52 resultados para Monin-Obukhov
em Helda - Digital Repository of University of Helsinki
Resumo:
Pro gradu –tutkielman aiheena on kulttuurin ominaispiirteiden kääntäminen. Teksteissä kulttuurin jälki voi näkyä monin eri tavoin. Tutkielman kohteena ovat erityisesti käännösstrategiat, joita kääntäjät käyttävät kohdatessaan kulttuurisidonnaisia viittauksia. Tutkielma nostaa esiin myös niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät valitsevat. Näistä tekijöistä tutkielma keskittyy kääntämisen normeihin. Tutkielma pureutuu kulttuurisidonnaisten viitteiden kääntämiseen tarkastelemalla kahta suomalaista kaunokirjallista teosta ja niiden käännöksiä. Tutkielman aineistona ovat Matti Yrjänä Joensuun kaksi rikosromaania ja näiden käännökset. Teoksista toinen on vuonna 1983 suomeksi julkaistu Harjunpää ja poliisin poika, jonka englanninkielinen käännös Harjunpaa the stone murders julkaistiin vuonna 1986. Toinen teos on vuonna 2003 julkaistu Harjunpää ja pahan pappi ja sen käännös The Priest of Evil vuodelta 2006. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaisia kulttuurisidonnaisia viittauksia romaanit sisälsivät, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät käyttivät kääntäessään näitä viittauksia ja mikä voisi selittää heidän strategisia valintojaan. Tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, voisiko jonkin kääntämistä koskevan normin olemassa olo selittää kääntäjien strategisia valintoja. Tutkielman tavoitteena on myös selvittää, suositaanko kääntämisessä englannin kieleen niin kutsuttuja kotouttavia käännösstrategioita ja ovatko käännösstrategiat ja kääntämistä koskevat normit muuttuneet kahdenkymmenen vuoden aikana. Näihin kysymyksiin vastaamiseksi suomenkielisistä teksteistä on etsitty kaikki kulttuurisidonnaisia viittauksia sisältävät tekstinkohdat. Näitä vastaavat kohdat on sitten etsitty käännöksistä ja suomen- ja englanninkielisiä kohtia on vertailtu keskenään. Molemmat suomenkieliset romaanit sisältävät runsaasti kulttuurisidonnaisia viittauksia. Suurimman kulttuurisidonnaisten viittausten ryhmän muodostivat molemissa romaaneissa henkilöiden nimet. Romaanin sisälsivät myös runsaasti viittauksia maantieteeseen, erityisesti kulttuurimaantieteeseen, ja yhteiskuntaan. Sitä vastoin viittaukset suomalaiseen kulttuuriin ja historiaan olivat vähäisempiä. Tutkielma osoittaa, että kääntäessään suomesta englannin kielelle suomalaisen rikoskirjallisuuden kääntäjät saattavat käyttää enemmän vieraannuttavia strategioita kuin kotouttavia strategioita ja että he suosivat vieraannuttavia strategioita kasvavassa määrin. Harjunpään ja pahan papin kääntäjä käytti enemmän vieraannuttavia strategioita kuin Harjunpään ja poliisin pojan kääntäjä kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Tutkielman tulokset eivät tue väitettä siitä, että käännettäessä englannin kielelle suosittaisiin kotouttavia strategioita. Näyttää siltä, että vieraannuttavia strategioita on käytetty enemmän ja käytetään yhä enenevässä määrin. Lisääntyvän vieraannuttamisen taustalla voi olla useita syitä, kuten suomalaisen kulttuurin lisääntynyt tunnettuus maailmalla, rikosromaanin genren vaatimukset tai muutokset kääntäjäyhteisön arvoissa. Tutkielman tulosten perusteella näyttää siltä, että ainakin muutoksia normeissa ja arvoissa on tapahtunut. Lisätutkimuksen avulla voitaisiin selvittää, pätevätkö tutkielman tulokset muihin romaaneihin ja niiden käännöksiin tai muihin genreihin käännettäessä suomesta englantiin. Lisätutkimus voisi nojautua laajempaan ja erilaisia tekstejä kattavaan aineistoon. Jatkotutkimus voisi myös sisältää kääntäjien haastatteluita tai kyselyitä kääntäjille. Näiden avulla voitaisiin saada lisäselvyyttä syistä heidän strategisille valinnoilleen. Asiasanat: Käännöskirjallisuus – kaunokirjallisuus Kääntäminen – suomen kieli – englannin kieli Kääntäminen – strategia Kääntäminen - normi
Resumo:
Puhutun kielen segmentointiin ei ole olemassa kaikkiin tarkoituksiin sopivaa, yleisesti hyväksyttyä ja toimivaa menetelmää - kirjoitettu kieli segmentoituu lauseiksi ja virkkeiksi, mutta puhetta segmentoidaan monin eri tavoin tilanteesta ja tarkoituksesta riippuen. Tähän on vaikuttanut kirjoitetun kielen keskeinen asema kielitieteellisessä tutkimuksessa: kirjoitusta on tutkittu enemmän ja kauemmin kuin puhetta, ja lisäksi kirjoitettu kieli vaikuttaa ihmisten kielikäsityksiin myös tiedostamattomalla tasolla, joten puhetta on vasta viime aikoina alettu tarkastella sen omista lähtökohdista käsin. Pro gradu -tutkielmassani vertaan keskenään kolmea puhutun kielen segmentointitapaa, jotka perustuvat erilaisiin teorioihin puheen luonteesta. Ensimmäinen on pohjoismaiseen Talsyntax-projektiin perustuva puhtaasti syntaktinen analyysimalli, jonka mukaiset segmentit ovat syntaktisesti itsenäisiä makrosyntagmoja. Toinen on Wallace Chafen ajattelua mukaileva kognitiivisperustainen segmentointitapa, jossa