Eräiden kansalaisjärjestöjen verkkosivut ja osallistamisen muutos 1990-luvulta 2010-luvulle

Tutkimus analysoi kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen välistä vuorovaikutusta verkkomedian mahdollisuuksien kautta. Taustalla on ensinnäkin politiikan teorian kautta muodostettu käsitys kansalaisjärjestöjen positiivisista vaikutuksista niin demokratiaan kuin kansalaisten omiin taitoihin. Toiseksi aiemman aihetta käsittelevän empiirisen tutkimuksen, erityisesti Steinin (2009) ja Brudinin (2008) analyysien perusteella kansalaisjärjestöjen verkkosivut on luotu ennen kaikkea yksisuuntaiseen tiedotukseen, eivätkä ne sisällä kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen elementtejä. Viimeisenä perusteena tutkimuksen mielekkyydelle toimii esimerkiksi Winnerin (1985) huomio, että teknologialla ja sen käyttöönotolla on aina poliittinen ulottuvuus, minkä voidaan ajatella pätevän myös kansalaisjärjestöjen tilanteessa. Tässä tutkimuksessa olennainen lisä aiempaan tutkimukseen verrattuna on historiallinen tarkastelutapa. Tutkimuksessa tarkastellaan kymmenen kansalaisjärjestön verkkosivujen ja muun verkkopresenssin kehittymistä vuodesta 1996 vuoteen 2011. Tätä kautta on mahdollista tutkia tarkemmin kahta tutkimuskysymystä: 1. Kansalaisjärjestöjen organisaatiollinen kehityksen, erityisesti institutionalisoitumisen ja professionalisoistumisen vaikutukset, vähentävät kansalaisjärjestöjen osallistuvuutta (Kriesi 1996, Tarrow 1998, Blumer 1951). Havaitaanko näitä muutoksia myös verkkopresenssin kautta? 2. Verkkomedia on kokenut voimakkaita muutoksia, erityisesti 2000-luvun alusta lähtien. Eräs näiden muutoksien keskeinen elementti on ollut kaksisuuntaisten viestintämahdollisuuksien kehittyminen ja parantuminen (Majava 2006, Erkkola 2008). Miten kansalaisjärjestöjen verkkoviestinnässä on otettu näitä uusia verkkomedian mahdollisuuksia käyttöön? Kysymyksiä lähestytään laadullisen analyysin kautta tutkimalla verkkosivujen osallistamista, eli sitä onko kaksisuuntainen vuorovaikutus mahdollista vai ei. Osallistumisen mahdollisuuksien kuvaukseen käytetään Chadwickin ja Mayn (2003) viitekehystä, jonka mukaan verkko-osallistuminen voi olla tiedottavaa, konsultoivaa tai keskustelevaa. Tiedottavalle verkko-osallistumiselle ominaispiirteistä on sen yksisuuntainen luonne, kun taas konsultoiva ja keskusteleva osallistuminen ovat kaksisuuntaista viestintää. Konsultoivaan osallistumiseen verrattuna keskustelevalle osallistumiselle ominaista on jaetumpi tietokäsitys ja kansalaisten mukaanotto agendan muotoilussa. Keskeisenä tuloksena voidaan esittää, ettei ensimmäiseen tutkimuskysymykseen tämän kymmenen tapauksen tapaustutkimuksella voida antaa luotettavaa vastausta. Ensinnäkin, eri ikäisten kansalaisjärjestöjen verkkosivujen osallistumisen mahdollisuuksien välillä ei ole selkeitä eroja. Toiseksi, nuorempien kansalaisjärjestöjen kohdalla osallistumisen mahdollisuuksissa ei havaittu merkittävää muutosta tarkastellulla aikavälillä. Toiseen tutkimuskysymykseen taas voidaan vastata, että osallistumisen mahdollisuudet ovat kasvaneet verkkomedian muutosten ansiosta. Käytännössä siirtymä osallistumista paremmin mahdollistaviin mekaniikkoihin, kuten kommentoinnin mahdollistamiseen, tapahtui 2000-luvun lopussa. Siirtymä on kuitenkin kohdistunut suurimmilta osin vain konsultoiviin mekaniikkoihin, eli näennäisestä vuorovaikutteisuudesta huolimatta aloitteen tekemisen monopoli on säilynyt kansalaisjärjestöillä itsellään. Lisäksi on syytä huomioida, etteivät osallistumisen mahdollisuudet sellaisenaan johda vielä aitoon osallistumiseen, eli kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten väliseen vuorovaikutukseen.

UNTAES 1996 - 1998 - onnistunut kriisinhallintaoperaatio? : Entisen serbitasavallan liittäminen osaksi Kroatiaa YK:n pääsihteerin ja Kroatian valtion näkökulmista.

