3 resultados para PDA
em Helda - Digital Repository of University of Helsinki
Resumo:
Oksidatiivisen stressin eli liiallisen reaktiivisten happiyhdisteiden määrän soluissa on jo pitkään arveltu olevan tärkeä Alzheimerin taudin kehittymiseen ja etenemiseen vaikuttava tekijä. Tämän vuoksi kiinnostus erilaisten antioksidanttien (yhdisteitä, jotka neutraloivat näitä happiradikaaleja soluissa) mahdollisia terapeuttisia ominaisuuksia Alzheimerin taudin hoidossa on tutkittu laajalti. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole vielä onnistuttu löytämään antioksidanttia, joka olisi hyödyksi Alzheimerin taudin hoidossa. Tämän vuoksi on tärkeää pyrkiä löytämään uusia antioksidanttien lähteitä sekä tutkia niistä löytyviä aktiivisia yhdisteitä. Kiinnostus luonnon antioksidantteja kohtaan on kasvanut voimakkaasti viime aikoina. Huomio on kiinnittynyt erityisesti aromaattisista sekä lääkekasveista löytyviin antioksidantteihin. Lamiaceae- perheeseen kuuluvia tuoksuampiaisyrttiä (Dracocephalum moldavica L.) ja sitruunamelissaa (Melissa officinalis L.) on käytetty Iranissa pitkään sekä ruoanlaitossa että lääkinnässä, minkä vuoksi näiden kasvien uutteiden antioksidanttisisältöä päätettiin analysoida käyttäen useaa erilaista in vitro- menetelmää. Näissä kokeissa ilmeni, että uutteilla oli useita antioksidanttisia vaikutuksia. Näistä antioksidanttisista vaikutuksista vastaavia yhdisteitä pyrittiin tunnistamaan käyttäen HPLC-PDA- tekniikkaa, minkä seurauksena niiden havaittiin sisältävän erilaisia polyfenoleita, kuten hydroksyloituneita bentsoeeni- ja cinnamamidihapon johdannaisia sekä flavonoideja. Kummankin kasvin uutteissa runsaimmin esiintynyt yhdiste oli rosmariinihappo. Sitruunamelissaa (M. officinalis) on käytetty antiikin ajoista alkaen kognitiivisten toimintojen häiriöiden hoidossa. Perustuen tietoon kasvin käytöstä perinteisessä lääkinnässä, sen tehoa Alzheimerin taudin hoidossa on tutkittu viime aikoina kliinisin kokein. Sitruunamelissan todettiinkin olevan hyödyksi lievää ja keskivaikeaa Alzheimeimerin tautia sairastavien potilaiden hoidossa. Väitöskirjan osanan olevasta kooste-artikkelista käy ilmi, että tutkimalla lääkekasvien ominaisuuksia voidaan saada arvokkaita suuntaa-antavia vihjeitä Alzheimerin taudin lääkehoidon kehittämiseen. Tämän perusteella päätettiinkin testatata myös sitruunamelissauutteen kykyä estää asetyylikoliiniesteraasin (AChE) toimintaa, koska tämän entsyymin toiminna estämisen tiedetään olevan hyödyksi Alzheimerin taudin hoidossa. Uute kykeni estämään AChE:n toimintaa, minkä vuoksi uutteen sisältämiä komponentteja päätettiin tutkia terkemmin. Uute jaettiin erilaisiin fraktioihin käyttäen HPLC-menetelmää, minkä jälkeen testattiin jokaisen fraktion kykyä inhiboida AchE. Suurin osa fraktioista kykeni inhiboimaan AChE:n toimintaa selkeästi tehokkaammin, kuin raakauute. Kaikista tehokkainta fraktiota analysoitiin tarkemmin sen aktiivisten yhdisteiden tunnistamiseksi, minkä seurauksena sen sisältämät yhdisteet tunnistettiin cis ja trans-rosmariinihapoiksi. Tässä tutkimuksessa tunnistettujen yhdisteiden hyödyllisyyttä Alzheimerin taudin hoidossa tulisi seuraavaksi tutkia erilaisissa in vivo-malleissa. Lisäksi jäljellä olevien fraktioiden kemiallinen koostumus tulisi selvittää sekä antioksidanttiaktiivisuuden ja AChE:n toiminnan inhiboinnin välistä mahdollista yhteyttä tulisi tutkia tarkemmin. Tämä tutkimus osoittaa tuoksuampiasyrtin (D. moldavica) sekä sitruunamelissan (M. officinalis) sisältävän monenlaisia aktiivisia antioksidantteja. Lisäksi sitruunamelissan sisältämät yhdisteet kykenivät estämään asetyylikoliiniesteraasin (AchE) toimintaa. Nämä tulokset tukevat osaltaan väitöskirjan osana olevan kooste-artikkelin johtopäätöksiä, joiden mukaan etnofarmakologinen kasvitutkimus voi osoittautua erittäin hyödylliseksi kehitettäessä uutta lääkehoitoa Alzheimerin tautiin. Lisäksi tässä väitöskirjassa kuvattu tutkimus osoittaakin, että perinteisesti lääkekasvina käytettyä sitruunamelissaa voidaan mahdollisesti hyödyntää uusien Alzheimerin taudin hoitoon käytettävien lääkkeiden kehityksessä.
