To reactivate or not to reactivate : Control of KSHV lytic replication is essential for apoptosis in response to p53 restoration

Kaposi's sarcoma herpesvirus (KSHV) is an oncogenic human virus and the causative agent of three human malignancies: Kaposi's sarcoma (KS), Multicentric Castleman's Disease (MCD), and primary effusion lymphoma (PEL). In tumors, KSHV establishes latent infection during which it produces no infectious particles. Latently infected cells can enter the lytic replication cycle, and upon provision of appropriate cellular signals, produce progeny virus. PEL, commonly described in patients with AIDS, represents a diffuse large-cell non-Hodgkin's lymphoma, with median survival time less than six months after diagnosis. As tumor suppressor gene TP53 mutations occur rarely in PEL, the aim of this thesis was to investigate whether non-genotoxic activation of the p53 pathway can eradicate malignant PEL cells. This thesis demonstrates that Nutlin-3, a small-molecule inhibitor of the p53-MDM2 interaction, efficiently restored p53 function in PEL cells, leading to cell cycle arrest and massive apoptosis. Furthermore, we found that KSHV infection activated DNA damage signaling, rendering the cells more sensitive to p53-dependent cell death. We also showed in vivo the therapeutic potential of p53 restoration that led to regression of subcutaneous and intraperitoneal PEL tumor xenografts without adversely affecting normal cells. Importantly, we demonstrated that in a small subset of intraperitoneal PEL tumors, spontaneous induction of viral reactivation dramatically impaired Nutlin-3-induced p53-mediated apoptosis. Accordingly, we found that elevated KSHV lytic transcripts correlated with PEL tumor burden in animals and that inhibition of viral reactivation in vitro restored cytotoxic activity of a small-molecule inhibitor of the p53-MDM2 interaction. Latency provides a unique opportunity for KSHV to escape host immune surveillance and to establish persistent infections. However, to maintain viral reservoirs and spread to other hosts, KSHV must be reactivated from latency and enter into the lytic growth phase. We showed that phosphorylation of nucleolar phosphoprotein nucleophosmin (NPM) by viral cyclin-CDK6 is critical for establishment and maintenance of the KSHV latency. In short, this study provides evidence that the switch between latent phase and lytic replication is a critical step that determines the outcome of viral infection and the pathogenesis of KSHV-induced malignancies. Our data may thus contribute to development of novel targeted therapies for intervention and treatment of KSHV-associated cancers.

Landscape-scale soil erosion modelling and ecological restoration for a mountainous watershed in Sichuan, China

Sichuanissa Tiibetin ylängön metsäkato on pysähtynyt mutta eroosio-ongelmat jatkuvat Viikin tropiikki-instituutin tutkija Ping ZHOU kartoitti trooppisen metsänhoidon alaan kuuluvassa väitöskirjatyössään maaperän eroosioalttiutta ja sen riippuvuutta metsäkasvillisuudesta Jangtsen tärkeää sivuhaaraa Min-jokea ympäröivällä n. 7400 neliökilometrin suuruisella valuma-alueella Sichuanin Aba-piirikunnassa. Aineistonaan hän käytti muun muassa satelliittikartoitustietoja ja mittaustuloksia yli 600 maastokoealalta. Tutkimuksen nimi suomeksi on "Maaperän eroosion mallinnus ja vuoristoisen valuma-alueen ekologinen ennallistaminen Sichuanissa Kiinassa". Aikaisempien tutkimusten perusteella oli tiedossa että metsien häviäminen tällä alueella pysähtyi jo 1980-luvun alussa. Sen jälkeen on metsien pinta-ala hitaasti kasvanut etupäässä sen vuoksi, että teollinen puunhakkuu luonnonmetsissä kiellettiin kokonaan v. 1998 ja 25 astetta jyrkemmillä rinteillä myös maatalouden harjoittaminen on saatu lopetetuksi viljelijöille tarjottujen taloudellisten houkuttimien avulla. Täten myös pelto- ja laidunmaata on voitu ennallistaa metsäksi. Ping Zhou pystyi jakamaan 5700 metrin korkeuteen saakka kohoavan vuoristoalueen eroosioalttiudeltaan erilaisiin vyöhykkeisiin rinteen kaltevuuden, sademäärän, kasvipeitteen ja maalajin perusteella. Noin 15 prosentilla tutkitun valuma-alueen pinta-alasta, lähinnä Min-joen pääuomaa ympäröivillä jyrkillä rinteillä, eroosioriski oli suuri tai erittäin suuri. Eri tyyppisellä kasvillisuudella oli hyvin erilainen vaikutus eroosioalttiuteen, ja myös alueen sijainti vuoriston eri korkeuksilla vaikutti eroosioon. Säästyneet lähes luonnontilaiset havumetsät, joita on etupäässä vuoriston ylimmissä osissa 2600-4000 metrin korkeudella, edistävät tehokkaasti metsän luontaista uudistumista ja levittäytymistä vaurioituneille alueille. Säilyneiden metsien puulajikoostumus antoi tutkimuksessa mahdollisuuden ennustaa metsien tulevaa kehitystä koko tutkitulla valuma-alueella sen eri korkeusvyöhykkeissä ja eri maaperätyypeillä. Ennallistamisen kannalta ongelmallisimpia olivat alueet joilta metsäpeite oli lähinnä puiden teollisen hakkuun vuoksi kokonaan hävinnyt ja joilla maaperä yleisesti oli eroosion pahoin kuluttama. Näillä alueilla ei ole tehty juuri mitään uudistamis- tai ennallistamistoimenpiteitä. Niillä metsien ennallistaminen vaatii myös puiden tai pensaiden istuttamista. Tähän sopivia ovat erityisesti ilmakehän typpeä sitovat lajit, joista alueella kasvaa luontaisena mm. sama tyrnilaji joka esiintyy myös Suomessa. Työssä tutkittiin yli kahdeksankymmenen paikallisen luontaisen puulajin (joista peräti noin kolmannes on havupuulajeja) ekologisia ominaisuuksia ja soveltuvuutta metsien ennallistamiseen. Avainasemassa työn onnistumisen kannalta ovat nyt paikalliset asukkaat, joiden maankäytön muutokset ovat jo selvästi edistänet luonnonmetsän ennalleen palautumista. Suomen Akatemia rahoitti vuosina 2004-2006 VITRI:n tutkimushanketta, josta Ping Zhou'n väitöskirjatyö muodosti keskeisen osan. Kenttätyö Sichuanissa avasi mahdollisuuden hedelmälliseen monitieteiseen yhteistyöhön ja tutkijavaihtoon Kiinan tiedeakatemian alaisen Chengdun biologiainstituutin (CIB) kanssa; tämä tieteellinen kanssakäyminen jatkuu edelleen.

