Social-class inequalities in ill health - the contribution of physical workload

Tutkimuksen aiheita olivat yhteiskuntaluokkien väliset erot sairastavuudessa ja alentuneessa toimintakyvyssä, sekä fyysisen työkuormituksen ja joidenkin muiden työolojen vaikutus sairastavuuteen. Empiirisestä työstä on raportoitu myös neljässä kansainvälisissä tieteellisissä aikakauskirjoissa julkaistussa artikkelissa. Tässä julkaistu yhteenveto sisältää tulosten yhteenvedon lisäksi myös tutkimusta koskevien käsitteellisten ja teoreettisten kysymysten sekä tutkimustradition kriittisen katsauksen. Työn päätavoitteita olivat 1) tutkia fyysisesti kuormittavan työn, ja jossain määrin muiden työolojen osuutta yhteiskuntaluokkien välisiin eroihin sairaudessa ja toimintakyvyn alentuneisuudessa; 2) tutkia työn fyysisen kuormittavuuden, työhön liittyvien vaikutusmahdollisuuksien ja hallinnan (decision latitude), luokka-aseman, iän ja sukupuolen yhteisvaikutuksia heikentyneeseen terveydentilaan; sekä 3) tutkia missä määrin mekaanisten työaltisteiden ja tuki- ja liikuntaelinsairastavuuden välinen yhteys voi selittää yhteiskuntaluokkien välisiä eroja heikentyneessä yleisessä terveydentilassa. Tutkittavat olivat keski-ikäisiä Helsingin kaupungin työntekijöitä. Analyysit perustuivat poikittaisasetelmaan, ja käytetty aineisto oli Helsinki Health Studyn vuosien 2000 ja 2002 välillä kerättyä aineistoa. Analyyseihin käytetyssä aineistossa oli 3740:stä 8002:een tutkittavaa. Tulosten perusteella fyysisillä (sekä fysikaalisilla) työoloilla on merkittävä vaikutus yhteiskuntaluokkien välisiin eroihin yleisessä sairastavuudessa, toimintakyvyn heikentymisessä, tuki- ja liikuntaelinsairastavuudessa sekä itsearvioidussa terveydentilassa. Naisilla lähes puolet heikentyneen toimintakyvyn ja koetun terveydentilan luokkaeroista vaikutti olevan selitettävissä fyysisellä työkuormituksella. Hallintamahdollisuuksien ei havaittu merkittävästi muuttavan fyysisen kuormituksen vaikutusta toimintakykyyn. Fyysisen kuormittavuuden terveysvaikutus voimistui kasvavan iän mukaan enemmän naisilla kuin miehillä. Osa, mutta ei koko fyysisen kuormituksen vaikutus yhteiskuntaluokkien eroihin heikentyneessä terveydessä vaikutti välittyvän tuki- ja liikuntaelinsairastavuuden kautta. Terveys ja sairaus eivät ole yhtenäisiä tiloja, ja siksi monet eri sosiaalisesti ja rakenteellisesti määräytyvät olosuhteet todennäköisesti vaikuttavat yhteiskunnallisten terveyserojen syntymiseen. Fyysis-materiaalisten olojen vaikutusta terveyserojen syntyyn nyky-yhteiskunnassa on mahdollisesti aliarvioitu. Yhteiskuntaluokkien väliset erot fyysis-materiaalisissa olosuhteissa eivät ole kadonneet, ja nämä erot todennäköisesti vaikuttavat terveyserojen syntyyn.

