Molecular mechanisms of cancer predisposition in HNPCC/Lynch syndrome

Hereditary non-polyposis colorectal carcinoma (HNPCC; Lynch syndrome) is among the most common hereditary cancers in man and a model of cancers arising through deficient DNA mismatch repair (MMR). It is inherited in a dominant manner with predisposing germline mutations in the MMR genes, mainly MLH1, MSH2, MSH6 and PMS2. Both copies of the MMR gene need to be inactivated for cancer development. Since Lynch syndrome family members are born with one defective copy of one of the MMR genes in their germline, they only need to acquire a so called second hit to inactivate the MMR gene. Hence, they usually develop cancer at an early age. MMR gene inactivation leads to accumulation of mutations particularly in short repeat tracts, known as microsatellites, causing microsatellite instability (MSI). MSI is the hallmark of Lynch syndrome tumors, but is present in approximately 15% of sporadic tumors as well. There are several possible mechanisms of somatic inactivation (i.e. the second hit ) of MMR genes, for instance deletion of the wild-type copy, leading to loss of heterozygosity (LOH), methylation of promoter regions necessary for gene transcription, or mitotic recombination or gene conversion. In the Lynch syndrome tumors carrying germline mutations in the MMR gene, LOH was found to be the most frequent mechanism of somatic inactivation in the present study. We also studied MLH1/MSH2 deletion carriers and found that somatic mutations identical to the ones in the germline occurred frequently in colorectal cancers and were also present in extracolonic Lynch syndrome-associated tumors. Chromosome-specific marker analysis implied that gene conversion, rather than mitotic recombination or deletion of the respective gene locus accounted for wild-type inactivation. Lynch syndrome patients are predisposed to certain types of cancers, the most common ones being colorectal, endometrial and gastric cancer. Gastric cancer and uroepithelial tumors of bladder and ureter were observed to be true Lynch syndrome tumors with MMR deficiency as the driving force of tumorigenesis. Brain tumors and kidney carcinoma, on the other hand, were mostly MSS, implying the possibility of alternative routes of tumor development. These results present possible implications in clinical cancer surveillance. In about one-third of families suspected of Lynch syndrome, mutations in MMR genes are not found, and we therefore looked for alternative mechanisms of predisposition. According to our results, large genomic deletions, mainly in MSH2, and germline epimutations in MLH1, together explain a significant fraction of point mutation-negative families suspected of Lynch syndrome and are associated with characteristic clinical and family features. Our findings have important implications in the diagnosis and management of Lynch syndrome families.

"Mikä ihana kuva: isä, äiti ja lapset Herran työssä" : Lähetystyöntekijöiden perhe-elämä Kiinassa 1910- ja 1920-luvuilla

