Minä kirjoittajana : Identiteetit, subjektit ja persoonat lukion 1. vuoden opiskelijoiden omaa kirjoittamista pohdiskelevissa teksteissä

Tutkimuksessani tarkastelen kirjoittajaidentiteettejä teksteissä, joissa lukion ensimmäisen vuoden opiskelijat pohdiskelevat omaa kirjoittamistaan. Lähtökohtanani on ajatus narratiivisesta identiteetistä: identiteetti nähdään hermeneuttisena itsen ymmärtämisen prosessina sen sijaan, että sitä pidettäisiin kuvauksena, jonka totuusarvoa olisi relevanttia arvioida. Tutkimuskohteena on kirjoittajaidentiteetti, joten lähestyn aineistoni tekstejä osana prosessia, jossa ihminen ottaa etäisyyttä omaan kirjoittamiseensa ja siten lisää omaa ymmärrystään siitä. Myös sosiaalinen konteksti vaikuttaa tähän identiteettiprosessiin. Lähestyn kirjoittajaidentiteettejä yhteisöllisestä ja yksilöllisestä näkökulmasta, mutta jaossa ei ole kysymys dikotomiasta vaan kahdenlaisesta valotuksesta samaan asiaan: myös yksilö tarvitsee yhteisön, josta erottua. Yhteisöllisyyttä pohtiessani käsittelen nollapersoonakonstruktiota näkökulman jakamisen ja samastumisen tarjoamisen välineenä. Aineistossani nollapersoonakonstruktio on yhtäältä keino käsitellä omaa kokemusta ja toisaalta keino kurkottaa lukijan puoleen ja saada tämä ymmärtämään kirjoittajaa. Hyvin samanlainen merkitys on aineistossani yleistävällä yksikön 2. persoonalla. Molemmat kielen keinot ilmentävät kirjoittajaidentiteettien sosiaalisuutta: lukija edustaa kirjoittajalle sosiaalista yhteisöä, joka halutaan saada ymmärtämään kirjoittajan ratkaisuja ja kokemuksia. Yhteisöllisyyden valossa tarkastelen myös erilaisia keinoja luoda kirjoittajien kollektiivia. Aineistoni lukiolaiset määrittävät teksteissään erilaisia ryhmiä käyttämällä monikon 1. persoonaa tai passiivia. Monikon 1. persoonaa käyttämällä voidaan luoda myös yhteyttä kirjoittajan ja lukijan välillä. Kirjoittajaidentiteetit näyttäytyvät sosiaalisena, sillä kuuluminen johonkin ryhmään esitetään oman kirjoittamisen kannalta olennaisena asiana. Yksilöllisyyttä tuodaan esiin mm. yksikön 1. persoonaa käyttämällä, kun kirjoittaja asettaa itsensä lausuman subjektiksi, joka erottuu puhuteltavasta sinästä. Kirjoittaja ikään kuin määrittää rajansa ja eronsa suhteessa toiseen. Yksikön 1. persoonan lisäksi myös sana itse nostaa esiin eron muihin. Tässäkin suhteessa kirjoittajaidentiteetit näyttäytyvät sosiaalisina. Erilaisten kielellisten keinojen käyttö tuo näkyviin, kuinka ihminen jäsentää omaa suhdettaan toisiin: mihin hän kuuluu ja mistä hän eroaa. Sosiokulttuurisessa kontekstissa on subjektipositioita, joiden välityksellä identiteetit rakentuvat. Tutkimuksessani pohdin yhteisöllisyyttä ja yksilöllisyyttä myös kahden aineistosta konstruoimani subjektiposition avulla. Ensinnäkin esittelen hyvän kirjoittajan malliposition, johon asettuvan kirjoittajan tekstit ovat mm. pitkiä, monipuolisia ja normatiivisen kieliopin mukaisia. Kirjoittajat suhteuttavat itseään tähän positioon: he joko hyväksyvät sen tai asettuvat vastustamaan sitä. Toiseksi esittelen romanttisen kirjoittajan malliposition, johon liittyy mm. inspiraatio ja kirjoittamisen näkeminen itseilmaisuna. Kirjoittajat projisoivat teksteissään itseään ja omaa kirjoittamistaan suhteessa näihin subjektipositioihin, ja kirjoittajaidentiteetti muodostuu kirjoittajan ja tekstiyhteisön välisessä vuorovaikutuksessa. Avainsanat: kirjoittaminen, identiteetti, nollapersoona, persoonareferenssi