UNTAES oli YK:n kriisinhallintaoperaatio Kroatiassa vuosina 1996 1998, jonka tarkoitus oli auttaa Kroatian sodan jälkeen Kroatian valtiota ja Itä-Slavonian serbiyhteisöä Erdutin rauhansopimuksen täytäntöönpanossa, ja järjestää väliaikaishallinto Itä-Slavonian, Baranjan ja Länsi-Sirmiumin alueella siihen saakka kunnes alue, osa sodanaikaista serbitasavaltaa, olisi hallinnollisesti liitetty osaksi Kroatian valtiota. Useissa lähteissä on väitetty UNTAES-operaatiota onnistuneeksi kriisinhallintaoperaatioksi. Tämän tutkimuksen tavoite on tarkastella onnistumisväitteelle esitettyjä perusteita vertailemalla toisiinsa YK:n pääsihteerin raporteissa ja Kroatian hallituksen YK:lle osoittamissa kirjeissä esitettyjä näkökulmia operaation etenemisestä. Tutkielman teoreettinen viitekehys sisältää kriisinhallinnan käsitteen määrittelyn, konfliktin jälkeisten kehitysvaiheiden ja väliaikaishallinnon järjestämisen teoreettisen tarkastelun sekä Kroatian sodan historiallisen taustoituksen. Myös etnisten ryhmien ja monikansallisten kriisinhallintatoimijoiden kulttuurista kohtaamista käsitellään lyhyesti. Aineisto koostuu yhteensä kymmenestä YK:n pääsihteerin raportista, joista kunkin pituus on 5-18 sivua, sekä yhdestätoista Kroatian pysyvän YK-suurlähettilään välittämästä tai kirjoittamasta kirjeestä, joista kunkin pituus on liitteineen 2-40 sivua. Aineiston analyysiprossessissa on neljä eri vaihetta: aineiston luokittelu ja taulukointi, narratiivien koostaminen aineistosta, eri toimijoiden poimiminen aineistosta ja sijoittaminen A.J. Greimasin aktanttimallin kaavioon ja aktanttimallin soveltaminen ja tulkitseminen tutkimuskysymyksen näkökulmasta. Tutkimuksen pääasiallinen tulos on, että teknisesti Itä-Slavonian reintegraatiota voidaan perustellusti pitää onnistuneena, mutta UNTAES-operaation mandaattiin kirjatut operatiivisia tavoitteita laajemmat tavoitteet multietnisen yhteisön luomisesta eivät täysin toteutuneet operaation aikana. Aineiston mukaan eri toimijoiden välisessä yhteistyössä ja rauhansopimukseen täytäntöönpanossa on ollut puutteita. Pakolaisia on palannut sodan jälkeen alueelle odotuksia vähemmän, ja etnisten ryhmien väliset suhteet olivat jännitteiset operaation loputtua 1998. YK:n mandaattiin kirjatut tavoitteet multietnisen yhteiskunnan luomisesta olivat idealistisia siihen nähden että alueella asuvat serbit ja kroaatit olivat sotineet toisiaan vastaan vain joitakin kuukausia ennen UNTAES-operaation alkamista.

Genus i östra Nyland : från dialektutjämning till dialektmarkör

Gender in eastern Nyland – from dialect levelling to identity marking The study of dialect leveling in eastern Nyland focuses on variation and change in the Swedish dialects of Nyland (Fi. Uusimaa) on the south coast of Finland. During the last century the grammatical gender system of the dialects in the area has been reduced from a three-gender system to a two-gender system (cf. Corbett 1991). The present study is based on five linguistic variables in the gender system: the anaphoric pronouns (han, hon, den) when used for inanimates; the neuter pronouns he(t) and de(t) – when used anaphorically or as expletives; and three different types of morphological postposed definite articles. For all these variables, both dialect variants and standard variants are used in the dialects. Within the study of processes of variation and change, the work focuses on the mechanisms of leveling, simplification and reallocation; cf. Trudgill (1986) and Hinskens, Auer Kerswill (2005). With regard to the reductions of the gender system, the possibility that some of these variables might have turned into becoming dialect markers (Labov 1972) in the modern varieties of eastern Nyland is given special attention. The primary data consist of tape recordings with 25 informants done in the 1960s and 1970s. The informants were born in 1881–1913. In addition, recent changes were investigated in detail in tape recordings from 2005–2008 with 15 informants, who were born in the period 1927–1947 or 1976–1988. The study combines quantitative and qualitative methods in the systematic analysis of the data. Theoretically and methodologically the study relies on methods and results from variation studies and socio-dialectology, as well as on methods and results from traditional dialectology; cf. Ahlbäck (1946) and the dictionary of Swedish dialects, Ordbok över Finlands svenska folkmål, (1976–). The results show that there are different strategies among the informants in their use of the features studied. In the modern varieties of the dialects, most of the informants use only two genders, uter and neuter. Of the variables, the masculine pronoun for inanimates, the traditional neuter pronoun he(t) and some variants of the traditional definite articles have received a new function as dialect markers in my data. These changes first affect the gender distinctions, and the function of marking gender is lost; gradually the features then get new functions as dialect markers through processes of dialect leveling and reallocation. These processes are connected to changes taking place in the communities in eastern Nyland because of urbanization. When the dialect speakers experience that the traditional values of both the dialects and the culture are threatened, they begin to mark their dialectal identity by using dialect markers in their speech.

Bedömningen av muntliga språkkunskaper i svenska : en analys av bedömarnas reflektioner kring elevbedömningens reliabilitet

