Dracocephalum moldavica L. and Melissa officinalis L. : Chemistry and Bioactivities Relevant in Alzheimer’s Disease Therapy

Oksidatiivisen stressin eli liiallisen reaktiivisten happiyhdisteiden määrän soluissa on jo pitkään arveltu olevan tärkeä Alzheimerin taudin kehittymiseen ja etenemiseen vaikuttava tekijä. Tämän vuoksi kiinnostus erilaisten antioksidanttien (yhdisteitä, jotka neutraloivat näitä happiradikaaleja soluissa) mahdollisia terapeuttisia ominaisuuksia Alzheimerin taudin hoidossa on tutkittu laajalti. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole vielä onnistuttu löytämään antioksidanttia, joka olisi hyödyksi Alzheimerin taudin hoidossa. Tämän vuoksi on tärkeää pyrkiä löytämään uusia antioksidanttien lähteitä sekä tutkia niistä löytyviä aktiivisia yhdisteitä. Kiinnostus luonnon antioksidantteja kohtaan on kasvanut voimakkaasti viime aikoina. Huomio on kiinnittynyt erityisesti aromaattisista sekä lääkekasveista löytyviin antioksidantteihin. Lamiaceae- perheeseen kuuluvia tuoksuampiaisyrttiä (Dracocephalum moldavica L.) ja sitruunamelissaa (Melissa officinalis L.) on käytetty Iranissa pitkään sekä ruoanlaitossa että lääkinnässä, minkä vuoksi näiden kasvien uutteiden antioksidanttisisältöä päätettiin analysoida käyttäen useaa erilaista in vitro- menetelmää. Näissä kokeissa ilmeni, että uutteilla oli useita antioksidanttisia vaikutuksia. Näistä antioksidanttisista vaikutuksista vastaavia yhdisteitä pyrittiin tunnistamaan käyttäen HPLC-PDA- tekniikkaa, minkä seurauksena niiden havaittiin sisältävän erilaisia polyfenoleita, kuten hydroksyloituneita bentsoeeni- ja cinnamamidihapon johdannaisia sekä flavonoideja. Kummankin kasvin uutteissa runsaimmin esiintynyt yhdiste oli rosmariinihappo. Sitruunamelissaa (M. officinalis) on käytetty antiikin ajoista alkaen kognitiivisten toimintojen häiriöiden hoidossa. Perustuen tietoon kasvin käytöstä perinteisessä lääkinnässä, sen tehoa Alzheimerin taudin hoidossa on tutkittu viime aikoina kliinisin kokein. Sitruunamelissan todettiinkin olevan hyödyksi lievää ja keskivaikeaa Alzheimeimerin tautia sairastavien potilaiden hoidossa. Väitöskirjan osanan olevasta kooste-artikkelista käy ilmi, että tutkimalla lääkekasvien ominaisuuksia voidaan saada arvokkaita suuntaa-antavia vihjeitä Alzheimerin taudin lääkehoidon kehittämiseen. Tämän perusteella päätettiinkin testatata myös sitruunamelissauutteen kykyä estää asetyylikoliiniesteraasin (AChE) toimintaa, koska tämän entsyymin toiminna estämisen tiedetään olevan hyödyksi Alzheimerin taudin hoidossa. Uute kykeni estämään AChE:n toimintaa, minkä vuoksi uutteen sisältämiä komponentteja päätettiin tutkia terkemmin. Uute jaettiin erilaisiin fraktioihin käyttäen HPLC-menetelmää, minkä jälkeen testattiin jokaisen fraktion kykyä inhiboida AchE. Suurin osa fraktioista kykeni inhiboimaan AChE:n toimintaa selkeästi tehokkaammin, kuin raakauute. Kaikista tehokkainta fraktiota analysoitiin tarkemmin sen aktiivisten yhdisteiden tunnistamiseksi, minkä seurauksena sen sisältämät yhdisteet tunnistettiin cis ja trans-rosmariinihapoiksi. Tässä tutkimuksessa tunnistettujen yhdisteiden hyödyllisyyttä Alzheimerin taudin hoidossa tulisi seuraavaksi tutkia erilaisissa in vivo-malleissa. Lisäksi jäljellä olevien fraktioiden kemiallinen koostumus tulisi selvittää sekä antioksidanttiaktiivisuuden ja AChE:n toiminnan inhiboinnin välistä mahdollista yhteyttä tulisi tutkia tarkemmin. Tämä tutkimus osoittaa tuoksuampiasyrtin (D. moldavica) sekä sitruunamelissan (M. officinalis) sisältävän monenlaisia aktiivisia antioksidantteja. Lisäksi sitruunamelissan sisältämät yhdisteet kykenivät estämään asetyylikoliiniesteraasin (AchE) toimintaa. Nämä tulokset tukevat osaltaan väitöskirjan osana olevan kooste-artikkelin johtopäätöksiä, joiden mukaan etnofarmakologinen kasvitutkimus voi osoittautua erittäin hyödylliseksi kehitettäessä uutta lääkehoitoa Alzheimerin tautiin. Lisäksi tässä väitöskirjassa kuvattu tutkimus osoittaakin, että perinteisesti lääkekasvina käytettyä sitruunamelissaa voidaan mahdollisesti hyödyntää uusien Alzheimerin taudin hoitoon käytettävien lääkkeiden kehityksessä.