puheen katsotaan koostuvan ihmisen kognition toimintaa heijastavista ajatusyksiköistä. Kolmas malli perustuu David Brazilin teoriaan, jossa intonaatio ja kommunikaatio liittyvät olennaisesti toisiinsa, ja tämän mallin mukaan puhe segmentoituu kommunikaation kannalta merkityksellisiksi intonaatiojaksoiksi. Mallien vertailupohjana toimii erilaisista puhetilanteista koostuva 15 minuutin puhekorpus, jonka olen segmentoinut kaikkien kolmen mallin mukaisesti ja verrannut segmentointituloksia toisiinsa. Tutkimukseni osoittaa, että intonaatioon, kognitioon ja syntaksiin pohjautuvat segmentointitavat tuottavat hyvin samantapaisia tuloksia: segmenttien rajakohdista suurin osa on kaikkien kolmen segmentointitavan mukaisia. Erityisesti intonaatioon ja syntaksiin perustuvien analyysien tulokset ovat hyvin samankaltaisia, kun taas kognitiivispohjaisen segmentointitavan mukaiset tulokset eroavat muista enemmän ja se on myös tulkinnanvaraisempi. Kun puhuttu teksti segmentoidaan sekä intonaatiojaksoiksi että makrosyntagmoiksi, syntyvistä segmenteistä on molempien segmentointitapojen suhteen yhteneviä noin 85 % ja niihin kuuluu kaikista tekstin sanoista lähes 60 %. Eri segmentointitapojen suhteen yhteneviä segmenttejä ovat tyypillisesti minimipalautteet ja muut lyhyet puheenvuorot, ja lisäksi yhtenevyys on tyypillistä kysymyksille sekä puhujan ja puheenaiheen vaihtumiskohdille. Epäyhtenevyyttä puolestaan esiintyy lähinnä tilanteissa, joissa sama henkilö on pitkään yhtäjaksoisesti äänessä: mitä pidempi yhtenäinen puhejakso, sitä vaikeampi puhujan on hahmottaa sitä kokonaisuutena, joten sellaisiin muodostuu helpommin intonationaalisia tai syntaktisia epäjohdonmukaisuuksia. Tuloksista voidaan päätellä, että intonaatio ja syntaksi sekä jossain määrin myös kognitio liittyvät olennaisesti toisiinsa puhutussa kielessä. Jos tarkoituksena on löytää yleisesti hyväksyttävä ja toimiva puhutun kielen segmentointitapa, intonationaalis-syntaktinen segmentointi vaikuttaisi olevan hyvä lähtökohta. Avainsanat: puhuttu kieli, puhe, segmentointi, lause, intonaatio, kognitio, syntaksi
Resumo:
The Forest devil. Businessman Erik Johan Längman (1799 1863) in the transition of economic system In Finnish historiography, Erik Johan Längman (1799-1863) bears a bad reputation of his own level: a mean, profit-seeking businessman who did not care too much about methods in his operations. Although little known, Längman has been praised as one of the pioneers of modern industry in the Grand Duchy of Finland, which belonged to the Russian Empire. From the mid 1830s Längman owned iron mill and several sawmills around the country. The growing demand of the markets in the 1830s, especially in Great Britain, marked a strong stimulus to Finnish lumber industry. At the same time claims for stricter rule over the sawmill industry were raised by high officials. The momentum of the conflict, the Forest Act of 1851, brought an end to illegal overproduction. In this biography, particular emphasis is laid on the entrepreneurial behaviour of Längman, but also on the effect the entrepreneurs had on the Crown s policies. On the other hand, how did the limitations imposed by the Crown guide the actions of the sawmill owners? The solutions adopted by the sawmill owners and the manoeuvring of the government are in a constant dialogue in this study. The Finnish sawmill industry experienced a major change in its techniques and methods of acquiring timber during the 1830s. Längman particularly, with his acquisition organisation, was able to find and reach faraway forests with unexpected results. The official regulating system with its strict producing quotas couldn t follow the changes. When the battle against the sawmill industry really started on, in 1840, it didn t happen for the benefit of iron industry, as argued previously, but to save Crown forests from depletion. After the mid 1840s Längman and the leader of the Finnish nationalistic movement, J. V. Snellman questioned the rationality of the entire regulation system and in doing so they also posed a threat against the aristocratic power. The influential but now also badly provoked chairman of the economic division of senate, Lars Gabriel von Haartman, accused the sawmill-owners harder than ever and took the advantage of the reactionary spirit of imperial Russia to launch the state forest administration. Längman circumvented the conditions of privileges, felled Crown forests illegally and accusations were brought against him for destroying his competitors. The repeated conflicts spoke primarily about a superior business idea and organisational ability. Although Längman spent his last years mostly abroad he still had interests in Finnish timber business when the liberation of sawmill-industry was established, in 1861. Surprisingly, the antagonism around the Crown forests continued, probably even more heated.
