Species-specific and Indication-based Use of Antimicrobials in Dogs, Cats, Cattle and Horses in Finland : Data collected using three different methods

Increasing antimicrobial resistance in bacteria has led to the need for better understanding of antimicrobial usage patterns. In 1999, the World Organisation for Animal Health (OIE) recommended that an international ad hoc group should be established to address human and animal health risks related to antimicrobial resistance and the contribution of antimicrobial usage in veterinary medicine. In European countries the need for continuous recording of the usage of veterinary antimicrobials as well as for animal species-specific and indication-based data on usage has been acknowledged. Finland has been among the first countries to develop prudent use guidelines in veterinary medicine, as the Ministry of Agriculture and Forestry issued the first animal species-specific indication-based recommendations for antimicrobial use in animals in 1996. These guidelines have been revised in 2003 and 2009. However, surveillance on the species-specific use of antimicrobials in animals has not been performed in Finland. This thesis provides animal species-specific information on indication-based antimicrobial usage. Different methods for data collection have been utilized. Information on antimicrobial usage in animals has been gathered in four studies (studies A-D). Material from studies A, B and C have been used in an overlapping manner in the original publications I-IV. Study A (original publications I & IV) presents a retrospective cross-sectional survey on prescriptions for small animals at the Veterinary Teaching Hospital of the University of Helsinki. Prescriptions for antimicrobial agents (n = 2281) were collected and usage patterns, such as the indication and length of treatment, were reviewed. Most of the prescriptions were for dogs (78%), and primarily for the treatment of skin and ear infections most of which were treated with cephalexin for a median period of 14 days. Prescriptions for cats (18%) were most often for the treatment of urinary tract infections with amoxicillin for a median length of 10 days. Study B (original publication II) was a retrospective cross-sectional survey where prescriptions for animals were collected from 17 University Pharmacies nationwide. Antimicrobial prescriptions (n = 1038) for mainly dogs (65%) and cats (19%) were investigated. In this study, cephalexin and amoxicillin were also the most frequently used drugs for dogs and cats, respectively. In study C (original publications III & IV), the indication-based usage of antimicrobials of practicing veterinarians was analyzed by using a prospective questionnaire. Randomly selected practicing veterinarians in Finland (n = 262) recorded all their antimicrobial usage during a 7-day study period. Cattle (46%) with mastitis were the most common patients receiving antimicrobial treatment, generally intramuscular penicillin G or intramammary treatment with ampicillin and cloxacillin. The median length of treatment was four days, regardless of the route of administration. Antimicrobial use in horses was evaluated in study D, the results of which are previously unpublished. Firstly, data collected with the prospective questionnaire from the practicing veterinarians showed that horses (n = 89) were frequently treated for skin or wound infections by using penicillin G or trimethoprim-sulfadiazine. The mean duration of treatment was five to seven days. Secondly, according to retrospective data collected from patient records, horses (n = 74) that underwent colic surgery at the Veterinary Teaching Hospital of the University of Helsinki were generally treated according to national and hospital recommendations; penicillin G and gentamicin was administered preoperatively and treatment was continued for a median of three days postoperatively. In conclusion, Finnish veterinarians followed well the national prudent use guidelines. Narrow-spectrum antimicrobials were preferred and, for instance, fluoroquinolones were used sparingly. Prescription studies seemed to give good information on antimicrobials usage, especially when combined with complementary information from patient records. A prospective questionnaire study provided a fair amount of valuable data on several animal species. Electronic surveys are worthwhile exploiting in the future.

Kansainvälinen eläinten tartuntatautien järjestö OIE (World Organisation for Animal Health) sekä monet Euroopan maat ovat tiedostaneet eläimille käytettävien mikrobilääkkeiden tarkemman tiedon keruun tarpeen. Tieto on tärkeää arvioidessa eläinten lääkekäytön vaikutuksia resistenssin lisääntymiseen ihmisten ja eläinten tautia aiheuttavissa bakteereissa. Maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä laati vuonna 1996 ensimmäiset mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten yleisimpiin tulehdustauteihin. Suosituksia on päivitetty 2003 ja 2009. Tutkimuksia siitä, ovatko eläinlääkärit noudattaneet annettuja suosituksia, ei kuitenkaan ole tehty. Tämä väitöskirjatutkimus perustuu eläinlaji- ja käyttöaihekohtaiseen mikrobilääkkeiden käyttöön koirilla, kissoilla, naudoilla ja hevosilla Suomessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten ministeriön suosituksia on noudatettu ja mihin suuntaan suosituksia tulisi kehittää. Tietoa mikrobilääkkeiden käytöstä koirilla ja kissoilla kerättiin Yliopistollisen eläinsairaalan potilaille määrätyistä mikrobilääkeresepteistä (n = 2281) sekä potilastiedostoista. Lisäksi käyttöä selvitettiin keräämällä tietoja kaikista Suomen Yliopiston Apteekeista kuukauden ajalta toimitetuista eläinten mikrobilääkeresepteistä (n = 1038). Suurin osa resepteistä oli määrätty koirille. Yleisin käyttöaihe oli iho- ja korvatulehdus. Kissoille määrätyissä resepteissä oli yleisimpänä käyttöaiheena virtsatietulehdus. Kefaleksiini ja amoksisilliini olivat yleisimmin käytetyt lääkeaineet. Kolmas aineisto kerättiin praktiikkaa tekeville eläinlääkäreille suunnatun kyselytutkimuksen avulla. Eläinlääkärit kirjasivat viikon ajan kaikki tiedot antamistaan tai määräämistään mikrobilääkehoidoista. Eniten mikrobilääkkeitä käytettiin naudoille, joilla yleisimmin hoidettiin utaretulehdusta, joko lihaksensisäisellä penisilliinillä tai intramammaareilla. Hevosten lääkekäytöstä koottiin kaksi erillistä aineistoa. Eläinlääkäreille suunnatun kyselytutkimuksen perusteella hevosia hoidettiin useimmiten iho- tai haavatulehduksen takia käyttäen penisilliiniä tai trimetopriimi-sulfadiatsiinia. Toinen hevosia koskeva aineisto kerättiin Yliopistollisen eläinsairaalan potilasasiakirjoista. Aineisto koostui kaikista kolmen vuoden aikana hevossairaalassa ähkyn takia leikattujen hevosten mikrobilääkkeiden käytöstä sairaalahoidon aikana. Lääkekäyttö oli pääosin suositusten mukainen, koska suurin osa potilaista sai penisilliiniä ja gentamisiinia suonensisäisesti ennen leikkausta ja hoitoa jatkettiin keskimäärin kolmen vuorokauden ajan leikkauksen jälkeen. Yhteenvetona voidaan todeta, että Suomen eläinlääkärit noudattivat Maa- ja metsätalousministeriön antamia mikrobilääkkeiden käyttösuosituksia hyvin. Kapeakirjoisia lääkeaineita suosittiin ja esimerkiksi fluorokinolonien käyttö oli maltillista ja perusteltua. Reseptitutkimukset antavat hyvää tietoa mikrobilääkkeiden eläinlaji- ja käyttöaihekohtaisesta käytöstä, erityisesti jos puuttuvia tietoja on mahdollista täydentää esimerkiksi potilasasiakirjojen avulla. Eteenpäin suuntautuva kyselytutkimus antoi runsaasti tietoa mikrobilääkkeiden käytöstä eri eläinlajeilla. Jatkossa elektronisten apuvälineiden käyttöä kyselytutkimuksissa tulee hyödyntää paremmin.