Koulun profiloitumisen haavoittuvuus : Tapaustutkimus opettajien vaihtuvuuden vaikutuksista Montessori-menetelmää soveltavassa yhdysluokassa 1-2

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää koulujen profiloitumisen ja opettajien vaihtuvuuden välistä yhteyttä. Nykyisen koulutuspolitiikan mukaisesti koulujärjestelmämme päätäntävalta on siirtynyt yhä enemmän koulujen tasolle ja mahdollistaa siten kouluille oikeuden päättää melko itsenäisesti tarjoamansa opetuksen sisällöistä, tavoitteista ja menettelytavoista. Kouluilla on myös oikeus laatia omat opetussuunnitelmansa ja näin profiloitua haluamalleen painotusalueelle. Työvoiman liikkuvuuden myötä myös opettajat vaihtavat työpaikkaansa. Käytännössä tämä tarkoittaa opettajien siirtymistä kouluista ja tehtävistä toisiin eripituisten työskentelyjaksojen jälkeen. Tällaisesta vaihtuvuudesta ja sen vaikutuksista koulun työskentelyilmapiiriin sekä kaikkiin koulumaailman osapuoliin voidaan kuitenkin olla montaa eri mieltä. Erityisesti vaikutukset johonkin pienempään opetusyksikköön voivat olla melkoiset. Tutkimus toteutettiin eräässä helsinkiläisen ala-asteen koulussa, keskittyen opettajien vaihtuvuuden tarkasteluun Montessori-pedagogiikalla opetettavassa yhdysluokassa. Tutkimukseen sisällytettiin Montessori-luokan oppilaat, heidän vanhempansa sekä koulun opettajat. Tutkimus suoritettiin kirjallisuuteen perehtyen, luokkaa observoiden, oppilaita ja opettajia haastatellen sekä vanhemmilla kirjoitelmia teettäen. Aineiston suppeuden ja tutkimuksen case study -luonteen vuoksi vaihtuvuuden moninaisia vaikutuksia ilmentäviä tutkimustuloksia ei kuitenkaan voida yleistää. Avainsanat: profiloituminen, vaihtuvuus, vaihtuvuuden vaikutukset, Montessori-pedagogiikka Keywords: profilation, changing, effects of changing, Montessori method

Pyhä Kolminaisuus vai pilven reunalla istuva partasuu? : Jumalakuva evankelisluterilaisissa ja ortodoksissa 1.–4.-luokan uskonnon oppikirjoissa 1970–80- ja 2000-luvuilla

A concept of god is a wholeness that an individual experiences as God. The Christian concept of god is based on triune God: Father, Son, and the Holy Spirit. The concept of god is examined in different kinds of contexts particularly between the 1940's and the 1970's. Many researches of school books have widely been made in Finland, but, however, only a few from the point of view of the concept of god. Considering this, the concept of god in the school books of Evangelical Lutheran and Orthodox religion from first to fourth grade in 1970–80 and 2000 is examined in this survey. Additionally, the concept of god in curricula between years 1970 and 2004 is studied. The perspective on the concept of god is the change in the course of time and denominational emphasis. As a first hypothesis, God the Father is represented in books in 21st century as a kind and loving figure. As a second hypothesis, the Trinity and the Holy Spirit get more space in Orthodox books comparing with the Lutheran books. Twelve school books of Evangelical Lutheran and Orthodox religion from first to fourth grade were used as a research material. The books were from four different series between the years 1978 and 2005. Teacher's guidebooks and student's exercise books were left outside of this survey. The research material was analyzed by using abductive content analysis and methodological triangulation. This study included both qualitative and quantitative aspects. The classification system which defined the classifying of concept of god from the research material was consisted of the basis of research material, former reseach, and subtext of used theories. The number of mentions in concept of god was higher in books from the 21st century. In Lutheran books, the change was seen as a growth of the category of God the Father. In Orthodox books, the trend was opposite: the category of Jesus the Son had grown. Differing from the presupposition, the features of loving God in new books had less emphasis than in older books in both churces. The mentions of the Holy Spirit and Trinity were marginal. In the Orthodox books, the categories were bigger, as it was presupposed. It could be seen, that the books confirmed the legalistic period of the concept of god on 3rd and 4th grades. The mentions of concept of god in curriculas have diminished and generalized. The diminution was seen most radically in the curriculum from the year 1994. The results tell something about social changes and views of innovation in curricula. In books the change was not perceived that bright. The idea of the concept of god getting shrank and decreased during the time can be refused.