Resumo:
This study focuses on two philosophical issues related to the interpretation of art. Firstly, it considers the role of authorial intentions in interpretation. Secondly, the study raises the issue of relativism in interpretation through a discussion of the relativistic tendencies apparent in the views of three major figures of contemporary philosophy: Joseph Margolis, Hans-Georg Gadamer, and Richard Rorty. The major goal of the thesis is to develop a theory of interpretation supporting the role of authorial intentions in interpretation on the basis of Donald Davidson s late philosophy of language and the holistic account of interpretation that underlies different parts of his philosophy. It is my belief that an intentionalist view of interpretation built on Davidsonian elements manages to form the most convincing defense of that interpretive position against the skepticism present in the views of Margolis, Gadamer, and Rorty. The theoretical issues addressed in the thesis are illuminated by discussions of case-examples, most importantly Richard Wagner s The Valkyrie, Thomas Adés America: A Prophecy, and some symphonies by Dimitri Shostakovich. In chapter one, I present a critical discussion of Margolis robust relativism. While finding Margolis criticism of the self-refutive argument plausible, I, nevertheless, argue that the relativistic logic Margolis offers should not be favored in interpretation. The first parts of chapter two outline Davidsonian intentionalism by presenting a reading of Davidson s later work in philosophy of language and mind, and by indicating its relationship to Davidson s views of literature. Then, I shall compare Davidson s ideas with some recent modest forms of intentionalism found in analytic aesthetics, and argue that Davidsonian intentionalism is in many respects more satisfactory compared to them. Chapter three engages Gadamer s hermeneutics by defending E.D. Hirsch s criticism of Gadamer. Uncovering the shortcomings in the replies of Gadamer s followers to Hirsch s criticism serves as a basis for the defense of intentionalism in interpretation carried out in the chapter. That defense is then extended with a discussion of some recent hermeneutic readings of Davidson s views. Chapter four deals with the standing of intentionalism through Rorty s pragmatist approach to literature. By indicating the position of pragmatist notions of aesthetic experience and imagination in Davidsonian intentionalism, it is shown that an intentionalist approach need not be as impoverished with regard to the value Rorty attributes to literature as he assumes. The concluding chapter outlines some ways in which one can be a pluralist with regard to art and interpretation without falling into relativism.
Resumo:
Tuure Junnila, PhD (1910-1999) was one of Finland's most renowned conservative politicians of the post-war period. Junnila is remembered primarily as a persistent opponent of Urho Kekkonen, a long-term Member of Parliament, a conspicuous opposition member and a prolific political writer. Junnila's ideologies and political views were conservative, and he is one of the most outstanding figures in the history of the National Coalition Party. Junnila also made an extensive career outside of politics, first as an economist and then as an executive of Finland's leading commercial bank Kansallis-Osake-Pankki. The Young Conservative is a partial biography written using traditional historical research methods, which examines Junnila's personal history and his activity in public life up to 1956. The study begins by investigating Junnila's background through his childhood, school years, university studies and early professional career. It also looks at Junnila's work as an economist and practical banker. Particular attention is paid to Junnila's political work, constantly focusing on the following five often overlapping areas: (1) economic policy, (2) domestic policy, (3) foreign and security policy, (4) Junnila and Urho Kekkonen, (5) Junnila, the Coalition Party and Finnish conservatism. In his economic policy, Junnila emphasised the importance of economic stability, opposed socialisation and the growth of public expenditure, defended the free market system and private entrepreneurship, and demanded tax cuts. This policy was very popular within the Coalition Party during the early 1950s, making Junnila the leading conservative economic politician of the time. In terms of domestic policy, Junnila demanded as early as the 1940s that a "third force" should be established in Finland to counterbalance the agrarian and labour parties by uniting conservative and liberal ideologies under the same roof. Foreign and security policy is the area of Junnila's political activity which is most clearly situated after the mid-1950s. However, Junnila's early speeches and writings already show a striving towards the unconditional neutrality modelled by Switzerland and Sweden and a strong emphasis on Finland's right to internal self-determination. Junnila, as did the Coalition Party as a whole, adopted a consistently critical approach towards Urho Kekkonen between 1951 and 1956, but this attitude was not as bluntly negative and all-round antagonistic as many previous studies have implied. Junnila was one of the leading Finnish conservatives of the early 1950s and in all essence his views were analogous to the general alignment of the Coalition Party at the time: conservative in ideology and general policy, and liberal in economic policy.