Das Übersetzen von Texten der Musikgattung Lied : am Beispiel von zehn Liedern aus dem Zyklus Winterreise von Franz Schubert und deren Übersetzungen

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on edistää ja kehittää saksalaisen liedmusiikin suomennosten tutkimusta. Tutkimusaineistona on käytetty kymmentä laulua Franz Schubertin säveltämästä laulusarjasta Winterreise (1827), joka pohjautuu Wilhelm Müllerin runoihin, ja Kyllikki Solanterän suomennoksia (1960) kyseisistä lauluista. Lähtökohtana oli lähtökielinen teksti, johon suomennosta verrattiin. Hypoteesina oli, että tavulukujen merkitys liedmusiikin kääntämisessä on suurempi kuin muiden lingvististen tai semanttisten ominaisuuksien, koska musiikki ja nuotit asettavat tiukat rajat käännökselle, eikä kääntäjä voi muuttaa kappaleen musiikillista rakennetta. Sanatarkan käännöksen sijaan kääntäjän tulee pyrkiä säilyttämään kappaleen semanttinen sisältö ja tunnelma riimejä unohtamatta. Aluksi kerrotaan taustatietoja säveltäjästä, sanoittajasta, teoksesta, liedmusiikista ja kääntäjästä. Teoriaosiossa kartoitetaan, mihin kategorioihin liedtekstien kääntäminen voidaan luokitella kuuluvaksi. Analyysi pohjautuu Wittbrodtin luokitteluun (1995). Teoriaosiossa käsitellään myös ekvivalenssia, adekvaattisuutta, näennäiskäännöksiä, tyyliä, uskollisuutta alkuperäisteokselle, vapaan kääntämisen rajoja ja käännösvirheitä tutkittavasta materiaalista valikoitujen esimerkkien pohjalta. Esimerkkejä edeltää aina teoriaosuus. Varsinainen vertailuosio, jossa vertaillaan lähtö- ja kohdetekstejä, on jaettu kuuteen osioon: säe- ja säkeistöluvut, sanaluvut, tavuluvut, kirjaimien poisjättö, suorat ja epäsuorat kysymykset sekä kappaleiden nimet. Sana- ja tavulukujen eroavaisuuksista esitetään myös taulukot. Sana- ja tavulukujen kohdalla pohditaan, mistä erot johtuvat. Kaiken kaikkiaan pohditaan myös, ovatko käännösratkaisut onnistuneita, ja miten kääntäjä on niihin päätynyt. Laulettavuutta käsittelevässä osiossa esitetään ensin aikaisempia pohdintoja ja tutkimustuloksia kyseisestä aiheesta. Lopuksi teen Mannilan Blueprint-metodin (2005) mukaiset testit. Metriikkatestin teen esimerkinomaisesti yhdelle säkeistölle ja musikaalisen testin teen kaikille kymmenelle laululle. Musikaalisessa testissä analysoidaan tarkemmin lähtökielisiä säkeitä ja niiden suomenkielisiä vastineita, joiden tavuluvut eroavat toisistaan. Loppupäätelmiä edeltävässä luvussa esitetään vielä suomalaisen lauluntekijän ajatuksia sanoittamisesta. Hypoteesi tavuluvuista osoittautui oikeaksi. 146 säkeestä vain viidessä eivät lähtö- ja kohdetekstin tavuluvut olleet identtiset, mikä todistaa sen, että kääntäjä pyrkii säilyttämään kappaleen rytmin. Kääntäjä on myös säilyttänyt kappaleiden riimit, mikä vaikuttaa osaltaan rytmin säilymiseen. Sanalukujen kohdalla taas vain 16 säkeellä oli identtiset sanaluvut, mikä kertoo siitä, että niitä tärkeämpää on säilyttää kappaleen semanttinen sisältö ja tunnelma. Käännösten voidaan katsoa kuuluvan useaan kategoriaan. Kappaleiden käännökset ovat suurimmalta osin ekvivalentteja, mutta osittain ne voidaan luokitella näennäiskäännöksiksi. Tyyli ei ole säilynyt virheettömänä aivan jokaisessa käännöksessä, mutta yhtään kääntäjän puutteellisesta kieli- tai kääntämistaidosta johtuvaa käännösvirhettä kappaleissa ei ole. Suomentaja ei ole tuottanut yhtään täydellisen sanatarkkaa käännöstä, vaikka leksikaalinen ero on osittain vain hiuksenhieno. Tämä osoittaa sen, että vapaan kääntämisen aste on liedmusiikin suomennoksissa suhteellisen korkea. Kaiken kaikkiaan Solanterän käännöksiä voi pitää suhteellisen onnistuneina.

