26 resultados para Single-crossing property
em Helda - Digital Repository of University of Helsinki
Resumo:
Tämä väitöskirja koostuu asuntomarkkinoiden taloustieteellistä analyysia esittelevästä johdantoluvusta ja kolmesta tutkimuksesta, joissa analysoidaan asuntomarkkinoihin vaikuttavia politiikkatoimenpiteitä. Luvussa 2 tutkitaan Suomen kiinteistöverojärjestelmän vaikutusta asuntorakentamiseen. Vuonna 2001 tehtiin uudistus, jonka myötä kunnat voivat verottaa rakentamatonta asuintonttia korkeammalla veroasteella kuin rakennettua tonttia. Maanomistajan rakentamispäätöksen teoreettisen mallin mukaan rakentamattoman tontin korotettu kiinteistöveron pitäisi nopeuttaa rakentamista, mutta toisaalta myös rakentamiseen investoitu rahamäärä saattaa muuttua. Asuintonttien kiinteistöverojen yleinen taso ei vaikuta maanomistajan käyttäytymiseen, sillä tontin verotusarvo ei riipu rakentamispäätöksestä. Vain rakentamattoman ja rakennetun tontin veroasteiden erolla on merkitystä. Empiiriset tulokset ovat sopusoinnussa teorian kanssa. Tulosten mukaan prosenttiyksikön nousu rakentamattoman ja rakennetun tontin veroasteiden erossa lisää omakotialoitusten määrää viidellä prosentilla lyhyellä aikavälillä. Luvussa 3 analysoidaan vuokrasääntelystä vuokralaisille aiheutuvia hyötyjä ja haittoja. Vuokrasäännellyissä asunnoissa asuvat kotitaloudet hyötyvät vuokrasääntelystä alhaisen vuokran muodossa. Heille saattaa kuitenkin koitua myös haittaa siitä, että toiveita vastaavan asunnon löytäminen on vuokrasääntelytilanteessa vaikeaa, koska vapaille asunnoille on suuri määrä ottajia. Vapaarahoitteisen vuokra-asuntokannan vuokrien sääntely purettiin Suomessa asteittain vuosina 1992–1995. Tutkimuksen empiiriset tulokset viittaavat siihen, että vuokrasääntelyn aiheuttamista suurista eroista halutun ja todellisen asuntokulutuksen välillä koituvat hyvinvointitappiot kumosivat merkittävän osan matalien vuokrien hyödyistä vuokralaisille. Luvussa 4 tutkitaan Suomen asumistukijärjestelmän kannustinvaikutuksia. Asumistuen määrää rajoittavat asunnon pinta-alalle ja neliövuokralle asetetut ylärajat. Neliövuokrarajoite voidaan tulkita asumisen laatua rajoittavana tekijänä. Tutkimuksen teoreettisessa osassa osoitetaan, että asumistukijärjestelmä luo vahvat kannustimet muuttaa asuntoihin, joissa pinta-ala- ja laaturajoitteet purevat. Empiiristen tulosten mukaan asumistukeen oikeutetut kotitaloudet eivät näytä reagoivan kannusteisiin. Tukeen oikeutettujen kotitalouksien asumisvalinnat suhteessa pinta-ala ja laaturajoitteisiin vastaavat muiden kotitalouksien valintoja ja asunnonvaihdon mahdollistama potentiaalinen asumistuen lisäys ei nosta muuttotodennäköisyyttä. Muuttamiseen liittyvät kustannukset ja vajavaiset tiedot tukijärjestelmästä saattavat selittää heikkoa reagointia asumistuen luomiin kannustimiin. Toinen mahdollinen selitys on asumistuen vajaakäyttö. Tutkimuksen mukaan vain 70–80 prosenttia asumistukeen oikeutetuista kotitalouksista nostaa tukea. Asumistuen hyödyntämisen todennäköisyys riippuu koulutustasosta, tuen määrästä ja tulo-odotuksista.
