"Towards 'a real reunion'?" : Archbishop Aleksi Lehtonen's efforts for closer relations with the Church of England 1945–1951

Mika KT Pajusen väitös "Towards 'a real reunion'?" – Archbishop Aleksi Lehtonen's efforts for closer relations with the Church of England 1945–1951 on yleiseen kirkkohistoriaan lukeutuva tutkimus Englannin kirkon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon välisistä suhteista Aleksi Lehtosen arkkipiispakaudella 1945–1951. Suhteita on tutkittu kolmesta näkökulmasta: ekumeenisesta, poliittisesta ja kirkkopoliittisesta. Tutkimuskausi alkaa pastori H.M. Waddamsin joulukuussa 1944 Suomeen tekemän vierailun jälkimainingeista ja päättyy arkkipiispa Lehtosen kuolemaan pääsiäisenä 1951. Kirkollisten suhteiden kehitystä rytmittivät lukuisat vierailut, jotka osoittivat Englannin kirkon asenteen muuttumisen sodan aikaisesta neuvostomyönteisyydestä kylmän sodan aikaiseen täysin vastakkaiseen kantaan. Englantilaiset vieraat kohtasivat Suomessa sekä kirkon että yhteiskunnan ylimmän johdon. Molemmat maat olivat valmiita tukemaan hyviä kirkollisia suhteita tilanteen niin salliessa, joskaan eivät kovin suunnitelmallisesti. Suomen evankelis-luterilainen kirkko käytti hyviä suhteita Englannin kirkkoon saadakseen tukea ja ymmärrystä omalle kirkolleen ja yhteiskunnalleen kokemaansa Neuvostoliiton uhkaa vastaan erityisesti vaaran vuosina 1944–1948. Englannin kirkko halusi tukea suomalaista sisarkirkkoaan, mutta varoi, ettei tuottaisi tuellaan enemmän haittaa kuin hyötyä suhteessa Neuvostoliittoon. Sodan jälkeinen ekumeeninen jälleenrakentaminen lähensi kirkkoja toisiinsa. Lehtonen pyrki jatkamaan 1930-luvun kirkkojen välisiä, ehtoollisvieraanvaraisuuden saavuttaneita neuvotteluita kohti täyttä kirkollista yhteyttä. Häntä motivoi sekä evankelis-katolinen teologia että pyrkimys tukea oman maan ja kirkon läntisiä yhteyksiä. Tämä haastoi Englannin kirkon ekumeenisen linjan, joka Suomen kirkon sijasta pyrki jatkamaan neuvotteluja Tanskan, Norjan ja Islannin luterilaisten kirkkojen kanssa, joilla ei vielä ollut virallista ekumeenista sopimusta Englannin kirkon kanssa. Lehtosen pyrkimyksistä huolimatta Englannin kirkko päätyi jättämään Suomen tilanteen hautumaan. Sillä se tarkoitti suhteiden koetinkivenä olleen historiallisen piispuuden leviämistä läpi Suomen kirkon ennen kuin katsoi olevansa valmis jatkamaan kohti täyttä kirkollista yhteyttä. Molemmissa kirkoissa vaikutti pieni, innokkaiden, lähempiä suhteita toivoneiden kirkollisten vaikuttajien ydinjoukko. Englantilaisia Suomen-ystäviä motivoi tarve auttaa Suomea hankalassa poliittisessa tilanteessa. Suomessa arkkipiispa Lehtonen tuki korkeakirkollista liturgista liikettä, jolla oli läheinen yhteys anglikaanisuuteen, mutta joka sai vastaansa vanhoilliset pietistit. Suomen kirkon yleinen mielipide asettui etupäässä pietistiselle kannalle, jolle anglikaanisuus näyttäytyi teologisesti sekä liian katolisena että liian reformoituna. Kirkolliset suhteet tasaantuivat vuoden 1948 Lambeth-konferenssin jälkeen, joka rohkaisi anglikaanisia kirkkoja hyväksymään 1930-luvun neuvottelujen lähempiin kirkollisiin suhteisiin tähtäävät suositukset. Lehtonen näytti tyytyvän tähän. Samaan aikaan lähempää kirkollista kanssakäymistä tukenut ekumeeninen jälleenrakennus tuli tiensä päähän. Lehtonen jatkoi läheisempien suhteiden edistämistä, mutta hänen intonsa hiipui yhdessä heikkenevän terveydentilan kanssa. Osoituksena Lehtosen linjan kapeudesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispoista ei löytynyt hänen kuoltuaan ketään, joka olisi jatkanut hänen aktiivista anglikaanimyönteistä linjaansa.

Avioliiton teologia Englannin kirkossa ja Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vuosina 1963-2006

The theology of marriage in the Church of England(CofE) and in the Evangelical Lutheran Church of Finland(ELCF)1963–2006 The method of the study is a systematic analysis of the sources. In the CofE marriage stems from creation, but it is also sacramental, grounded in the theology of love and redemption. Man and woman have a connection between them that is a mystical union in character because of the one between Christ and the Church; therefore every marriage is sacramental. The purposes of marriage have been expressed in a different order than earlier. A caring relationship and sexuality are set before childbirth as the causes of marriage. The remedial cause of marriage is also moved to the background and it cannot be found in the recent wedding formulas. A personal relationship and marriage as a school of faith and love have a central place in the theology of marriage. The theology of love unites the love of God and marriage. In the CofE the understanding of divorce and co-habiting has changed, too. Co-habiting can now be understood as a stage towards marriage. Divorce has been understood as a phenomenon that must be taken as a fact after an irretrievable breakdown of marriage. Thus the church must concentrate on pastoral care after divorce. Similarly, the ELCF also maintains that the order of creation is the origin of marriage as a lifelong institution. This is also an argument for the solemnization of marriage in the church. Faith and grace are not needed for real marriage because marriage is the culmination of reason and natural law. The society defines marriage and the church gives its blessing to the married couples if so requested. Luther’s view of marriage is different from this because he saw marriage as a school of love and faith, similar to CofE. He saw faith as essential to enable the fullfillment of natural law. Marriage in the ELCF is mostly a matter of natural ethics. An ideal form of life is sought through the Golden Rule. This interpretation of marriage means that it does not presuppose Christian education for children to follow. The doctrine of the two kingdoms is definitely essential as background. It has been impugned by scholars, however, as a permanent foundation of marriage. There is a difference between the marriage formulas and the other sources concerning the purposes of marriage in the ELCF. The formulas do not include sexuality, childbirth or children and their education as purposes of marriage. The formulas include less theological vocabulary than in the CofE. The liturgy indicates the doctrine in CofE. In the Lutheran churches there is not any need to express the doctrine in the wedding formulas. This has resulted in less theology of marriage in the formulas. The theology of Luther is no longer any ruling principle in the theology of marriage. The process of continuing change in society refines the terms for marriage more than the theological arguments do.