Tutkimukseni käsittelee Suomen Lähetysseuran Kiinan-työssä olleita perheitä vuosina 1915–1928. Enemmistö tuolloin SLS:n lähetystössä olleista läheteistä oli perheellisiä, ja perheiden elämäntilanteet lähetyskentällä vaikuttivat koko SLS:n yhteisön työmahdollisuuksiin. Tutkimukseni kohdehenkilöt ovat Signe ja Väinö Kantele sekä Inkeri ja Toivo Koskikallio perheineen, ja he edustavat sitä kokonaisuutta, jonka perheelliset lähetit Kiinassa muodostivat. Tutkin pro gradu -työssäni, millaista lähetystyöntekijöiden perhe-elämä oli lähetyskentällä. Kysyn myös, miten lähetystyö vaikutti perheeseen, ja miten perhe vaikutti lähetystyön tekemiseen. Lisäksi selvitän, miten kiinalainen kulttuuri vaikutti lähettiperheiden elämään. Tutkimukseni tärkeimmät lähteet ovat Signe Kanteleen kirjeet omaisilleen sekä Inkeri Koskikallion kirjeet ja päiväkirjat. Lähetyshistoriaa ei ole aiemmin tutkittu perheen näkökulmasta, joten tutkimus on hyvin aineistolähtöinen. Tärkeimpään käyttämääni kirjallisuuteen kuuluvat SLS:n Kiinan-työn historiaan sekä naislähetystyöntekijöihin liittyvät tutkimukset. Lähetystyöntekijät solmivat Kiinassa keskenään useita avioliittoja. Jotkut läheteistä olivat avioituneet jo Suomessa. SLS:n johtokunta kontrolloi lähettien avioliittoja ja myös perheiden lapsia, joten perhe ei ollut pelkästään lähettien yksityisasia. 1910- ja 1920-luvut olivat erityisen lapsirikasta aikaa, mikä vaikutti merkittävästi SLS:n Kiinan-yhteisön toimintaan. Joihinkin perheisiin oli syntynyt lapsia jo Suomessa ja lähetyskentällä perheisiin syntyi tutkimusajankohtana 26 lasta. Monet lähettiperheiden haasteista liittyivät lähetystyön ja perhe-elämän yhdistämiseen. Perheenäideillä oli vahva lähetyskutsumus, mutta raskaudet, synnytykset ja elämä pienten lasten kanssa rajoittivat naisten työskentelymahdollisuuksia ja aiheuttivat rooliristiriitoja. Perheen arjessa haasteena oli myös perheenisän poissaolo lähetystyöhön liittyneiden matkojen takia. Erityisesti tuolloin korostui lähetysasemalla asuneiden muiden suomalaisten läsnäolon tärkeys, vaikka SLS:n yhteisön tiiviys myös rajoitti perheiden yksityisyyttä. Perhe-elämällä oli SLS:n tuki, sillä monien muiden protestanttisten lähetysseurojen tavoin SLS kannusti perheellisiä lähettejään hyödyntämään perhettään evankelioimistyössä ja toimimaan kristityn perheen esimerkkinä paikallisille. Perheen esimerkillisyyteen kannustamisesta huolimatta Suomen Lähetysseura oli virallisissa julkaisuissaan vaitonainen perhetapahtumien vaikutuksesta työhön lähetyskentällä. Työn tukijat haluttiin vakuuttaa työn häiriöttömyydestä, vaikka todellisuus Kiinassa oli ajoittain toinen. Perheenäitien ja lasten sairastelut pakottivat perheenisiä välillä vähentämään tai lopettamaan työskentelyä. Lähetit myös menettivät Kiinassa lapsia ja puolisoita, mikä luonnollisesti vaikutti lähettiyhteisön toimintaan. Suomalaisvanhemmat kokivat perhe-elämän kiinalaisen kulttuurin keskellä ajoittain haasteelliseksi. Ristiriitatilanteita aiheuttivat kiinalaisten erilaiset elintavat ja esimerkiksi suomalaisten mielestä kyseenalainen lastenhoito- ja kasvatuskulttuuri. Suomalaisperheiden elämä Kiinassa oli joiltain osin samanlaista kuin heidän aikakautenaan Suomessa, mutta lähetystyö ja kiinalainen kulttuuri toivat siihen oman erikoisleimansa. Elämä perheenä lähetystyössä sisälsi paljon ulkoapäin tulleita ja sisäisiä haasteita. Lähetit kertoivat näistä haasteista, mutta korostivat myös vahvaa hengellistä kutsumustaan, tyytyväisyyttään elämäänsä sekä perheensä onnellisuutta.

Väinö Kantele lähetystyöntekijänä kommunistien valtaannousun aikana Kiinassa 1948—1951