Resumo:
Portable music players have made it possible to listen to a personal collection of music in almost every situation, and they are often used during some activity to provide a stimulating audio environment. Studies have demonstrated the effects of music on the human body and mind, indicating that selecting music according to situation can, besides making the situation more enjoyable, also make humans perform better. For example, music can boost performance during physical exercises, alleviate stress and positively affect learning. We believe that people intuitively select different types of music for different situations. Based on this hypothesis, we propose a portable music player, AndroMedia, designed to provide personalised music recommendations using the user’s current context and listening habits together with other user’s situational listening patterns. We have developed a prototype that consists of a central server and a PDA client. The client uses Bluetooth sensors to acquire context information and logs user interaction to infer implicit user feedback. The user interface also allows the user to give explicit feedback. Large user interface elements facilitate touch-based usage in busy environments. The prototype provides the necessary framework for using the collected information together with other user’s listening history in a context- enhanced collaborative filtering algorithm to generate context-sensitive recommendations. The current implementation is limited to using traditional collaborative filtering algorithms. We outline the techniques required to create context-aware recommendations and present a survey on mobile context-aware music recommenders found in literature. As opposed to the explored systems, AndroMedia utilises other users’ listening habits when suggesting tunes, and does not require any laborious set up processes.
Resumo:
Background: The incidence of all forms of congenital heart defects is 0.75%. For patients with congenital heart defects, life-expectancy has improved with new treatment modalities. Structural heart defects may require surgical or catheter treatment which may be corrective or palliative. Even those with corrective therapy need regular follow-up due to residual lesions, late sequelae, and possible complications after interventions. Aims: The aim of this thesis was to evaluate cardiac function before and after treatment for volume overload of the right ventricle (RV) caused by atrial septal defect (ASD), volume overload of the left ventricle (LV) caused by patent ductus arteriosus (PDA), and pressure overload of the LV caused by coarctation of the aorta (CoA), and to evaluate cardiac function in patients with Mulibrey nanism. Methods: In Study I, of the 24 children with ASD, 7 underwent surgical correction and 17 percutaneous occlusion of ASD. Study II had 33 patients with PDA undergoing percutaneous occlusion. In Study III, 28 patients with CoA underwent either surgical correction or percutaneous balloon dilatation of CoA. Study IV comprised 26 children with Mulibrey nanism. A total of 76 healthy voluntary children were examined as a control group. In each study, controls were matched to patients. All patients and controls underwent clinical cardiovascular examinations, two-dimensional (2D) and three-dimensional (3D) echocardiographic examinations, and blood sampling for measurement of natriuretic peptides prior to the intervention and twice or three times thereafter. Control children were examined once by 2D and 3D echocardiography. M-mode echocardiography was performed from the parasternal long axis view directed by 2D echocardiography. The left atrium-to-aorta (LA/Ao) ratio was calculated as an index of LA size. The end-diastolic and end-systolic dimensions of LV as well as the end-diastolic thicknesses of the interventricular septum and LV posterior wall were measured. LV volumes, and the fractional shortening (FS) and ejection fraction (EF) as indices of contractility were then calculated, and the z scores of LV dimensions determined. Diastolic function of LV was estimated from the mitral inflow signal obtained by Doppler echocardiography. In three-dimensional echocardiography, time-volume curves were used to determine end-diastolic and end-systolic