Kohti lyyristä abstraktismia : Anitra Lucanderin 1950-luvun modernismi

Towards Lyrical Abstraction Anitra Lucander s Modernism in the 1950s Anitra Lucander (1918-2000) was one of the early pioneers of abstract art in Finland. During the Second World War Finnish art and cultural life was isolated and stagnated and figurative art was still dominant after the war. In the late 1940s and early 1950s, new international abstract art movements started to come to Finland. Anitra Lucander was one of the artists of the younger generation after the war who took an interest in the abstract movements in the early 1950s. At the beginning of the 1950s, abstract art came to Finland primarily in the form of Concretism, but simultaneously, a more delicate abstract movement emerged, and Anitra Lucander was among those cultivating such conceptions in her art. In this thesis, I observe and analyze through Anitra Lucander s art this central movement in Finnish modern art that has not yet been extensively studied. I examine how Anitra Lucander s art connects with the style change in Finnish art. I scrutinize the factors that affected Lucander and turned her towards abstract expression, and the effect her art had on emergence of abstract art in Finland. I will also consider the development of her art, the reception and critique of her art and the effect the critique had on her position in the 1950s art world. Because of a lack of earlier studies, I will undertake basic research, relying on empirical primary source material, where the starting point is to place the phenomenon under examination in the historical and cultural context. The most significant study materials are the artist s paintings and graphics from 1948 to 1960, newspaper and magazine articles from the same era, archive sources and interviews with Lucander s relatives, fellow artists and friends. An interesting aspect of the topic is the fact that Anitra Lucander was the only woman among the important pioneers of early Finnish abstract art. Through Lucander s art, I also examine the position of female artists in the tradition of Modernism as well as in the Finnish art world of the 1950s. This theoretical background is provided by the studies of feminist art historians, such as Marsha Meskimmon, Gill Perry, Griselda Pollock and Anne Middleton Wagner. Lucander s position in the male-dominated Finnish art scene of the 1950s, and how she achieved her position, emerges as one of the central themes of the study. I will also observe whether gender is evident in Lucander s art and expression, as well as her reception and critique compared to the reception of her male colleagues art. From a woman s point of view, I reveal the masculine rhetoric and gendered attitudes in the critique of the era. As a theoretical and methodological frame of reference, I use discourse analysis. Anitra Lucander encountered modernistic, international art movements during her journeys to Paris in the late 1940s and early 1950s. Her art evolved from the geometric Concretism of the early decade towards more delicate and painterly abstract expression. After the mid-1950s, she had developed her signature expression; through Cubism and a collage technique, she developed in her painting a delicate, coloristic imagery, which can be characterized as Lyrical Abstraction. Lucander did not consider abstract expression to be categorical, but saw the abstract and the nonfigurative as equals: the line between the abstract and the figurative is very often fleeting in her art. Already in her own time, Lucander achieved a position as one of the most talented young artists of her generation and her work was included in significant exhibitions. This success can definitely be attributed to the fact that she embraced Modernism in its extreme form, abstraction, already at the beginning of her career and networked with male painters who shared her outlook and modernistic expression. For her, this was either a conscious or an unconscious method of adapting to the male-dominated Finnish art field in the 1950s. In spite of acclaim and attention, Lucander had to encounter the gendered attitudes in the critique of the time, and her art was often perceived through stereotypical views as overly feminine and dependent. However, with her art, Lucander played an important role in the breakthrough for colorism and abstract art in Finland in the 1950s.