Tutkielmassa käsitellään ruotsin suullisen kielitaidon kriteeripohjaista arviointia Eurooppalaiseen viitekehykseen perustuvan arviointiskaalan avulla arvioijan näkökulmasta. Tutkielmassa analysoidaan seitsemän arvioijan arviointiprosessin reflektointia. Arvioijat osallistuvat poikkitieteelliseen HY-TALK-pilottitutkimukseen Helsingin yliopistossa. Tutkielman tavoitteena on eritellä, miten arvioijat kokevat peruskoulu- ja lukio-opetuksen opetussuunnitelmiin sisältyvän kriteeripohjaisen kielitaidon skaalan käytön ruotsin kielen suullisen taidon arviointityön pohjana. Erityisesti painotetaan arvioijien subjektiivista kokemusta skaalan avulla arvioinnista. Lisäksi analysoidaan kyseisten arvioijien arviointitulosten reliabiliteettia HY-TALK-tutkimuksessa. Aineistona käytetään arvioijien avoimilla haastatteluilla kerättyjä kommentteja skaalan käytöstä ja arvioinnista, sekä samojen arvioijien oppilasarviointituloksia HY-TALK-pilottitutkimuksesta. Tutkimusmetodi on kvalitatiivinen kokeenjälkeinen tapaustutkimus. Tutkielman teoriatausta nojautuu suullisen kielitaidon arvioinnin tutkimukseen. Suullisen kielitaidon arvioinnin perustana voidaan pitää Bachman ja Palmerin (1996) teoriaa kommunikatiivisesta kielitaidosta. Kielitaito jaetaan organisatoriseen ja pragmaattiseen kompetenssiin. Kokeen reliabiliteetti ja validiteetti nousevat tutkielmassa keskeisiksi käsitteiksi. Suullisen kielitaidon mittaamisessa ongelmana on kommunikaation arviointi. Koetyyppinä suorituskoe, jossa kokelas arvioidaan kommunikatiivisessa tilanteessa, ei yleisen käsityksen mukaan vastaa autenttista kielenkäyttötilannetta. Kokeen perusteella halutaan kuitenkin tehdä yleistys kokelaan kielitaidosta ja selviytymisestä oikeissa kielenkäyttötilanteissa. Arvioinnissa tehdään ero analyyttisen ja holistisen arvioinnin välille. Kriteeripohjaisessa arvioinnissa pyritään pitäytymään analyyttisessa arvioinnissa, jolloin arvioija kiinnittää huomiota monipuolisesti kokelaan kielitaidon eri osa-alueisiin. Tutkielman tuloksena seitsemän analysoidun arvioijan välillä on suuria eroja arvioinnin lähtökohdissa ja subjektiivisissa painotuksissa. Osa arvioijista painotti organisatorista kompetenssia, ja osa taas pragmaattista kompetenssia. Interaktion ja kommunikaation roolista suullisen kielitaidon arvioinnissa oli suuria mielipide-eroja. Osa arvioijista painotti arvioinnissa kommunikaation tärkeyttä ja muita pragmaattiseen kompetenssiin kuuluvia osa-alueita, kun taas osa mainitsi esimerkiksi oikeakielisyyden ja rakenteiden hallinnan. Kolme arvioijaa painotti pragmaattista kompetenssia, kaksi mainitsi piirteitä molemmista, ja kaksi painotti organisatorista kompetenssia. Osa eroista selittyy arviointitapahtumien eroilla sekä arvioijien kokemuksella. Toisaalta, nämä erot arvioinnin subjektiivisissa painotuksissa eivät suuresti näy itse pilottitutkimuksen viitekehyspohjaisen arviointiskaalan avulla saaduissa oppilasarviointituloksissa. Arvioijien välisiä eroja oppilasarvioinnissa kuitenkin esiintyy. Organisatorista kompetenssia painottavat antoivat osalle oppilaista hieman muita parempia arvosanoja. Tutkielman päätelmä on, että tässä tapaustutkimuksessa arviointityössä oli subjektiivisia painotuksia, ja että jonkin verran eroja kriteeripohjaisessa oppilasarvioinnissa löytyi. Erot eivät kuitenkaan yleisesti ottaen olleet kovin suuria.

Suomalaiset Viron-matkailijat virolaisessa sanomalehdistössä : Tekstianalyysia vuosien 1996 1997 ja 2003 2004 sanomalehtiteksteistä

Tutkielmassa tarkastellaan Viron suurimpien päivälehtien, Postimees ja Eesti Päevaleht, suomalaisia Viron-matkailijoita käsitteleviä tekstejä vuosilta 1996 1997 ja 2003 2004. Ajanjaksot on valittu sillä perusteella, että toukokuussa 1997 astui voimaan viisumivapaus Suomen ja Viron välillä matkustettaessa ja toukokuussa 2004 Viro liittyi EU:n jäseneksi. Tutkittavia tekstejä vuosilta 1996 1997 on 12 ja vuosilta 2003 2004 on 62 tekstiä, joista 19 on valittu tarkempaan analyysiin. Tavoitteena on tutkia, millainen kuva suomalaisesta Viron-matkailijasta tekstien kautta paljastuu ja millaisin keinoin sitä välitetään. Tarkastellaan myös sitä, onko kuva ajanjaksojen välillä muuttunut, ja jos on, niin miten. Tekstejä tutkitaan kriittisen tekstianalyysin keinoin ja pääasiassa tukeudutaan M. A. K. Hallidayn ja Vesa Heikkisen tutkimuksiin. Hallidayn systeemis-funktionaalisessa kieliopissa keskeisiä ovat kielelliset valinnat ja ajatus kielen kolmesta merkitystasosta, jotka ovat ideationaalinen, tekstuaalinen ja interpersoonainen. Tämän työn kannalta merkittävä on interpersoonainen taso, jolla tarkastellaan muun muassa kirjoittajan asenteita ja arvotuksia. Teksteistä etsitään erilaisia kielen keinoja, jotka ilmaisevat kirjoittajien asennoitumista suomalaisiin. Keskeistä on se, ovatko kirjoittajien arvotukset negatiivisia, neutraaleja vai positiivisia. Arvottavien asenteiden kautta muotoutuu tutkittavien tekstien kuva suomalaisista Viron-matkailijoista. Aineistosta nousee esiin kahdeksan erilaista arvotuksia ilmaisevaa kielellistä keinoa: aihevalinnat (otsikointi), nimeäminen, kuvailu, määritteet, verbivalinnat, vihjaukset, edellyttämykset ja lauseen informaatiorakenne. Analyysin perusteella selviää, että kuva suomalaisesta Viron-matkailijasta on hieman muuttunut tarkasteltavien ajanjaksojen välillä. Vuosien 1996 1997 tekstien mukaan suomalainen matkailija on rikas, mutta saita ja etsii Virosta edullisia tuotteita ja palveluita. Hän on tavallisesti keski-ikäinen ja humalassa tai vähintään ostamassa alkoholia. Negatiivinen suhtautuminen nousee selvästi esille. Vuosien 2003 2004 teksteissä kuva suomalaisista on monipuolistunut verrattuna aikaisempaan. Edelleen suomalaisille kuitenkin maistuu alkoholi ja he etsivät edullisuutta. Edullisuuden tavoittelu ja hamstraaminen korostuvat aiempaakin enemmän. Tutkimuksen kautta esiin tulleet kuvat suomalaisista Viron-matkailijoista ovat kyseisten ajanjaksojen sanomalehdistön välittämiä. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia tekstejä joltain sellaiselta ajanjaksolta, johon ei liity matkustamisen helpottumiseen vaikuttavia muutoksia. Voitaisiin tutkia myös sitä, mitä mieltä tavalliset virolaiset ovat suomalaisista matkailijoista ja mitä virolaiset matkailupalveluyritysten edustajat suomalaisista ajattelevat. Näin ilmiötä voitaisiin lähestyä useammasta näkökulmasta.