Ecological restoration of forests in Fennoscandia : Defining reference stand structures and immediate effects of restoration.

The first aim of this thesis was to explore the structural characteristics of near-natural forests and to quantify how human utilization has changed them. For this, we examined the stand characteristics in Norway spruce Picea abies (L.) Karst-dominated old-growth stands in northwestern Russia and in old Scots pine Pinus sylvestris L.-dominated stands in three regions from southern Finland to northwestern Russia. In the second study, we also compared stands with different degrees of human impact, from near-natural stands and stands selectively cut in the past to managed stands. Secondly, we used an experimental approach to study the short-term effects of different restorative treatments on forest structure and regeneration in managed Picea abies stands in southern Finland. Restorative treatments consisted of a partial cut combined with three levels of coarse woody debris retention, and a fire/no-fire treatment. In addition, we examined burned and unburned reference stands without cutting treatments. Results from near-natural Picea abies forests emphasize the dynamic character of old-growth forests, the variety of late-successional forest structures, and the fact that extended time periods are needed to attain certain late-successional stages with specific structural and habitat attributes, such as large-diameter deciduous trees and a variety of deadwood. The results from old Pinus sylvestris-dominated forests showed that human impact in the form of forest utilization and fire exclusion has strongly modified and reduced the structural complexity of stands. Consequently, small protected forest fragments in Finland may not serve as valid natural reference areas for forest restoration. However, results from the restoration experiment showed that early-successional natural stand characteristics can be restored to structurally impoverished managed Picea abies stands, despite a significant portion of wood volume being harvested. A variety of restoration methods is needed, due to differences in the condition of the forest when restoration is initiated and the variety of successional stages of forest structures after anthropogenic and natural disturbances. Keywords: dead wood, disturbance dynamic, fire, near-natural stand, rehabilitation, succession