Tämä tutkimus tarkastelee pastori Väinö Kanteleen työtä lähetystyöntekijänä Kiinassa hänen kolmannella työkaudellaan 1948 - 1951. Tutkimuksen keskeisimmät lähteet ovat Kanteleen perheelleen osoittamat päiväkirjamaiset kirjeet sekä Suomen Lähetysseuran (SLS) johtokunnan kokousten ja lähettien kokousten pöytäkirjat. Tutkimus on mikrohistoriallinen sivuten henkilö- ja lähetyshistoriaa. Kantele saapui Yungšunin asemalle maaliskuussa 1948. Asemalle oli kaivattu kokenutta mieslähettiä. Työkauden alku sujui hyvin Kiinan poliittisen tilanteen levottomuudesta huolimatta. Tilanne kuitenkin kiristyi kommunistien saadessa lisää kannatusta. SLS kutsui lähetit pois työalueelta keväällä 1949. Kantele päätti jäädä Kiinaan. Yungšunin seurakunta oli toivonut hänen jäämistään. Lisäksi mahdollisuudet lähetystyön tekemiseen olivat yhä olemassa huolimatta Kiinan kansantasavallan perustamisesta lokakuussa 1949. Olosuhteet alkoivat kuitenkin asteittain kiristyä. Hajanaisten sotilasjoukkojen sekä kommunistiarmeijan liikkuminen ympäri Kiinaa häiritsivät lähetystyötä. Sotilaat muun muassa valtasivat lähetysasemia käyttöönsä. Ongelmana olivat myös inflaatio ja postin kulun epävarmuus. Henkilökohtaisesti Kanteletta vaivasi myös tunne oman uskonsa heikkoudesta. Vuonna 1950 Kiinan poliittiset uudistukset rajoittivat lähetystyötä entisestään. Heinäkuussa julkaistu Kirkkojen manifesti vaati kirkkojen pikaista irrottautumista ulkomaisista yhteyksistään, käytännössä lähetysjärjestöistä. Samana vuonna aloitettiin maareformi. Seurakuntiin asetettiin kokoontumiskielto reformin toteuttamisen ajaksi. Yungšunissa kieltoa ei kumottu enää Kanteleen työkauden aikana. Uudistusten myötä Kanteleen liikkumisvapautta rajoitettiin. Viranomaiset hakivat hänet välillä moneksi päiväksi kuulusteluihin. Lopulta hän eli käytännössä vankina asemallaan. Tammikuussa 1951 hän koki, ettei lähetystyön tekemiseen ole mahdollisuuksia, ja anoi maastapoistumislupaa viranomaisilta. Alkoi pitkä ja epävarma odotus. Kantele alkoi laulaa kiinankielisiä virsiä kovaan ääneen asemalla koska koki, että se oli ainoa jäljellä oleva keino levittää kristinuskon sanomaa. Tapansa vuoksi hänet tunnettiin laulavana evankelistana. Tie kotiin avautui lopulta heinäkuussa 1951. Kantele koki työnsä lähetyssaarnaajana tärkeäksi ja rakkaaksi. Hän oli valmis työskentelemään hankalissa olosuhteissa. Hän oli hyvin ihmisläheinen ja kuvaili kirjeissään paljon tapaamiaan ihmisiä. Kantele oli käytännön ihminen eikä hänen kirjoituksissaan ole havaittavissa taipumusta opillisiin pohdintoihin.

Improving outcome of childhood bacterial meningitis by simplified treatment : Experience from Angola