Resumo:
Yhteisö, jonka englantilaiset puritaanit muodostivat, on kiinnostanut monia tutkijoita, mutta yleensä vain jonkin toisen tutkimuskysymyksen ohessa. Tässä tutkielmassa pyritään luomaan yleiskuva siihen, mitä puritaanit yhteisöstään sanoivat tai ajattelivat ennen 1640-lukua ja sen mullistuksia. Keskeisiä kysymyksiä ovat, olivatko rajat muihin selvät, mitä puritaaniyhteisö antoi jäsenilleen ja mikä oli uskonveljeyden asema muihin sosiaalisiin suhteisiin nähden. Lähteinä on käytetty pääasiassa opastavaa ja opettavaa kirjallisuutta ja saarnoja sekä päiväkirjoja ja joitakin säilyneitä kirjeitä. Ulkopuolisten silmissä puritaanit olivat korkean moraalin vaatijoita, perinteisten hauskanpidon muotojen lopettajia ja naapurisovun huonontajia. Puritaaneilla oli kuitenkin hyvä tarkoitus toisten asioihin sekaantumisessaan: he olivat rakentamassa raamatullista ja hurskasta yhteiskuntaa ja katsoivat olevansa osallisia siihen syntiin, jota jättivät moittimatta. Vallanpitäjät puolestaan pitivät puritaaneja uhkana vakaudelle. Puritaanit kuitenkin halusivat kunnioittaa maallisia auktoriteetteja ja hierarkioita, mikäli se oli mahdollista pysyen samalla uskollisena Jumalan sanalle. Puritaaniyhteisöä laajennettiin ja pidettiin yllä tukemalla puritaanisia saarnaajia, julkaisemalla puritaanista kirjallisuutta ja pitämällä huoli puolison, lasten ja palvelijoiden uskonnollisesta kasvatuksesta. Puritaanit tuntuvat pitäneen kääntymyskokemuksessa tärkeänä synnintuntoon tuloa, mikä selittää heidän käyttämiään keinoja eli saarnoja, painatteita ja lähimmäisten synneistä huomauttamista. Perheeseen tosin yleisesti kehotettiin mahdollisuuksien mukaan valitsemaan hurskaita jäseniä puolisoksi ja palvelijoiksi. Lukuisissa kirjoituksissa puritaaneja kehotettiin pysymään erillään syntisistä ja määriteltiin, millainen yhteys näihin oli luvallista. Täysin sulkeutunut puritaaniyhteisö ei kuitenkaan ollut, sillä muun muassa taloudellinen kanssakäyminen oli sallittua ja ulkopuolisten elämään puututtiin monin tavoin. Uskonnollinen kirjallisuus ei juuri auta hahmottamaan puritaaniyhteisön rajoja, sillä käsitteitä, joilla viitattiin uskonnolliseen yhteisöön tai siihen kuulumattomiin, ei määritelty eikä käytetty johdonmukaisesti. Syynä tähän epämääräisyyteen oli ehkä varovaisuus tai separatismista irtisanoutuminen. Puritaanit eivät koskaan järjestäytyneet laajasti ja pysyvästi, eikä jäsenyyteen liittynyt mitään erikoisia rituaaleja tai merkkejä, siksi käytännössäkin uskonnollisen yhteisön rajat saattoivat olla osittain liukuvat, mutta vastakkainasettelu pyhien ja syntisten välillä oli jyrkkä. Aineellisen avun antamisen saneli ensisijaisesti kristillinen rakkaus ja avun tarve, mutta uskonveljille annettiin kuitenkin erityisasema. Kaikkein tärkeintä oli huolehtia ydinperheen tarpeiden täyttämisestä, mutta heti sitä kaukaisemmat sukulaiset saattoi syrjäyttää uskonveli. Sama hierarkia näkyy muissakin ihmissuhteita koskevissa ohjeissa, joten puritanismi ei varsinaisesti pyrkinyt horjuttamaan perheinstituutiota, vaikka perhekään ei ollut niin pyhä kuin Jumalan sana. Puritanismi myös ylläpiti sosiaalisia rajoja, joskin yhteinen uskonto ja sen kulttuuri henkisesti saattoivatkin lähentää sosiaaliryhmiä toisiinsa.
