Structure informationnelle et constructions du kabyle : Etude de trois types de phrase dans le cadre de la grammaire constructionnelle

Information structure and Kabyle constructions Three sentence types in the Construction Grammar framework The study examines three Kabyle sentence types and their variants. These sentence types have been chosen because they code the same state of affairs but have different syntactic structures. The sentence types are Dislocated sentence, Cleft sentence, and Canonical sentence. I argue first that a proper description of these sentence types should include information structure and, second, that a description which takes into account information structure is possible in the Construction Grammar framework. The study thus constitutes a testing ground for Construction Grammar for its applicability to a less known language. It constitutes a testing ground notably because the differentiation between the three types of sentences cannot be done without information structure categories and, consequently, these categories must be integrated also in the grammatical description. The information structure analysis is based on the model outlined by Knud Lambrecht. In that model, information structure is considered as a component of sentence grammar that assures the pragmatically correct sentence forms. The work starts by an examination of the three sentence types and the analyses that have been done in André Martinet s functional grammar framework. This introduces the sentence types chosen as the object of study and discusses the difficulties related to their analysis. After a presentation of the state of the art, including earlier and more recent models, the principles and notions of Construction Grammar and of Lambrecht s model are introduced and explicated. The information structure analysis is presented in three chapters, each treating one of the three sentence types. The analyses are based on spoken language data and elicitation. Prosody is included in the study when a syntactic structure seems to code two different focus structures. In such cases, it is pertinent to investigate whether these are coded by prosody. The final chapter presents the constructions that have been established and the problems encountered in analysing them. It also discusses the impact of the study on the theories used and on the theory of syntax in general.

La contextualisation du discours radiophonique par des moyens prosodiques. L’exemple de cinq grands philosophes français du XXe siècle

"Radiodiskurssin kontekstualisointi prosodisin keinoin. Esimerkkinä viisi suurta ranskalaista 1900-luvun filosofia" Väitöskirja käsittelee puheen kontekstualisointia prosodisin keinoin. Toisin sanottuna työssä käsitellään sitä, miten puheen prosodiset piirteet (kuten sävelkulku, intensiteetti, tauot, kesto ja rytmi) ohjaavat puheen tulkintaa vanhastaan enemmän tutkittujen sana- ja lausemerkitysten ohella. Työssä keskitytään seitsemään prosodisesti merkittyyn kuvioon, jotka koostuvat yhden tai usean parametrin silmiinpistävistä muutoksista. Ilmiöitä käsitellään sekä niiden akustisten muotojen että tyypillisten esiintymisyhteyksien ja diskursiivisten tehtävien näkökulmasta. Aineisto koostuu radio-ohjelmista, joissa puhuu viisi suurta ranskalaista 1900-luvun filosofia: Gaston Bachelard, Albert Camus, Michel Foucault, Maurice Merleau-Ponty ja Jean-Paul Sartre. Ohjelmat on lähetetty eri radiokanavilla Ranskassa vuosina 1948–1973. Väitöskirjan tulokset osoittavat, että prosodisesti merkityt kuviot ovat moniulotteisia puheen ilmiöitä, joilla on keskeinen rooli sanotun kontekstualisoinnissa: ne voivat esimerkiksi nostaa tai laskea sanotun informaatioarvoa, ilmaista puhujan voimakasta tai heikkoa sitoutumista sanomaansa, ilmaista rakenteellisen kokonaisuuden jatkumista tai päättymistä, jne. Väitöskirja sisältää myös kontrastiivisia osia, joissa ilmiöitä verrataan erääseen klassisessa pianomusiikissa esiintyvään melodiseen kuvioon sekä erääseen suomen kielen prosodiseen ilmiöön. Tulokset viittaavat siihen, että tietynlaista melodista kuviota käytetään samankaltaisena jäsentämiskeinona sekä puheessa että klassisessa musiikissa. Lisäksi tulokset antavat viitteitä siitä, että tiettyjä melodisia muotoja käytetään samankaltaisten implikaatioiden luomiseen kahdessa niinkin erilaisessa kielessä kuin suomessa ja ranskassa. Yksi väitöskirjan osa käsittelee pisteen ja pilkun prosodista merkitsemistä puheessa. Tulosten mukaan pisteellä ja pilkulla on kummallakin oma suullinen prototyyppinsä: piste merkitään tyypillisesti sävelkulun laskulla ja tauolla, ja pilkku puolestaan sävelkulun nousulla ja tauolla. Merkittävimmät tulokset koskevat kuitenkin tapauksia, joissa välimerkki tulkitaan prosodisesti epätyypillisellä tavalla: sekä pisteellä että pilkulla vaikuttaisi olevan useita eri suullisia vastaavuuksia, ja välimerkkien tehtävät voivat muotoutua hyvin erilaisiksi niiden prosodisesta tulkinnasta riippuen.