Background Acute bacterial meningitis (BM) continues to be an important cause of childhood mortality and morbidity, especially in developing countries. Prognostic scales and the identification of risk factors for adverse outcome both aid in assessing disease severity. New antimicrobial agents or adjunctive treatments - except for oral glycerol - have essentially failed to improve BM prognosis. A retrospective observational analysis found paracetamol beneficial in adult bacteraemic patients, and some experts recommend slow β-lactam infusion. We examined these treatments in a prospective, double-blind, placebo-controlled clinical trial. Patients and methods A retrospective analysis included 555 children treated for BM in 2004 in the infectious disease ward of the Paediatric Hospital of Luanda, Angola. Our prospective study randomised 723 children into four groups, to receive a combination of cefotaxime infusion or boluses every 6 hours for the first 24 hours and oral paracetamol or placebo for 48 hours. The primary endpoints were 1) death or severe neurological sequelae (SeNeSe), and 2) deafness. Results In the retrospective study, the mortality of children with blood transfusion was 23% (30 of 128) vs. without blood transfusion 39% (109 of 282; p=0.004). In the prospective study, 272 (38%) of the children died. Of those 451 surviving, 68 (15%) showed SeNeSe, and 12% (45 of 374) were deaf. Whereas no difference between treatment groups was observable in primary endpoints, the early mortality in the infusion-paracetamol group was lower, with the difference (Fisher s exact test) from the other groups at 24, 48, and 72 hours being significant (p=0.041, 0.0005, and 0.005, respectively). Prognostic factors for adverse outcomes were impaired consciousness, dyspnoea, seizures, delayed presentation, and absence of electricity at home (Simple Luanda Scale, SLS); the Bayesian Luanda Scale (BLS) also included abnormally low or high blood glucose. Conclusions New studies concerning the possible beneficial effect of blood transfusion, and concerning longer treatment with cefotaxime infusion and oral paracetamol, and a study to validate our simple prognostic scales are warranted.

Role of CIP2A in carcinogenesis

Worldwide and notably in the developed countries, cancer is an increasing cause of morbidity and mortality, being the second most common cause of death after ischemic heart disease. Now and in the future new cancer cases need to be diagnosed earlier. Prognostic factors may be helpful in recognizing and handling those patients who need more aggressive therapy, and it is also desirable to predict treatment response accurately. Cancerous inhibitor of protein phosphatase 2A (CIP2A) is an oncoprotein predominantly expressed in malignant tissues and inhibiting protein phosphatase 2A (PP2A) activity; it is a promising target for cancer therapy. The aim of this thesis was to evaluate the prognostic role of CIP2A in solid cancers, and for this purpose to explore expression of CIP2A, and investigating regulation of CIP2A in order to gain insight into signalling pathways leading to alteration in prognosis. Patients diagnosed with gastric, serous ovarian, tongue, or colorectal cancer at Helsinki University Central Hospital were included. Tumour tissue microarrays assembled from specimens from these patients were prepared and stained immunohistochemically for CIP2A protein expression. Associations with clinicopathologic parameters and other biomarkers were explored, and survival analyses were done according to the Kaplan-Meier method. Study of the role of CIP2A in intracellular signalling in vitro involved gastric, ovarian, and tongue cancer cell lines. We found CIP2A to be highly expressed in gastric, ovarian, tongue, and colorectal cancer specimens. CIP2A was associated with clinicopathologic parameters characterizing an aggressive disease, namely advanced stage, high grade, p53 immunopositivity, and high proliferation index. CIP2A led to recognition of gastric, ovarian, and tongue cancer patients with poor prognosis, however, with a cancer type-specific cut-off level for prognostic significance. In tongue cancer, it served as an independent prognostic marker. In contrast, in colorectal cancer, CIP2A provided no prognostic value. In cancer cell lines, CIP2A was highly expressed at both protein and mRNA levels, and promoted cell proliferation and anchorage-independent growth. In gastric cancer, we demonstrated with a MYCER construct in mouse embryo fibroblasts that activation of MYC led to increased CIP2A mRNA expression, and hence we suggested that a positive feedback mechanism between CIP2A and MYC may potentiate and prolong the oncogenic activity of these proteins. We demonstrated in ovarian cancer an association between CIP2A and EGFR protein overexpression and EGFR gene amplification. In ovarian and tongue cancer cells we showed that depletion of EGFR downregulates CIP2A expression. In conclusion, high CIP2A expression occurred frequently among patients with aggressive disease. CIP2A may serve as a prognostic marker in gastric, ovarian, and tongue cancer and thus may help in tailoring therapy for cancer patients. The positive feedback mechanism between CIP2A and MYC, as well as the positive regulation of CIP2A by EGFR, are a few signalling pathways regulating and regulated by CIP2A. These and other mechanisms need to be studied further, however. CIP2A is a potential target for therapy, and its potential role as predictive marker and as a tumour marker in serum requires exploration.