Resumo:
The aim of the study was to get acquainted with the activity of Näppärät Mummot, a Lahti-based crafts society, and its importance to the wellness of the members of the group. The selected aim, i.e., analyzing the wellness, largely affected the whole research process and its results. According to earlier studies in the field, different forms of craft and expressional activity promote one's wellness as well as support the work for one's identity. Based on my theoretical knowledge, my research was set out to: 1) form a general view of crafts culture within Näppärät Mummot and 2) find out how recollective craft that promotes wellness is perceived through communality, experiential activity, work for one's identity, and divided as well as undivided craft. Qualitative field work was governed by ethnographic research strategy, according to which I set out to get thoroughly familiar with the society I was studying. The methods I used to collect data were participant observation and thematic interview. I used a field diary for writing down all data I acquired through the observation. The interviewee group was formed by seven members of Näppärät Mummot. An mp3 recorder was used to record the interviews, which I transcribed later. The method for data analysis was qualitative content analysis, for which I used Weft QDA, a qualitative analysis software application. I formed themes that shed light on research tasks from the data using coding and theory-driven analysis. I kept literature and data I collected in cooperation through the whole analysis process. Lastly, drawing from the classes of meaning of therapeutic craft that I sketched by means of summarizing and classifying, I presented the central concepts that describe the main results of the study. The main results were six concepts that describe Näppärät Mummot's crafts culture and recollective craft with its wellness-beneficial effect: 1) autobiographical craft, 2) shared work for one's identity, 3) shared intention for craft, 4) craft as a partner, 5) individual manner of craft, and 6) shared improvement. Craft promoted wellness in many ways. It was used to promote inner life management in difficult times and it also provided sensations of empowerment through pleasure from craft. Expressional, shared craft also served as means of reinforcing one's identity in various ways. Expressional work for one's identity through autobiographical themes of craft represented rearranging one's life through holistic craft. A personal way of doing things also served as expressional action and work for one's identity even with divided craft. Shared work for identities meant reinforcing the identities of the members through discources of craft and interaction with their close ones. What proves the interconnection between communality and craft as well as their shared meaning is that communality motivated the members to work on their craft projects, while craft served as the means of communication between the members: communication through craft was easier than lingual communication. The results can not be generalized to apply to other groups: they are used to describe the versatile means of recollective craft to promote the well-being among the crafts society Näppärät Mummot. However, the results do introduce a new perspective to the social discussion on how cultural activities promote well-being.
Resumo:
Tutkimuksessa etsittiin vastauksia kysymykseen, miten saariston tekstiilikäsityöläinen tavoittelee ekologista kestävyyttä työssään. Mitä ekologisuus hänelle merkitsee ja miten se ilmenee hänen töissään? Kertojana on sekä tuote että tekijä. Tutkimus on fenomenologisesti orientoitunut ja vastauksia tutkimuskysymyksiin haettiin teorian ja aineiston vuoropuhelulla . Analyysimenetelmänä käytettiin sisällön analyysia. Analysoitava aineisto on hankittu haastattelemalla yhdeksää käsityöläistä, jotka asuvat Lounais-Suomen, Ahvenanmaan ja Tukholman alueen saaristoissa. Tutkimuksen teoreettisissa lähtökohdissa on tarkasteltu kestävän kehityksen ja saariston käsityön suhdetta. Kulttuuriseen, sosiaaliseen, taloudelliseen ja tuotannolliseen kestävyyteen panostamalla pyritään ekologiseen kestävyyteen. Käsityöläisen arvot, taidot ja tiedot vaikuttavat kehityksen eri osa-alueilla. Käsityöläisen toimintaympäristönä oli saaristo, sen luonto ja ihmisen aikaansaama kulttuuri. Tutkimuksessa selvitettiin sitä, miten saaristo ja saaristolaisuus vaikuttivat käsityöläisen tapaan toimia ja kertoa tekemistään tuotteista. Ekologisuus saaristolaiskäsityössä ilmeni monin tavoin. Kulttuurinen ja sosiaalinen kestävyys toteutuivat taloudellista ja tuotannollista kestävyyttä paremmin. Koulutuksen koettiin olevan paras keino saavuttaa välitavoitteita kestävässä kehityksessä. Käsityöläisyys nähtiin osana saaristolaiskulttuuria ja verkostoituminen harvaan asutulla seudulla koettiin tärkeäksi. Tutkimuksessa pohdittiin, onko ekologisuus materiaalin alkuperään, työtapaan vai tuotteen käyttöikään ja hävitykseen liittyvä asia. Ekologisuus yhdistettiin usein käsityön materiaaliin ja sen tuotantotapoihin. Arvot konkretisoituvat käsityöläisen puhuessa perheestään ja kasvamisesta käsityöläisyyteen. Ekologiseen käsityöhön panostaminen on myös osa käsityöläisen kasvuprosessia. Ekologiseen kestävyyteen pyrkiminen käsityössä herätti myös ristiriitaisia tunteita. Käsityöläisyys on elinkeino markkinoilla, joilla globaali kauppa määrittelee säännöt. Merkitseekö ekologiseen kestävyyteen pyrkiminen kurkottamista kohti totuutta? Avainsanat: ekologinen kestävyys, kestävä kehitys, arvot, käsityöläisyys, käsityö, saaristo saaristolaisuus
Resumo:
