"America Would Lose Its Soul" : The Immigration Restriction Debate, 1920-1924

Vuosien 1830 ja 1924 välillä Yhdysvaltoihin muutti noin 35 miljoonaa eurooppalaista. Tämä niinkutsuttu "maahanmuuton vuosisata" päättyi varsin äkillisesti kun Yhdysvallat päätti rajoittaa maahanmuuttoa 1920-luvulla. Vuosina 1921 ja 1924 säädetyt lait asettivat kansallisuuteen perustuvat kiintiöt kaikille eurooppalaisille maahanmuuttajille; vuoden 1924 laki myös lopetti kokonaan japanilaisten maahanmuuton. Tämä työ tutkii näihin kiintiölakeihin johtanutta maahanmuuttajavastaisuuden kasvua sekä etenkin lakien ympärillä käytyä keskustelua. Pääpaino on kongressissa esitetyissä maahanmuuton vastaisissa argumenteissa. Nämä jakautuivat karkeasti ottaen kolmeen kategoriaan: maahanmuuton vastustajat sanoivat, että siirtolaisten vaikutus taloudelliseen tilanteeseen oli epäsuotuisa, siirtolaisten rodullinen ja kulttuurinen "laatu" oli huonontunut, ja siirtolaiset olivat radikaaleja ja bolshevismiin taipuvaisia. Erityistä huolta herätti maahanmuuttajien vaikutus Amerikan kulttuuriseen, rodulliseen ja poliittiseen yhtenäisyyteen. Huoli kansakunnan yhtenäisyydestä oli tulosta paitsi siirtolaisten määrästä myös amerikkalaisessa yhteiskunnassa tapahtuneista muutoksista. Erityisen tärkeitä olivat työväenliikkeen vaikutusvallan kasvu ja teollisuusjohtajien pyrkimys pysäyttää se. Maahanmuuttajien "bolshevismi" olikin käyttökelpoinen argumentti paitsi maahanmuuttajia myös amerikkalaisia työläisiä vastaan: teollisuusjohtajat painottivat että lakot ja työväenliike olivat tulosta siirtolaisten mukanaan tuomista "epäamerikkalaisista" ajatusmalleista, eivät yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudesta. Kongressin keskustelun lisäksi työssä käsitellään myös eri yhteiskunnallisten ryhmien ja vaikuttajien kantaa siirtolaisuuteen. Keskusteluun maahanmuutosta vaikuttivat etenkin eugenistit ja muut sosiaalitieteilijät, jotka väittivät itä- ja eteläeurooppalaisten olevan rodullisesti anglosakseja huonompia. Tämän väitteen vaikutusvaltaa lisäsivät yhteiskunnassa vallalla olleet ennakkoluulot, ja monet yhdistykset ja liikkeet (mm. Ku Klux Klan ja erilaiset isänmaalliset järjestöt) olivatkin tärkeitä rajoittamisen kannattajia. Keskustelu maahanmuutosta painottui ideologisiin ja tunteellisiin kysymyksiin, mutta rajoitusten taustalla oli myös konkreettisempia tekijöitä. Yhteiskunnan teollistuminen ja kaupungistuminen olivat pienentäneet siirtolaisista koituvaa taloudellista hyötyä: siirtolaisia ei enää tarvittu raivaamaan uusia viljelysmaita, kun taas tuotannon koneistuminen vähensi työvoiman tarvetta huomattavasti. Pitkän aikavälin taloudellisten tekijöiden roolin merkitys käy ilmeiseksi kun otetaan huomioon, että muut maahanmuuttomaat (esim. Kanada ja Australia) eivät juuri rajoittaneet siirtolaisuutta tänä aikana vaikka niissäkin esiintyi runsaasti rodullista ja kulttuurista maahanmuuttajavastaisuutta. Pääsyy rajoitusten vähäisyyteen näissä maissa oli juuri maahanmuuttajien tuoma taloudellinen hyöty, sekä teollisena työvoimana että maanviljelijöinä. Vaikka kiintiölakiehdotusten ympärillä käytiin kiivasta väittelyä, kongressi kuitenkin hyväksyi lait varsin suurella enemmistöllä. Siirtolaisia itseään lukuunottamatta varsin harvat näkivät lait haitallisina, kun taas useat erilaiset ryhmät katsoivat hyötyvänsä maahanmuuton rajoittamisesta. Avainsanat: siirtolaisuus, maahanmuutto, Yhdysvallat, 1920-luku, kiintiölait, maahanmuuton rajoittaminen