Erityisopetus muutoksen kynnyksellä - tilastollinen kuvaus erityisopetusjärjestelmästä ja sen määrällisestä kehityksestä 1970-luvun lopulta vuoteen 2008

The number of Finnish pupils attending special education has increased for more than a decade (Tilastokeskus 1999, 2000, 2001, 2003, 2004, 2005a, 2006b, 2007b, 2008b, 2008e, 2009b; Virtanen ja Ratilainen 1996). In the year 2007 nearly third of Finnish comprehensive school pupils took part in special needs education. According to the latest statistics, in the autumn of 2008 approximately 47 000 pupils have been admitted or transferred to special education and approximately 126 000 pupils received part-time special education during the 2007 - 2008 academic year. (Tilastokeskus 2008b, 2009b.) The Finnish special education system is currently under review. The Reform, both in legislation and in practice, began nationwide in the year 2008 (e.g. Special education strategy document, November 2007 and the development project Kelpo). The aim of the study was the statistical description of the Finnish special education system and on the other hand to gain a deeper understanding about the Finnish special education system and its quantitative increase, by analysis based on the nationwide statistical information. Earlier studies have shown that the growth in special education is affected by multiple independent variables and cannot be solely explained by the pupil characteristics. The statistical overview and analysis have been carried out in two parts. In the first part, the description and analysis were based on statistical time series from the academic year 1979 -1980 until 2008. While, in the second, more detailed description and analysis, based on comparable time series from 1995 to 2008 and from 2001-2002 to 2007-2008, is presented. Historical perspective was one part of this study. There was an attempt to find reasons explaining the observed growth in the special needs education from late 1960s to 2008. The majority of the research was based on the nationwide statistics information. In addition to this, materials including educational legislation literature, different kind of records of special education and preceding studies were also used to support the research. The main results of the study, are two statistical descriptions and time series analysis of the quantitative increase of the special needs education. Further, a summary of the plausible factors behind the special education system change and its quantitative increase, is presented. The conclusions coming from the study can be summarised as follows: the comparable statistical time series analysis suggests that the growth in special education after the year 1999 could be a consequence of the changes in the structure of special education and that new group of pupils have been directed to special needs education. Keywords: Special education, comprehensive school, description, statistics, change

Kemian ylioppilaskokeen tehtävät summatiivisen arvioinnin välineenä

The main purpose of the research was to illustrate chemistry matriculation examination questions as a summative assessment tool, and represent how the questions have evolved over the years. Summative assessment and its various test item classifications, Finnish goal-oriented curriculum model, and Bloom’s Revised Taxonomy of Cognitive Objectives formed the theoretical framework for the research. The research data consisted of 257 chemistry questions from 28 matriculation examinations between 1996 and 2009. The analysed test questions were formulated according to the national upper secondary school chemistry curricula 1994, and 2003. Qualitative approach and theory-driven content analysis method were employed in the research. Peer review was used to guarantee the reliability of the results. The research was guided by the following questions: (a) What kinds of test item formats are used in chemistry matriculation examinations? (b) How the fundamentals of chemistry are included in the chemistry matriculation examination questions? (c) What kinds of cognitive knowledge and skills do the chemistry matriculation examination questions require? The research indicates that summative assessment was used diversely in chemistry matriculation examinations. The tests included various test item formats, and their combinations. The majority of the test questions were constructed-response items that were either verbal, quantitative, or experimental questions, symbol questions, or combinations of the aforementioned. The studied chemistry matriculation examinations seldom included selected-response items that can be either multiple-choice, alternate choice, or matching items. The relative emphasis of the test item formats differed slightly depending on whether the test was a part of an extensive general studies battery of tests in sciences and humanities, or a subject-specific test. The classification framework developed in the research can be applied in chemistry and science education, and also in educational research. Chemistry matriculation examinations are based on the goal-oriented curriculum model, and cover relatively well the fundamentals of chemistry included in the national curriculum. Most of the test questions related to the symbolism of chemical equation, inorganic and organic reaction types and applications, the bonding and spatial structure in organic compounds, and stoichiometry problems. Only a few questions related to electrolysis, polymers, or buffer solutions. None of the test questions related to composites. There were not any significant differences in the emphasis between the tests formulated according to the national curriculum 1994 or 2003. Chemistry matriculation examinations are cognitively demanding. The research shows that the majority of the test questions require higher-order cognitive skills. Most of the questions required analysis of procedural knowledge. The questions that only required remembering or processing metacognitive knowledge, were not included in the research data. The required knowledge and skill level varied slightly between the test questions in the extensive general studies battery of tests in sciences and humanities, and subject-specific tests administered since 2006. The proportion of the Finnish chemistry matriculation examination questions requiring higher-order cognitive knowledge and skills is very large compared to what is discussed in the research literature.