Tutkimuksessa etsittiin vastauksia kysymyksiin, mistä yksilöllisyys muodostuu ja miten se ilmenee musliminaisten pukeutumisessa. Vastauksia tutkimuskysymyksiin haettiin teorian ja aineiston vuoropuheluun perustuvalla fenomenologisesti orientoituneella sisällönanalyysilla. Analysoitava aineisto on hankittu haastattelemalla yhdeksää Suomessa asuvaa musliminaista. Tutkimuksessa yksilöllisyyttä pukeutumisessa on tarkasteltu prosessina. Prosessiin vaikuttavina tekijöinä on tarkasteltu yksilön olemusta, personallisuutta, minuutta, identiteettejä, uskontoa, kulttuuria ja sosiaalisia suhteita. Prosessissa keskeistä aineiston perusteella oli positiivisen minuuden kokemuksen tavoittelu, joka tarkoitti naisille intuitiivista oman itsensä tunnistamista ja tyytyväisyyttä peilin heijastamaan kuvaan. Yksilöllisen pukeutumisen voikin sanoa olevan seurausta positiivisen minuuden kokemuksen tavoittelusta, koska jokaiselle naiselle erilainen pukeutuminen antoi tunteen sopivuudesta itselle. Esimerkiksi uskonnolliselle musliminaisille pään peittäminen merkitsee oman minuuden toteutumista, koska hän kokee tuon pukeutumisen olevan uskon mukainen pukeutumistapa. Toiselle musliminaiselle pään peittäminen voi merkitä positiivisen minuuden kokemuksen menettämistä. Yksilöllisyys pukeutumisessa ilmeni monin tavoin. Osa naisista peittää julkisuudessa koko päänsä ja vartalonsa, osa ei peitä päätään ja jotkut pukeutuvat jopa tiukkoihin tai paljastaviin vaatteisiin. Suomessa on myös kasvonsa peittäviä musliminaisia, joita ei kuitenkaan ole mukana tässä tutkimuksessa. Yksilöllisyyttä ilmeni kuitenkin myös samalla tavalla pukeutuvien musliminaisten ryhmässä. Yksilöllisyys pukeutumisessa ilmeni erilaisina vaatekappaleina, hiustyyleinä, valintoina, yksityiskohtina ja väreinä. Yksilöllisyydessä ei kuitenkaan ole kyse vain havaittavasta pukeutumisen erilaisuudesta, vaan siitä, miten kukin musliminainen kuuluu tähän maailmaan ja toteuttaa omaa minuuttaan pukeutumisella. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkimuksessa yksilöllisenä pukeutumisena voidaan pitää sitäkin, mikä monen suomalaisen mielestä ei näytä yksilölliseltä. Avainsanat: Yksilöllisyys, minuus, pukeutuminen, islam, naiset, prosessi, kokemus
Resumo:
Forest destruction for agriculture continues to be a major threat to the rich biological diversity in the East Usambara Mountains in the north-eastern corner of Tanzania. The highest ratio of endemic plant and animal species found on 100 km2 anywhere in the world is depending on the remaining natural forests. Forests are vitally important for the local population in many different ways, and nationally they are an important source of water and hydroelectricity. The soils, of low fertility and mostly acidic Ferrasols, mainly have the nutrients in the topsoil. After clear-cutting, the soils soon become poor when the topsoil is eroded. High-value cardamom is nowadays unsustainably cultivated in the natural forests of the East Usambaras. The general aim was to study the possibilities to develop new profitable and sustainable agroforestry systems for the benefit of the local people that could contribute to relieving the pressure on the remaining natural forests in the East Usambara Mountains. Results from a spice crop agroforestry trial, established in cooperation with a local farmer, showed a clear advantage of intercropping cardamom (Elettaria cardamomum) and black pepper (Piper nigrum) with trees, especially with Grevillea robusta. The nitrogen fixing tree species Gliricidia sepium also improved the nitrogen and organic matter content of the soil over levels found in the natural forest. With improved agroforestry methods for spice production the households generated as much as13 times the net income obtained with traditional forest cultivation practices. There are thus sustainable and profitable ways to cultivate spices as cash crops in well-managed homegardens. However, the farmers need stable markets, access to credit and comprehensive extension services. The soil fertility depletion should be reversed with organic manure application and an enabling policy environment for the smallholder-farming sector. Strong farmers organisations and equal rights to resources and decision-making are needed. Organic spices have an increasing demand, and their export would be profitable for these farmers. What is, however, most needed for a change is a political will of a government that understands the importance of agricultural and forestry development for poverty reduction.
Resumo:
This thesis examines the feasibility of a forest inventory method based on two-phase sampling in estimating forest attributes at the stand or substand levels for forest management purposes. The method is based on multi-source forest inventory combining auxiliary data consisting of remote sensing imagery or other geographic information and field measurements. Auxiliary data are utilized as first-phase data for covering all inventory units. Various methods were examined for improving the accuracy of the forest estimates. Pre-processing of auxiliary data in the form of correcting the spectral properties of aerial imagery was examined (I), as was the selection of aerial image features for estimating forest attributes (II). Various spatial units were compared for extracting image features in a remote sensing aided forest inventory utilizing very high resolution imagery (III). A number of data sources were combined and different weighting procedures were tested in estimating forest attributes (IV, V). Correction of the spectral properties of aerial images proved to be a straightforward and advantageous method for improving the correlation between the image features and the measured forest attributes. Testing different image features that can be extracted from aerial photographs (and other very high resolution images) showed that the images contain a wealth of relevant information that can be extracted only by utilizing the spatial organization of the image pixel values. Furthermore, careful selection of image features for the inventory task generally gives better results than inputting all extractable features to the estimation procedure. When the spatial units for extracting very high resolution image features were examined, an approach based on image segmentation generally showed advantages compared with a traditional sample plot-based approach. Combining several data sources resulted in more accurate estimates than any of the individual data sources alone. The best combined estimate can be derived by weighting the estimates produced by the individual data sources by the inverse values of their mean square errors. Despite the fact that the plot-level estimation accuracy in two-phase sampling inventory can be improved in many ways, the accuracy of forest estimates based mainly on single-view satellite and aerial imagery is a relatively poor basis for making stand-level management decisions.