Tekstit viraston työssä : Tutkimus etuuspäätösten kielestä ja konteksteista

Texts in the work of a city department: A study of the language and context of benefit decisions This dissertation examines documents granting or denying the access to municipal services. The data consist of decisions on transport services made by the Social Services Department of the City of Helsinki. The circumstances surrounding official texts and their language and production are studied through textual analysis and interviews. The dissertation describes the textual features of the above decisions, and seeks to explain such features. Also explored are the topics and methods of genre studies, especially the relationship between text and context. Although the approach is linguistic, the dissertation also touches on research in social work and administrative decision making, and contributes to more general discussion on the language and duties of public administration. My key premise is that a text is more than a mere psycholinguistic phenomenon. Rather, a text is also a physical object and the result of certain production processes. This dissertation thus not only describes genre-specific features, but also sheds light on the work that generates the texts examined. Textual analysis and analyses of discursive practices are linked through an analysis of intertextuality: written decisions are compared with other application documents, such as expert statements and the applications themselves. The study shows that decisions are texts governed by strict rules and written with modest resources. Textwork is organised as hierarchical mass production. The officials who write decisions rely on standard phrases extracted from a computer system. This allows them to produce texts of uniform quality which have been approved by the department s legal experts. Using a computer system in text production does not, however, serve all the needs of the writers. This leads to many problems in the texts themselves. Intertextual analysis indicates that medical argumentation weighs most heavily in an application process, although a social appraisal should be carried out when deciding on applications for transport services. The texts reflect a hierarchy in which a physician ranks above the applicant, and the department s own expert physician ranks above the applicant s physician. My analysis also highlights good, but less obvious practices. The social workers and secretaries who write decisions must balance conflicting demands. They use delicate linguistic means to adjust the standard phrases to suit individual cases, and employ subtle strategies of politeness. The dissertation suggests that the customer contact staff who write official texts should be allowed to make better use of their professional competence. A more general concern is that legislation and new management strategies require more and more documentation. Yet, textwork is only rarely taken into account in the allocation of resources. Keywords: (Critical) text analysis, genre analysis, administration, social work, administrative language, texts, genres, context, intertextuality, discursive practices

Hallinnon lehdistötiedotteiden kieli

This study seeks to answer the question of what the language of administrative press releases is like, and how and why it has changed over the past few decades. The theoretical basis of the study is provided by critical text analysis, supplemented with, e.g., the metafunction theory of Systemic Functional Grammar, the theory of poetic function, and Finnish research into syntax. The data includes 83 press releases by the City of Helsinki Public Works Department, 14 of which were written between 1979 and 1980 (old press releases), and 69 of which were written between 1998 and 1999 (new press releases). The analysis focuses on the linguistic characteristics of the releases, their changes and variation, their relation to other texts and the extra linguistic context, as well as their genre. The core research method is linguistic text analysis. It is supplemented with an analysis of the communicative environment, based on the authors' interviews and written documents. The results can be applied to the improvement of texts produced by the authorities and even by other organizations. The linguistic analysis focuses on features that transform the texts in the data making them guiding, detailed, and poetic. The releases guide the residents of the city using modal verbal expressions and performative verbs that enable the mass media to publish the guiding expressions on their own behalf as such. The guiding is more persuasive in the new press releases than in the old ones, and the new ones also include imperative clauses and verbless directives that construct direct interaction. The language of the releases is made concrete and structurally detailed by, e.g., concrete vocabulary, proper nouns and terms, as well as definitions, adverbials and comparisons, which are used specifically to present places and administrative organizations in detail. The rhetorical features in the releases include alliteration and metaphors, which are found in the new releases especially in the titles. The emphasized features are used to draw the readers' attention and to highlight the core contents of the texts. The new releases also include words that are colloquial in style, making the communicative situations less official. Structurally, the releases have changed from being letter-like to a more newsflash-like format. The changes in the releases can be explained by the development towards more professional communications and the more market-oriented ideology adopted in the communicative environment. Key words: change in administrative language, press releases, critical text analysis, linguistic text analysis

Uskonnonopetuksen tunnustuksellisuus koulun kiistakysymyksenä : Evankelinen herätysliike oppivelvollisuuskoulun kristillisyyden asialla 1912-1926