Pour une éthique du traducteur poéticien

This doctoral thesis starts with a comprehensive introduction seeking to anchor the problematics of the ethics of the poetician translator (a translator of literary and similar texts) in a theoretical framework drawing on moral philosophy. This introductory section is followed by six published papers (four journal articles and two papers from conference proceedings), forming the main body of the thesis, which progressively develop a possible application of this theoretical framework. Starting from the acknowledgement that one of the ethical stakes in translation is constructed around the relation to the foreign and to the other , the translation process is scrutinized through the prism of the philosophies of Dialogue , focusing on how the translating actors relate to their task. The central notions around which philosophies of Dialogue are built are introduced and applied to translation. The question of intersubjective relations, addressed from a philosophical perspective, is developed with the help of the works of Martin Buber, Gabriel Marcel, Emmanuel Levinas and Paul Ric ur. The introductory section presents and explicates the thought of each of these philosophers and extracts the concepts that are then developed in the articles and conference papers collected here. Each paper concentrates on the notions of one of the philosophers referred to above and places these notions in perspective with other philosophies of Dialogue. All the papers contribute to explicating the relationship between the multiple philosophical notions that address the problematics of alterity and the condition of the translator. The work as a whole leads to the idea that the task of the poetician translator is not only to translate a text properly but above all to rouse and increase the desire of linguistic communities to live together.