Determinants of outcome in critically ill patients

Assessment of the outcome of critical illness is complex. Severity scoring systems and organ dysfunction scores are traditional tools in mortality and morbidity prediction in intensive care. Their ability to explain risk of death is impressive for large cohorts of patients, but insufficient for an individual patient. Although events before intensive care unit (ICU) admission are prognostically important, the prediction models utilize data collected at and just after ICU admission. In addition, several biomarkers have been evaluated to predict mortality, but none has proven entirely useful in clinical practice. Therefore, new prognostic markers of critical illness are vital when evaluating the intensive care outcome. The aim of this dissertation was to investigate new measures and biological markers of critical illness and to evaluate their predictive value and association with mortality and disease severity. The impact of delay in emergency department (ED) on intensive care outcome, measured as hospital mortality and health-related quality of life (HRQoL) at 6 months, was assessed in 1537 consecutive patients admitted to medical ICU. Two new biological markers were investigated in two separate patient populations: in 231 ICU patients and 255 patients with severe sepsis or septic shock. Cell-free plasma DNA is a surrogate marker of apoptosis. Its association with disease severity and mortality rate was evaluated in ICU patients. Next, the predictive value of plasma DNA regarding mortality and its association with the degree of organ dysfunction and disease severity was evaluated in severe sepsis or septic shock. Heme oxygenase-1 (HO-1) is a potential regulator of apoptosis. Finally, HO-1 plasma concentrations and HO-1 gene polymorphisms and their association with outcome were evaluated in ICU patients. The length of ED stay was not associated with outcome of intensive care. The hospital mortality rate was significantly lower in patients admitted to the medical ICU from the ED than from the non-ED, and the HRQoL in the critically ill at 6 months was significantly lower than in the age- and sex-matched general population. In the ICU patient population, the maximum plasma DNA concentration measured during the first 96 hours in intensive care correlated significantly with disease severity and degree of organ failure and was independently associated with hospital mortality. In patients with severe sepsis or septic shock, the cell-free plasma DNA concentrations were significantly higher in ICU and hospital nonsurvivors than in survivors and showed a moderate discriminative power regarding ICU mortality. Plasma DNA was an independent predictor for ICU mortality, but not for hospital mortality. The degree of organ dysfunction correlated independently with plasma DNA concentration in severe sepsis and plasma HO-1 concentration in ICU patients. The HO-1 -413T/GT(L)/+99C haplotype was associated with HO-1 plasma levels and frequency of multiple organ dysfunction. Plasma DNA and HO-1 concentrations may support the assessment of outcome or organ failure development in critically ill patients, although their value is limited and requires further evaluation.

Acute renal failure in critically ill patients : With special reference to prediction of outcome

Acute renal failure (ARF) is a clinical syndrome characterized by rapidly decreasing glomerular filtration rate, which results in disturbances in electrolyte- and acid-base homeostasis, derangement of extracellular fluid volume, and retention of nitrogenous waste products, and is often associated with decreased urine output. ARF affects about 5-25% of patients admitted to intensive care units (ICUs), and is linked to high mortality and morbidity rates. In this thesis outcome of critically ill patients with ARF and factors related to outcome were evaluated. A total of 1662 patients from two ICUs and one acute dialysis unit in Helsinki University Hospital were included. In study I the prevalence of ARF was calculated and classified according to two ARF-specific scoring methods, the RIFLE classification and the classification created by Bellomo et al. (2001). Study II evaluated monocyte human histocompatibility leukocyte antigen-DR (HLA-DR) expression and plasma levels of one proinflammatory (interleukin (IL) 6) and two anti-inflammatory (IL-8 and IL-10) cytokines in predicting survival of critically ill ARF patients. Study III investigated serum cystatin C as a marker of renal function in ARF and its power in predicting survival of critically ill ARF patients. Study IV evaluated the effect of intermittent hemodiafiltration (HDF) on myoglobin elimination from plasma in severe rhabdomyolysis. Study V assessed long-term survival and health-related quality of life (HRQoL) in ARF patients. Neither of the ARF-specific scoring methods presented good discriminative power regarding hospital mortality. The maximum RIFLE score for the first three days in the ICU was an independent predictor of hospital mortality. As a marker of renal dysfunction, serum cystatin C failed to show benefit compared with plasma creatinine in detecting ARF or predicting patient survival. Neither cystatin C nor plasma concentrations of IL-6, IL-8, and IL-10, nor monocyte HLA-DR expression were clinically useful in predicting mortality in ARF patients. HDF may be used to clear myoglobin from plasma in rhabdomyolysis, especially if the alkalization of diuresis does not succeed. The long-term survival of patients with ARF was found to be poor. The HRQoL of those who survive is lower than that of the age- and gender-matched general population.