Yrittäjyyden arvottaminen akateemisten nuorten argumentoinnissa

Evaluation of entrepreneurship in the speech of academic students and newly qualified young academics a summary of a qualitative attitude study. In Finland very few university students plan to become entrepreneurs. The aim of this research was to examine entrepreneurial attitudes expressed in speech. The material was gathered from interviews with university students and newly qualified young academic adults. The interviewees commented on twelve different sentences with claims formulated using research literature and views that have appeared in public discussions. The interviewees were divided into three different groups based on their self-expressed entrepreneurial intentions. The method of qualitative attitude research (Vesala & Rantanen 1999, 2007) was used in the interviews. The research material was studied using two interpretative theories: (1) The planned behaviour theory (Ajzen 1985, 1991a, b), which makes it possible to focus on the separate elements (attitude towards an act, subjective norms and perceived feasibility) necessary for intentions to develop; and (2) The theory of the two images of entrepreneurship (Vesala 1996), where individualism and relationism can be seen as resources for evaluating entrepreneurship. The subject of the research was how university students and newly qualified young adults viewed entrepreneurship as a general phenomen and in relation to the academic world. A second focus was on the attitudes expressed toward entrepreneurial university education and the possibility of combining entrepreneurship and academic knowledge. Of interest were also questions such as whether academic studies, knowledge and the university itself are resources or barriers to entrepreneurial intentions and entrepreneurship whether university students received any support for their entrepreneurial ambitions from the university and their fellow academic students. The problems tackled by this research were thus the following: How was entrepreneurship seen, both as a general phenomen and in an academic context, when it was evaluated positively, negatively or neutrally by the interviewees? In what way was entrepreneurship constructed in the interviewees attitudes? How were entrepreneurship and the academic world related in the interviewees attitudes? What kind of role did the university as an academic context play in the interviewees attitudes for example were university education and academic knowledge seen as resources or barriers to their entrepreneurial intentions. Traditional attitude studies claim that attitudes are a stable property of an individual. In contrast, rhetorical social psychological and qualitative attitude studies emphasize the contextual and linguistic aspects of attitude, and they offered an alternative viewpoint for this research. The study was based on two general assumptions: attitudes have objects and are evaluative. Here attitude was defined as an evaluative interpresentation made towards an object; adopting an attitude is a contextual process in the sense that attitudes are always concerned with the action context of the persons presenting them. Entrepreneurship, both as a general phenomen and in an academic context, was specified as the object to which an attitude was taken. From a theoretical point of view, qualitative methods suited the general structure of this research well. In a particular, qualitative approach which emphasized contextual elements proved to be both empirically valid and useful for avoiding the problematic assumptions associated with traditional attitude study. The subject of the analysis was the argumentative speech produced by the interviewees. The results of the study show the subjects responses to three main ways of viewing entrepreneurships. The first was an individualistic, ideal image of entrepreneurship. This was mostly evaluated positively and gained wide approval especially among interviewees who included entrepreneurship among their employment choices. Entrepreneurship was seen as the decision to earn one s living independently. In this individualistic image of entrepreneurship, the social context was hardly ever mentioned. Elements which were seen to threaten this ideal image were evaluated negatively. When entrepreneurship was evaluated negatively using the individualistic image of entrepreneurship, it was mentioned that it forced one into a never ending cycle of work and uninterested duties. The relationistic image of entrepreneurship was used as a speech resource when the social context was constructed as an economic resource or a threat to the ideal image of entrepreneurship. In the second view, entrepreneurship was characteristically seen as being based on economics, which was seen as a threat to the ideal individualistic image of entrepreneurship. The risk of economic failure was seen as a limiting factor to entrepreneurial ambitions as it forced entrepreneurs to work around the clock. The third view concerned the relationship between entrepreneurship and the academic world. Entrepreneurship as an employment choice for university educated persons was evaluated as relevant, and thus positively, when university education was constructed as a resource for entrepreneurship - and irrelevant and thus negatively when it was construed as an obstacle, too wide, or when successful entrepreneurship was seen as being mostly based on an individual s personal characteristics. The interviewees with no entrepreneurial intentions expressed the view that academic education didn t provide the proper skills and knowledge for entrepreneurship. The interviewees also expressed interest in university entrepreneurship education, although none had experience on this. The interviewees emphasized the fact that the University didn t encourage them to consider entrepreneurship as a relevant employment choice. The assumption made by this study was that becoming an entrepreneur is a conscious decision, the environment may influence an individual s decisions on how to make a living as it tends to socialise people to act in accordance with cultural traditions. Keywords: Entrepreneurship, Attitudes towards entrepreneurship, Intentional behaviour, Entrepreneurial intention, University entrepreneurship education, Qualitative attitude research (Vesala & Rantanen 1999, 2007), Rhetorical social psychology (Billig 1986), The theory of entrepreneuship s two images: individualism and relationism (Vesala 1996 ), The planned behaviour theory (Ajzen 1985, 1991a, b)

The effects of the 2004 reduction in the price of alcohol on alcohol-related harm in Finland : A natural experiment based on register data