Les noms mythologiques du Banquet de Platon en traduction

Tutkielman aihe on mytologisten nimien kääntäminen Platonin Pitojen kuudessa käännöksessä (ranska, englanti, saksa, suomi, ruotsi, viro). Lähtökohtana oli selvittää, mikä käännösstrategia heijastaa selkeimmin Platonin periaatetta, jonka mukaan etymologia kuvaa nimen tarkoitteen luonnetta. Käännöksiä tarkastellaan kontrastiivisen analyysin keinoin. Käännösten mytologisia nimiä sisältäviä otteita analysoidaan ja vertaillaan sekä keskenään että alkutekstin kanssa. Tarkoituksena on selvittää, miten ja missä nimien merkitys välittyy käännösten lukijoille. Tutkielmassa käsitellään myös nimiin liittyviä käännösongelmia sekä syitä erilaisiin strategiavalintoihin. Tähän pyritään esittelemällä kääntäjien ja asiantuntijoiden näkemyksiä nimien kääntämisestä. Tiedot perustuvat sähköpostitse ja suullisesti tehtyihin haastatteluihin. Aiheen valinta johtuu siitä, että haluttiin osoittaa, miten paljon mytologisten nimien kääntäminen tai kääntämättä jättäminen voi vaikuttaa käännösten ymmärrettävyyteen ja helppolukuisuuteen. Kääntäjät ja asiantuntijat eivät kuitenkaan usein tiedosta tätä ongelmaa vaan lähestyvät nimiä pääasiassa kahdella vastakkaisella tavalla, joko kääntämällä ta transkriboimalla. Heidän näkemyksensä asiasta ovat hyvin erilaisia ja ristiriitaisia, eikä kompromissia ei ole syntynyt. Teoreettinen viitekehys on käännösteoreettinen. Ensin määritellään käännösstrategiat, joita nimien kääntämisessä käytetään - yleensä ja tutkituissa käännöksissä. Käsitteiden jaottelun peruslähtökohtana on se, missä määrin strategia paljastaa käännösyksikön merkityksen. Käännösanalyysin tueksi esittellään antiikin etymologian ja personifikaation käyttöä. Käännösosuudessa analysoidaan käännöksiä ja niitä verrataan alkuteksteihin. Kontrastiivisen analyysin avulla osoitetaan, että Pitojen mytologiset nimet eivät ole erisnimiä ja selvitetään, missä määrin niitä käsitellään käännöksissä yleis- ja missä määrin erisniminä. Käännösanalyysissä tutkitaan käännösratkaisuja ja nimien ja niihin perustuvien sanaleikkien merkityksen välittymistä juoksevassa tekstissä. Perusoletus oli se, että nimien kääntäminen on ongelmallista. Haluttiin selvittää, missä määrin niiden sisältämä informaatio välittyy lukijalle käännöksissä. Analyysi osoittaa, että kääntäminen välittää tehokkaimmin nimien merkityksen. Se on kuitenkin vaikeaa, koska nimillä ei ole vastineita, jotka kattaisivat niiden semanttiset, filosofiset ja kulttuuriset konnotaatiot. Nimet tuottavat ongelmia myös informaatiotiheyden kannalta. Jos ne käännetään, osa konnotaatioista jää välittämättä. Jos ne transkriboidaan, ne jäävät opaakeiksi. Tekstin koherenssi rikkoutuu, jos samat nimet milloin transkriboidaan, milloin käännetään. Jos nimien johdoksiin perustuvat sanaleikit käännetään mutta mytologiset nimet transkriboidaan, yhteys katoaa. Lopuksi tarkastellaan strategianvalinnan syitä, joita ovat nykyaikaistetun lähtötekstin vaikutus, eri käännöstraditiot, kääntäjien mieltymykset, filosofiset teoriat sekä kohdeyleisö. Kääntäjän on mietittävä, mikä on lukijalle tarkoituksenmukaista. Analyysin mukaan transkriboidut nimet ovat usein opaakkeja ja tekevät tekstistä vaikeaselkoisen. Analyysin selkein tulos lienee se, että nimien merkityksen eksplisitointi juoksevassa tekstissä ilmentää parhaiten niiden tärkeää etymologiaa. Tämä havainto voisi ehkä saada kääntäjät ja asiantuntijat pohtimaan ratkaisujaan ja johtaa kompromisseihin, joissa merkitys ja muut aspektit yritettäisiin välittää yhdessä. Tutkimus voi lisäksi valaista Platonin etymologian käyttöä sekä personifikaatiota, jota on tutkittu vähän. Avainsanat: Platon, Pidot, Erisnimet, Kääntäminen, Etymologia, Kontrastiivinen analyysi

Nés sous de bons auspices? Etude qualitative de facteurs contribuant à l'acquisition du bilinguisme par les enfants d'un couple mixte

