Habitat use and population dynamics of brown bears (Ursus arctos) in Scandinavia

Large carnivore populations are currently recovering from past extirpation efforts and expanding back into their original habitats. At the same time human activities have resulted in very few wilderness areas left with suitable habitats and size large enough to maintain populations of large carnivores without human contact. Consequently the long-term future of large carnivores depends on their successful integration into landscapes where humans live. Thus, understanding their behaviour and interaction with surrounding habitats is of utmost importance in the development of management strategies for large carnivores. This applies also to brown bears (Ursus arctos) that were almost exterminated from Scandinavia and Finland at the turn of the century, but are now expanding their range with the current population estimates being approximately 2600 bears in Scandinavia and 840 in Finland. This thesis focuses on the large-scale habitat use and population dynamics of brown bears in Scandinavia with the objective to develop modelling approaches that support the management of bear populations. Habitat analysis shows that bear home ranges occur mainly in forested areas with a low level of human influence relative to surrounding areas. Habitat modelling based on these findings allows identification and quantification of the potentially suitable areas for bears in Scandinavia. Additionally, this thesis presents novel improvements to home range estimation that enable realistic estimates of the effective area required for the bears to establish a home range. This is achieved through fitting to the radio-tracking data to establish the amount of temporal autocorrelation and the proportion of time spent in different habitat types. Together these form a basis for the landscape-level management of the expanding population. Successful management of bears requires also assessment of the consequences of harvest on the population viability. An individual-based simulation model, accounting for the sexually selected infanticide, was used to investigate the possibility of increasing the harvest using different hunting strategies, such as trophy harvest of males. The results indicated that the population can sustain twice the current harvest rate. However, harvest should be changed gradually while carefully monitoring the population growth as some effects of increased harvest may manifest themselves only after a time-delay. The results and methodological improvements in this thesis can be applied to the Finnish bear population and to other large carnivores. They provide grounds for the further development of spatially-realistic management-oriented models of brow bear dynamics that can make projections of the future distribution of bears while accounting for the development of human activities.

Painehaavapotilaille tehtyjen hoitointerventioiden määrä ja tulokset HYKS:n plastiikkakirurgian klinikassa

Keräsimme ICD-10 koodilla L89 HYKS:n plastiikkakirurgian klinikassa hoidetuista 401:stä potilaasta hoitotiedot vuosilta 2000-2008. Plastiikkakirurgiseen leikkaukseen ja hoidon arvioon päätyneiden potilaiden keski-ikä oli 60,3 (18-97v.). Painehaavan riskitekijät selvitettiin. Yksittäisistä riskitekijöistä yleisimpiä olivat paraplegia ( n=77; 17% ) ja diabetes/ASO tauti ( n=53; 12 % ). Yhteensä painehaavaleikkauksia tehtiin 347 , joista revisioleikkauksia 108 ja varsinaisia sulkuleikkauksia oli 239. Keskimäärin potilaat tarvitsivat 1.7 operaatiota. Leikatuista painehaavoista gradus III- haavoja oli 35,1% ; n= 84 ja gradus IV 25,5% ; n= 61, pinta-ala haavoilla oli keskimäärin 30,5 cm2. Istuinkyhmyjen ja sacrumin painehaavat olivat potilasaineistossamme yleisiä (20% ja 27% operoiduista painehaavoista). Gradus III haavoja leikattiin keskimäärin 1,6 kertaa ja gradus IV haavoja keskimäärin 2,0 kertaa. Postoperatiivisia poliklinikkakäyntejä tarvittiin keskimäärin 2,3, gradus III painehaavapotilailla 2,0 ja gradus IV potilailla 2,6 käyntiä. Leikkausmenetelmistä eri kielekerekonstruktiot olivat selkeästi eniten käytetty leikkausmenetelmä painehaavaleikkauksissa: 58 % rekonstruktioleikkauksista suoritettiin käyttäen jonkinlaista iho- lihaskielekettä. (134 sanaa)