In the early years of independence the Finnish school system went through a major change. Both the Compulsory school attendance act (1921) and the Religious freedom act (1923) were legislated almost simultaneously. Although the legislators were deciding on the whole content of the citizenship education given in the compulsory school, their attention was mainly concentrated on the issue of the religious education. The former study concerning the subject shows that this issue was strongly influenced by the political power struggle between the conservative and the socialist parties. One of the underlying factors was also the Church s decreased authority concerning the elementary school. The aim of this research was to study the Finnish evangelical movement s attitude and opinions on the issue of religious education and on its status and nature. Their opinions on the issue were especially investigated from the point of view of their own evangelical lower elementary school teachers seminar, which was deeply connected with the matter of confessionalism. The source material of this research of educational history consist of documents of the school administration and the Lutheran Evangelical Association as well as of vast collection of educational, Church s and evangelical movement s journals. According to the results of this study, the evangelical movement plead very strongly for denominational religious education. However, the confessionalism they were pursuing differed from the common understanding of the concept at that time. This became evident both because of their demands for increased education on the Christian doctrine and because of their sharp criticism against loosely confessional, generally Christian religious education. The evangelical movement s strict opinion was combined with their effort to emphasize the Lutherian doctrine in the Evangelical Lutheran Church in Finland. The founding of the Evangelical seminar for lower elementary school teachers in Karkku was a significant indication of the evangelical movement s dedication to strive towards school s Christianity. The objective of the evangelical seminar was to change the school by means of training evangelical minded teachers. The seminar was only a part of much larger plans of evangelical education and home missionary work. However, maintaining the seminar proved to be impossible, especially as the National Board of Education was absolutely against it, claiming that it would endanger the unity of the compulsory school. The National Board of Education indicated that the objectivity of citizenship education would be forfeit, if every marginal ideological movement could educate their own teachers.

Lantibiotic Nisin and Its Detection Methods

The type A lantibiotic nisin produced by several Lactococcus lactis strains, and one Streptococcus uberis strainis a small antimicrobial peptide that inhibits the growth of a wide range of gram-positive bacteria, such as Bacillus, Clostridium, Listeria and Staphylococcus species. It is nontoxic to humans and used as a food preservative (E234) in more than 50 countries including the EU, the USA, and China. National legislations concerning maximum addition levels of nisin in different foods vary greatly. Therefore, there is a demand for non-laborious and sensitive methods to identify and quantify nisin reliably from different food matrices. The horizontal inhibition assay, based on the inhibitory effect of nisin to Micrococcus luteus is the base for most quantification methods developed so far. However, the sensitivity and accuracy of the agar diffusion method is affected by several parameters. Immunological tests have also been described. Taken into account the sensitivity of immunological methods to interfering substances within sample matrices, and possible cross-reactivities with lantibiotics structurally close to nisin, their usefulness for nisin detection from food samples remains limited. The proteins responsible for nisin biosynthesis, and producer self-immunity are encoded by genes arranged into two inducible operons, nisA/Z/QBTCIPRK and nisFEG, which also contain internal, constitutive promoters PnisI and PnisR. The transmembrane histidine kinase NisK and the response regulator NisR form a two-component signal transduction system, in which NisK autophosphorylates after exposure to extra cellular nisin, and subsequently transfers the phosphate to NisR. The phosphorylated NisR then relays the signal downstream by binding to two regulated promoters in the nisin gene cluster, i.e the nisA/Z/Qand the nisF promoters, thus activating transcription of the structural gene nisA/Z/Q and the downstream genes nisBTCIPRK from the nisA/Z/Q promoter, and the genes nisFEG from the nisF promoter. In this work two novel and highly sensitive nisin bioassays were developed. Both of these quantification methods were based on NisRK mediated, nisin induced Green Fluorescent Protein (GFP) fluorescence. The suitabilities of these assays for quantifica¬tion of nisin from food samples were evaluated in several food matrices. These bioassays had nisin sensitivities in the nanogram or picogram levels. In addition, shelf life of nisin in cooked sausages and retainment of the induction activity of nisin in intestinal chyme (intestinal content) was assessed.