Noncommutative Gravitation as a Gauge Theory of Twisted Poincaré Symmetry

Gravitaation kvanttiteorian muotoilu on ollut teoreettisten fyysikkojen tavoitteena kvanttimekaniikan synnystä lähtien. Kvanttimekaniikan soveltaminen korkean energian ilmiöihin yleisen suhteellisuusteorian viitekehyksessä johtaa aika-avaruuden koordinaattien operatiiviseen ei-kommutoivuuteen. Ei-kommutoivia aika-avaruuden geometrioita tavataan myös avointen säikeiden säieteorioiden tietyillä matalan energian rajoilla. Ei-kommutoivan aika-avaruuden gravitaatioteoria voisi olla yhteensopiva kvanttimekaniikan kanssa ja se voisi mahdollistaa erittäin lyhyiden etäisyyksien ja korkeiden energioiden prosessien ei-lokaaliksi uskotun fysiikan kuvauksen, sekä tuottaa yleisen suhteellisuusteorian kanssa yhtenevän teorian pitkillä etäisyyksillä. Tässä työssä tarkastelen gravitaatiota Poincarén symmetrian mittakenttäteoriana ja pyrin yleistämään tämän näkemyksen ei-kommutoiviin aika-avaruuksiin. Ensin esittelen Poincarén symmetrian keskeisen roolin relativistisessa fysiikassa ja sen kuinka klassinen gravitaatioteoria johdetaan Poincarén symmetrian mittakenttäteoriana kommutoivassa aika-avaruudessa. Jatkan esittelemällä ei-kommutoivan aika-avaruuden ja kvanttikenttäteorian muotoilun ei-kommutoivassa aika-avaruudessa. Mittasymmetrioiden lokaalin luonteen vuoksi tarkastelen huolellisesti mittakenttäteorioiden muotoilua ei-kommutoivassa aika-avaruudessa. Erityistä huomiota kiinnitetään näiden teorioiden vääristyneeseen Poincarén symmetriaan, joka on ei-kommutoivan aika-avaruuden omaama uudentyyppinen kvanttisymmetria. Seuraavaksi tarkastelen ei-kommutoivan gravitaatioteorian muotoilun ongelmia ja niihin kirjallisuudessa esitettyjä ratkaisuehdotuksia. Selitän kuinka kaikissa tähänastisissa lähestymistavoissa epäonnistutaan muotoilla kovarianssi yleisten koordinaattimunnosten suhteen, joka on yleisen suhteellisuusteorian kulmakivi. Lopuksi tutkin mahdollisuutta yleistää vääristynyt Poincarén symmetria lokaaliksi mittasymmetriaksi --- gravitaation ei-kommutoivan mittakenttäteorian saavuttamisen toivossa. Osoitan, että tällaista yleistystä ei voida saavuttaa vääristämällä Poincarén symmetriaa kovariantilla twist-elementillä. Näin ollen ei-kommutoivan gravitaation ja vääristyneen Poincarén symmetrian tutkimuksessa tulee jatkossa keskittyä muihin lähestymistapoihin.

Regeneration ecology and woody species diversity in the remnant natural forest at Wondo Genet, Ethiopia – Potential for landscape restoration

Regeneration ecology, diversity of native woody species and its potential for landscape restoration was studied in the remnant natural forest at the College of Forestry and Natural Resources at Wondo Genet, Ethiopia. The type of forest is Afromontane rainforest , with many valuable tree species like Aningeria adolfi-friederici, and it is an important provider of ecological, social and economical services for the population that lives in this area. The study contains two parts, natural regeneration studies (at the natural forest) and interviews with farmers in the nearby village of the remnant patch. The objective of the first part was to investigate the floristic composition, densitiy and regeneration profiles of native woody species in the forest, paying special attention to woody species that are considered the most relevant (socio-economic). The second part provided information on woody species preferred by the farmers and on multiple uses of the adjacent natural forest, it also provided information and analysed perceptions on forest degradation. Systematic plot sampling was used in the forest inventory. Twenty square plots of 20 x 20 m were assessed, with 38 identified woody species (the total number of species was 45), representing 26 families. Of these species 61% were trees, 13% shrubs, 11% lianas and 16% species that could have both life forms. An analysis of natural regeneration of five important tree species in the natural forest showed that Aningeria adolfi-friederici had the best regeneration results. An analysis of population structure (as determined by height classes) of two commercially important woody species in the forest, Aningeria adolfi-friederici and Podocarpus falcatus, showed a marked difference: Aningeria had a typical “reversed J” frequency distribution, while Podocarpus showed very low values in all height classes. Multi dimensional scaling (MDS) was used to map the sample plots according to their similarity in species composition, using the Sørensen quantitative index, coupled with indicator species analysis .Three groups were identified with respective indicator species: Group 1 – Adhatoda schimperiana, Group 2 – Olea hochstetteri , Group 3 – Acacia senegal and Aningeria adolfi-friederici. Thirty questionnaire interviews were conducted with farmers in the village of Gotu Onoma that use the nearby remant forest patch. Their tree preferences were exotic species such as Eucalyptus globulus for construction and fuelwood and Grevillea robusta for shade and fertility. Considering forest land degradation farmers were aware of the problem and suggested that the governmental institutions address the problem by planting more Eucalyptus globulus. The natural forest seemed to have moderate levels of disturbance and it was still floristically diverse. However, the low rate of natural regeneration of Podocarpus falcatus suggested that this species is threatened and must be a priority in conservation actions. Plantations and agroforestry seem to be possible solutions for rehabilitation of the surrounding degraded lands, thereby decreasing the existent pressure in the remnant natural forest.