Veneliikenteen määrä Suomessa vuosina 1971 ja 1972

Sammandrag: Båttrafikmängder i Finland under åren 1971 och 1972

Turvemaan männyn (Pinus sylvestris L.) ja kuusen (Picea abies [L.] Karst.) kanto- ja juuripuun ominaisuudet ja asetoniliukoisten uuteaineiden määrä

Tutkimus on osa Metsäklusteri Oy:n Future Biorefinery –tutkimusohjelmaa, jossa kartoitetaan mahdollisuuksia hyödyntää metsäteollisuuden raaka-aineita aiempaa tarkemmin ja uusissa tuotteissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää männyn (Pinus sylvestris L.) ja kuusen (Picea abies [L.] Karst.) juurten ja kantopuun rakenne ja ominaisuudet. Tutkimuksessa selvitetään löytyykö männyn ja kuusen juurista reaktiopuuta ja määritetään asetoniliukoisten uuteaineiden osuus kantoja juuripuussa. Tutkimusaineistona oli viisi eri-ikäistä mäntyä ja viisi eri-ikäistä kuusta. Juuri- ja kantoaineisto kerättiin Metsäntutkimuslaitoksen toimesta Parkanon seudulta (62.017°N, 23.017°E) hakkuun jälkeen. Maanalaisista juurista otettiin näytteet kolmelta eri etäisyydeltä juurenniskaan nähden. Kummankaan lajin juurista ei löytynyt varsinaista reaktiopuuta, mutta joissakin näytteissä havaittiin lievää reaktiopuuta. Lievää reaktiopuuta löytyi enemmän männyn kuin kuusen juurista, eikä sitä löytynyt lainkaan kaikkein ohuimmista, noin 2 cm paksuisista juurenosista. Männyn kannoissa uuteaineprosentti oli korkeampi kuin kuusen. Männyn juurissa uuteaineprosentti kasvoi edettäessä kohti juuren kärkeä. Kuusella uuteaineprosentti laski aluksi, mutta lähellä juuren kärkeä taas kasvoi. Kuoren uuteainepitoisuus oli molemmilla puulajeilla korkeampi kuin puuaineen. Tutkimusaineisto oli suppea, eikä tutkimuksessa pyritty tilastolliseen yleistettävyyteen. Laajemmasta aineistosta tehdylle tutkimukselle on tarvetta, sillä turvekankailta saatavan puun tarjonta on Suomessa kasvussa, mutta juurten uuteaine- ja reaktiopuututkimuksia on tehty vain kivennäismailta kerätyistä aineistoista.

Carbon dioxide and methane exchange between a boreal pristine lake and the atmosphere