Finitary Abstract Elementary Classes

The research in model theory has extended from the study of elementary classes to non-elementary classes, i.e. to classes which are not completely axiomatizable in elementary logic. The main theme has been the attempt to generalize tools from elementary stability theory to cover more applications arising in other branches of mathematics. In this doctoral thesis we introduce finitary abstract elementary classes, a non-elementary framework of model theory. These classes are a special case of abstract elementary classes (AEC), introduced by Saharon Shelah in the 1980's. We have collected a set of properties for classes of structures, which enable us to develop a 'geometric' approach to stability theory, including an independence calculus, in a very general framework. The thesis studies AEC's with amalgamation, joint embedding, arbitrarily large models, countable Löwenheim-Skolem number and finite character. The novel idea is the property of finite character, which enables the use of a notion of a weak type instead of the usual Galois type. Notions of simplicity, superstability, Lascar strong type, primary model and U-rank are inroduced for finitary classes. A categoricity transfer result is proved for simple, tame finitary classes: categoricity in any uncountable cardinal transfers upwards and to all cardinals above the Hanf number. Unlike the previous categoricity transfer results of equal generality the theorem does not assume the categoricity cardinal being a successor. The thesis consists of three independent papers. All three papers are joint work with Tapani Hyttinen.

On Games on Non-Wellfounded Sets and Stationary Sets

In this thesis we study a few games related to non-wellfounded and stationary sets. Games have turned out to be an important tool in mathematical logic ranging from semantic games defining the truth of a sentence in a given logic to for example games on real numbers whose determinacies have important effects on the consistency of certain large cardinal assumptions. The equality of non-wellfounded sets can be determined by a so called bisimulation game already used to identify processes in theoretical computer science and possible world models for modal logic. Here we present a game to classify non-wellfounded sets according to their branching structure. We also study games on stationary sets moving back to classical wellfounded set theory. We also describe a way to approximate non-wellfounded sets with hereditarily finite wellfounded sets. The framework used to do this is domain theory. In the Banach-Mazur game, also called the ideal game, the players play a descending sequence of stationary sets and the second player tries to keep their intersection stationary. The game is connected to precipitousness of the corresponding ideal. In the pressing down game first player plays regressive functions defined on stationary sets and the second player responds with a stationary set where the function is constant trying to keep the intersection stationary. This game has applications in model theory to the determinacy of the Ehrenfeucht-Fraisse game. We show that it is consistent that these games are not equivalent.

