Kohti lyyristä abstraktismia : Anitra Lucanderin 1950-luvun modernismi

Towards Lyrical Abstraction Anitra Lucander s Modernism in the 1950s Anitra Lucander (1918-2000) was one of the early pioneers of abstract art in Finland. During the Second World War Finnish art and cultural life was isolated and stagnated and figurative art was still dominant after the war. In the late 1940s and early 1950s, new international abstract art movements started to come to Finland. Anitra Lucander was one of the artists of the younger generation after the war who took an interest in the abstract movements in the early 1950s. At the beginning of the 1950s, abstract art came to Finland primarily in the form of Concretism, but simultaneously, a more delicate abstract movement emerged, and Anitra Lucander was among those cultivating such conceptions in her art. In this thesis, I observe and analyze through Anitra Lucander s art this central movement in Finnish modern art that has not yet been extensively studied. I examine how Anitra Lucander s art connects with the style change in Finnish art. I scrutinize the factors that affected Lucander and turned her towards abstract expression, and the effect her art had on emergence of abstract art in Finland. I will also consider the development of her art, the reception and critique of her art and the effect the critique had on her position in the 1950s art world. Because of a lack of earlier studies, I will undertake basic research, relying on empirical primary source material, where the starting point is to place the phenomenon under examination in the historical and cultural context. The most significant study materials are the artist s paintings and graphics from 1948 to 1960, newspaper and magazine articles from the same era, archive sources and interviews with Lucander s relatives, fellow artists and friends. An interesting aspect of the topic is the fact that Anitra Lucander was the only woman among the important pioneers of early Finnish abstract art. Through Lucander s art, I also examine the position of female artists in the tradition of Modernism as well as in the Finnish art world of the 1950s. This theoretical background is provided by the studies of feminist art historians, such as Marsha Meskimmon, Gill Perry, Griselda Pollock and Anne Middleton Wagner. Lucander s position in the male-dominated Finnish art scene of the 1950s, and how she achieved her position, emerges as one of the central themes of the study. I will also observe whether gender is evident in Lucander s art and expression, as well as her reception and critique compared to the reception of her male colleagues art. From a woman s point of view, I reveal the masculine rhetoric and gendered attitudes in the critique of the era. As a theoretical and methodological frame of reference, I use discourse analysis. Anitra Lucander encountered modernistic, international art movements during her journeys to Paris in the late 1940s and early 1950s. Her art evolved from the geometric Concretism of the early decade towards more delicate and painterly abstract expression. After the mid-1950s, she had developed her signature expression; through Cubism and a collage technique, she developed in her painting a delicate, coloristic imagery, which can be characterized as Lyrical Abstraction. Lucander did not consider abstract expression to be categorical, but saw the abstract and the nonfigurative as equals: the line between the abstract and the figurative is very often fleeting in her art. Already in her own time, Lucander achieved a position as one of the most talented young artists of her generation and her work was included in significant exhibitions. This success can definitely be attributed to the fact that she embraced Modernism in its extreme form, abstraction, already at the beginning of her career and networked with male painters who shared her outlook and modernistic expression. For her, this was either a conscious or an unconscious method of adapting to the male-dominated Finnish art field in the 1950s. In spite of acclaim and attention, Lucander had to encounter the gendered attitudes in the critique of the time, and her art was often perceived through stereotypical views as overly feminine and dependent. However, with her art, Lucander played an important role in the breakthrough for colorism and abstract art in Finland in the 1950s.