Resumo:
This study examines boundaries in health care organizations. Boundaries are sometimes considered things to be avoided in everyday living. This study suggests that boundaries can be important temporally and spatially emerging locations of development, learning, and change in inter-organizational activity. Boundaries can act as mediators of cultural and social formations and practices. The data of the study was gathered in an intervention project during the years 2000-2002 in Helsinki in which the care of 26 patients with multiple and chronic illnesses was improved. The project used the Change Laboratory method that represents a research assisted method for developing work. The research questions of the study are: (1) What are the boundary dynamics of development, learning, and change in health care for patients with multiple and chronic illnesses? (2) How do individual patients experience boundaries in their health care? (3) How are the boundaries of health care constructed and reconstructed in social interaction? (4) What are the dynamics of boundary crossing in the experimentation with the new tools and new practice? The methodology of the study, the ethnography of the multi-organizational field of activity, draws on cultural-historical activity theory and anthropological methods. The ethnographic fieldwork involves multiple research techniques and a collaborative strategy for raising research data. The data of this study consists of observations, interviews, transcribed intervention sessions, and patients' health documents. According to the findings, the care of patients with multiple and chronic illnesses emerges as fragmented by divisions of a patient and professionals, specialties of medicine and levels of health care organization. These boundaries have a historical origin in the Finnish health care system. As an implication of these boundaries, patients frequently experience uncertainty and neglect in their care. However, the boundaries of a single patient were transformed in the Change Laboratory discussions among patients, professionals and researchers. In these discussions, the questioning of the prevailing boundaries was triggered by the observation of gaps in inter-organizational care. Transformation of the prevailing boundaries was achieved in implementation of the collaborative care agreement tool and the practice of negotiated care. However, the new tool and practice did not expand into general use during the project. The study identifies two complementary models for the development of health care organization in Finland. The 'care package model', which is based on productivity and process models adopted from engineering and the 'model of negotiated care', which is based on co-configuration and the public good.
Resumo:
This thesis consists of two parts; in the first part we performed a single-molecule force extension measurement with 10kb long DNA-molecules from phage-λ to validate the calibration and single-molecule capability of our optical tweezers instrument. Fitting the worm-like chain interpolation formula to the data revealed that ca. 71% of the DNA tethers featured a contour length within ±15% of the expected value (3.38 µm). Only 25% of the found DNA had a persistence length between 30 and 60 nm. The correct value should be within 40 to 60 nm. In the second part we designed and built a precise temperature controller to remove thermal fluctuations that cause drifting of the optical trap. The controller uses feed-forward and PID (proportional-integral-derivative) feedback to achieve 1.58 mK precision and 0.3 K absolute accuracy. During a 5 min test run it reduced drifting of the trap from 1.4 nm/min in open-loop to 0.6 nm/min in closed-loop.
Resumo:
Väitöskirjassani tarkastelen informaatiohyödykkeiden ja tekijänoikeuksien taloustiedettä kahdesta eri perspektiivistä. Niistä ensimmäinen kuuluu endogeenisen kasvuteorian alaan. Väitöskirjassani yleistän ”pool of knowledge” -tyyppisen endogeenisen kasvumallin tilanteeseen, jossa patentoitavissa olevalla innovaatiolla on minimikoko, ja jossa uudenlaisen tuotteen patentoinut yritys voi menettää monopolinsa tuotteeseen jäljittelyn johdosta. Mallin kontekstissa voidaan analysoida jäljittelyn ja innovaatioilta vaaditun ”minimikoon” vaikutuksia hyvinvointiin ja talouskasvuun. Kasvun maksimoiva imitaation määrä on mallissa aina nolla, mutta hyvinvoinnin maksimoiva imitaation määrä voi olla positiivinen. Talouskasvun ja hyvinvoinnin maksimoivalla patentoitavissa olevan innovaation ”minimikoolla” voi olla mikä tahansa teoreettista maksimia pienempi arvo. Väitöskirjani