Changes in alcohol pricing have been documented as inversely associated with changes in consumption and alcohol-related problems. Evidence of the association between price changes and health problems is nevertheless patchy and is based to a large extent on cross-sectional state-level data, or time series of such cross-sectional analyses. Natural experimental studies have been called for. There was a substantial reduction in the price of alcohol in Finland in 2004 due to a reduction in alcohol taxes of one third, on average, and the abolition of duty-free allowances for travellers from the EU. These changes in the Finnish alcohol policy could be considered a natural experiment, which offered a good opportunity to study what happens with regard to alcohol-related problems when prices go down. The present study investigated the effects of this reduction in alcohol prices on (1) alcohol-related and all-cause mortality, and mortality due to cardiovascular diseases, (2) alcohol-related morbidity in terms of hospitalisation, (3) socioeconomic differentials in alcohol-related mortality, and (4) small-area differences in interpersonal violence in the Helsinki Metropolitan area. Differential trends in alcohol-related mortality prior to the price reduction were also analysed. A variety of population-based register data was used in the study. Time-series intervention analysis modelling was applied to monthly aggregations of deaths and hospitalisation for the period 1996-2006. These and other mortality analyses were carried out for men and women aged 15 years and over. Socioeconomic differentials in alcohol-related mortality were assessed on a before/after basis, mortality being followed up in 2001-2003 (before the price reduction) and 2004-2005 (after). Alcohol-related mortality was defined in all the studies on mortality on the basis of information on both underlying and contributory causes of death. Hospitalisation related to alcohol meant that there was a reference to alcohol in the primary diagnosis. Data on interpersonal violence was gathered from 86 administrative small-areas in the Helsinki Metropolitan area and was also assessed on a before/after basis followed up in 2002-2003 and 2004-2005. The statistical methods employed to analyse these data sets included time-series analysis, and Poisson and linear regression. The results of the study indicate that alcohol-related deaths increased substantially among men aged 40-69 years and among women aged 50-69 after the price reduction when trends and seasonal variation were taken into account. The increase was mainly attributable to chronic causes, particularly liver diseases. Mortality due to cardiovascular diseases and all-cause mortality, on the other hand, decreased considerably among the-over-69-year-olds. The increase in alcohol-related mortality in absolute terms among the 30-59-year-olds was largest among the unemployed and early-age pensioners, and those with a low level of education, social class or income. The relative differences in change between the education and social class subgroups were small. The employed and those under the age of 35 did not suffer from increased alcohol-related mortality in the two years following the price reduction. The gap between the age and education groups, which was substantial in the 1980s, thus further broadened. With regard to alcohol-related hospitalisation, there was an increase in both chronic and acute causes among men under the age of 70, and among women in the 50-69-year age group when trends and seasonal variation were taken into account. Alcohol dependence and other alcohol-related mental and behavioural disorders were the largest category in both the total number of chronic hospitalisation and in the increase. There was no increase in the rate of interpersonal violence in the Helsinki Metropolitan area, and even a decrease in domestic violence. There was a significant relationship between the measures of social disadvantage on the area level and interpersonal violence, although the differences in the effects of the price reduction between the different areas were small. The findings of the present study suggest that that a reduction in alcohol prices may lead to a substantial increase in alcohol-related mortality and morbidity. However, large population group differences were observed regarding responsiveness to the price changes. In particular, the less privileged, such as the unemployed, were most sensitive. In contrast, at least in the Finnish context, the younger generations and the employed do not appear to be adversely affected, and those in the older age groups may even benefit from cheaper alcohol in terms of decreased rates of CVD mortality. The results also suggest that reductions in alcohol prices do not necessarily affect interpersonal violence. The population group differences in the effects of the price changes on alcohol-related harm should be acknowledged, and therefore the policy actions should focus on the population subgroups that are primarily responsive to the price reduction.

Species-specific and Indication-based Use of Antimicrobials in Dogs, Cats, Cattle and Horses in Finland : Data collected using three different methods

Increasing antimicrobial resistance in bacteria has led to the need for better understanding of antimicrobial usage patterns. In 1999, the World Organisation for Animal Health (OIE) recommended that an international ad hoc group should be established to address human and animal health risks related to antimicrobial resistance and the contribution of antimicrobial usage in veterinary medicine. In European countries the need for continuous recording of the usage of veterinary antimicrobials as well as for animal species-specific and indication-based data on usage has been acknowledged. Finland has been among the first countries to develop prudent use guidelines in veterinary medicine, as the Ministry of Agriculture and Forestry issued the first animal species-specific indication-based recommendations for antimicrobial use in animals in 1996. These guidelines have been revised in 2003 and 2009. However, surveillance on the species-specific use of antimicrobials in animals has not been performed in Finland. This thesis provides animal species-specific information on indication-based antimicrobial usage. Different methods for data collection have been utilized. Information on antimicrobial usage in animals has been gathered in four studies (studies A-D). Material from studies A, B and C have been used in an overlapping manner in the original publications I-IV. Study A (original publications I & IV) presents a retrospective cross-sectional survey on prescriptions for small animals at the Veterinary Teaching Hospital of the University of Helsinki. Prescriptions for antimicrobial agents (n = 2281) were collected and usage patterns, such as the indication and length of treatment, were reviewed. Most of the prescriptions were for dogs (78%), and primarily for the treatment of skin and ear infections most of which were treated with cephalexin for a median period of 14 days. Prescriptions for cats (18%) were most often for the treatment of urinary tract infections with amoxicillin for a median length of 10 days. Study B (original publication II) was a retrospective cross-sectional survey where prescriptions for animals were collected from 17 University Pharmacies nationwide. Antimicrobial prescriptions (n = 1038) for mainly dogs (65%) and cats (19%) were investigated. In this study, cephalexin and amoxicillin were also the most frequently used drugs for dogs and cats, respectively. In study C (original publications III & IV), the indication-based usage of antimicrobials of practicing veterinarians was analyzed by using a prospective questionnaire. Randomly selected practicing veterinarians in Finland (n = 262) recorded all their antimicrobial usage during a 7-day study period. Cattle (46%) with mastitis were the most common patients receiving antimicrobial treatment, generally intramuscular penicillin G or intramammary treatment with ampicillin and cloxacillin. The median length of treatment was four days, regardless of the route of administration. Antimicrobial use in horses was evaluated in study D, the results of which are previously unpublished. Firstly, data collected with the prospective questionnaire from the practicing veterinarians showed that horses (n = 89) were frequently treated for skin or wound infections by using penicillin G or trimethoprim-sulfadiazine. The mean duration of treatment was five to seven days. Secondly, according to retrospective data collected from patient records, horses (n = 74) that underwent colic surgery at the Veterinary Teaching Hospital of the University of Helsinki were generally treated according to national and hospital recommendations; penicillin G and gentamicin was administered preoperatively and treatment was continued for a median of three days postoperatively. In conclusion, Finnish veterinarians followed well the national prudent use guidelines. Narrow-spectrum antimicrobials were preferred and, for instance, fluoroquinolones were used sparingly. Prescription studies seemed to give good information on antimicrobials usage, especially when combined with complementary information from patient records. A prospective questionnaire study provided a fair amount of valuable data on several animal species. Electronic surveys are worthwhile exploiting in the future.

