Therefore, real-time monitoring of radiation exposure is important. According to international recommendations, the measurement uncertainty should be lower than 7% (confidence level 95%). The kerma-area product (KAP) is a measurement quantity used for monitoring patient exposure to radiation. A field KAP meter is typically attached to an x-ray device, and it is important to recognize the effect of this measurement geometry on the response of the meter. In a tandem calibration method, introduced in this study, a field KAP meter is used in its clinical position and calibration is performed with a reference KAP meter. This method provides a practical way to calibrate field KAP meters. However, the reference KAP meters require comprehensive calibration. In the calibration laboratory it is recommended to use standard radiation qualities. These qualities do not entirely correspond to the large range of clinical radiation qualities. In this work, the energy dependence of the response of different KAP meter types was examined. According to our findings, the recommended accuracy in KAP measurements is difficult to achieve with conventional KAP meters because of their strong energy dependence. The energy dependence of the response of a novel large KAP meter was found out to be much lower than with a conventional KAP meter. The accuracy of the tandem method can be improved by using this meter type as a reference meter. A KAP meter cannot be used to determine the radiation exposure of patients in mammography, in which part of the radiation beam is always aimed directly at the detector without attenuation produced by the tissue. This work assessed whether pixel values from this detector area could be used to monitor the radiation beam incident on the patient. The results were congruent with the tube output calculation, which is the method generally used for this purpose. The recommended accuracy can be achieved with the studied method. New optimization of radiation qualities and dose level is needed when other detector types are introduced. In this work, the optimal selections were examined with one direct digital detector type. For this device, the use of radiation qualities with higher energies was recommended and appropriate image quality was achieved by increasing the low dose level of the system.
Resumo:
The study Slogans of Change. Three Outlooks on Finnish Television Contents is concerned with alleged changes of television contents during the 1990s and 2000s, such as dumbing down, tabloidisation, entertainisation , and the like. Specifically, the focus is on the ways these changes might manifest in Finnish television. The aim of the study has been threefold: 1. To operationalise public and academic discussions about changes via specific slogans emerging from the debates; 2. Consequently, to study the slogans empirically and reflect on the findings with earlier research, including studies on institutional and audience-related aspects; 3. Finally, to suggest what the findings might mean regarding discussions about television s role, and what kinds of slogans or concepts might best serve future discussions and research. The empirical outlooks presented in this study offer analyses with three different sets of opposing slogans of change. The outlooks also follow three different traditions of the study of television. The first outlook focuses on quantity, as it gives a longitudinal (1993-2004), macro-level view on programme structures. The methodological approach is derived from media economic and policy studies. The claims that frame the analysis are convergence versus diversification of programme structures. The second outlook provides quantitative and qualitative views on the characteristics and quality the term signifying essence as well as worth of Finnish television journalism during sample weeks from the years 2002 and 2003. This outlook follows the traditions of quantitative content analysis found in journalism studies coupled with descriptive qualitative content analyses. The slogans reflected in this section are the lightening or widening of journalism. The third outlook narrows down the material and focuses at a micro-level on form; that is, communicative conventions in a small array of selected programmes in 1993, 2000 and during 2002-2004. The analyses have been inspired by the method of conversation analysis of verbal interaction, and coupled with qualitative close readings, with the focus of different communicative situations in the programmes. The catchphrases employed in this part are emotainment versus democratainment, coupled with more specific claims of discursive hybridisation and conversationalisation. The findings depict that, empirically, changes in Finnish television contents are not clear linear trends and cannot easily be moulded into neat slogans. The quantitative outlook on programme output during 1993-2004 depicts a tendency towards differentiation of channels, paving the way for the multi-channel digital system. The change in programme structures, however, is not dramatic on the level of total output. The second outlook suggests that the dualistic concepts, such as the pair information-entertainment, are not sufficient in understanding the array and changes of programmes that could be called journalism. The outlook on communicative conventions highlights hybridisation in the manner of television talk and its relation to broader debates on contents. Despite the three dissimilar empirical approaches, unifying aspects emerge. The outlooks suggest, albeit in different ways, tendencies toward distinction and polarisation. This study proposes that in order to facilitate a more nuanced understanding of the changes in television contents, dualistic slogans should be replaced with a multi-dimensional understanding of the concept of diversity.