Lakes serve as sites for terrestrially fixed carbon to be remineralized and transferred back to the atmosphere. Their role in regional carbon cycling is especially important in the Boreal Zone, where lakes can cover up to 20% of the land area. Boreal lakes are often characterized by the presence of a brown water colour, which implies high levels of dissolved organic carbon from the surrounding terrestrial ecosystem, but the load of inorganic carbon from the catchment is largely unknown. Organic carbon is transformed to methane (CH4) and carbon dioxide (CO2) in biological processes that result in lake water gas concentrations that increase above atmospheric equilibrium, thus making boreal lakes as sources of these important greenhouse gases. However, flux estimates are often based on sporadic sampling and modelling and actual flux measurements are scarce. Thus, the detailed temporal flux dynamics of greenhouse gases are still largely unknown. ----- One aim here was to reveal the natural dynamics of CH4 and CO2 concentrations and fluxes in a small boreal lake. The other aim was to test the applicability of a measuring technique for CO2 flux, i.e. the eddy covariance (EC) technique, and a computational method for estimation of primary production and community respiration, both commonly used in terrestrial research, in this lake. Continuous surface water CO2 concentration measurements, also needed in free-water applications to estimate primary production and community respiration, were used over two open water periods in a study of CO2 concentration dynamics. Traditional methods were also used to measure gas concentration and fluxes. The study lake, Valkea-Kotinen, is a small, humic, headwater lake within an old-growth forest catchment with no local anthropogenic disturbance and thus possible changes in gas dynamics reflect the natural variability in lake ecosystems. CH4 accumulated under the ice and in the hypolimnion during summer stratification. The surface water CH4 concentration was always above atmospheric equilibrium and thus the lake was a continuous source of CH4 to the atmosphere. However, the annual CH4 fluxes were small, i.e. 0.11 mol m-2 yr-1, and the timing of fluxes differed from that of other published estimates. The highest fluxes are usually measured in spring after ice melt but in Lake Valkea-Kotinen CH4 was effectively oxidised in spring and highest effluxes occurred in autumn after summer stratification period. CO2 also accumulated under the ice and the hypolimnetic CO2 concentration increased steadily during stratification period. The surface water CO2 concentration was highest in spring and in autumn, whereas during the stable stratification it was sometimes under atmospheric equilibrium. It showed diel, daily and seasonal variation; the diel cycle was clearly driven by light and thus reflected the metabolism of the lacustrine ecosystem. However, the diel cycle was sometimes blurred by injection of hypolimnetic water rich in CO2 and the surface water CO2 concentration was thus controlled by stratification dynamics. The highest CO2 fluxes were measured in spring, autumn and during those hypolimnetic injections causing bursts of CO2 comparable with the spring and autumn fluxes. The annual fluxes averaged 77 (±11 SD) g C m-2 yr-1. In estimating the importance of the lake in recycling terrestrial carbon, the flux was normalized to the catchment area and this normalized flux was compared with net ecosystem production estimates of -50 to 200 g C m-2 yr-1 from unmanaged forests in corresponding temperature and precipitation regimes in the literature. Within this range the flux of Lake Valkea-Kotinen yielded from the increase in source of the surrounding forest by 20% to decrease in sink by 5%. The free water approach gave primary production and community respiration estimates of 5- and 16-fold, respectively, compared with traditional bottle incubations during a 5-day testing period in autumn. The results are in parallel with findings in the literature. Both methods adopted from the terrestrial community also proved useful in lake studies. A large percentage of the EC data was rejected, due to the unfulfilled prerequisites of the method. However, the amount of data accepted remained large compared with what would be feasible with traditional methods. Use of the EC method revealed underestimation of the widely used gas exchange model and suggests simultaneous measurements of actual turbulence at the water surface with comparison of the different gas flux methods to revise the parameterization of the gas transfer velocity used in the models.