Naiset, luonto ja uskonto : Ekofeministinen lähestymistapa uskontotieteessä

Tutkielmassa tarkastellaan ekofeminismiä ja sen tarjoamia mahdollisuuksia uskonnollisten luontodiskurssien tutkimiselle. Ekofeminismi on saavuttanut Suomessa yllättävän vähäistä kiinnostusta siitäkin huolimatta, että sekä feministisellä tutkimuksella että toisaalta uskontoekologialla on jalansijansa suomalaisessakin uskontotieteessä. Tutkielman tehtävänä onkin osaltaan paikata tätä tyhjiötä ja paitsi esitellä keskeisiä ekofeministisiä teorioita, niin myös näiden pohjalta kehitellä uudenlaista näkökulmaa uskontotieteelliseen, ihmisen ja luonnon suhdetta koskevaan tutkimukseen. Metodologisena viitekehyksenä tutkielmassa on käytetty sekä van Dijkin kriittisen diskurssianalyysin että Chris Weedonin kuvaileman jälkistrukturalistisen teorian perusperiaatteita, vaikkei diskurssianalyysi olekaan tutkielman pääasiallinen tavoite. Vaikka tutkielmassa sitoudutaan avoimesti ekofeministiseen projektiin, on näkökulma myös käytettyyn tutkimuskirjallisuuteen kriittinen: yhtäältä ekofeminististä näkökulmaa esitetään vaihtoehdoksi ns. perinteisille uskonnontutkimuksen teorioille, toisaalta tarkastellaan itseään ekofeminismiä ja sen lähtökohtia itsekriittisesti. Tutkielmassa käytetty uskonnon määritelmä nojaa Clifford Geerzin määritelmään uskonnosta symbolijärjestelmänä, joka osaltaan muokkaa yhteiskunnallista järjestystä sekä yhteiskunnan jäsenten syvimpiä arvoja ja asenteita. Näin nähtynä uskonnolla on tärkeä asema myös luontodiskurssien muodostamisessa ja ylläpitämisessä, eikä sitä näin ollen ole syytä jättää ekofeministisen tarkastelun ulkopuolelle. Ekofeminismi on 1970-luvulla syntynyt feminismin haara, jonka perustana on ajatus, että kaikki alistamisen muodot ovat verkkomaisessa suhteessa toisiinsa ja niiden taustalla toimivat samat mekanismit, oli kyseessä sitten rotuun, luokkaan, sukupuoleen tai lajiin perustuva sortaminen. Sorron taustalla toimivan ideologian ydin on käsitys järjen vallasta luonnon yli, jolloin alistetut ryhmät sekä naisellistetaan että naturalisoidaan. Tämän käsityksen perustan muodostavat länsimaista ajattelua jäsentävät dualismit kuten järki/tunne, mies/nainen, mieli/ruumis, yhteiskunta/luonto. Myös ympäristökriisin katsotaan nousevan näistä dualismeista, joten niiden tarkastelu, esiinkaivaminen ja purkaminen ovat yksi tärkeä osa ekofeminististä projektia. Näin ollen myös tässä tutkielmassa on kiinnitetty erityishuomio dualismeihin käyttäen apuna Val Plumwoodin teoriaa dualistisista mekanismeista ja toisaalta Karen Warrenin teoriaa dualismeihin nojaavasta herruuden logiikasta. Tutkielmassa luodaan myös katsaus länsimaisen, dualismeille pohjaavan luontosuhteen syntyyn niin filosofiassa, tieteessä kuin kristinuskossakin siten, kuin se ekofeminismin parissa yleisesti käsitetään. Tutkielmassa keskitytään kahteen ekofeministiseen pääsuuntaukseen, materiaaliseen ja kulttuuriseen ekofeminismiin. Näistä ensimmäisen taustalla ovat erilaiset sosialistiset ja marxilaiset teoriat: painotus on biologisesti ja sosiaalisesti sukupuolittuneessa työn jakautumisessa sekä naisen asemassa uusintavan työn tekijänä ja välittäjänä kulttuurin ja luonnon välissä. Kulttuurinen ekofeminismi puolestaan näkee ongelmien juuret enempi kulttuurisina, jolloin pääpaino on patriarkaalisen kulttuurin tavassa väheksyä kaikkea feminiiniseksi luokiteltua ja siten sekä naisia että luontoa. Tutkielmassa nämä kaksi näkökulmaa yhdistetään, sillä symbolis-materiaalisen sortokäsityksen mukaisesti huomio tulee kiinnittää yhtä lailla sorron materiaaliseen kuin kulttuuriseenkin puoleen. Tämän yhdistämisen tuloksena muodostuu uudenlainen näkökulma: ekofeministinen holismi. Ekofeministisen holismin teorian juuret ovat paitsi yllä mainituissa ekofeminismin muodoissa, niin myös pyrkimyksessä ylittää ekofeministisen ajattelun sisäiset dualismit. Teoria nojaa yhtäältä ns. ekologiseen hoivaetiikkaan ja toisaalta ajatukseen ekologisesta holismista: kokonaisuus hahmotetaan osiensa kautta, ja pääpaino on erilaisten suhteiden verkkomaisessa ymmärtämisessä. Huomio kiinnitetään yhtä lailla materiaaliseen kuin diskursiiviseenkin todellisuuteen, sillä valtarakenteet muotoutuvat näiden kahden vuorovaikutuksesta. Ekofeministinen holismi tarjoaakin uskonnollisten luontodiskurssien kriittiseen tarkasteluun monipuolisen näkökulman, jonka avulla on mahdollista paljastaa näiden diskurssien taustalla vaikuttavia dualistisia rakenteita samalla, kun huomioidaan myös näiden rakenteiden materiaaliset ja sosiaaliset vaikutukset. Kasaantuvien ekologisten ja sosiaalisten ongelmien edessä tällainen näkökulma puoltaa paikkaansa myös uskontotieteessä. Avainsanat: ekofeministiset teoriat - länsimainen luontosuhde - dualismit - ekologinen holismi - ekologinen hoivaetiikka - uskonnollinen luontodiskurssi