5 resultados para NRS 2002
em Helda - Digital Repository of University of Helsinki
Resumo:
Tutkielman lähtökohtana on oikeusjuttu, joka Venäjällä nostettiin kirjailija Vladimir Sorokinia vastaan kesällä 2002. Sorokinia ja hänen kustantamoaan Ad Marginemia syytettiin pornografian levittämisestä romaanissa Goluboe salo (1999), tarkemmin sanoen sivuilla 256 262, joilla kuvataan kommunistijohtajien Stalinin ja Hruščëvin homoseksuaalinen akti. Syytteen takana oli konservatiivinen, presidentti Vladimir Putinia ihannoiva nuorisoliike Iduščie vmeste ("Yhdessäkulkijat"). Oikeusjuttu ja siihen liittyneet tapahtumat - prosessia kutsuttiin venäläisissä tiedotusvälineissä yksinkertaisesti "Sorokinin jutuksi" ("delo Sorokina") - nostattivat Venäjällä laajan ja vilkkaan ns. kirjasodan kaunokirjallisuuden moraalitehtävästä ja kirjailijan vastuusta/vapaudesta. Työssä selvitellään, miksi nimenomaan kirjailija Vladimir Sorokin ja nimenomaan romaani Goluboe salo aiheuttivat skandaalin, mitä argumentteja polemiikissa esiintyi ja miten tapahtumat heijastavat Venäjän yhteiskunnallista tilannetta, etenkin kaunokirjallisuuden nykyistä asemaa. Metodologisesti tutkielma sijoittuu kirjallisuussosiologian ja reseptiotutkimuksen (vastaanottotutkimuksen) alalle. Tutkielman aineisto - 71 lehtiartikkelia - on koottu 31 venäläisestä valtakunnallisesta sanoma- ja aikakauslehdestä Integrum-tietokantaa hyväksikäyttäen. "Sorokinin juttua" analysoidaan artikkeleiden valossa kolmesta näkökulmasta: suhteessa 1) seksuaalisuuden ja 2) kaunokirjallisuuden asemaan Venäjällä sekä lyhyemmin suhteessa 3) muutamiin yleisyhteiskunnallisiin aspekteihin. Taustaksi selvitellään venäläisen postmodernismin teoriaa ja nk. kirjallisuusinstituution toimintaa. Tutkielmassa esitetään, että skandaali kertoo osaltaan niistä ongelmista, joiden kanssa Venäjä 2000-luvulla joutuu painiskelemaan. "Sorokinin juttu" laajeni pitkälti yli perinteisen pornografiakysymyksen; kirjasodassa tuli tiedotusvälineissä käsiteltyä seksuaalisuuden ja kaunokirjallisuuden aseman lisäksi mm. sananvapautta, tapauksen poliittisia konnotaatioita, "älymystön" ja "kansan" suhdetta, neuvostomenneisyyden pimeitä puolia sekä Venäjän suhdetta länteen. Jupakka myös nähtiin erinomaisena PR:nä Sorokinille. Goluboe salo näyttää joutuneen oikeusprosessin kohteeksi, koska siinä a) tuodaan venäläiseen kaunokirjallisuuteen avoin ja yksityiskohtainen seksuaalisuuden ja ruumiintoimintojen kuvaus b) herjataan häpeämättömästi venäläisen kaunokirjallisuuden kanonisoituja klassikoita sekä kritisoidaan terävästi neuvostomenneisyyttä, jota Venäjä ei ole vielä kyennyt tyhjentävästi käsittelemään. Skandaalissa asettuivat vastakkain ns. traditionalistinen ja postmodernistinen kirjallisuuskäsitys; edellisen mukaan kirjailijoiden tulisi kantaa yhteiskunnallinen vastuunsa, jälkimmäinen tahtoo nähdä kaunokirjallisuuden itsenäisempänä ilmiönä. Tutkimuksen lopputuloksena valtaenemmistö aineistosta näyttää enemmän tai vähemmän puolustavan Sorokinia - tosin ei niinkään hänen romaaninsa kirjallisten ansioiden vuoksi (joita harvat kiittivät), vaan silkasta periaatteesta: sanan- ja valinnanvapautta ei tahdota nähdä enää kahlittavan. Avainsanat: Sorokin - pornografia - kaunokirjallisuus - kirjallisuussosiologia - vastaanotto
Resumo:
Physical inactivity, low cardiorespiratory fitness, and abdominal obesity are direct and mediating risk factors for cardiovascular disease (CVD). The results of recent studies suggest that individuals with higher levels of physical activity or cardiorespiratory fitness have lower CVD and all-cause mortality than those with lower activity or fitness levels regardless of their level of obesity. The interrelationships of physical activity, fitness, and abdominal obesity with cardiovascular risk factors have not been studied in detail. The aim of this study was to investigate the associations of different types of leisure time physical activity and aerobic fitness with cardiovascular risk factors in a large population of Finnish adults. In addition, a novel aerobic fitness test was implemented and the distribution of aerobic fitness was explored in men and women across age groups. The interrelationships of physical activity, aerobic fitness and abdominal obesity were examined in relation to cardiovascular risk factors. This study was part of the National FINRISK Study 2002, which monitors cardiovascular risk factors in a Finnish adult population. The sample comprised 13 437 men and women aged 25 to 74 years and was drawn from the Population Register as a stratified random sample according to 10-year age groups, gender and area. A separate physical activity study included 9179 subjects, of whom 5 980 participated (65%) in the study. At the study site, weight, height, waist and hip circumferences, and blood pressure were measured, a blood sample was drawn, and an aerobic fitness test was performed. The fitness test estimated maximal oxygen uptake (VO2max) and was based on a non-exercise method by using a heart rate monitor at rest. Waist-to-hip ratio (WHR) was calculated by dividing waist circumference with hip circumference and was used as a measure of abdominal obesity. Participants filled in a questionnaire on health behavior, a history of diseases, and current health status, and a detailed 12-month leisure time physical activity recall. Based on the recall data, relative energy expenditure was calculated using metabolic equivalents, and physical activity was divided into conditioning, non-conditioning, and commuting physical activity. Participants aged 45 to 74 years were later invited to take