Francis Watsonin teologinen hermeneutiikka

Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää Francis Watsonin käsitys teologisesta hermeneutiikasta. Tutkielmassa käytetään kolmea tarkentavaa tutkimuskysymystä: Miten Watson hahmottaa tieteellisen raamatuntutkimuksen ja Raamatun teologisen tulkinnan suhteen? Miten Watson näkee raamatuntutkimuksessa historiallisen ja kirjallisen lähestymistavan suhteen toisiinsa? Miten Watson suhtautuu postmodernismiin teologisessa hermeneutiikassaan? Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Watsonin teologista hermeneutiikkaa ei ole tutkittu suomeksi ennen tätä työtä ja kansainvälistäkin tutkimusta aiheesta on hyvin vähän. Sen vuoksi tutkimuksessa on pyritty käsittelemään Watsonin teologista hermeneutiikkaa mahdollisimman kattavasti, mutta samalla on jouduttu rajaamaan työn ulkopuolelle osa Watsonin käsittelemistä teemoista, kuten Raamatun feministinen kritiikki ja VT:n ja UT:n suhde. Tutkimuksen päälähteinä ovat Watsonin kirjat Text, Church and World ja Text and Truth, joissa hän analysoi modernia historiallis-kriittistä raamatuntutkimusta, postmodernismia ja kirjallista lähestymistapaa Raamattuun. Watson kritisoi niissä näkemiään ongelmia ja kritiikkinsä pohjalta rakentaa omaa teologista hermeneutiikkaansa. Toissijaisina lähteinä tutkimuksessa on useita Watsonin artikkeleja, jotka tuovat lisävalaistusta Watsonin hermeneuttiseen ajatteluun. Päälähteiksi valitut teokset ja toissijaisiksi lähteiksi valitut artikkelit kattavat laajasti Watsonin hermeneutiikkaa käsittelevät kirjoitukset. Johdannon ja loppukatsauksen lisäksi tutkimus on jaettu neljään päälukuun. Tutkielman toisessa luvussa selvitetään Watsonin näkemys tieteellisen raamatuntutkimuksen ja Raamatun teologisen tulkinnan suhteesta ja havaitaan, että Watsonin mukaan raamatuntutkimuksen tulisi palvella teologista tulkintaa. Watson näkee ongelmallisena modernin raamatuntutkimuksen taipumuksen pitää erillään raamatuntutkimus ja -tulkinta ja luoda vastakkainasetteluja yliopiston ja kirkon, eksegetiikan ja systemaattisen teologian sekä neutraalin ja teologisen tulkinnan välille. Kolmannessa luvussa tarkastellaan Watsonin kritiikkiä historiallis-kriittistä tutkimusta kohtaan ja hänen perustelujaan päätökselle käyttää raamatuntulkinnassa ensisijaisesti tekstien lopullista, kanonista muotoa. Watson tukeutuu perusteluissaan Brevard Childsin kanoniseen lukutapaan ja tekstien yhteisölliseen käyttöön. Havaitaan, että Watson kuitenkin kritisoi kanonista lukutapaa sekä formalismista että sen teologisista sidonnaisuuksista. Watson hakee tukea myös Hans Frein narratiivisesta lähestymistavasta, jota Watson samalla kritisoi totuuskysymyksen ohittamisesta. Lopuksi käsitellään Watsonin yritystä liittää tekstin maailma ja sen taustalla oleva sosio-poliittinen todellisuus toisiinsa. Neljännessä luvussa käsitellään Watsonin yritystä yhdistää historiallinen ja kirjallisuustieteellinen lähestymistapa Raamatun teksteihin. Havaitaan, että Watsonin mielestä historiallis-kriittinen tutkimus polkee paikallaan ja siksi tarvitaan kirjallinen lähestymistapa, joka painottaa tekstin lopullista muotoa. Luvussa osoitetaan, ettei Watson kuitenkaan halua korvata puhtaasti historiallista lähestymistapaa puhtaasti kirjallisuustieteellisellä lähestymistavalla, sillä hän näkee ongelmallisena myös narratiivisen kritiikin taipumuksen käsitellä raamatunkertomuksia fiktiivisinä narratiiveina. Watson pyrkii ratkaisemaan ongelman yhdistämällä historiallisen ja kirjallisuustieteellisen lähestymistavan toisiinsa käsittelemällä evankeliumeja kerrottuna historiana. Viidennessä luvussa selvitetään miten Watson suhtautuu postmodernismiin teologisessa hermeneutiikassaan. Siinä havaitaan, että Watson näkee postmodernismin tarjoavan hyödyllisiä näkökulmia useissa hermeneuttisissa kysymyksissä. Samalla Watson vastustaa postmodernismin näkemystä, ettei teksteillä ole yhtä määrättyä merkitystä ja postmodernin teologian taipumusta viedä Raamatun kertomukselta sen universaali merkitys. Luvussa kuitenkin osoitetaan, että Watsonin antama kuva George Lindbeckin ja Stanley Hauerwasin postmodernista teologiasta on yksipuolinen ja osittain virheellinen.