Rikosasioiden kohtuullinen käsittelyaika ja rikosoikeudenkäyntien viivästymistä vastaan olevat tehokkaat oikeuskeinot : erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön valossa

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan taikka häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklassa puolestaan edellytetään, että jokaisella, jonka ihmisoikeussopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään jonkinlainen tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt. Erityisesti oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan sopimusmääräyksen soveltamisalaa on määrittänyt olennaisella tavalla Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, jonka yhtenä tehtävänä on ihmisoikeussopimuksen mukaan tutkia yksityishenkilöiden sille tekemiä valituksia, joissa väitetään jonkin sopimusvaltion loukanneen ihmisoikeussopimuksessa heille tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia. Ihmisoikeustuomioistuin on 2000-luvun aikana antanut lukuisia tuomioita, joissa se on todennut Suomen rikkoneen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan sopimusmääräykseen sisältyvää kohtuullisen ajan vaatimusta. Niin ikään ihmisoikeustuomioistuin on useassa tapauksessa katsonut, ettei Suomen valtionsisäisessä oikeudessa ole kyetty turvaamaan kohtuuttoman pitkäkestoisten oikeudenkäynteihin osallisille yksilöille tehokkaita oikeuskeinoja oikeudenkäyntien viivästystä vastaan. Usein arvioitavana ihmisoikeustuomioistuimessa on ollut suomalaisen rikoslainkäytön joutuisuus, ja erityisen usein ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan sisältyvää kohtuullisen ajan vaatimusta on katsottu rikotun laajojen ja vaikeiden talousrikosasioiden tutkinnassa ja käsittelyssä. Lainsäätäjä on pyrkinyt vastaamaan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä esiin tulleisiin ongelmiin muun muassa uudella lailla oikeudenkäyntien viivästymisen hyvittämisestä, jossa säädetään oikeudenkäynnin viivästyksen perusteella asianosaiselle suoritettavasta kohtuullisesta rahamääräisestä hyvityksestä, sekä oikeudenkäymiskaaren uudessa 19 luvussa säädettävällä mahdollisuudella pyytää asiaa käsittelevää käräjäoikeutta määräämään juttu kiireelliseksi. Sanotut yleisissä tuomioistuimissa käytävien oikeudenkäyntien viivästyksiä vastaan olevia tehokkaita oikeuskeinoja koskevat lait tulevat voimaan vuoden 2010 alussa. Tässä aineellisen ja menettelyllisen rikosoikeuden rajamaastoon sijoittuvassa tutkielmassa selvennetään sitä, millaisia vaatimuksia rikoslainkäytön joutuisuudelle ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa asetetaan sekä sitä, millaisia valtionsisäisiä tehokkaita oikeussuojakeinoja rikosoikeudenkäyntien viivästyksiä vastaan ihmisoikeussopimuksen artiklassa edellytetään. Edelleen tutkielmassa selvitetään sitä, millaisia ongelmia suhteessa rikosprosessin joutuisuuteen ja rikosoikeudenkäynteihin osallisten oikeussuojakeinoihin prosessin viivästyksiä vastaan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on Suomen osalta todettu sekä sitä, miten hyvin vireillä olevat lainsäädäntöuudistukset vastaavat oikeudenkäytännössä todettuihin ongelmiin. Ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artikloissa kansalliselle oikeudenhoidolle asetettuja vaatimuksia tarkastellaan tutkielmassa niin rikoksesta epäillyn ja rikosasian vastaajan (syytetyn) kuin rikoksen asianomistajan (uhrin) näkökulmasta, ja keskeisenä lähteenä työssä tältä osin on ihmisoikeustuomioistuimen Suomea koskeva oikeuskäytäntö, jota on seurattu aina vuoden 2009 kesäkuun loppuun saakka. Tutkielmassa vahvasti läsnä olevan perus- ja ihmisoikeusnäkökulman lisäksi työssä pyritään tuomaan esiin rikosasioiden kohtuullisen käsittelyajan merkitys suhteessa aineellisen ja menettelyllisen rikoslain taustatavoitteisiin, ja peruslähtökohtana tutkielmassa onkin, että rikosprosessiin osallisten yksilöiden oikeusturvan lisäksi rikosasian viivytyksetön ja ihmisoikeussopimuksen artiklan mukaisesti kohtuullisessa ajassa tapahtuva selvittäminen edistää myös aineellisen rikoslain taustalla vaikuttavissa rangaistusteorioissa rangaistuksiin liitettyjä estäviä ja sovituksellisia vaikutuksia sekä rikosprosessioikeuteen sisältyvien rikosvastuun tehokkaan toteuttamisen ja aineellisen totuuden tavoitteiden toteutumista.