Resumo:
Yleisradion jouluaamuna lähettämä TV-jumalanpalvelus kerää vuosittain enemmän katsojia kuin kaikissa Suomen kirkoissa yhteensä käy ihmisiä samana aamuna. TV:n joulusaarnalla onkin merkitystä siihen, miten ihmiset mieltävät kirkon sanoman joulusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella TV-jumalanpalveluksen joulusaarnan muutosta vuosien 1985 ja 2009 välisenä aikana sekä toteutuksen että sisällön näkökulmasta. Pääasiallisena tutkimuskohteena oli sisällön muutos (1) kirkollisen sanoman, (2) jouluperinteen ja -tunnelman sekä (3) perheyhteisön kuvausten suhteen. Teemat valittiin aiempien saarnatutkimusten sekä kolmen joulusaarnan alustavan analyysin perusteella. Tutkimusaineiston muodostivat kaikki Kirkon tiedotuskeskuksen arkistosta löytyneet joulusaarnat, joissa oli sekä kuva että ääni. Aineisto koostui 20 saarnasta, jotka litteroitiin ja analysoitiin. Lisäksi nauhoitettiin kaksi taustahaastattelua. Tutkimusmetodina käytettiin kvalitatiivista metodia, teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jonka tulokset luokiteltiin ja kvantifioitiin. Sisällönanalyysin tuloksia havainnollistettiin taulukoiden ja graafisten kuvioiden avulla. Muutoksen havaitsemisen apuna käytettiin summamuuttujia neljän tarkastelujakson osalta, vuosilta 1985-1991, 1992-1996, 2000-2004 ja 2005-2009. Saarnojen toteutuksen suhteen todettiin, että joulusaarnat lyhentyivät hieman tutkimusjakson aikana. Saarnan kuvitus muuttui vuodesta 2003 lähtien niukemmaksi, jotta katsojat voisivat keskittyä paremmin saarnan sisältöön. Saarnaajien oheisviestintä oli vähäistä, ja useimmiten saarnaajilla oli vain yksi ilme ja erittäin vähän eleitä. Kertomusten käyttö lisääntyi saarnoissa selvästi, ja vuosina 2005-2009 sekä jouluevankeliumia että muita raamatunkohtia havainnollistettiin kertomusten avulla aiempaa enemmän. Yleisin saarnoissa lainattu raamatunkohta oli enkelien julistus ”Teille on syntynyt Vapahtaja” . Jeesukseen viittaavat nimitykset muuttuivat tutkimusjakson aikana mielenkiintoisella tavalla. Nimike Jeesus oli yleisin nimike vuodesta 1985 vuoteen 2004. Sen jälkeen yleisimmäksi nimikkeeksi nousi lapsi, ja joulusaarnoissa käytettiin runsaasti myös muita yleiskieleen kuuluvia nimikkeitä, jotka tiivistettiin muotoon avuton lapsi/vastasyntynyt. Perinteisiä kristillisiä nimikkeitä, kuten Herra, Kristus ja seimen lapsi, ei käytetty vuosina 2005-2009 lainkaan. Tämä herätti kysymyksen siitä, onko joulun sanoma maallistunut. Oletus ei saanut tukea kirkolliseen sanomaan liittyvien teemojen tarkastelusta. Vaikka syyllisyyden kuvaukset vähentyivät, rakkauden merkitys korostui tutkimusjakson loppua kohden, ja myös elämän tarkoitukseen liittyvät asiat mainittiin 2000-luvulla useammin kuin aiemmin. Erityisesti inkarnaation Jumalan ihmiseksi tulemisen kuvaukset lisääntyivät, joten joulun kirkollinen ydinsanoma oli entistä selkeämmin esillä. Jouluperinteen kuvausten suhteen ei havaittu muutosta vuosikymmenten aikana. Tunnelmaa kuvattiin tutkimusjakson alussa rauhan ja ihmeen käsittein, mutta lopussa valo korostui. Perheyhteisön kuvaukset olivat hyvin esillä, sillä lapset mainittiin joka toisessa ja perhe joka kolmannessa saarnassa. Lapset mainittiin vuosikymmenten kuluessa entistä useammin, ja myös yksinäisyyden kuvaukset lisääntyivät. Seurakunta mainittiin joulusaarnoissa hyvin harvoin, mikä sai pohtimaan seurakunnan roolia yhteisöllisyyden kannalta. Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin, että suomalaisen nyky-yhteiskunnan maallistumiskehitys ei näy TV:n joulusaarnoissa 1985-2009.
TV-toimittajan kolmannen position vuoroista Venäjän televisiossa: dialogipartikkelit ja interventiot