Molecular Characterization of Viruses Causing the Cassava Brown Streak Disease Epidemic in Eastern Africa

Cassava brown streak disease (CBSD) was described for the first time in Tanganyika (now Tanzania) about seven decades ago. Tanganyika (now Tanzania) about seven decades ago. It was endemic in the lowland areas of East Africa and inland parts of Malawi and caused by Cassava brown streak virus (CBSV; genus Ipomovirus; Potyviridae). However, in 1990s CBSD was observed at high altitude areas in Uganda. The causes for spread to new locations were not known.The present work was thus initiated to generate information on genetic variability, clarify the taxonomy of the virus or viruses associated with CBSD in Eastern Africa as well as to understand the evolutionary forces acting on their genes. It also sought to develop a molecular based diagnostic tool for detection of CBSD-associated virus isolates. Comparison of the CP-encoding sequences of CBSD-associated virus isolates collected from Uganda and north-western Tanzania in 2007 and the partial sequences available in Genbank revealed occurrence of two genetically distinct groups of isolates. Two isolates were selected to represent the two groups. The complete genomes of isolates MLB3 (TZ:Mlb3:07) and Kor6 (TZ:Kor6:08) obtained from North-Western (Kagera) and North-Eastern (Tanga) Tanzania, respectively, were sequenced. The genomes were 9069 and 8995 nucleotides (nt), respectively. They translated into polyproteins that were predicted to yield ten mature proteins after cleavage. Nine proteins were typical in the family Potyviridae, namely P1, P3, 6K1, CI, 6K2, VPg, NIa-Pro, NIb and CP, but the viruses did not contain HC-Pro. Interestingly, genomes of both isolates contained a Maf/HAM1-like sequence (HAM1h; 678 nucleotides, 25 kDa) recombined between the NIb and CP domains in the 3’-proximal part of the genomes. HAM1h was also identified in Euphorbia ringspot virus (EuRSV) whose sequence was in GenBank. The HAM1 gene is widely spread in both prokaryotes and eukaryotes. In yeast (Saccharomyces cerevisiae) it is known to be a nucleoside triphosphate (NTP) pyrophosphatase. Novel information was obtained on the structural variation at the N-termini of polyproteins of viruses in the genus Ipomovirus. Cucumber vein yellowing virus (CVYV) and Squash vein yellowing virus (SqVYV) contain a duplicated P1 (P1a and P1b) but lack the HC-Pro. On the other hand, Sweet potato mild mottle virus (SPMMV), has a single but large P1 and has HC-Pro. Both virus isolates (TZ:Mlb3:07 & TZ:Kor6:08) characterized in this study contained a single P1 and lacked the HC-Pro which indicates unique evolution in the family Potyviridae. Comparison of 12 complete genomes of CBSD-associated viruses which included two genomes characterized in this study, revealed genetic identity of 69.0–70.3% (nt) and amino acid (aa) identities of 73.6–74.4% at polyprotein level. Comparison was also made among 68 complete CP sequences, which indicated 69.0-70.3 and 73.6-74.4 % identity at nt and aa levels, respectively. The genetic variation was large enough for dermacation of CBSD-associated virus isolates into two distinct species. The name CBSV was retained for isolates that were related to