Jeesus Nasaretilainen - Jumalan Poika - Markuksen evankeliumissa

Tutkielma käsittelee Markuksen evankeliumissa esiintyvää Jumala Poika -arvonimen merkitystä. Evankelista Markus käyttää useissa yhteyksissä Jeesuksesta Jumalan Poika -tunnustusformelia. Mitä hän sillä tarkoittaa? Oliko Markus ensimmäinen kirjoittaja, joka käytti tätä arvonimeä? Kuinka evankeliumissa esiintyvät kohdat selittyvät lukijalle? Miten Jeesuksesta tuli Jumalan Poika, ja mitä tuolloin kyseisellä termillä ylipäätään tarkoitettiin? Näihin kysymyksiin etsitään tässä tutkimuksessa vastauksia. Johdannossa käsitellään Jumalan poika -arvonimen syntykontekstia, Markuksen evankeliumin syntyä sekä messiassalaisuuden teemaa. Wreden työn pohjalta syntynyttä messiassalaisuuden ongelmaa käsitellään melko laajasti, koska redaktiokritiikin kannalta sen tulokset ovat hyvin merkittäviä. Analyysiosiossa tarkastellaan yksityiskohtaisesti kymmentä Markuksen mainintaa Jeesuksesta Jumalan Poikana. Näissä maininnoissaan evankelista käyttää apuna eri osapuolia, jotka vakuuttavasti antavat tunnustuksensa Jumalan Pojasta. Evankelista antaa itse oman henkilökohtaisen tunnustuksensa heti evankeliumin alussa kohdassa Mk. 1:1. Tunnustusten ketju jatkuu Jumalan tunnustuksilla kohdissa Mk. 1:1-9 ja 9:2-7. Saastaiset henget tunnustavat myös Jeesuksen Jumalan Pojaksi kohdissa Mk. 3:11 ja 5:1-13. Metafyysisen maailman lisäksi myös näkyvän maailman luonnonvoimat tunnustavat Jeesuksen jumalallisen käskyvallan kohdassa Mk. 6:45-52, jossa Jeesus murtaa fysiikan lait kävelemällä veden päällä. Traditioon kuulunut paralleelikohta on Jeesuksen myrskyn tyynnyttäminen kohdassa Mk. 4:35-41. Tähän tutkimukseen on valittu ainoastaan ensimmäinen. Jeesuksen opetuslapsijoukosta Pietari tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi kohdassa Mk. 8:27-30. Jeesus itse tunnustaa ylimmäisen papin edessä oman olemuksensa kohdassa Mk. 14:50-62 ja kertomalla vertauksen viinitarhan vuokraajista kohdassa Mk. 12:1-12. Evankeliumin tunnustusten sarjan päättää roomalainen upseeri Jeesuksen ristin äärellä kohdassa Mk. 15:39. Tunnustusten näkökulmasta tämä merkitsee täydellistä loppua Markuksen kirjalliselle työlle. Johtopäätöksissä pohditaan mm. sitä, miten historiallisesta Jeesus Nasaretilaisesta tuli Jumalan Poika? Miksi kastekertomus on tässä niin keskeinen? Yhtenä taustatekijänä lienee Lähi-idän alueella vuosisatoja vaikuttaneet Mesopotamian aikaiset uskonnolliset traditiot. Jumalan Pojan terminologista sisältöä päätellään kahden kysymyksen avulla. Millä perusteella Markus esittää Jeesuksen Jumalan Pojaksi, ja toiseksi missä merkityksessä Jeesus on Jumalan Poika? Vastauksena on, että Jeesus on Jumalan Poika, koska Jumala asetti hänet kasteen yhteydessä messiaaniseen tehtäväänsä. Toiseksi Jeesus on Jumala Poika siinä merkityksessä, että hän toteutti Jumalan antamaa tehtävää oikeana kärsivänä Jumalan Poikana, joka apostoli Paavalin käyttämän tradition mukaan asetettiin kuoleman jälkeen asemaan, jossa hänellä on valta (Rm. 1:4). Johtopäätöksenä on, että tradition tasolla Jeesus oli saarnaaja, ihmeiden tekijä ja parantaja, jolla oli erityisen läheinen suhde Jumalaan. Markuksen redaktion tasolla Jeesus oli metafyysinen Jumalan Poika. Evankeliumisssa punoutuvat yhteen Jeesuksesta kertova traditio ja Markuksen redaktio.