Pro gradu- tutkielmassani tarkastelen suomi-ranska kaksikielisyyden kehittymistä perheissä, joissa vanhemmilla on eri äidinkieli. Työni tavoitteena on ollut tutkia kuinka eri ympäristötekijät vaikuttavat kaksikielisyyden omaksumiseen ja miten perheiden erilainen panostus vähemmistökielen, ts. kielen joka ei esiinny ympäristössä, oppimiseen näkyy saavutetuissa tuloksissa. Tutkimukseeni osallistui 13 perhettä, joilla on 10-12 vuotiaita, ranskaa ja suomea päivittäin käyttäviä lapsia. Lapsia oli yhteensä 18. Voidakseni tarkastella myös kieliympäristön vaikutusta oppimiseen valittiin perheistä kuusi Suomesta ja seitsemän Ranskasta sekä Sveitsin ranskankieliseltä alueelta. Tutkimusmenetelmiini kuului vanhempien haastattelu perheen sosiolingvististen tekijöiden selville saamiseksi ja lasten kanssa keskustelu suullisen kielitaidon arvioimiseksi. Pääpaino kielitaidon arvioinnissa oli kuitenkin kirjallisella tekstillä, jonka lapset tuottivat molemmilla kielillä tekstittömän kirjan kuvien perusteella. Teksteistä suoritettiin virheanalyysit, joissa eri virheet jaettiin ortografisiin, semanttisiin ja kieliopillisiin virheisiin. Jokaiselle lapselle lasketiin myös keskiarvo, joka osoitti kuinka monta sanaa tekstissä oli jokaista virhettä kohti. Näiden keskiarvojen pohjalta tutkittiin yhteneväisyyksiä virhemäärien sekä perheiden sosiolingvististen tekijöiden kesken. Yhteenvedossa verrattiin myös tuloksia teoriaosassa esitettyihin kielitieteilijöiden tarjoamiin periaatteisiin. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että ympäristön vaikutus näytetään usein aliarvioitaneen kaksikielisyyttä koskevissa teoksissa. Hyvään kielitaitoon vähemmistökielessä tarvitaan enemmän kuin yksi kieli - yksi henkilö menetelmä, jossa vanhemmat puhuvat lapselle omaa äidinkieltään. Hyviksi vahvistuskeinoiksi havaittiin varsinkin kaksikielinen koulu sekä useat vierailut toisen vanhemman kotimaahan. Varsinkin perheen nuorimpien lasten vähemmistökielen oppimiseen tulisi panostaa sillä näillä on syntymästään asti mahdollisuus käyttää enemmistökieltä myös vanhempien sisarusten kanssa. Kieliympäristön vaikutuksesta havaittiin, että Suomessa asuvat lapset hallitsivat yleisesti ottaen paremmin vähemmistökielensä kuin Ranskassa asuvat. Tähän pidettiin syynä ranskalais-suomalaisen koulun positiivista vaikutusta kielen oppimiselle sekä ranskankielen arvostettua asemaa Suomessa. Avainsanat: Kaksikielisyys, kieltenoppiminen, bilinguisme, acquisition des langues, couple mixte

Le naturalisme finlandais : Une conception entropique du quotidien

Le naturalisme finlandais. Une conception entropique du quotidien. Finnish Naturalism. An Entropic Conception of Everyday Life. Nineteenth century naturalism was a strikingly international literary movement. After emerging in France in the 1870s, it spread all over Europe including young, small nations with a relatively recent literary tradition, such as Finland. This thesis surveys the role and influence of French naturalism on the Finnish literature of the 1880s and 1890s. On the basis of a selection of works of six Finnish authors (Juhani Aho, Minna Canth, Kauppis-Heikki, Teuvo Pakkala, Ina Lange and Karl August Tavaststjerna), the study establishes a view of the main features of Finnish naturalism in comparison with that of French authors, such as Zola, Maupassant and Flaubert. The study s methodological framework is genre theory: even though naturalist writers insisted on a transparent description of reality, naturalist texts are firmly rooted in general generic categories with definable relations and constants on which European novels impose variations. By means of two key concepts, entropy and everyday life , this thesis establishes the parameters of the naturalist genre. At the heart of the naturalist novel is a movement in the direction of disintegration and confusion, from order to disorder, from illusion to disillusion. This entropic vision is merged into the representation of everyday life, focusing on socially mediocre characters and discovering their miseries in all their banality and daily grayness. By using Mikhail Bakhtin s idea of literary genres as a means of understanding experience, this thesis suggests that everyday life is an ideological core of naturalist literature that determines not only its thematic but also generic distinctions: with relation to other genres, such as to Balzac s realism, naturalism appears primarily to be a banalization of everyday life. In idyllic genres, everyday life can be represented by means of sublimation, but a naturalist novel establishes a distressing, negative everyday life and thus strives to take a critical view of the modern society. Beside the central themes, the study surveys the generic blends in naturalism. The thesis analyzes how the coalition of naturalism and the melodramatic mode in the work of Minna Canth serves naturalisms ambition to discover the unconscious instincts underlying daily realities, and how the symbolic mode in the work of Juhani Aho duplicates the semantic level of the apparently insignificant, everyday naturalist details. The study compares the naturalist novel to the ideological novel (roman à these) and surveys the central dilemma of naturalism, the confrontation between the optimistic belief in social reform and the pessimistic theory of determinism. The thesis proposes that the naturalist novel s contribution to social reform lies in its shock effect. By means of representing the unpleasant truth the entropy of everyday life it aims to scandalize the reader and make him aware of the harsh realities that might apply also to him.