Resumo:
Intensification of agricultural land-use has been was shown to be the key reason behind declines in wildlife species associated with farmland. Accession to the European Union is regarded as a potential threat to the farmland biota of its new member states. In my thesis I looked at scenarios of agricultural development across the Baltic states of Estonia, Latvia and Lithuania, and the ways they are seen to affect farmed environments as a habitat of farmland bird species. I looked at the effects of major farmed habitats across the region, and assessed the role of spatial organisation of farmed habitats. I also evaluated the direction and magnitude of changes in bird communities following progression of farmland land-use from a relatively less intensive to the most intensive type within each country. Different aspects of the structural complexity of farmland were critical for supporting farmland birds. There was a clear indication that the more intensively farmed areas across the region provided habitat for fewer bird species and individuals, and intensification of field management was reflected in a tangible decrease in farmland bird abundance. The second part of the thesis, based on interviews in Estonia and Finland, is devoted to farmers interest in and knowledge of farmland wildlife, their understanding of the concept of biodiversity, and awareness of causes behind species declines. I examined the relationship between farmers interest and their willingness to undertake practices favouring farmland wildlife. Many farmers viewed biodiversity from a narrow perspective. In Finland farmers expressed higher concern about the decline in common farmland species than in Estonia. In both countries farmers rated intensification of agriculture as the major driving force behind declines. The expressed interest in wildlife positively correlated with willingness to undertake wildlife-friendly measures. Only farmers with agri-environment contracts targeted specifically at biodiversity were more knowledgeable about practical on-farm activities favouring wildlife, and were more willing to employ them that the rest. The results suggest that, by contributing to simplification of the farmland structure, homogenisation of crops, and increase in intensity of field use, EU agricultural policies will have a detrimental effect on farmland bird populations in Eastern Europe. Farmers are on the whole positive to the idea of supporting wildlife on their farms, and are concerned about declines, but they require payments to offset their income loss and extra work. I propose ways of further improving and better targeting of the agri-environment schemes in the region. I argue that with a foreseen tripling of cereal yields across the region, the EU Council s target of halting biodiversity decline in the EU by 2010 may not be realistic unless considerable improvements are made in conservation safeguards within the EU agricultural policy for the region.
Resumo:
Currently, the classification used for cyanobacteria is based mainly on morphology. In many cases the classification is known to be incongruent with the phylogeny of cyanobacteria. The evaluation of this classification is complicated by the fact that numerous strains are only described morphologically and have not been isolated. Moreover, the phenotype of many cyanobacterial strains alters during prolonged laboratory cultivation. In this thesis, cyanobacterial strains were isolated from lakes (mainly Lake Tuusulanjärvi) and both morphology and phylogeny of the isolates were investigated. The cyanobacterial community composition in Lake Tuusulanjärvi was followed for two years in order to relate the success of cyanobacterial phenotypes and genotypes to environmental conditions. In addition, molecular biological methods were compared with traditional microscopic enumeration and their ability and usefulness in describing the cyanobacterial diversity was evaluated. The Anabaena, Aphanizomenon, and Trichormus strains were genetically heterogeneous and polyphyletic. The phylogenetic relationships of the heterocytous cyanobacteria were not congruent with their classification. In contrast to heterocytous cyanobacteria, the phylogenetic relationships of the Snowella and Woronichinia strains, which had not been studied before this thesis, reflected the morphology of strains and followed their current classification. The Snowella strains formed a monophyletic cluster, which was most closely related to the Woronichinia strain. In addition, a new cluster of thin, filamentous cyanobacterial strains identified as Limnothrix redekei was revealed. This cluster was not closely related to any other known cyanobacteria. The cyanobacterial community composition in Lake Tuusulanjärvi was studied with molecular methods [denaturant gradient gel electrophoresis (DGGE) and cloning of the 16S rRNA gene], through enumerations of cyanobacteria under microscope, and by strain isolations. Microcystis, Anabaena/Aphanizomenon, and Synechococcus were the major groups in the cyanobacterial community in Lake Tuusulanjärvi during the two-year monitoring period. These groups showed seasonal succession, and their success was related to different environmental conditions. The major groups of the cyanobacterial community were detected by all used methods. However, cloning gave higher estimates than microscopy for the proportions of heterocytous cyanobacteria and Synechococcus. The differences were probably caused by the high 16S rRNA gene copy numbers in heterotrophic cyanobacteria and by problems in the identification and detection of unicellular cyanobacteria.