Suomalaisten yritysten vapaaehtoinen sosiaalinen vastuu : Sidosryhmäviitekehys yritysten ja ulkoisten sidosryhmien edustajien näkemyksissä

Corporate social responsibility (CSR) is no longer only an issue of companies but a concern shared by e.g. the European Union, the International Labour Organization, labour market organizations and many others. This thesis examines what kind of voluntary corporate social responsibility exceeding the minimum level set in the legislation can be expected from the Finnish companies. The research was based on the interviews of some representatives of Finnish companies and of external stakeholders. Earlier Finnish empirical research on the topic has solely analysed the stakeholder thinking and the ethics of the views of the company representatives. The views of the external stakeholders brought ht up a much more versatile perspective on the voluntary corporate social responsibility of the companies. That is the particular surplus value of this research. This research, founded on stakeholder thinking, evaluated what kind of starting points and ideas on responsibility the views of the representatives of the companies and the external stakeholders were based on the voluntary social responsibility. Furthermore, the research also investigated how their views about the corporate social responsibility indicated the benefits achieved on the cooperative actions with different partners - for example companies, communities and public administration. To fulfil the aims of the research, the following questions were used as part tasks in mapping the basic foundations and starting points expressed by the representatives of the companies and the external stakeholders: 1) How do laws, directions concerning social responsibility of companies, and opinions and demands of the stakeholders guide and affect the voluntary corporate social responsibility? 2) How can companies assume voluntary corporate social responsibility in addition to their core functions and without compromising their profitability, and how does, for example, the tightening competition affect the possibility of taking responsibility? 3) What kind of ethic and moral foundations is the corporate social responsibility based on? 4) What kind of roles can companies have in securing and promoting the well-being of citizens in Finland and on the global market as one subsystem of the society? The views on the voluntary corporate social responsibility of nine big companies, one medium-sized company and one small company, all considered responsible pioneer companies, were studied with surveys and half-structured theme interviews between 2003 and 2004. The research proceeded as a theory-bounded study. The empirical material and the previous stakeholder thinking theories (Takala 2000b, Vehkaperä 2003) guided the thesis and worked abductively in interplay with each other during the research process. (Tuomi, Sarajärvi 2002.) The aims and the methods of the research and the themes of the interviews were defined on the basis of that information. The aims of the research were surveyed qualitatively with the strategy of a multiple case study. Representatives from nine big peer companies and nine external stakeholders were interviewed with half-structured themes between 2004 and 2005. The external stakeholders and the peer companies were chosen with the "thinking" of theoretical replication by Yin, according to which the views of the representatives of those groups would differ from those of the pioneer companies and also from those of each others. The multiple case study supports analysing the internal cohesion of the views of different groups and comparing their differences, and it supports theoretical evaluation and theory-building as well. (Yin 2003.) Another reason for choosing the external stakeholders was their known cooperation with companies. The spoken argumentations of the company and stakeholder representatives on the voluntary social responsibility of the companies were analysed and interpreted in the first place with an analytic discourse analysis, and the argumentations were classified allusively into the stakeholder discourses in three of the part tasks. In the discourse analysis, argumentations of the speech is seen to be intervowen with cultural meanings. (Jokinen, Juhila 1999.) The views of the representatives of the pioneer companies and the external stakeholders were more stakeholder-orientated than the views of the representatives of the peer companies. For the most part, the voluntary corporate social responsibility was seemingly targeted on single, small cooperation projects of the companies and external stakeholders. The pioneer companies had more of those projects, and they were participating in the projects more actively than the peer companies were. The significant result in this research was the notion that, in particular, the representatives of the pioneer companies and external stakeholders did not consider employing and paying taxes to be enough of reciprocal corporate social responsibility. However, they still wanted to preserve the Finnish welfare model, and the interviewees did not wish major changes in the present legislation or the social agreements. According to this study, the voluntary corporate social responsibility is motivated by ethical utilitarianism which varied from very narrow to very wide in relation to benefits achieved by companies and stakeholders (Velasquez 2002, Lagerspetz 2004). Compared with the peer companies, more of the representatives of the pioneer companies and of external stakeholders estimated that companies in their decision-making and operations considered not only the advantages and the benefits of the owners and other internal stakeholders, but also those of the external stakeholders and of the whole society. However, all interviewees expressed more or less strongly that the economic responsibility guides the voluntary responsible actions of the companies in the first place. This kind of utilitarian foundation of behaviour appeared from this research was named as business-orientated company moral. This thesis also presents a new voluntary corporate social responsibility model with four variables on the stakeholder discourses and their distinctive characteristics. The utilitarian motivation of a company s behaviour on their operations has been criticized on the grounds that the end justifies the means. It has also been stated that it is impossible to evaluate the benefits of the utilitarian type of actions to the individuals and the society. It is expected however that companies for their part promote the material and immaterial well-being of the individuals on the global, national and local markets. The expectations are so strong that if companies do not take into account the ethical and moral values, they can possibly suffer significant financial losses. All stakeholders, especially consumers, can with their own choices promote the responsible behaviour of the companies. Key words: voluntary corporate social responsibility, external stakeholders, corporate citizenship, ethics and morality, utilitarianism, stakeholder discourses, welfare society, globalisation