The Myopathic Protein Myotilin in Developing Mouse and in Muscle Function

Skeletal muscle cells are highly specialised in order to accomplish their function. During development, the fusion of hundreds of immature myoblasts creates large syncytial myofibres with a highly ordered cytoplasm filled with packed myofibrils. The assembly and organisation of contractile myofibrils must be tightly controlled. Indeed, the number of proteins involved in sarcomere building is impressive, and the role of many of them has only recently begun to be elucidated. Myotilin was originally identified as a high affinity a-actinin binding protein in yeast twohybrid screen. It was then found to interact also with filamin C, actin, ZASP and FATZ-1. Human myotilin is mainly expressed in striated muscle and induces efficient actin bundling in vitro and in cells. Moreover, mutations in myotilin cause different forms of muscle disease, now collectively known as myotilinopathies. In this thesis, consisting of three publications, the work on the mouse orthologue is presented. First, the cloning and molecular characterisation of the mouse myotilin gene showed that human and mouse myotilin share high sequence homology and a similar expression pattern and gene regulation. Functional analysis of the mouse promoter revealed the myogenic factor-binding elements that are required for myotilin gene transcription. Secondly, expression of myotilin was studied during mouse embryogenesis. Surprisingly, myotilin was expressed in a wide array of tissues at some stages of development; its expression pattern became more restricted at perinatal stages and in adult life. Immunostaining of human embryos confirmed broader myotilin expression compared to the sarcomeric marker titin. Finally, in the third article, targeted deletion of myotilin gene in mice revealed that it is not essential for muscle development and function. These data altogether indicate that the mouse can be used as a model for human myotilinopathy and that loss of myotilin does not alter significantly muscle structure and function. Therefore, disease-associated mutant myotilin may act as a dominant myopathic factor.

Actin Dynamics in Muscle Cells

In every cell, actin is a key component involved in migration, cytokinesis, endocytosis and generation of contraction. In non-muscle cells, actin filaments are very dynamic and regulated by an array of proteins that interact with actin filaments and/or monomeric actin. Interestingly, in non-muscle cells the barbed ends of the filaments are the predominant assembly place, whereas in muscle cells actin dynamics was reported to predominate at the pointed ends of thin filaments. The actin-based thin filament pointed (slow growing) ends extend towards the middle of the sarcomere's M-line where they interact with the thick filaments to generate contraction. The actin filaments in muscle cells are organized into a nearly crystalline array and are believed to be significantly less dynamic than the ones in other cell types. However, the exact mechanisms of the sarcomere assembly and turnover are largely unknown. Interestingly, although sarcomeric actin structures are believed to be relatively non-dynamic, many proteins promoting actin dynamics are expressed also in muscle cells (e.g ADF/cofilin, cyclase-associated protein and twinfilin). Thus, it is possible that the muscle-specific isoforms of these proteins promote actin dynamics differently from their non-muscle counterparts, or that actin filaments in muscle cells are more dynamic than previously thought. To study protein dynamics in live muscle cells, I used primary cell cultures of rat cardiomyocytes. My studies revealed that a subset of actin filaments in cardiomyocyte sarcomeres displays rapid turnover. Importantly, I discovered that the turnover of actin filaments depends on contractility of the cardiomyocytes and that the contractility-induced actin dynamics plays an important role in sarcomere maturation. Together with previous studies those findings suggest that sarcomeres undergo two types of actin dynamics: (1) contractility-dependent turnover of whole filaments and (2) regulatory pointed end monomer exchange to maintain correct thin filament length. Studies involving an actin polymerization inhibitor suggest that the dynamic actin filament pool identified here is composed of filaments that do not contribute to contractility. Additionally, I provided evidence that ADF/cofilins, together with myosin-induced contractility, are required to disassemble non-productive filaments in developing cardiomyocytes. In addition, during these studies we learned that isoforms of actin monomer binding protein twinfilin, Twf-1 and Twf-2a localise to myofibrils in cardiomyocytes and may thus contribute to actin dynamics in myofibrils. Finally, in collaboration with Roberto Dominguez s laboratory we characterized a new actin nucleator in muscle cells - leiomodin (Lmod). Lmod localises towards actin filament pointed ends and its depletion by siRNA leads to severe sarcomere abnormalities in cardiomyocytes. The actin filament nucleation activity of Lmod is enhanced by interactions with tropomyosin. We also revealed that Lmod expression correlates with the maturation of myofibrils, and that it associates with sarcomeres only at relatively late stages of myofibrillogenesis. Thus, Lmod is unlikely to play an important role in myofibril formation, but rather might be involved in the second step of the filament arrangement and/or maintenance through its ability to promote tropomyosin-induced actin filament nucleation occurring at the filament pointed ends. The results of these studies provide valuable new information about the molecular mechanisms underlying muscle sarcomere assembly and turnover. These data offer important clues to understanding certain physiological and pathological behaviours of muscle cells. Better understanding of the processes occurring in muscles might help to find strategies for determining, diagnosis, prognosis and therapy in heart and skeletal muscles diseases.

