Virtuaalimaailmoja valtaamassa : verkko-opetusinnovaation leviäminen koulun maantieteeseen vuosituhannen vaihteessa

Tutkimus käsittelee verkko-opetusinnovaation leviämistä perusasteen ja lukion maantieteeseen vuosina 1998–2004. Työssä sovellettiin opetusinnovaation leviämismallia ja innovaatioiden diffuusioteoriaa. Aineisto hankittiin seitsemänä vuotena kyselylomakkeilla maantieteen verkko-opetuksen edelläkävijäopettajilta, jotka palauttivat 326 lomaketta. Tutkimuksen pääongelmat olivat 1) Millaisia edellytyksiä edelläkävijäopettajilla on käyttää verkko-opetusta koulun maantieteessä? 2) Mitä sovelluksia ja millä tavoin edelläkävijäopettajat käyttävät maantieteen verkko-opetuksessa? 3) Millaisia käyttökokemuksia edelläkävijäopettajat ovat saaneet maantieteen verkko-opetuksesta? Tutkimuksessa havaittiin, että tietokoneiden riittämätön määrä ja puuttuminen aineluokasta vaikeuttivat maantieteen verkko-opetusta. Työssä kehitettiin opettajien digitaalisten mediataitojen kuutiomalli, johon kuuluvat tekniset taidot, informaation prosessointitaidot ja viestintätaidot. Opettajissa erotettiin kolme verkko-opetuksen käyttäjätyyppiä: informaatiohakuiset kevytkäyttäjät, viestintähakuiset peruskäyttäjät ja yhteistyöhakuiset tehokäyttäjät. Verkko-opetukseen liittyi intensiivisiä myönteisiä ja kielteisiä kokemuksia. Se toi iloa ja motivaatiota opiskeluun. Sitä pidettiin rikastuttavana lisänä, joka haluttiin integroida opetukseen hallitusti. Edelläkävijäopettajat ottivat käyttöön tietoverkoissa olevaa informaatiota ja sovelsivat työvälineohjelmia. He pääsivät alkuun todellisuutta jäljittelevien virtuaalimaailmojen: satelliittikuvien toistaman maapallon, digitaalikarttojen ja simulaatioiden käytössä. Opettajat kokeilivat verkon sosiaalisia tiloja reaaliaikaisen viestinnän, keskusteluryhmien ja ryhmätyöohjelmien avulla. Mielikuvitukseen perustuvat virtuaalimaailmat jäivät vähälle sillä opettajat eivät juuri pelanneet viihdepelejä. He omaksuivat virtuaalimaailmoista satunnaisia palasia käytettävissä olevan laite- ja ohjelmavarustuksen mukaan. Virtuaalimaailmojen valtaus eteni tutkimuksen aikana digitaalisen informaation hyödyntämisestä viestintäsovelluksiin ja aloittelevaan yhteistyöhön. Näin opettajat laajensivat virtuaalireviiriään tietoverkkojen dynaamisiksi toimijoiksi ja pääsivät uusin keinoin tyydyttämään ihmisen universaalia tarvetta yhteyteen muiden kanssa. Samalla opettajat valtautuivat informaation kuluttajista sen tuottajiksi, objekteista subjekteiksi. Verkko-opetus avaa koulun maantieteelle huomattavia mahdollisuuksia. Mobiililaitteiden avulla informaatiota voidaan kerätä ja tallentaa maasto-olosuhteissa, ohjelmilla sitä voidaan muuntaa muodosta toiseen. Internetin autenttiset ja ajantasaiset materiaalit tuovat opiskeluun konkretiaa ja kiinnostavuutta, mallit, simulaatiot ja paikkatieto havainnollistavat ilmiöitä. Viestintä- ja yhteistyövälineet sekä sosiaaliset informaatiotilat vahvistavat yhteistyötä. Avainsanat: verkko-opetus, internet, virtuaalimaailmat, maantiede, innovaatiot