Anitra Lucander (1918 2000) oli yksi varhaisimmista abstraktin taiteen uranuurtajista Suomessa. Suomen taide ja kulttuurielämä oli ollut toisen maailmansodan aikana pysähtynyttä sekä eristäytynyttä, ja vielä sodan jälkeenkin vallitsevana olivat pääasiassa figuratiiviset tyylit. Vasta 1940 1950-lukujen vaihteessa uudet kansainväliset virtaukset ja abstraktit suuntaukset alkoivat tulla Suomeen. Anitra Lucander oli 1950-luvun alussa yksi nuorista uuden sukupolven taiteilijoista, jotka kiinnostuivat abstrakteista suuntauksista. Abstrakti taide tuli Suomeen aluksi lähinnä konkretismina, mutta sen ohella alkoi ilmetä myös herkempi abstrakti suuntaus, jota mm. Anitra Lucander kehitti 1950-luvun taiteessaan. Tässä tutkimuksessa kartoitan ja analysoin Anitra Lucanderin taiteen kautta tätä Suomen modernin maalaustaiteen historiassa toistaiseksi vähän tutkittua mutta keskeistä suuntausta. Tarkastelen Anitra Lucanderin taiteen liittymistä Suomen taiteessa 1950-luvulla tapahtuneeseen tyylimurrokseen. Selvitän niitä tekijöitä, jotka vaikuttivat Lucanderin suuntautumiseen abstraktiin ilmaisuun ja hänen taiteensa merkitystä ja asemaa Suomen 1950-luvun taidekentässä: mikä oli hänen taiteensa vaikutus abstraktin taiteen esiintuloon Suomessa. Selvitän myös hänen taiteensa kehitystä sekä siinä tapahtuneita muutoksia sekä hänen taiteensa saamaa vastaanottoa ja kritiikkiä sekä kritiikin vaikutusta hänen asemaansa 1950-luvulla. Tutkimukseni on aiemman tutkimuksen puutteen vuoksi empiiriseen primääriaineistoon nojaavaa perustutkimusta, jossa lähtökohtana on ollut tarkasteltavan ilmiön asettaminen siihen historialliseen ja kulttuuriseen kontekstiin missä se on syntynyt. Tärkeimmän tutkimusaineiston muodostavat taiteilijan maalaukset ja grafiikka vuosilta 1948 1960, aikakauden sanoma- ja aikakausilehtikirjoitukset, arkistolähteet sekä Lucanderin sukulaisten, taiteilijakollegoiden ja ystävien haastattelut. Kiinnostavan näkökulman aiheeseen antaa myös se, että Anitra Lucander oli ainoa nainen merkittävistä varhaisista suomalaisista abstraktin taiteen pioneereista. Tarkastelen Lucanderin taiteen kautta myös naistaiteilijan asemaa modernismin traditiossa sekä suomalaisessa 1950-luvun taidemaailmassa, mihin teoreettista taustaa antavat feminististen taidehistorioitsijoiden, kuten mm. Marsha Meskimmonin, Gill Perryn, Griselda Pollockin ja Anne Middleton Wagnerin tutkimukset. Yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi nouseekin, minkälaiseksi Lucanderin asema muodostui suomalaisessa 1950-luvun miehisessä taidekentässä ja miten hän saavutti tämän paikkansa. Tarkastelen myös näkyykö sukupuoli Lucanderin taiteessa ja ilmaisussa sekä hänen saamassaan vastaanotossa ja kritiikissä verrattuna hänen miespuolisten kollegoidensa teoksiin ja vastaanottoon. Avaan naisnäkökulmasta aikakauden kritiikin maskuliinista retoriikkaa ja sukupuolittavia asenteita, missä käytän väljänä teoreettisena ja metodologisena viitekehyksenä diskurssianalyysiä. Anitra Lucander sai kosketuksen modernistisiin, kansainvälisiin taidesuuntauksiin mm. Pariisin matkoillaan 1940-1950-lukujen vaihteessa. Lucanderin taide kehittyi 1950-luvun kuluessa vuosikymmenen alun geometrisesta konkretismista kohti herkempää ja maalauksellisempaa abstraktia ilmaisua. 1950-luvun puolivälin jälkeen hän saavutti omimman ilmaisunsa: kubismin ja kollaasitekniikan avulla hän kehitti myös maalaustaiteessaan herkän, koloristisen lähinnä lyyriseksi abstraktismiksi luonnehdittavan kuvakielen. Lucander ei pitänyt abstraktia ilmaisua ehdottomana, vaan abstrakti ja nonfiguratiivinen olivat hänelle samanarvoisia: raja abstraktin ja esittävän välillä on hänen taiteessaan usein häilyvä. Lucander saavutti jo omana aikanaan aseman yhtenä sukupolvensa lahjakkaimmista nuorista taiteilijoista ja pääsi mukaan merkittäviin näyttelyihin, mihin vaikutti ratkaisevasti se, että hän omaksui modernismin sen äärimmäisessä muodossa, abstraktismina, jo heti uransa alussa 1940- ja 1950-luvun vaihteessa sekä se, että hän verkostoitui samanhenkisten modernismiin suuntautuneiden miestaiteilijoiden kanssa. Tämä oli hänelle tiedostettu tai tiedostamaton keino sopeutua 1950-luvun suomalaiseen miesten hallitsemaan taidekenttään. Tunnustuksesta ja huomiosta huolimatta Lucander joutui kohtaamaan aikalaiskritiikin sukupuolittavat asenteet ja hänen taiteensa haluttiin nähdä usein stereotyyppisestä luennasta johtuen korostuneen feminiinisenä ja myös epäitsenäisenä. Lucander tuli kuitenkin taiteellaan osaltaan vaikuttamaan merkittävästi siihen, että 1950-luvusta muodostui kolorismin sekä abstraktin taiteen läpimurtokausi Suomessa.