CBSV isolates available in database whereas the new virus described for the first time in this study was named Ugandan cassava brown streak virus (UCBSV) by the International Committee on Virus Taxonomy (ICTV). The isolates TZ:Mlb3:07 and TZ:Kor6:08 belong to UCBSV and CBSV, respectively. The isolates of CBSV and UCBSV were 79.3-95.5% and 86.3-99.3 % identitical at nt level, respectively, suggesting more variation amongst CBSV isolates. The main sources of variation in plant viruses are mutations and recombination. Signals for recombination events were detected in 50% of isolates of each virus. Recombination events were detected in coding and non-coding (3’-UTR) sequences except in the 5’UTR and P3. There was no evidence for recombination between isolates of CBSV and UCBSV. The non-synonomous (dN) to synonomous (dS) nucleotide substitution ratio (ω) for the HAM1h and CP domains of both viruses were ≤ 0.184 suggesting that most sites of these proteins were evolving under strong purifying selection. However, there were individual amino acid sites that were submitted to adaptive evolution. For instance, adaptive evolution was detected in the HAM1h of UCBSV (n=15) where 12 aa sites were under positive selection (P< 0.05) but not in CBSV (n=12). The CP of CBSV (n=23) contained 12 aa sites (p<0.01) while only 5 aa sites in the CP gene of UCBSV were predicted to be submitted to positive selection pressure (p<0.01). The advantages offered by the aa sites under positive selection could not be established but occurrence of such sites in the terminal ends of UCBSV-HAMIh, for example, was interpreted as a requirement for proteolysis during polyprotein processing. Two different primer pairs that simultaneously detect UCBSV and CBSV isolates were developed in this study. They were used successfully to study distribution of CBSV, UCBSV and their mixed infections in Tanzania and Uganda. It was established that the two viruses co-infect cassava and that incidences of co-infection could be as high as 50% around Lake Victoria on the Tanzanian side. Furthermore, it was revealed for the first time that both UCBSV and CBSV were widely distributed in Eastern Africa. The primer pair was also used to confirm infection in a close relative of cassava, Manihot glaziovii (Müller Arg.) with CBSV. DNA barcoding of M. glaziovii was done by sequencing the matK gene. Two out of seven M. glaziovii from the coastal areas of Korogwe and Kibaha in north eastern Tanzania were shown to be infected by CBSV but not UCBSV isolates. Detection in M. glaziovii has an implication in control and management of CBSD as it is likely to serve as virus reservoir. This study has contributed to the understanding of evolution of CBSV and UCBSV, which cause CBSD epidemic in Eastern Africa. The detection tools developed in this work will be useful in plant breeding, verification of the phytosanitary status of materials in regional and international movement of germplasm, and in all diagnostic activities related to management of CBSD. Whereas there are still many issues to be resolved such as the function and biological significance of HAM1h and its origin, this work has laid a foundation upon which the studies on these aspects can be based.