Onko eläimillä oikeuksia? : Eläinkoelainsäädännön kehitys ja nykytila

The use of animals in scientific experiments tends to arouse strong emotional reactions among the general public, the most essential concern being the pain and suffering they cause. It is felt that suffering inflicted on other beings, including animals, is not morally acceptable. Is the function of a researcher who uses animals morally acceptable and beneficial for humans and animals? May such a researcher him/herself decide what animal experiments he/she can perform or should some outsider have the right to decide what kind of experiments a researcher can or cannot perform? The research material comprises the legislation of Finland and that of some member and non-member states of the European Union, together with European Union directives and pertinent preparatory parliamentary documents. The author has likewise studied the vast literature on animal rights, both pro and contra writings and opinions. The opinions of philosophers on the moral and legal rights of animals are markedly conflicting. Some strongly support the existence of rights, while others totally refute such an opinion, claiming that the question is only of the moral principles of man himself which imply that animals must be treated in a human manner. Speaking of animal rights only tends to muddle ideas on the one hand in philosophical considerations and in legal analyses on the other. The development of legislation in Finland and some other member states of the European Union has in principle been similar. In Finland, the positive laws on animal experiments nowadays comply with the EU directive 86/609/EEC. However, there are marked differences between member states in respect of the way they have in practice implemented the principles of the EU directive. No essential alterations have in practice been discernible in the actual performance of animal experiments during the decades when legislation has been developed in different countries. Self-regulation within the scientific community has been markedly more effectual than legislative procedures. Legal regulation has nevertheless clearly influenced the quality of breeding and life conditions of experimental laboratory animals, cages for example being nowadays larger than hitherto. EU parliament and council have now accepted in September 2010 a new directive on animal experiments which must be implemented in the national legislations by January 1, 2013.

Nainen, mies, rakkaus, seksi : Heterosuhteen kulku, kulttuurinen malli ja sitä selittävät diskurssit kahden omaelämäkerta-aineiston valossa

The subject matter of this study is the cultural knowledge concerning romantic male-female relationships in autobiographies written by so called ordinary Finnish men and women born between 1901 and 1965. The research data (98 autobiographies) is selected from two collections by the Finnish Literature Society s folklore archives in the early 1990 s. Autobiographies are cultural representations where negotiation of shared cultural models and personal meanings given to hetero-relationship is evident in an interesting manner. In this research I analyze autobiographies as a written folklore genre. Information concerning male-female relationships is being analyzed using theoretically informed close readings thematic analysis, intertextual reading and reflexive reading. Theoretical implications stem from cognitive anthropology (the idea of cultural models) and an adaptation of discourse theory inspired by Michel Foucault. The structure of the analysis follows the structure of the shared knowledge concerning romantic male-female relationship: the first phase of analysis presents the script of a hetero-relationship and then moves into the actual structure, the cultural model of a relationship. The components of the model of relationship are, as mentioned in the title of the research, woman, man, love and sex. The research shows that all the writers share this basic knowledge concerning a heterosexual relationship despite their age, background or gender. Also the conflicts described and experienced in the relationships of the writers were similar throughout the timespan of the early 1900 s to 1990 s: lack of love, inability to reconcile sexual desires, housework, sharing the responsibility of childcare and financial problems. The research claims that the conflicts in relationships are a major cause for the binary view on gender. When relationships are harmonious, there seems to be no need to see men and women as opposites. The research names five important discourses present in the meaning giving processes of autobiographers. In doing so, the stabile cultural model of male-female relationship widens to show the complexity and variation in data. In this way it is possible to detect some age and gender specific shifts and emphasis. The discourses give meaning to the components of the cultural model and determine the contents of womanhood, manhood, sexuality and love. The way these discourses are spread and their authority are different: the romantic discourse evident in the autobiographies appeal to the authority of love supreme love is the purpose of male-female relationship and it justifies sexuality. In this discourse sex can be the place for confluence of genders. The ideas of romantic love are widely spread in popular culture. Popular scientific discourse defines a relationship as a site to become a man and a woman either from a psychological or a biological point of view. Genders are seen as opposites. These ideas are often presented in media and their authority in science which is seen as infallible. The Christian discourse defines men and women: both should work for the benefit of the nuclear family under the undisputed authority of God. Marital love is based on Christian virtues and within marriage sexuality is acceptable. The discourse I ve named folk tradition defines women and men as guardians of home and offspring. The authority of folk tradition comes from universal truth based in experience and truths known to the mediators of this discourse grandparents, parents and other elders or peers. Societal discourse defines the hetero relationship as the mainstay of society. The authority in societal discourse stems from the laws and regulations that control relationship practices.

