Nuori konservatiivi : Tuure Junnila ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1956

Tuure Junnila, PhD (1910-1999) was one of Finland's most renowned conservative politicians of the post-war period. Junnila is remembered primarily as a persistent opponent of Urho Kekkonen, a long-term Member of Parliament, a conspicuous opposition member and a prolific political writer. Junnila's ideologies and political views were conservative, and he is one of the most outstanding figures in the history of the National Coalition Party. Junnila also made an extensive career outside of politics, first as an economist and then as an executive of Finland's leading commercial bank Kansallis-Osake-Pankki. The Young Conservative is a partial biography written using traditional historical research methods, which examines Junnila's personal history and his activity in public life up to 1956. The study begins by investigating Junnila's background through his childhood, school years, university studies and early professional career. It also looks at Junnila's work as an economist and practical banker. Particular attention is paid to Junnila's political work, constantly focusing on the following five often overlapping areas: (1) economic policy, (2) domestic policy, (3) foreign and security policy, (4) Junnila and Urho Kekkonen, (5) Junnila, the Coalition Party and Finnish conservatism. In his economic policy, Junnila emphasised the importance of economic stability, opposed socialisation and the growth of public expenditure, defended the free market system and private entrepreneurship, and demanded tax cuts. This policy was very popular within the Coalition Party during the early 1950s, making Junnila the leading conservative economic politician of the time. In terms of domestic policy, Junnila demanded as early as the 1940s that a "third force" should be established in Finland to counterbalance the agrarian and labour parties by uniting conservative and liberal ideologies under the same roof. Foreign and security policy is the area of Junnila's political activity which is most clearly situated after the mid-1950s. However, Junnila's early speeches and writings already show a striving towards the unconditional neutrality modelled by Switzerland and Sweden and a strong emphasis on Finland's right to internal self-determination. Junnila, as did the Coalition Party as a whole, adopted a consistently critical approach towards Urho Kekkonen between 1951 and 1956, but this attitude was not as bluntly negative and all-round antagonistic as many previous studies have implied. Junnila was one of the leading Finnish conservatives of the early 1950s and in all essence his views were analogous to the general alignment of the Coalition Party at the time: conservative in ideology and general policy, and liberal in economic policy.

Filosofian tohtori Tuure Junnila (1910 1999) oli eräs Suomen tunnetuimmista oikeistopoliitikoista toisen maailmansodan jälkeisinä kylmän sodan vuosikymmeninä. Junnila muistetaan ennen muuta Urho Kekkosen itsepintaisena vastustajana sekä pitkäaikaisena parlamentaarikkona, näkyvänä oppositiomiehenä ja tuotteliaana poliittisena kirjailijana. Aatteellisilta ja poliittisilta näkemyksiltään Junnila oli konservatiivi ja hän lukeutuu Kansallisen Kokoomuksen historian merkkihenkilöihin. Junnila teki mittavan päivätyön myös politiikan ulkopuolella, ensin taloustieteen tutkijana ja sitten Kansallis-Osake-Pankin johtokunnan jäsenenä. Nuori konservatiivi on perinteisen historiantutkimuksen keinoin toteutettu osaelämäkerta, jonka puitteissa Junnilan henkilöhistoria ja hänen toimintansa suomalaisessa yhteiskuntaelämässä tulevat selvitetyiksi vuoteen 1956 saakka. Tutkimuksessa tarkastellaan aluksi Junnilan taustaa, lapsuus- ja kouluaikaa, ylioppilasvuosia sekä ammatillisen uran alkuvaiheita. Selvityksensä saavat myös Junnilan toiminta taloustieteen tutkijana ja käytännön pankkimiehenä. Erityisen mielenkiinnon kohteena tutkimuksessa on Junnilan poliittinen toiminta, jota tutkittaessa pidetään jatkuvasti silmällä viittä keskenään monin osin limittäistä aihekokonaisuutta, jotka ovat: (1) talouspolitiikka, (2) sisäpolitiikka, (3) ulko- ja turvallisuuspolitiikka, (4) Junnila ja Urho Kekkonen, (5) Junnila, Kokoomus ja suomalainen konservatismi. Talouspolitiikassaan Junnila korosti taloudellisen vakauden merkitystä, vastusti sosialisointia ja valtion menojen paisumista, puolusti vapaata talousjärjestelmää ja yksityistä yritteliäisyyttä sekä vaati veronalennuksia. Tämä linja nautti Kokoomuksessa suurta suosiota 1950-luvun ensimmäisellä puoliskolla ja Junnila olikin tuon ajanjakson johtava kokoomuslainen talouspoliitikko. Sisäpolitiikan alalla Junnila vaati jo 1940-luvulla, että Suomen poliittiseen elämään oli muodostettava agraari- ja työväenpuolueiden vastapainoksi "kolmas voima" kokoamalla konservatiiviset ja liberaalit poliittiset suuntaukset saman katon alle. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka oli Junnilan poliittisen toiminnan osa-alueista se, joka selvimmin sijoittui 1950-luvun puolivälin jälkeiseen aikaan. Kuitenkin jo Junnilan varhaisissa puheissa ja kirjoituksissa oli havaittavissa pyrkimys kohti Sveitsin ja Ruotsin mallin mukaista ehdotonta puolueettomuutta sekä Suomen sisäisen itsemääräämisoikeuden voimakas korostus. Junnilan ja Kokoomuksen suhtautuminen Urho Kekkoseen oli vuosina 1951 1956 johdonmukaisen kriittistä, mutta ei lainkaan niin suoraviivaisen kielteistä ja kaikessa mahdollisessa vastustavalle kannalle asettuvaa kuin monissa tutkimuksissa on aikaisemmin annettu ymmärtää. Junnila oli yksi 1950-luvun ensimmäisen puoliskon johtavista kokoomuslaisista ja hänen näkemyksensä kävivät kaikessa olennaisessa yksiin Kokoomuksessa tuolloin hallitsevassa asemassa olleen aatteellisissa ja yleispoliittisissa kysymyksissä konservatiivisen ja talouspolitiikassa liberaalin linjan kanssa.