kahdessa jälkimmäisessä pääluvussa tarkastelen informaatiohyödykkeiden kaupallista piratismia mikrotaloustieteellisen mallin avulla. Informaatiohyödykkeistä laittomasti tehtyjen kopioiden tuotantokustannukset ovat pienet, ja miltei olemattomat silloin kun niitä levitetään esimerkiksi Internetissä. Koska piraattikopioilla on monta eri tuottajaa, niiden hinnan voitaisiin mikrotaloustieteen teorian perusteella olettaa laskevan melkein nollaan, ja jos näin kävisi, kaupallinen piratismi olisi mahdotonta. Mallissani selitän kaupallisen piratismin olemassaolon olettamalla, että piratismista saatavan rangaistuksen uhka riippuu siitä, kuinka monille kuluttajille piraatti tarjoaa laittomia hyödykkeitä, ja että se siksi vaikuttaa piraattikopioiden markkinoihin mainonnan kustannuksen tavoin. Kaupallisten piraattien kiinteiden kustannusten lisääminen on mallissani aina tekijänoikeuksien haltijan etujen mukaista, mutta ”mainonnan kustannuksen” lisääminen ei välttämättä ole, vaan se saattaa myös alentaa laillisten kopioiden myynnistä saatavia voittoja. Tämä tulos poikkeaa vastaavista aiemmista tuloksista sikäli, että se pätee vaikka tarkasteltuihin informaatiohyödykkeisiin ei liittyisi verkkovaikutuksia. Aiemmin ei-kaupallisen piratismin malleista on usein johdettu tulos, jonka mukaan informaatiohyödykkeen laittomat kopiot voivat kasvattaa laillisten kopioiden myynnistä saatavia voittoja jos laillisten kopioiden arvo niiden käyttäjille riippuu siitä, kuinka monet muut kuluttajat käyttävät samanlaista hyödykettä ja jos piraattikopioiden saatavuus lisää riittävästi laillisten kopioiden arvoa. Väitöskirjan viimeisessä pääluvussa yleistän mallini verkkotoimialoille, ja tutkin yleistämäni mallin avulla sitä, missä tapauksissa vastaava tulos pätee myös kaupalliseen piratismiin.
Resumo:
Within central nervous system, the simple division of chemical synaptic transmission to depolarizing excitation mediated by glutamate and hyperpolarizing inhibition mediated by γ-amino butyric acid (GABA), is evidently an oversimplification. The GABAa receptor (GABAaR) mediated responses can be of opposite sign within a single resting cell, due to the compartmentalized distribution of cation chloride cotransporters (CCCs). The K+/Cl- cotransporter 2 (KCC2), member of the CCC family, promotes K+ fuelled Cl- extrusion and sets the reversal potential of GABA evoked anion currents typically slightly below the resting membrane potential. The interesting ionic plasticity property of GABAergic signalling emerges from the short-term and long-term alterations in the intraneuronal concentrations of GABAaR permeable anions (Cl- and HCO3-). The short-term effects arise rapidly (in the time scale of hundreds of milliseconds) and are due to the GABAaR activation dependent shifts in anion gradients, whereas the changes in expression, distribution and kinetic regulation of CCCs are underlying the long-term effects, which may take minutes or even hours to develop. In this Thesis, the differences in the reversal potential of GABAaR mediated responses between dopaminergic and GABAergic cell types, located in the substantia nigra, were shown to be attributable to the differences in the chloride extrusion mechanisms. The stronger inhibitory effect of GABA on GABAergic neurons was due to the cell type specific expression of KCC2 whereas the KCC2 was absent from dopaminergic neurons, leading to a less prominent inhibition brought by GABAaR activation. The levels of KCC2 protein exhibited activity dependent alterations in hippocampal pyramidal neurons. Intense neuronal activity, leading to a massive release of brain derived neurotrophic factor (BDNF) in vivo, or applications of tyrosine receptor kinase B (TrkB) agonists BDNF or neurotrophin-4 in vitro, were shown to down-regulate KCC2 protein levels which led to a reduction in the efficacy of Cl- extrusion. The GABAergic transmission is interestingly involved in an increase of extracellular K+ concentration. A substantial increase in interstitial K+ tends to depolarize the cell membrane. The effects that varying ion gradients had on the generation of biphasic GABAaR mediated responses were addressed, with particular emphasis on the novel idea that the K+/Cl- extrusion via KCC2 is accelerated in response to a rapid accumulation of intracellular Cl-. The KCC2 inhibitor furosemide produced a large reduction in the GABAaR dependent extracellular K+ transients. Thus, paradoxically, both the inefficient KCC2 activity (via increased intracellular Cl-) and efficient KCC2 activity (via increased extracellular K+) may promote excitation.