Holistic Spirituality in the Thinking of Ellen White

Spiritualiteetti viittaa syvälliseen, inhimilliseen ulottuvuuteen ja ominaisuuteen, jonka tarkka määritteleminen on haasteellista, ellei mahdotonta. Sitä vastaa yhtäältä uskonnollisuuden kautta toteutuva, elämän tarkoitukseen ja syvemmän olemuksen etsintään liittyvä hengellisyys, mutta toisaalta myös kaikkea muuta hengen viljelyä ja mielekkään olemisen tavoittelua tarkoittava henkisyys. John Swintonin mukaan hengen ulottuvuus on se inhimilliseen olemukseen kuuluva, dynaaminen elinvoima, joka virkistää ja elävöittää ihmistä ja motivoi häntä etsimään Jumalaa, arvoja, merkitystä, tarkoitusta ja toivoa. Tämä tutkimus nostaa tarkastelun kohteeksi kokonaisvaltaisen hengellisyyden, jolloin huomio kiinnitetään niihin sidoksiin, joiden kautta hengen ulottuvuus liittyy muihin inhimillisen elämän olennaisiin toimintoihin ja näkökulmiin. Tällaisia ovat 1) ajattelu 2) teot ja käytännön toiminta 3) suhteet ja vuorovaikutusverkostot 4) tunteet ja kanssakäymistä ohjaavat asenteet 5) olemassaolon ja olemisen ulottuvuudet. Kokemusten merkitys, arvo ja mielekkyys hahmottuvat juuri hengen alueella, toisin sanoen sisäisesti, hengellisenä ja henkisenä asiana. Tutkimusmateriaalina tässä tutkimuksessa on amerikkalaisen vuosina 1827 1915 eläneen Ellen Whiten kuusi myöhäiskauden teosta vuosilta 1892 1905 ja tutkimusmenetelmänä on käytetty systemaattista analyysiä. Olennaista Whiten tavassa käsitellä uskonnon harjoitukseen liittyviä aiheita on hänen käytännöllinen ja elämän arkeen kiinteästi niveltyvä otteensa. Tutkimus paljastaa, että Martti Lutherin käsitykset ovat merkittävästi vaikuttaneet Whiten ajatteluun. Lähteistä paljastuu samankaltaisuutta hänen näkemystensä ja uusimman suomalaisen Luther-tutkimuksen Martti Lutherin tuotannosta esiin nostaman ajattelutavan välillä. Vaikka teologisen oppineisuuden kannalta White ja Luther ovat eri tasoilla, kummankin käsitys ihmisen ja Jumalan välisen suhteen perusolemuksesta on samankaltainen: Lähtökohtana sille on Jumalan rakkaus ja hänen armostaan lähtenyt toiminta. Toiseksi, ihmisen ja Kristuksen välinen, olemuksellinen yhteys, unio , on perustana sille, että Jumala hyväksyy ihmisen ja huolehtii hänestä nyt ja ikuisesti. Kolmanneksi, tämä ihmisen ja Kristuksen liittoutuminen ja yhdistyminen ilmenee yhteistoimintana ja kumppanuutena yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi maailmassa. White korostaa ihmisen ja Kristuksen välisen hengellisen suhteen vuorovaikutteista ja toiminnallista luonnetta, joka tulee ilmi epäitsekkyytenä, toisten ihmisten ja heidän tarpeittensa huomioimisena sekä myötätuntona ja kykynä asettua toisen asemaan. Terveellistä elämäntapaa ja kasvatusta koskevat ajatuksensa White liittää siihen laaja-alaiseen näkemykseen hengellisyydestä, jonka tavoitteena on ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Hän ei näe spiritualiteettia elämän arjesta irrallisena tai erillisenä saarekkeena, vaan ihmistä kaikessa ohjaavana, voimaannuttavana ja mielekkyyttä tuottavana, ensisijaisena ulottuvuutena. Tutkimuksen kuluessa myös Whiten usein käyttämät Jumalalle antautumisen ja luonteen käsitteet nousevat tarkastelun kohteiksi. Hänen mukaansa ihminen ei tahdonponnistuksillaan yksin pysty tavoittamaan Jumalaa vaan hänen on lakattava Jumalan rakastavan kutsun edessä itse tahtomasta ja suostuttava liittymään Jumalan tahtoon ja tarkoitukseen. Tämä liittyy siihen sisäiseen muutokseen, jota White kuvaa luonteen käsitteen avulla. Jumalan armon vaikuttama tahdon uudelleen suuntaaminen muuttaa ihmisen olemusta, arvoja, asennoitumisen tapaa ja myötätuntoisen vuorovaikutuksen kykyä niin ettei ihminen ole enää aivan sama kuin ennen. Kysymys on toisaalta yhtäkkisestä ja kertakaikkisesta olemuksellisesta muuttumisesta, mutta samalla myös hiljaisesta, elämänmittaisesta kasvusta ja kypsymisestä. Juuri luonteen käsitteen avulla White kuvaa hengellisyyttä ja siihen kuuluvaa sisästä matkaa. Tässä tutkimuksessa spiritualiteettia lähestytään yleisinhimillisenä piirteenä ja ominaisuutena, jolloin huomio ei ole ensisijaisesti yksittäisissä opillisissa käsityksissä tai uskonnollisuuden harjoittamisen muodoissa. Tarkoituksena on luoda kokoava rakenne, jonka puitteissa holistinen spiritualiteetti voidaan selkeämmin hahmottaa ja yksilöidymmin ymmärtää.