Subject Teacher Training and Teaching in English

The purpose of this Master s thesis is on one hand to find out how CLIL (Content and Language Integrated Learning) teachers and English teachers perceive English and its use in teaching, and on the other hand, what they consider important in subject teacher education in English that is being planned and piloted in STEP Project at the University of Helsinki Department of Teacher Education. One research question is also what kind of language requirements teachers think CLIL teachers should have. The research results are viewed in light of previous research and literature on CLIL education. Six teachers participate in this study. Two of them are English teachers in the comprehensive school, two are class teachers in bilingual elementary education, and two are subject teachers in bilingual education, one of whom teaches in a lower secondary school and the other in an upper secondary school. One English teacher and one bilingual class teacher have graduated from a pilot class teacher program in English that started at the University of Helsinki in the middle of the 1990 s. The bilingual subject teachers are not trained in English but they have learned English elsewhere, which is a particular focus of interest in this study because it is expected that a great number of CLIL teachers in Finland do not have actual studies in English philology. The research method is interview and this is a qualitative case study. The interviews are recorded and transcribed for the ease of analysis. The English teachers do not always use English in their lessons and they would not feel confident in teaching another subject completely in English. All of the CLIL teachers trust their English skills in teaching, but the bilingual class teachers also use Finnish during lessons either because some teaching material is in Finnish, or they feel that rules and instructions are understood better in mother tongue or students English skills are not strong enough. One of the bilingual subject teachers is the only one who consciously uses only English in teaching and in discussions with students. Although teachers good English skills are generally considered important, only the teachers who have graduated from the class teacher education in English consider it important that CLIL teachers would have studies in English philology. Regarding the subject teacher education program in English, the respondents hope that its teachers will have strong enough English skills and that it will deliver what it promises. Having student teachers of different subjects studying together is considered beneficial. The results of the study show that acquiring teaching material in English continues to be the teachers own responsibility and a huge burden for the teachers, and there has, in fact, not been much progress in the matter since the beginning of CLIL education. The bilingual subject teachers think, however, that using one s own material can give new inspiration to teaching and enable the use of various pedagogical methods. Although it is questionable if the language competence requirements set for CLIL teachers by the Finnish Ministry of Education are not adhered to, it becomes apparent in the study that studies in English philology do not necessarily guarantee strong enough language skills for CLIL teaching, but teachers own personality and self-confidence have significance. Keywords: CLIL, bilingual education, English, subject teacher training, subject teacher education in English, STEP

Media Education in the Finnish School System : A Conceptual Analysis of the Subject Didactic Dimension of Media Education

The aim of the doctoral dissertation was to further our theoretical and empirical understanding of media education as practised in the context of Finnish basic education. The current era of intensive use of the Internet is recognised too. The doctoral dissertation presents the subject didactic dimension of media education as one of the main results of the conceptual analysis. The theoretical foundation is based on the idea of dividing the concept of media education into media and education (Vesterinen et al., 2006). As two ends of the dimension, these two can be understood didactically as content and pedagogy respectively. In the middle, subject didactics is considered to have one form closer to content matter (Subject Didactics I learning about media) and another closer to general pedagogical questions (Subject Didactics II learning with/through media). The empirical case studies of the dissertation are reported with foci on media literacy in the era of Web 2.0 (Kynäslahti et al., 2008), teacher reasoning in media educational situations (Vesterinen, Kynäslahti - Tella, 2010) and the research methodological implications of the use of information and communication technologies in the school (Vesterinen, Toom - Patrikainen, 2010). As a conclusion, Media-Based Media Education and Cross-Curricular Media Education are presented as two subject didactic modes of media education in the school context. Episodic Media Education is discussed as the third mode of media education where less organised teaching, studying and learning related to media takes place, and situations (i.e. episodes, if you like) without proper planning or thorough reflection are in focus. Based on the theoretical and empirical understanding gained in this dissertation, it is proposed that instead of occupying a corner of its own in the school curriculum, media education should lead the wider change in Finnish schools.