Resumo:
The aim of the studies was to improve the diagnostic capability of electrocardiography (ECG) in detecting myocardial ischemic injury with a future goal of an automatic screening and monitoring method for ischemic heart disease. The method of choice was body surface potential mapping (BSPM), containing numerous leads, with intention to find the optimal recording sites and optimal ECG variables for ischemia and myocardial infarction (MI) diagnostics. The studies included 144 patients with prior MI, 79 patients with evolving ischemia, 42 patients with left ventricular hypertrophy (LVH), and 84 healthy controls. Study I examined the depolarization wave in prior MI with respect to MI location. Studies II-V examined the depolarization and repolarization waves in prior MI detection with respect to the Minnesota code, Q-wave status, and study V also with respect to MI location. In study VI the depolarization and repolarization variables were examined in 79 patients in the face of evolving myocardial ischemia and ischemic injury. When analyzed from a single lead at any recording site the results revealed superiority of the repolarization variables over the depolarization variables and over the conventional 12-lead ECG methods, both in the detection of prior MI and evolving ischemic injury. The QT integral, covering both depolarization and repolarization, appeared indifferent to the Q-wave status, the time elapsed from MI, or the MI or ischemia location. In the face of evolving ischemic injury the performance of the QT integral was not hampered even by underlying LVH. The examined depolarization and repolarization variables were effective when recorded in a single site, in contrast to the conventional 12-lead ECG criteria. The inverse spatial correlation of the depolarization and depolarization waves in myocardial ischemia and injury could be reduced into the QT integral variable recorded in a single site on the left flank. In conclusion, the QT integral variable, detectable in a single lead, with optimal recording site on the left flank, was able to detect prior MI and evolving ischemic injury more effectively than the conventional ECG markers. The QT integral, in a single-lead or a small number of leads, offers potential for automated screening of ischemic heart disease, acute ischemia monitoring and therapeutic decision-guiding as well as risk stratification.
Resumo:
Sormen koukistajajännevamman korjauksen jälkeisen aktiivisen mobilisaation on todettu johtavan parempaan toiminnalliseen lopputulokseen kuin nykyisin yleisesti käytetyn dynaamisen mobilisaation. Aktiivisen mobilisaation ongelma on jännekorjauksen pettämisriskin lisääntyminen nykyisten ommeltekniikoiden riittämättömän vahvuuden vuoksi. Jännekorjauksen lujuutta on parannettu kehittämällä monisäieommeltekniikoita, joissa jänteeseen tehdään useita rinnakkaisia ydinompeleita. Niiden kliinistä käyttöä rajoittaa kuitenkin monimutkainen ja aikaa vievä tekninen suoritus. Käden koukistajajännekorjauksessa käytetään yleisesti sulamattomia ommelmateriaaleja. Nykyiset käytössä olevat biohajoavat langat heikkenevät liian nopeasti jänteen paranemiseen nähden. Biohajoavan laktidistereokopolymeeri (PLDLA) 96/4 – langan vetolujuuden puoliintumisajan sekä kudosominaisuuksien on aiemmin todettu soveltuvan koukistajajännekorjaukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää välittömän aktiivisen mobilisaation kestävä ja toteutukseltaan yksinkertainen käden koukistajajännekorjausmenetelmä biohajoavaa PLDLA 96/4 –materiaalia käyttäen. Tutkimuksessa analysoitiin viiden eri yleisesti käytetyn koukistajajänneompeleen biomekaanisia ominaisuuksia staattisessa vetolujuustestauksessa ydinompeleen rakenteellisten ominaisuuksien – 1) säikeiden (lankojen) lukumäärän, 2) langan paksuuden ja 3) ompeleen konfiguraation – vaikutuksen selvittämiseksi jännekorjauksen pettämiseen ja vahvuuteen. Jännekorjausten näkyvän avautumisen todettiin alkavan perifeerisen ompeleen pettäessä voima-venymäkäyrän myötöpisteessä. Ydinompeleen lankojen lukumäärän lisääminen paransi ompeleen pitokykyä jänteessä ja suurensi korjauksen myötövoimaa. Sen sijaan paksumman (vahvemman) langan käyttäminen tai ompeleen konfiguraatio eivät vaikuttaneet myötövoimaan. Tulosten perusteella tutkittiin mahdollisuuksia lisätä ompeleen pitokykyä jänteestä yksinkertaisella monisäieompeleella, jossa ydinommel tehtiin kolmen säikeen polyesterilangalla tai nauhamaisen rakenteen omaavalla kolmen säikeen polyesterilangalla. Nauhamainen rakenne lisäsi merkitsevästi ompeleen pitokykyä jänteessä parantaen myötövoimaa sekä maksimivoimaa. Korjauksen vahvuus ylitti aktiivisen mobilisaation jännekorjaukseen kohdistaman kuormitustason. PLDLA 96/4 –langan soveltuvuutta koukistajajännekorjaukseen selvitettiin tutkimalla langan biomekaanisia ominaisuuksia ja solmujen pito-ominaisuuksia staattisessa vetolujuustestauksessa verrattuna yleisimmin jännekorjauksessa käytettävään punottuun polyesterilankaan (Ticron®). PLDLA –langan todettiin soveltuvan hyvin koukistajajännekorjaukseen, sillä se on polyesterilankaa venymättömämpi ja solmujen pitävyys on parempi. Viimeisessä vaiheessa tutkittiin PLDLA 96/4 –langasta valmistetulla kolmisäikeisellä, nauhamaisella jännekorjausvälineellä tehdyn jännekorjauksen kestävyyttä staattisessa vetolujuustestauksessa sekä syklisessä kuormituksessa, joka simuloi staattista testausta paremmin mobilisaation toistuvaa kuormitusta. PLDLA-korjauksen vahvuus ylitti sekä staattisessa että syklisessä kuormituksessa aktiivisen mobilisaation edellyttämän vahvuuden. Nauhamaista litteää ommelmateriaalia ei aiemmin ole tutkittu tai käytetty käden koukistajajännekorjauksessa. Tässä tutkimuksessa ommelmateriaalin nauhamainen rakenne paransi merkitsevästi jännekorjauksen vahvuutta, minkä arvioidaan johtuvan lisääntyneestä kontaktipinnasta jänteen ja ommelmateriaalin välillä estäen ompeleen läpileikkautumista jänteessä. Tutkimuksessa biohajoavasta PLDLA –materiaalista valmistetulla rakenteeltaan nauhamaisella kolmisäikeisellä langalla tehdyn jännekorjauksen vahvuus saavutti aktiivisen mobilisaation edellyttämän tason. Lisäksi uusi menetelmä on helppokäyttöinen ja sillä vältetään perinteisten monisäieompeleiden tekniseen suoritukseen liittyvät ongelmat.
Resumo:
We report a measurement of the single top quark production cross section in 2.2 ~fb-1 of p-pbar collision data collected by the Collider Detector at Fermilab at sqrt{s}=1.96 TeV. Candidate events are classified as signal-like by three parallel analyses which use likelihood, matrix element, and neural network discriminants. These results are combined in order to improve the sensitivity. We observe a signal consistent with the standard model prediction, but inconsistent with the background-only model by 3.7 standard deviations with a median expected sensitivity of 4.9 standard deviations. We measure a cross section of 2.2 +0.7 -0.6(stat+sys) pb, extract the CKM matrix element value |V_{tb}|=0.88 +0.13 -0.12 (stat+sys) +- 0.07(theory), and set the limit |V_{tb}|>0.66 at the 95% C.L.