Mothers, your's is a sacred work! Naiskysymys adventistijulistaja Ellen Whiten profeetallisessa terveysopetuksessa vuosina 1866 1878

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani naiskysymystä Seitsemännen päivän adventtikirkon oppiäiti Ellen Whiten (1827 1915) terveysopetuksessa. White tunnetaan ennen kaikkea näyistään, joiden välityksellä hän koki saavansa Jumalalta hyvinvointiin liittyviä ohjeita. White kirjoitti näkyjensä innoittama terveysoppaita ja julisti pääasiassa Yhdysvalloissa yli 70 vuotta. Päälähteenäni ovat kaksi Whiten omaelämäkertaa vuosilta 1880 ja 1915 sekä 83 artikkelia, jotka hän julkaisi adventistien johtavassa terveyslehdessä, Health Reformerissa, vuosina 1866 1878. Tutkimuskysymykseni ovat, miksi White osoitti lähes kaiken terveyteen liittyvän opetuksensa naisille ja miten hän ymmärsi terveyden osana naisen roolia ja tehtäviä. Tulkintani mukaan White julisti naisille, sillä hän uskoi, että naisen asema oli selkeytettävä. Yhdysvallat teollistui ja kaupungistui nopeasti 1800-luvulla, mikä aiheutti naisille taloudellisia, sosiaalisia ja terveyteen liittyviä ongelmia. Lisäksi toinen suuri herätys (1800 1830) synnytti keskustelua naisen roolista. Monet kirkot antoivat naisille luvan esimerkiksi saarnaamiseen, mutta Yhdysvalloissa vahvistui samaan aikaan myös käsitys naisesta kodin uskonnollisena johtajana. Ymmärrän, että Whiten mukaan ratkaisu naisen sekavaan asemaan oli terveys. Uskon, että Whiten mukaan nainen pystyi ottamaan oman paikkansa yhteiskunnassa, mikäli hän pysyi terveenä ja oppi tuntemaan terveyden periaatteet. Toisaalta White sai vaikutteita naisten yhteiskunnallisten oikeuksien puolustajilta. He ajattelivat, että vain koulutettu ja terve nainen kykeni vapautumaan avioliitosta. Toisaalta White oli naisasianaisia maltillisempi. Hän ymmärsi, että vain terve ja terveyskoulutuksen saanut nainen saattoi olla hyvä äiti. Ellen White osallistui terveysopetuksellaan keskusteluun myös naisen uskonnollisesta roolista. White oli itse kiertelevä terveyssaarnaaja. Silti hän ymmärsi, että muiden naisten kutsumus oli olla terve ja koulutettu äiti. White korosti äitien pyhyyttä luultavasti siksi, että hän pyrki turvaamaan oman auktoriteettiasemansa Adventtikirkossa. White myös luultavasti ymmärsi roolinsa ja tehtävänsä poikkeuksellisiksi ja arvosti vilpittömästi äitiyttä. Whiten mukaan äidin tehtävä oli kasvattaa terveitä ja moraalisia kansalaisia. Tehtävän arvon hän perusteli aikansa tieteellisillä teorioilla. White korosti luonnontieteilijä Charles Darwinin (1809 1882) evoluutioteorian mukaisesti, että äidin velvollisuus oli siirtää lapsilleen hyvä terveys. Käsityksensä terveyden ja moraalin suhteesta hän selitti frenologialla, jonka mukaan ihmisen elämäntavat vaikuttivat hänen luonteenpiirteisiinsä. White oli myös todennäköisesti kiinnostunut sosiaalitieteilijä Herbert Spencerin (1820 1903) ajatuksista, joiden mukaan kansalaisten kehittyessä myös yhteiskunta jalostui yhä paremmaksi. Vaikka White perusteli opetustaan modernilla tieteellä, hän oli ennen kaikkea uskonnollinen julistaja. Hän kuului 1840-luvulla herätyssaarnaaja William Millerin (1782 1849) liikkeeseen, jonka jäsenet uskoivat, että Jumala tuhoaa Yhdysvallat viimeisellä tuomiolla, mikäli kansan moraalin tila ei nopeasti kohene. Millerin liikkeen painotukset säilyivät Adventtikirkossa, joka perustettiin vuonna 1863. Siten White ymmärsi, ettei äiti ollut vastuussa vain perheensä ja kansansa maallisesta hyvinvoinnista vaan myös heidän pelastuksestaan. Whiten käsitys äidistä on mielestäni ristiriitainen. White antoi äideille paljon valtaa, mutta myös suuren vastuun. Hän korosti äitien arvokkuutta, mutta toisaalta he eivät olleet hänen mukaansa korvaamattomia. White ei myöskään huomioinut naisia, jotka eivät olleet äitejä.