Teille on syntynyt Vapahtaja : Joulun kirkollinen sanoma, jouluperinteet ja perheyhteisö Yleisradion TV-jumalanpalvelusten joulusaarnoissa 1985 - 2009

Yleisradion jouluaamuna lähettämä TV-jumalanpalvelus kerää vuosittain enemmän katsojia kuin kaikissa Suomen kirkoissa yhteensä käy ihmisiä samana aamuna. TV:n joulusaarnalla onkin merkitystä siihen, miten ihmiset mieltävät kirkon sanoman joulusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella TV-jumalanpalveluksen joulusaarnan muutosta vuosien 1985 ja 2009 välisenä aikana sekä toteutuksen että sisällön näkökulmasta. Pääasiallisena tutkimuskohteena oli sisällön muutos (1) kirkollisen sanoman, (2) jouluperinteen ja -tunnelman sekä (3) perheyhteisön kuvausten suhteen. Teemat valittiin aiempien saarnatutkimusten sekä kolmen joulusaarnan alustavan analyysin perusteella. Tutkimusaineiston muodostivat kaikki Kirkon tiedotuskeskuksen arkistosta löytyneet joulusaarnat, joissa oli sekä kuva että ääni. Aineisto koostui 20 saarnasta, jotka litteroitiin ja analysoitiin. Lisäksi nauhoitettiin kaksi taustahaastattelua. Tutkimusmetodina käytettiin kvalitatiivista metodia, teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jonka tulokset luokiteltiin ja kvantifioitiin. Sisällönanalyysin tuloksia havainnollistettiin taulukoiden ja graafisten kuvioiden avulla. Muutoksen havaitsemisen apuna käytettiin summamuuttujia neljän tarkastelujakson osalta, vuosilta 1985-1991, 1992-1996, 2000-2004 ja 2005-2009. Saarnojen toteutuksen suhteen todettiin, että joulusaarnat lyhentyivät hieman tutkimusjakson aikana. Saarnan kuvitus muuttui vuodesta 2003 lähtien niukemmaksi, jotta katsojat voisivat keskittyä paremmin saarnan sisältöön. Saarnaajien oheisviestintä oli vähäistä, ja useimmiten saarnaajilla oli vain yksi ilme ja erittäin vähän eleitä. Kertomusten käyttö lisääntyi saarnoissa selvästi, ja vuosina 2005-2009 sekä jouluevankeliumia että muita raamatunkohtia havainnollistettiin kertomusten avulla aiempaa enemmän. Yleisin saarnoissa lainattu raamatunkohta oli enkelien julistus ”Teille on syntynyt Vapahtaja” . Jeesukseen viittaavat nimitykset muuttuivat tutkimusjakson aikana mielenkiintoisella tavalla. Nimike Jeesus oli yleisin nimike vuodesta 1985 vuoteen 2004. Sen jälkeen yleisimmäksi nimikkeeksi nousi lapsi, ja joulusaarnoissa käytettiin runsaasti myös muita yleiskieleen kuuluvia nimikkeitä, jotka tiivistettiin muotoon avuton lapsi/vastasyntynyt. Perinteisiä kristillisiä nimikkeitä, kuten Herra, Kristus ja seimen lapsi, ei käytetty vuosina 2005-2009 lainkaan. Tämä herätti kysymyksen siitä, onko joulun sanoma maallistunut. Oletus ei saanut tukea kirkolliseen sanomaan liittyvien teemojen tarkastelusta. Vaikka syyllisyyden kuvaukset vähentyivät, rakkauden merkitys korostui tutkimusjakson loppua kohden, ja myös elämän tarkoitukseen liittyvät asiat mainittiin 2000-luvulla useammin kuin aiemmin. Erityisesti inkarnaation Jumalan ihmiseksi tulemisen kuvaukset lisääntyivät, joten joulun kirkollinen ydinsanoma oli entistä selkeämmin esillä. Jouluperinteen kuvausten suhteen ei havaittu muutosta vuosikymmenten aikana. Tunnelmaa kuvattiin tutkimusjakson alussa rauhan ja ihmeen käsittein, mutta lopussa valo korostui. Perheyhteisön kuvaukset olivat hyvin esillä, sillä lapset mainittiin joka toisessa ja perhe joka kolmannessa saarnassa. Lapset mainittiin vuosikymmenten kuluessa entistä useammin, ja myös yksinäisyyden kuvaukset lisääntyivät. Seurakunta mainittiin joulusaarnoissa hyvin harvoin, mikä sai pohtimaan seurakunnan roolia yhteisöllisyyden kannalta. Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin, että suomalaisen nyky-yhteiskunnan maallistumiskehitys ei näy TV:n joulusaarnoissa 1985-2009.