volumes, stroke volume, and EF. Diastolic and systolic function of LV was estimated from the calculated first derivatives of these curves. Results: (I): In all children with ASD, during the one-year follow-up, the z score of the RV end-diastolic diameter decreased and that of LV increased. However, dilatation of RV did not resolve entirely during the follow-up in either treatment group. In addition, the size of LV increased more slowly in the surgical subgroup but reached control levels in both groups. Concentrations of natriuretic peptides in patients treated percutaneously increased during the first month after ASD closure and normalized thereafter, but in patients treated surgically, they remained higher than in controls. (II): In the PDA group, at baseline, the end-diastolic diameter of LV measured over 2SD in 5 of 33 patients. The median N-terminal pro-brain natriuretic peptide (proBNP) concentration before closure measured 72 ng/l in the control group and 141 ng/l in the PDA group (P = 0.001) and 6 months after closure measured 78.5 ng/l (P = NS). Patients differed from control subjects in indices of LV diastolic and systolic function at baseline, but by the end of follow-up, all these differences had disappeared. Even in the subgroup of patients with normal-sized LV at baseline, the LV end-diastolic volume decreased significantly during follow-up. (III): Before repair, the size and wall thickness of LV were higher in patients with CoA than in controls. Systolic blood pressure measured a median 123 mm Hg in patients before repair (P < 0.001) and 103 mm Hg one year thereafter, and 101 mm Hg in controls. The diameter of the coarctation segment measured a median 3.0 mm at baseline, and 7.9 at the 12-month (P = 0.006) follow-up. Thicknesses of the interventricular septum and posterior wall of the LV decreased after repair but increased to the initial level one year thereafter. The velocity time integrals of mitral inflow increased, but no changes were evident in LV dimensions or contractility. During follow-up, serum levels of natriuretic peptides decreased correlating with diastolic and systolic indices of LV function in 2D and 3D echocardiography. (IV): In 2D echocardiography, the interventricular septum and LV posterior wall were thicker, and velocity time integrals of mitral inflow shorter in patients with Mulibrey nanism than in controls. In 3D echocardiography, LV end-diastolic volume measured a median 51.9 (range 33.3 to 73.4) ml/m² in patients and 59.7 (range 37.6 to 87.6) ml/m² in controls (P = 0.040), and serum levels of ANPN and proBNP a median 0.54 (range 0.04 to 4.7) nmol/l and 289 (range 18 to 9170) ng/l, in patients and 0.28 (range 0.09 to 0.72) nmol/l (P < 0.001) and 54 (range 26 to 139) ng/l (P < 0.001) in controls. They correlated with several indices of diastolic LV function. Conclusions (I): During the one-year follow-up after the ASD closure, RV size decreased but did not normalize in all patients. The size of the LV normalized after ASD closure but the increase in LV size was slower in patients treated surgically than in those treated with the percutaneous technique. Serum levels of ANPN and proBNP were elevated prior to ASD closure but decreased thereafter to control levels in patients treated with the percutaneous technique but not in those treated surgically. (II): Changes in LV volume and function caused by PDA disappeared by 6 months after percutaneous closure. Even the children with normal-sized LV benefited from the procedure. (III): After repair of CoA, the RV size and the velocity time integrals of mitral inflow increased, and serum levels of natriuretic peptides decreased. Patients need close follow-up, despite cessation of LV pressure overload, since LV hypertrophy persisted even in normotensive patients with normal growth of the coarctation segment. (IV): In children with Mulibrey nanism, the LV wall was hypertrophied, with myocardial restriction and impairment of LV function. Significant correlations appeared between indices of LV function, size of the left atrium, and levels of natriuretic peptides, indicating that measurement of serum levels of natriuretic peptides can be used in the clinical follow-up of this patient group despite its dependence on loading conditions.