SPECT-aided diagnostics and genetic risk factors in Parkinson's disease

Hypokinesia, rigidity, tremor, and postural instability are the cardinal symptoms of Parkinson s disease (PD). Since these symptoms are not specific to PD the diagnosis may be uncertain in early PD. Etiology and pathogenesis of PD remain unclear. There is no neuroprotective therapy. Genetic findings are expected to reveal metabolic routes in PD pathogenesis and thereby eventually lead to therapeutic innovations. In this thesis, we first aimed to study the usefulness and accuracy of 123I-b-CIT SPECT in the diagnosis of PD in a consecutive clinic-based material including various movement disorders. We subsequently a genetic project to identify genetic risk factors for sporadic PD using a candidate gene approach in a case-control setting including 147 sporadic PD patients and 137 spouse controls. Dopamine transporter imaging by 123I-b-CIT SPECT could distinguish PD from essential tremor, drug-induced parkinsonism, dystonia and psychogenic parkinsonism. However, b-CIT uptake in Parkinson plus syndromes (PSP and multiple system atrophy) and dementia with Lewy bodies was not significantly different from PD. 123I-b-CIT SPECT could not reliably differentiate PD from vascular parkinsonism. 123I-b-CIT SPECT was 100% sensitive and specific in the diagnosis of PD in patients younger than 55 years but less specific in older patients, due to differential distribution of the above conditions in the younger and older age groups. 123I-b-CIT SPECT correlated with symptoms and detected bilateral nigrostriatal defect in patients whose PD was still in unilateral stage. Thus, in addition to as a differential diagnostic aid, 123I-b-CIT SPECT may be used to detect PD early, even pre-symptomatically in at-risk individuals. 123I-b-CIT SPECT was used to aid in the collection of patients to the genetic studies. In the genetic part of this thesis we found an association between PD and a polymorphic CAG-repeat in POLG1 gene encoding the catalytic subunit of mitochondrial polymerase gamma. The CAG-repeat encodes a polyglutamine tract (polyQ), the two most common lengths of which are 10Q (86-90%) and 11Q. In our Finnish material, the rarer non-10Q or non-11Q length variants (6Q-9Q, 12Q-14Q, 4R+9Q) were more frequent in patients than in spouse controls (10% vs. 3.5 %, p=0.003), or population controls (p=0.001). Therefore, we performed a replication study in 652 North American PD patients and 292 controls. Non-10/11Q alleles were more common in the US PD patients compared to the controls but the difference did not reach statistical significance (p=0.07). This larger data suggested our original definition of variant length allele might need reconsideration. Most previous studies on phenotypic effects of POLG1 polyQ have defined 10Q as the only normal allele. Non-10Q alleles were significantly more common in patients compared to the controls (17.3% vs. 12.3 %, p= 0.005). This association between non-10Q length variants and PD remained significant when compared to a larger set of 1541 literature controls (p=0.00005). In conclusion, POLG1 polyQ alleles other than 10Q may predispose to PD. We did not find association between PD and parkin or DJ-1, genes underlying autosomal recessive parkinsonism. The functional Val158Met polymorphism, which affects the catalytic effect of COMT enzyme, and another coding polymorphism in COMT were not associated with PD in our patient material. The APOE e2/3/4 polymorphism modifies risk for Alzheimer s disease and prognosis of for example brain trauma. APOE promoter and enhancer polymorphisms 219G/T and +113G/C, and APOE e3 haplotypes, have also been shown to modify the risk of Alzheimer s disease but not reported in PD. No association was found between PD and APOE e2/3/4 polymorphism, the promoter or enhancer polymorphisms, or the e3 haplotypes.