part in a 2-hour oral glucose tolerance test with fasting insulin and glucose measurements. Based on the oral glucose tolerance test, undiagnosed impaired glucose tolerance and type 2 diabetes were defined. The estimated aerobic fitness was lower among women and decreased with age. A higher estimated aerobic fitness and a lower WHR were independently associated with lower systolic and diastolic blood pressure, lower total cholesterol and triglyceride levels, and with higher high-density lipoprotein (HDL) cholesterol and HDL to total cholesterol ratio. The associations of the estimated aerobic fitness with diastolic blood pressure, triglycerides, and HDL to total cholesterol ratio were stronger in men with a higher WHR. High levels of conditioning and non-conditioning physical activity were associated with lower high-sensitivity C-reactive protein (CRP) levels. High levels of conditioning and overall physical activities were associated with lower insulin and glucose levels. The associations were stronger among women than men. A better self-rated physical fitness was associated with a higher estimated aerobic fitness, lower CRP levels, and lower insulin and glucose levels in men and women. In each WHR third, the risk of impaired glucose tolerance and type 2 diabetes was higher among physically inactive individuals who did not undertake at least 30 minutes of moderate-intensity physical activity on five days per week. These cross-sectional data show that higher levels of estimated aerobic fitness and regular leisure time physical activity are associated with a favorable cardiovascular risk factor profile and that these associations are present at all levels of abdominal obesity. Most of the associations followed a dose-response manner, suggesting that already low levels of physical activity or fitness are beneficial to health and that larger improvements in risk factor levels may be gained from higher activity and fitness levels. The present findings support the recommendation to engage regularly in leisure time physical activity, to pursue a high level of aerobic fitness, and to prevent abdominal obesity.
Resumo:
Grave sculpture as interpreter of life and death. Grave sculptures done by Heikki Häiväoja, Kain Tapper and Matti Peltokangas 1952-2002. The thoughts of Philippe Ariès and Erwin Panofsky on western funeral art constitute the starting point of this study. These scholars speak about the 20th century as a period of decline regarding western funeral art. The reason for this situation lies, according to them, in the fact that death has been rejected and become a private affair in modern society. Especially Panofsky sees an important reason for the decay of funeral art also in the separation of death from religion. In this study, I approach the view of Ariès and Panofsky from the angle of Finnish funeral art. The subject of the study is grave sculptures of three Finnish sculptors: Heikki Häiväoja, Kain Tapper and Matti Peltokangas, from 1952 to 2002. (The analysis of the grave sculptures has been performed with the Iconology of Erwin Panofsky. The analysis has been deepened by the ideas of a graveyard as a semiotic text according to Werner Enninger and Christa Schwens. In order to confirm their argumentation, they analyse the graveyard text with the model of communicative functions of Roman Jakobson and verify that the graveyard is a cultural text according to Juri Lotman.) Results of the study In the grave sculptures of the sculptors, different worldviews appear alongside Christian thoughts indicating a new stage in the tradition of funeral art. In the grave sculptures characterised as Christian, the view of life after death is included. In these memorials the direction of life is prospective, pointing to the life beyond. Death is a border, beyond which one is unable to see. Nevertheless the border is open or marked by the cross. On this open border, death is absence of pain, glory and new unity. In memorials with different worldviews, the life beyond is a possibility which is not excluded. Memorials interpret life retrospectively; life is a precious memory which wakens grief and longing. Many memorials have metaphysical and mystic features. In spite of democratization the order and valuation of social classes appear in some memorials. The old order also materializes in the war memorials relating the same destiny of the deceased. Different burial places, nevertheless, do not indicate social inequality but are rather signs of diversity. The sculptors' abstract means of modern funeral art deepen the handling of the subject matter of death and reveal the mystery of it. Grave sculptures are a part of Finnish and sacral modern art, and there is an interaction between funeral art and modern art. Modern art acquires a new dimension, when grave sculptures become a part of its field. Grave sculptures offer an alternative to anonymous burying. The memorial is a sign of the end of life; it gives death significance and publicity and creates a relation to the past of the society. In this way, grave sculptures are a part of the chain of memory of the western funeral art, which extends throughout Antiquity until ancient Egypt. (In this study I have spoken of funeral art as a chain of memory using the thoughts of Danièle Hervieu-Léger.) There are no signs of decay in the grave sculptures, on the contrary the tradition of funeral art continues in them as a search for the meaning of life and death and as an intuitive interpretation of death. As such, grave sculptures are part of the Finnish discussion of death.