Combination antiretroviral therapy -associated lipodystrophy : insights into pathogenesis and treatment

Introduction: Combination antiretroviral therapy (cART) has decreased morbidity and mortality of individuals infected with human immunodeficiency virus type 1 (HIV-1). Its use, however, is associated with adverse effects which increase the patients risk of conditions such as diabetes and coronary heart disease. Perhaps the most stigmatizing side effect is lipodystrophy, i.e., the loss of subcutaneous adipose tissue (SAT) in the face, limbs and trunk while fat accumulates intra-abdominally and dorsocervically. The pathogenesis of cART-associated lipodystrophy is obscure. Nucleoside reverse transcriptase inhibitors (NRTI) have been implicated to cause lipoatrophy via mitochondrial toxicity. There is no known effective treatment for cART-associated lipodystrophy during unchanged antiretroviral regimen in humans, but in vitro data have shown uridine to abrogate NRTI-induced toxicity in adipocytes. Aims: To investigate whether i) cART or lipodystrophy associated with its use affect arterial stiffness; ii) lipoatrophic SAT is inflamed compared to non-lipoatrophic SAT; iii) abdominal SAT from patients with compared to those without cART-associated lipoatrophy differs with respect to mitochondrial DNA (mtDNA) content, adipose tissue inflammation and gene expression, and if NRTIs stavudine and zidovudine are associated with different degree of changes; iv) lipoatrophic abdominal SAT differs from preserved dorsocervical SAT with respect to mtDNA content, adipose tissue inflammation and gene expression in patients with cART-associated lipodystrophy and v) whether uridine can revert lipoatrophy and the associated metabolic disturbances in patients on stavudine or zidovudine based cART. Subjects and methods: 64 cART-treated patients with (n=45) and without lipodystrophy/-atrophy (n=19) were compared cross-sectionally. A marker of arterial stiffness, heart rate corrected augmentation index (AgIHR), was measured by pulse wave analysis. Body composition was measured by magnetic resonance imaging and dual-energy X-ray absorptiometry, and liver fat content by proton magnetic resonance spectroscopy. Gene expression and mtDNA content in SAT were assessed by real-time polymerase chain reaction and microarray. Adipose tissue composition and inflammation were assessed by histology and immunohistochemistry. Dorsocervical and abdominal SAT were studied. The efficacy and safety of uridine for the treatment of cART-associated lipoatrophy were evaluated in a randomized, double-blind, placebo-controlled 3-month trial in 20 lipoatrophic cART-treated patients. Results: Duration of antiretroviral treatment and cumulative exposure to NRTIs and protease inhibitors, but not the presence of cART-associated lipodystrophy, predicted AgIHR independent of age and blood pressure. Gene expression of inflammatory markers was increased in SAT of lipodystrophic as compared to non-lipodystrophic patients. Expression of genes involved in adipogenesis, triglyceride synthesis and glucose disposal was lower and of those involved in mitochondrial biogenesis, apoptosis and oxidative stress higher in SAT of patients with than without cART-associated lipoatrophy. Most changes were more pronounced in stavudine-treated than in zidovudine-treated individuals. Lipoatrophic SAT had lower mtDNA than SAT of non-lipoatrophic patients. Expression of inflammatory genes was lower in dorsocervical than in abdominal SAT. Neither depot had characteristics of brown adipose tissue. Despite being spared from lipoatrophy, dorsocervical SAT of lipodystrophic patients had lower mtDNA than the phenotypically similar corresponding depot of non-lipodystrophic patients. The greatest difference in gene expression between dorsocervical and abdominal SAT, irrespective of lipodystrophy status, was in expression of homeobox genes that regulate transcription and regionalization of organs during embryonal development. Uridine increased limb fat and its proportion of total fat, but had no effect on liver fat content and markers of insulin resistance. Conclusions: Long-term cART is associated with increased arterial stiffness and, thus, with higher cardiovascular risk. Lipoatrophic abdominal SAT is characterized by inflammation, apoptosis and mtDNA depletion. As mtDNA is depleted even in non-lipoatrophic dorsocervical SAT, lipoatrophy is unlikely to be caused directly by mtDNA depletion. Preserved dorsocervical SAT of patients with cART-associated lipodystrophy is less inflamed than their lipoatrophic abdominal SAT, and does not resemble brown adipose tissue. The greatest difference in gene expression between dorsocervical and abdominal SAT is in expression of transcriptional regulators, homeobox genes, which might explain the differential susceptibility of these adipose tissue depots to cART-induced toxicity. Uridine is able to increase peripheral SAT in lipoatrophic patients during unchanged cART.