Resumo:
Taking the appropriation of objects as a theoretical starting point, this study makes a distinction between a conceptual and practical level of adopting new objects and products in everyday life. The study applies the concept of appropriation in social food research and examines consumers appropriation of functional foods, i.e., foods developed to improve health and well-being or reduce the risk of disease beyond the usual nutritional effects of foods. The study uses the concept of appropriation to understand the adoption and the process of making functional foods our own . First, the study focuses on the conceptual appropriation by analysing consumers interpretations and opinions on functional foods. Second, it analyses the use of functional foods and examines the role of sociodemographic and food- and health-related background factors in the use of functional foods. Both quantitative and qualitative data were used in the study. Altogether 1210 Finns representative of the population took part in a survey carried out in 2002 as computer-assisted telephone interviews (CATI). The survey examined the acceptability and use of functional foods in Finland. In 2004, eight focus group discussions were organised for 45 users and non-users of cholesterol-lowering spreads. The qualitative study focused on consumers interpretative perspectives on healthy eating and functional foods. The findings are reported in four original articles and a summary article. The results show that the appropriation of functional foods is a multifaceted phenomenon. The conceptual appropriation is related to consumers interpretations of functional foods in the context of healthy foods and healthy eating; their trust in the products, their manufacturers, research and control; and the relationship of functional foods and the ideal of natural foods. The analysis of the practical appropriation of four different types of foods marketed as functional showed that there are sociodemographic differences between users and non-users of the products, but more importantly, the differences are related to consumers food- and health-related views and practices. Consumers ways of appropriating functional foods in the conceptual and practical sense take shape in a complex web of ideas and everyday practices concerning food, health and eating as a whole. The results also indicate that the conceptual and practical appropriation are not necessarily uniform or coherent processes. Consumers interpret healthy eating and functional foods from a variety of perspectives and there is a multiplicity of rationales of using functional foods. Appropriation embraces many opposing dimensions simultaneously: good experiences and doubts, approval and criticism, expectations and things taken for granted.
Resumo:
Polymer protected gold nanoparticles have successfully been synthesized by both "grafting-from" and "grafting-to" techniques. The synthesis methods of the gold particles were systematically studied. Two chemically different homopolymers were used to protect gold particles: thermo-responsive poly(N-isopropylacrylamide), PNIPAM, and polystyrene, PS. Both polymers were synthesized by using a controlled/living radical polymerization process, reversible addition-fragmentation chain transfer (RAFT) polymerization, to obtain monodisperse polymers of various molar masses and carrying dithiobenzoate end groups. Hence, particles protected either with PNIPAM, PNIPAM-AuNPs, or with a mixture of two polymers, PNIPAM/PS-AuNPs (i.e., amphiphilic gold nanoparticles), were prepared. The particles contain monodisperse polymer shells, though the cores are somewhat polydisperse. Aqueous PNIPAM-AuNPs prepared using a "grafting-from" technique, show thermo-responsive properties derived from the tethered PNIPAM chains. For PNIPAM-AuNPs prepared using a "grafting-to" technique, two-phase transitions of PNIPAM were observed in the microcalorimetric studies of the aqueous solutions. The first transition with a sharp and narrow endothermic peak occurs at lower temperature, and the second one with a broader peak at higher temperature. In the first transition PNIPAM segments show much higher cooperativity than in the second one. The observations are tentatively rationalized by assuming that the PNIPAM brush can be subdivided into two zones, an inner and an outer one. In the inner zone, the PNIPAM segments are close to the gold surface, densely packed, less hydrated, and undergo the first transition. In the outer zone, on the other hand, the PNIPAM segments are looser and more hydrated, adopt a restricted random coil conformation, and show a phase transition, which is dependent on both particle concentration and the chemical nature of the end groups of the PNIPAM chains. Monolayers of the amphiphilic gold nanoparticles at the air-water interface show several characteristic regions upon compression in a Langmuir trough at room temperature. These can be attributed to the polymer conformational transitions from a pancake to a brush. Also, the compression isotherms show temperature dependence due to the thermo-responsive properties of the tethered PNIPAM chains. The films were successfully deposited on substrates by Langmuir-Blodgett technique. The sessile drop contact angle measurements conducted on both sides of the monolayer deposited at room temperature reveal two slightly different contact angles, that may indicate phase separation between the tethered PNIPAM and PS chains on the gold core. The optical properties of amphiphilic gold nanoparticles were studied both in situ at the air-water interface and on the deposited films. The in situ SPR band of the monolayer shows a blue shift with compression, while a red shift with the deposition cycle occurs in the deposited films. The blue shift is compression-induced and closely related to the conformational change of the tethered PNIPAM chains, which may cause a decrease in the polarity of the local environment of the gold cores. The red shift in the deposited films is due to a weak interparticle coupling between adjacent particles. Temperature effects on the SPR band in both cases were also investigated. In the in situ case, at a constant surface pressure, an increase in temperature leads to a red shift in the SPR, likely due to the shrinking of the tethered PNIPAM chains, as well as to a slight decrease of the distance between the adjacent particles resulting in an increase in the interparticle coupling. However, in the case of the deposited films, the SPR band red-shifts with the deposition cycles more at a high temperature than at a low temperature. This is because the compressibility of the polymer coated gold nanoparticles at a high temperature leads to a smaller interparticle distance, resulting in an increase of the interparticle coupling in the deposited multilayers.