Resumo:
We report a search for single top quark production with the CDF II detector using 2.1 fb-1 of integrated luminosity of pbar p collisions at sqrt{s}=1.96 TeV. The data selected consist of events characterized by large energy imbalance in the transverse plane and hadronic jets, and no identified electrons and muons, so the sample is enriched in W -> tau nu decays. In order to suppress backgrounds, additional kinematic and topological requirements are imposed through a neural network, and at least one of the jets must be identified as a b-quark jet. We measure an excess of signal-like events in agreement with the standard model prediction, but inconsistent with a model without single top quark production by 2.1 standard deviations (sigma), with a median expected sensitivity of 1.4 sigma. Assuming a top quark mass of 175 GeV/c2 and ascribing the excess to single top quark production, the cross section is measured to be 4.9+2.5-2.2(stat+syst)pb, consistent with measurements performed in independent datasets and with the standard model prediction.
Resumo:
We report the observation of electroweak single top quark production in 3.2 fb-1 of pp̅ collision data collected by the Collider Detector at Fermilab at √s=1.96 TeV. Candidate events in the W+jets topology with a leptonically decaying W boson are classified as signal-like by four parallel analyses based on likelihood functions, matrix elements, neural networks, and boosted decision trees. These results are combined using a super discriminant analysis based on genetically evolved neural networks in order to improve the sensitivity. This combined result is further combined with that of a search for a single top quark signal in an orthogonal sample of events with missing transverse energy plus jets and no charged lepton. We observe a signal consistent with the standard model prediction but inconsistent with the background-only model by 5.0 standard deviations, with a median expected sensitivity in excess of 5.9 standard deviations. We measure a production cross section of 2.3-0.5+0.6(stat+sys) pb, extract the value of the Cabibbo-Kobayashi-Maskawa matrix element |Vtb|=0.91-0.11+0.11(stat+sys)±0.07 (theory), and set a lower limit |Vtb|>0.71 at the 95% C.L., assuming mt=175 GeV/c2.
Resumo:
We report the observation of electroweak single top quark production in 3.2 fb-1 of ppbar collision data collected by the Collider Detector at Fermilab at sqrt{s}=1.96 TeV. Candidate events in the W+jets topology with a leptonically decaying W boson are classified as signal-like by four parallel analyses based on likelihood functions, matrix elements, neural networks, and boosted decision trees. These results are combined using a super discriminant analysis based on genetically evolved neural networks in order to improve the sensitivity. This combined result is further combined with that of a search for a single top quark signal in an orthogonal sample of events with missing transverse energy plus jets and no charged lepton. We observe a signal consistent with the standard model prediction but inconsistent with the background-only model by 5.0 standard deviations, with a median expected sensitivity in excess of 5.9 standard deviations. We measure a production cross section of 2.3+0.6-0.5(stat+sys) pb, extract the CKM matrix element value |Vtb|=0.91+0.11-0.11 (stat+sys)+-0.07(theory), and set a lower limit |Vtb|>0.71 at the 95% confidence level, assuming m_t=175 GeVc^2.
Resumo:
We report a measurement of the single top quark production cross section in 2.2 ~fb-1 of p-pbar collision data collected by the Collider Detector at Fermilab at sqrt{s}=1.96 TeV. Candidate events are classified as signal-like by three parallel analyses which use likelihood, matrix element, and neural network discriminants. These results are combined in order to improve the sensitivity. We observe a signal consistent with the standard model prediction, but inconsistent with the background-only model by 3.7 standard deviations with a median expected sensitivity of 4.9 standard deviations. We measure a cross section of 2.2 +0.7 -0.6(stat+sys) pb, extract the CKM matrix element value |V_{tb}|=0.88 +0.13 -0.12 (stat+sys) +- 0.07(theory), and set the limit |V_{tb}|>0.66 at the 95% C.L.
Resumo:
We report the first observation of single top quark production using 3.2 fb^-1 of pbar p collision data with sqrt{s}=1.96 TeV collected by the Collider Detector at Fermilab. The significance of the observed data is 5.0 standard deviations, and the expected sensitivity for standard model production and decay is in excess of 5.9 standard deviations. Assuming m_t=175 GeV/c^2, we measure a cross section of 2.3 +0.6 -0.5 (stat+syst) pb, extract the CKM matrix element value |V_{tb}|=0.91 +-0.11 (stat+syst) 0.07(theory), and set the limit |V_{tb}|>0.71 at the 95% C.L.