Kevätviljojen siemenviljelyn jatkuvuus K- maatalouden sopimusviljelytiloilla 2010

Maisterin tutkielman tavoitteena oli kartoittaa kevätviljojen siemenviljelyn edellytyksiä Kmaatalouden sopimusviljelytiloilla. Erityisesti oltiin kiinnostuneita kansallisen siementuotantotuen poistumisen vaikutuksesta viljeltävien lajikkeiden lukumäärään ja viljelyaloihin. Tutkielman teoriaosassa tarkasteltiin viljojen siemenviljelyä, sen erityispiirteitä Suomessa ja siihen liittyvää lainsäädäntöä, asetuksia ja maatalouspolitiikkaa. Siemenviljelyä tarkasteltiin paitsi huoltovarmuuden näkökulmasta myös viljelyn taloudellisuuden näkökulmasta. Lisäksi esitettiin sertifioidun ja tilan oman siemenen käyttöön ja laajuuteen vaikuttavia tekijöitä ja siemenen sertifiointiprosessi. Tutkimuksen aineisto perustui maaliskuussa 2010 tehtyyn lomakekyselyyn, joka lähetettiin 119 K-maatalouden sopimussiemenviljelijälle. Kyselyyn vastasi 71 viljelijää, jolloin vastausprosentiksi muodostui 60. Tutkimusmenetelminä aineiston analysoinnissa käytettiin frekvenssijakaumia, keskiarvotestejä ja Kruskall-Wallisin testiä. Tutkimustulosten mukaan kansallisen siementuotannon tuen poistuminen vuoden 2011 alussa ei näyttänyt vaikuttavan siemenviljelyn jatkuvuuteen tai jatkohalukkuuteen. Siementuotannon tukea pidettiin varsin alhaisena, joten sen vaikutus viljelyyn osoittautui vähäiseksi. Huomattavasti enemmän siemenviljelyyn näytti vaikuttavan yleinen maatalouden ja etenkin viljanviljelyn alhainen kannattavuus. Siemenviljelijät katsoivat, etteivät esimerkiksi siementuotannon tuki tai tuen poistuminen korvaa riittävästi tuotannosta aiheutunutta lisätyötä. Toisaalta harva siemenviljelijä aikoi lopettaa tuotannon, vaikka pitivät viljanviljelyä huonosti kannattavana. Tällaiseen näkemykseen saattoi olla syynä se, että viljelijöillä oli siemententuotantoon soveltuva kalusto, ammattitaito ja rutiini tuotantoon. Tutkimukseen osallistuneet viljelijät katsoivat lisäksi, että oma maatila soveltui erittäin hyvin siemententuotantoon. Suurimpana uhkana siementuotannolle kyselyyn vastanneet viljelijät pitivät hukkakauraa omilla tai naapureidensa pelloilla.

Maaseutupolitiikan YTR. Itsearviointitutkimus 2010

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä on pääosin poliittis-hallinnollisessa tilassa toimiva, uusi verkostomainen hallintasommitelma, jossa on mukana myös hallinnon ulkopuolisia toimijoita ja tahoja. Kokonaisuutta nimitetään tässä YTR-verkostoksi. Itsearvioinnin tarkoituksena oli argumentoida esiin YTR-verkoston toiminnan kriittiset kohdat. Arviointitutkimuksesta vastasi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja sen toteutti 25.8. – 31.12.2010 välisenä aikana tutkimusjohtaja, dosentti Torsti Hyyryläinen. Itsearviointiin osallistui valtioneuvoston viisivuotiseksi toimikaudeksi (2008-2013) nimeämän maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän jäseniä ja varajäseniä. Kokoavana tuloksena esitetään seuraava analyysi: 1. YTR-verkoston tiedollinen kapasiteetti on vahva. 2. YTR-verkostolla on potentiaalisesti laajat suhderesurssit mutta ne ovat alihyödynnettyjä. 3. YTR-verkostolla on mobilisoitikapasiteettia mutta sen omat voimavarat ovat niukat. YTR-verkostolla on ollut keskeinen rooli maaseutupolitiikan muotoutumisessa ja kehittymisessä. Keskustelu maaseudun kehittämistä olisi Suomessa ollut oleellisesti vähäisempää, heikommin jäsenneltyä ja tietopääomaltaan suppeampaa ilman YTR-verkostoa. Verkostossa on monialaista asiantuntemusta, jonka perusteella se on kyennyt vastaamaan laajoihin maaseutupoliittisiin kommunikaatiotarpeisiin. Tästä yhtenä esimerkkinä on maaseutupoliittisen selonteon perusteellinen valmistelu ja monivaiheinen käsittely eduskunnassa vuonna 2010. Verkostosuhteiden hallinnan kehittäminen nousee arvioinnissa tärkeimmäksi YTR-verkoston toimintakyvyn, tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden kehittämisen painopisteeksi. Verkosto näyttää saavuttaneen tärkeän kehitysvaiheen, josta ei päästä eteenpäin ilman sen kysymyksen pohdintaa, miten YTR-verkoston suhdekapasiteettia, eli suhteita keskeisiin sidosryhmiin voitaisiin kehittää. Valta on YTR-verkostossa komplisoiduinta ja ongelmallisinta juuri suhderesurssien alueilla. Se kiteytyy kysymykseen poliittisesta valmistelu- ja päätösvallasta, eli kenellä on legitiimi asema toisaalta muotoilla poliittiseen päätöksentekoon etenevät aloitteet ja lopulta tehdä poliittisesti sitovia päätöksiä koskien maaseutua ja sen kehittämistä. Medioiden vaikutusvallan huomioiminen on entistä tärkeämpää. Niiden suuntaan vahvemmin kommunikoimalla YTR-verkosto voi tulevaisuudessa lisätä vaikutusvaltaansa. Toistaiseksi lähes täysin käyttämätön potentiaali on sosiaalisen median verkostoissa, joihin YTR:n säikeet eivät vielä juurikaan ulotu. Suhdepääomassa on siis YTR:n voima ja samalla sen heikkous. Tämä johtopäätös on merkittävä erityisesti valtioneuvoston asettaman yhteistyöryhmän itsensä kannalta. Yhteistyöryhmän tulisi itse vapautua komiteamaisista työtavoista ja kehittää niitä monimuotoisemmiksi. Paikallaan on myös kysyä: mitä yhteistyöryhmän jäsenet ja jäsenyhteisöt ovat valmiita tekemään YTR:n suhderesurssien kehittämiseksi?