Microneurovascular free muscle transfer with cross-over nerve grafts in facial reanimation

Microneurovascular free muscle transfer with cross-over nerve grafts in facial reanimation Loss of facial symmetry and mimetic function as seen in facial paralysis has an enormous impact on the psychosocial conditions of the patients. Patients with severe long-term facial paralysis are often reanimated with a two-stage procedure combining cross-facial nerve grafting, and 6 to 8 months later with microneurovascular (MNV) muscle transfer. In this thesis, we recorded the long-term results of MNV surgery in facial paralysis and observed the possible contributing factors to final functional and aesthetic outcome after this procedure. Twenty-seven out of forty patients operated on were interviewed, and the functional outcome was graded. Magnetic resonance imaging (MRI) of MNV muscle flaps was done, and nerve graft samples (n=37) were obtained in second stage of the operation and muscle biopsies (n=18) were taken during secondary operations.. The structure of MNV muscles and nerve grafts was evaluated using histological and immunohistochemical methods ( Ki-67, anti-myosin fast, S-100, NF-200, CD-31, p75NGFR, VEGF, Flt-1, Flk-1). Statistical analysis was performed. In our studies, we found that almost two-thirds of the patients achieved good result in facial reanimation. The longer the follow-up time after muscle transfer the weaker was the muscle function. A majority of the patients (78%) defined their quality of life improved after surgery. In MRI study, the free MNV flaps were significantly smaller than originally. A correlation was found between good functional outcome and normal muscle structure in MRI. In muscle biopsies, the mean muscle fiber diameter was diminished to 40% compared to control values. Proliferative activity of satellite cells was seen in 60% of the samples and it tended to decline with an increase of follow-up time. All samples showed intramuscular innervation. Severe muscle atrophy correlated with prolonged intraoperative ischaemia. The good long-term functional outcome correlated with dominance of fast fibers in muscle grafts. In nerve grafts, the mean number of viable axons amounted to 38% of that in control samples. The grafted nerves characterized by fibrosis and regenerated axons were thinner than in control samples although they were well vascularized. A longer time between cross facial nerve grafting and biopsy sampling correlated with a higher number of viable axons. P75Nerve Growth Factor Receptor (p75NGFR) was expressed in every nerve graft sample. The expression of p75NGFR was lower in older than in younger patients. A high expression of p75NGFR was often seen with better function of the transplanted muscle. In grafted nerve Vascular Endothelial Growth Factor (VEGF) and its receptors were expressed in nervous tissue. In conclusion, most of the patients achieved good result in facial reanimation and were satisfied with the functional outcome. The mimic function was poorer in patients with longer follow-up time. MRI can be used to evaluate the structure of the microneurovascular muscle flaps. Regeneration of the muscle flaps was still going on many years after the transplantation and reinnervation was seen in all muscle samples. Grafted nerves were characterized by fibrosis and fewer, thinner axons compared to control nerves although they were well vascularized. P75NGFR and VEGF were expressed in human nerve grafts with higher intensity than in control nerves which is described for the first time.