Shwachman-Diamond syndrome : Clinical, genetic and radiological study

Shwachman-Diamond syndrome (SDS) is a rare autosomal recessive disorder in which the cardinal symptoms arise from exocrine pancreatic insufficiency and bone marrow dysfunction. Previous studies have suggested increased risk of fatal complications among Finnish SDS infants. The genetic defect responsible for the disease was recently identified; the SBDS gene is located at chromosome 7q11 and encodes a protein that is involved in ribosome biosynthesis. The discovery of the SBDS gene has opened new insights into the pathogenesis of this multi-organ disease. This study aimed to assess phenotypic and genotypic features of Finnish patients with SDS. Seventeen Finnish patients with a clinical diagnosis of SDS were included in the study cohort. Extensive clinical, biochemical and imaging assessments were performed to elucidate the phenotypic features, and the findings were correlated with the SBDS genotype. Imaging studies included abdominal magnetic reso-nance imaging (MRI), brain MRI, cardiac echocardiography including tissue Doppler examination, and cardiac MRI. The skeletal phenotype was assessed by dual-energy X-ray absorptiometry and bone histomorphometry. Twelve patients had mutations in the SBDS gene. In MRI, a characteristic pattern of fat-replaced pancreas with occasional enhancement of scattered parenchymal foci and of pancreatic duct was noted in the SBDS mutation-positive patients while the mutation-negative patients did not have pancreatic fat accumulation. The patients with SBDS mutations had significantly reduced bone mineral density associated with low-energy peripheral fractures and vertebral compression fractures. Bone histomorphometry confirmed low-turnover osteoporosis. The patients with SBDS mutations had learning difficulties and smaller head size and brain volume than control subjects. Corpus callosum, cerebellar vermis, and pos-terior fossa structures were significantly smaller in SDS patients than in controls. Patients with SDS did not have evidence of clinical heart disease or myocardial fibrosis. However, subtle diastolic changes in the right ventricle and exercise-induced changes in the left ventricle contractile reserve were observed. This study expanded the phenotypic features of SDS to include primary low-turnover osteoporosis and structural alterations in the brain. Pancreatic MRI showed characteristic changes in the SBDS mutation-positive patients while these were absent in the mutation-negative patients, suggesting that MRI can be used to differentiate patients harbouring SBDS mutations from those without mutations. No evidence for clinical cardiac manifestations was found, but imaging studies revealed slightly altered myocardial function that may have clinical implications. These findings confirm the pleiotropic nature of SDS and underscore the importance of careful multidisciplinary follow-up of the affected individuals.

TOTEM early measurements

The status of the TOTEM experiment is described as well as the prospects for the measurements in the early LHC runs. The primary goal of TOTEM is the measurement of the total p-p cross section, using a method independent of the luminosity. A final accuracy of 1% is ex- pected with dedicated β∗ = 1540 m runs, while at the beginning a 5% resolution is achievable with a β∗ = 90 m optics. Accordingly to the running scenarios TOTEM will be able to measure the elastic scattering in a wide range of t and to study the cross-sections and the topologies of diffractive events. In a later stage, physics studies will be extended to low-x and forward physics collaborating with CMS as a whole experimental apparatus.