Työhön liittyvä kilpailu 18 - 65-vuotiaiden pyhtääläisten kuvaamana

Tutkimuksen kohteena olivat Pyhtään työikäisten asukkaiden näkemykset ja kokemukset työssä esiintyvästä kilpailusta Tutkimusongelma oli työhön liittyvän kilpailun ilmiön hahmottaminen. Tutkimuksen tarkoitus oli valottaa työhön liittyvän kilpailun moninaisuutta antaen esimerkkejä sen eri muodoista, esittäen ajatuksia uusien tulkintojen tekemiselle ja herättäen ideoita kilpailun eri muotojen soveltamiselle työn ja työilmapiirin tutkimuksissa. Tavoitteena oli tutkia haastatteluissa esiintyviä tapoja käsittää työhön liittyvä kilpailu ja sitä, missä määrin eri ammateissa kuvattiin sosiaalista kilpailua verrattuna välineelliseen kilpailuun. Työyhteisöön samastumista tarkasteltiin kilpailun ja koetun oikeudenmukaisuuden näkökulmista. Työn arvostusta käsiteltiin tarkastellen haastateltujen käsitystä ammattinsa yleisestä arvostuksesta sekä haastateltujen omia arvioita ammatistaan, sekä millä tavalla ammattirooli nousi esiin haastateltujen itsen kuvauksissa. Työpaikan ihmissuhteita ja valtaa tarkasteltiin kohdistamalla huomio työtovereiden kanssa toimeen tulemiseen ja työpaikan ihmissuhteiden aiheuttamaan stressiin sekä haastateltujen työssään kokeman oman vaikutusvallan, tasavertaisuuden, epäreiluuden, arvostuksen ja kilpailun määrään. Selvitettiin myös miten vallankäyttöä ja kiusaamista kuvattiin ja millä tavalla vallankäytön ja kiusaamisen katsottiin edesauttavan tavoitteiden saavuttamisessa. Lopuksi tarkastelun kohteina olivat ongelmien käsittely, työssä viihtyminen ja viihtymiseen vaikuttavat seikat. Aineisto kerättiin Pyhtäällä kesällä 2007. Vastaajia oli yhteensä 245 ja vastausprosentti oli 50. Tutkimuksessa mukana olivat kalkki työilmapiiriä ja työpaikan ihmissuhteita koskeviin kysymyksiin vastanneet haastatellut (N = 167). Suurimmaksi osaksi tutkimus oli kuvailevaa, mutta siinä oli myös kvantitatiivista kysymyksenasettelua. Tutkimuksessa käytettiin sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia analyysimenetelmiä. Puolistrukturoiduissa yksilöhaastatteluissa hyödynnettiin tulkitsevaa fenomenologista analyysia. Kirjattuja avovastauksia tutkittiin luokittavalla ja tulkitsevalla sisällönanalyysilla. Lisäksi laskettiin tilastollisia merkitsevyyksiä Työpaikalla esiintyvä kilpailu nähtiin haastateltujen selonteoissa hyvin moninaisena, sekä myönteisenä että haitallisena. Siihen ymmärrettiin kuuluvan niin resursseihin, työtehtäviin, tuloksiin ja palkkioihin liittyvää välineellistä kilpailua, kuin ihmisten välistä sosiaalista valtataisteluakin. Suhteessa välineelliseen kilpailuun sosiaalista kilpailua kuvattiin eniten hoiva- ja sosiaalialan ammateissa. Suhteessa sosiaaliseen kilpailuun välineellistä kilpailua kuvasivat eniten yrittäjät Vastausten perusteella suun kilpailun määrä korreloi työpaikan ihmissuhteiden aiheuttamaan stressiin, mutta vain silloin, kun kokemus työpaikan oikeudenmukaisuudesta oli matala. Kilpailun eri muotojen (kilpailu omien tavoitteiden saavuttamisesta vs. kilpailu organisaation tavoitteiden saavuttamisesta) väliset yhteydet työyhteisöön samastumiseen eivät aineistossa olleet tilastollisesti merkitseviä. Haastatellun arvio oman ammattinsa arvostuksesta ei myöskään ennustanut haastatellun todennäköisyyttä esittää itsensä ammattikuntansa edustajana avoimen itsen kuvauksen tilanteessa. Koettu oikeudenmukaisuus kuitenkin korreloi työyhteisöön samastumiseen. Mitä oikeudenmukaisempana haastatellut työpaikkaansa pitivät, sitä tärkeämmäksi samastumiskohteeksi he sen tyypillisesti arvioivat. Myös työssä viihtymisen ja työpaikan koetun oikeudenmukaisuuden välinen korrelaatio oli aineistossa voimakas. Lisäksi silloin, kun kokemus oikeudenmukaisuudesta oli matalalla tasolla, oli myös työpaikan ihmissuhteiden aiheuttama stressi yhteydessä vähäiseen työssä viihtymiseen. Tärkeimmät läheet tutkimuksessa olivat: Turner. John C 1975. Social comparison and social identity. Some prospects for intergroup behaviour. European Journal of Social Psychology, 5(1), 5-34. Haslam, S. Alexander 2004. Psychology in organizalions. The social identity approach Second Edition. London: SAGE Publications. Tyler, Tom - Blader. Steven 2000. Cooperation in Groups: Procedural Justice, Social Identity, and Behavioural Engagement. Essays in Social Psychology. Philadelphia: Psychology Press / Taylor & Francis Group. Kantolahti, T. - Tikander, T. 2010. Puheenvuoroja työn kuormittavuudesta. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:17