Resumo:
Föreliggande arbete är resultatet av ett experiment med en materialinsamlingsmetod. Vad händer om man lägger ut en enkät med frågor om språk på webben och låter den som vill leverera svar? Vilka är det som svarar och vad har respondentgruppens sammansättning för betydelse för resultatet, dvs. kan man lita på det och i vilken utsträckning i så fall? Kan en kvantitativ vinst, då många svarar, täcka en eventuell kvalitativ förlust, då man inte har kontroll över vilka de många är? Man anar att svarsmönstret med nödvändighet måste vara brokigt och strävar att täcka in så mycket av det som möjligt och då är webbalternativet värt att pröva på. Tanken att ta reda på vad språkbrukarna själva har för syn på sitt språk, och vad de har för synpunkter bl.a. på språkvården, var egentligen inte ny, men den hade fått ny aktualitet i samband med arbetet med Svenska språknämndens handlingsprogram för svenskan i Finland (Tänk om ... 2003). Webbenkäten är uppgjord så att den matchar en liknande undersökning som genomfördes som en traditionell postenkät 30 år tidigare. Webbenkäten gav många svar och respondenterna representerade många olika språkmiljöer. Det fanns fler likheter än olikheter mellan svaren i webbenkäten 2002 och i enkätundersökningen 1972. En skillnad som dock märktes var att respondenterna i dag inte uppfattar svenskan i Finland som ålderdomlig, utan snarare karaktäriserar den som finskpåverkad. En påfallande likhet var känslan för det mest finlandssvenska, nämligen de specifikt finlandssvenska orden och uttrycken samt inslagen av finlandssvensk dialekt.
Resumo:
Under åren 2002-2005 förverkligades Druvan-projektet i Dragsfjärds kommun, vilket innebar en dramatisk ökning av företagshälsovårdsinsatserna. Företagshälsovårdsutgifterna ökade från 20 € per anställd till över 400 €. Den totala satsningen på personalens hälsa ökade ännu mer. Innehållet i Druvan baserade sig på den s.k. Metal Age-metoden. Metoden går ut på att arbetsgemenskapen tillsammans identifierar utvecklingsbehov och –åtgärder. Projektet ledde till en stor mängd utvecklingsåtgärder och därpå följande effekter på personalens hälsa, trivsel och samarbete. Som en del av åtgärderna utarbetade kommunen en personalrapport för de aktuella åren. Under projekttiden utvecklades personalens arbetsförmåga betydligt gynnsammare än förväntat. Den ekonomiska analysen visade att det investerade kapitalet gav en avkastning på 46%. Nyttan uppkom som resultat av minskad sjukfrånvaro och färre förtidspensioneringar. Druvan-projektet stöder de tidigare bedömningarna, enligt vilka det finns ett klart utrymme för att öka satsningarna på företagshälsovård i vårt land. Detta gäller speciellt arbetsplatser vars satsningar på företagshälsovård är betydligt under genomsnittet. Dragsfjärds kommun har beslutat göra Druvan till en bestående struktur inom kommunen. Guy Ahonen är professor i Knowledge Management, speciellt personalekonomi vid institutionen för företagsledning och organisation vid Hanken. Ove Näsman är ledande företagsläkare vid Dalmed OyAb i Dalsbruk i sydvästra Finland. Båda har forskat i årtionden kring effekterna av ökat välbefinnande i arbetet.