Progression of diffuse gliomas - from the first diagnosis to recurrence

Gliomas are the most frequent primary brain tumours. The cardinal features of gliomas are infiltrative growth pattern and progression from low-grade tumours to a more malignant phenotype. These features of gliomas generally prevent their complete surgical excision and cause their inherent tendency to recur after initial treatment and lead to poor long-term prognosis. Increasing knowledge about the molecular biology of gliomas has produced new markers that supplement histopathological diagnostics. Molecular markers are also used to evaluate the prognosis and predict therapeutic response. The purpose of this thesis is to study molecular events involved in the malignant progression of gliomas. Gliomas are highly vascularised tumours. Contrast enhancement in magnetic resonance imaging (MRI) reflects a disrupted blood-brain barrier and is often seen in malignant gliomas. In this thesis, 62 astrocytomas, oligodendrogliomas and oligoastrocytomas were studied by MRI and immunohistochemistry. Contrast enhancement in preoperative MRI was associated with angiogenesis, tumour cell proliferation and histological grade of gliomas. Activation of oncogenes by gene amplification is a common genetic aberration in gliomas. EGFR amplification on chromosome 7p12 occurs in 30-40% of glioblastomas. PDGFRA, KIT and VEGFR2 are receptor tyrosine kinase genes located on chromosome 4q12. Amplification of these genes was studied using in situ hybridisation in the primary and recurrent astrocytomas, oligodendrogliomas and oligoastrocytomas of 87 patients. PDGFRA, KIT or VEGFR2 amplification was found in 22% of primary tumours and 36% of recurrent tumours including low-grade and malignant gliomas. The most frequent aberration was KIT amplification, which occurred in 10% of primary tumours and in 27% of recurrent tumours. The expression of ezrin, cyclooxygenase 2 (COX-2) and HuR was studied immunohistochemically in a series of primary and recurrent gliomas of 113 patients. Ezrin is a cell membrane-cytoskeleton linking-protein involved in the migration of glioma cells. The COX-2 enzyme is implicated in the carcinogenesis of epithelial neoplasms and is overexpressed in gliomas. HuR is an RNA-stabilising protein, which regulates the expression of several proteins including COX-2. Ezrin, COX-2 and HuR were associated with histological grade and the overall survival of glioma patients. However, in multivariate analysis they were not independent prognostic factors. In conclusion, these results suggest that contrast enhancement in MRI can be used as a surrogate marker for the proliferative and angiogenic potential of gliomas. Aberrations of PDGFRA, KIT and VEGFR2 genes, as well as the dysregulated expression of ezrin, COX-2 and HuR proteins, are linked to the progression of gliomas.

Playing Games on Sets and Models

The most prominent objective of the thesis is the development of the generalized descriptive set theory, as we call it. There, we study the space of all functions from a fixed uncountable cardinal to itself, or to a finite set of size two. These correspond to generalized notions of the universal Baire space (functions from natural numbers to themselves with the product topology) and the Cantor space (functions from natural numbers to the {0,1}-set) respectively. We generalize the notion of Borel sets in three different ways and study the corresponding Borel structures with the aims of generalizing classical theorems of descriptive set theory or providing counter examples. In particular we are interested in equivalence relations on these spaces and their Borel reducibility to each other. The last chapter shows, using game-theoretic techniques, that the order of Borel equivalence relations under Borel reduciblity has very high complexity. The techniques in the above described set theoretical side of the thesis include forcing, general topological notions such as meager sets and combinatorial games of infinite length. By coding uncountable models to functions, we are able to apply the understanding of the generalized descriptive set theory to the model theory of uncountable models. The links between the theorems of model theory (including Shelah's classification theory) and the theorems in pure set theory are provided using game theoretic techniques from Ehrenfeucht-Fraïssé games in model theory to cub-games in set theory. The bottom line of the research declairs that the descriptive (set theoretic) complexity of an isomorphism relation of a first-order definable model class goes in synch with the stability theoretical complexity of the corresponding first-order theory. The first chapter of the thesis has slightly different focus and is purely concerned with a certain modification of the well known Ehrenfeucht-Fraïssé games. There we (me and my supervisor Tapani Hyttinen) answer some natural questions about that game mainly concerning determinacy and its relation to the standard EF-game