Generalizations and Models in Ecology : Lawlikeness, Invariance, Stability, and Robustness

The question at issue in this dissertation is the epistemic role played by ecological generalizations and models. I investigate and analyze such properties of generalizations as lawlikeness, invariance, and stability, and I ask which of these properties are relevant in the context of scientific explanations. I will claim that there are generalizable and reliable causal explanations in ecology by generalizations, which are invariant and stable. An invariant generalization continues to hold or be valid under a special change called an intervention that changes the value of its variables. Whether a generalization remains invariant during its interventions is the criterion that determines whether it is explanatory. A generalization can be invariant and explanatory regardless of its lawlike status. Stability deals with a generality that has to do with holding of a generalization in possible background conditions. The more stable a generalization, the less dependent it is on background conditions to remain true. Although it is invariance rather than stability of generalizations that furnishes us with explanatory generalizations, there is an important function that stability has in this context of explanations, namely, stability furnishes us with extrapolability and reliability of scientific explanations. I also discuss non-empirical investigations of models that I call robustness and sensitivity analyses. I call sensitivity analyses investigations in which one model is studied with regard to its stability conditions by making changes and variations to the values of the model s parameters. As a general definition of robustness analyses I propose investigations of variations in modeling assumptions of different models of the same phenomenon in which the focus is on whether they produce similar or convergent results or not. Robustness and sensitivity analyses are powerful tools for studying the conditions and assumptions where models break down and they are especially powerful in pointing out reasons as to why they do this. They show which conditions or assumptions the results of models depend on. Key words: ecology, generalizations, invariance, lawlikeness, philosophy of science, robustness, explanation, models, stability

Sopivasti työtä ja vapaa-aikaa? Tutkimuksia ajankäytöstä eri elämäntilanteissa

Tutkimuksessa tarkastellaan erilaisissa sosiaalipoliittisesti kiinnostavissa elämäntilanteissa olevien ihmisten ajankäyttöä ja siinä 1990-luvulla tapahtuneita muutoksia. Tutkimuksen neljästä erillisartikkelista kolmessa analysoidaan työttömien nuorten, perheenisien ja eläkeläisten ajankäyttöä Tilastokeskuksen vuosina 1979, 1987–1988 ja 1999–2000 keräämien ajankäyttöaineistojen pohjalta. Neljännessä artikkelissa tarkastellaan pohjoismaalaisten työntekijöiden tyytyväisyyttä ajankäytön jakautumiseen työn ja vapaa-ajan kesken European Social Survey -kyselyaineiston pohjalta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että osin eri, mutta osin myös samat tekijät vaikuttavat eri elämäntilanteissa olevien yksilöiden ajankäyttöön. Keskeisiä ajankäyttöön vaikuttavia tekijöitä ovat tulot ja perhetilanne: pienet tulot ja pienet lapset rajoittavat omalla tavallaan ajankäyttöä. Sosiaalipolitiikan rooli yksilöiden ja sitä kautta perheiden ja kokonaisten yhteisöjen ajankäytössä on suuri. Ajankäytön valintoihin vaikuttavat luonnollisesti yksilöiden omat preferenssit, mutta valinnat kuvastavat aina myös ympäröivän yhteiskunnan institutionaalisia rakenteita. Onpa kyse sitten työttömän, työssä käyvän, lapsiperheen tai eläkeläiskotitalouden ajankäytöstä, ajankäyttöä ohjaavat erinäiset lait ja normit. Ajankäytön näkökulmasta ei siten ole yhdentekevää, millaista perhe-, työvoima- ja tulonjakopolitiikkaa yhteiskunnassa toteutetaan.