Uskonnonopetuksen tunnustuksellisuus koulun kiistakysymyksenä : Evankelinen herätysliike oppivelvollisuuskoulun kristillisyyden asialla 1912-1926

In the early years of independence the Finnish school system went through a major change. Both the Compulsory school attendance act (1921) and the Religious freedom act (1923) were legislated almost simultaneously. Although the legislators were deciding on the whole content of the citizenship education given in the compulsory school, their attention was mainly concentrated on the issue of the religious education. The former study concerning the subject shows that this issue was strongly influenced by the political power struggle between the conservative and the socialist parties. One of the underlying factors was also the Church s decreased authority concerning the elementary school. The aim of this research was to study the Finnish evangelical movement s attitude and opinions on the issue of religious education and on its status and nature. Their opinions on the issue were especially investigated from the point of view of their own evangelical lower elementary school teachers seminar, which was deeply connected with the matter of confessionalism. The source material of this research of educational history consist of documents of the school administration and the Lutheran Evangelical Association as well as of vast collection of educational, Church s and evangelical movement s journals. According to the results of this study, the evangelical movement plead very strongly for denominational religious education. However, the confessionalism they were pursuing differed from the common understanding of the concept at that time. This became evident both because of their demands for increased education on the Christian doctrine and because of their sharp criticism against loosely confessional, generally Christian religious education. The evangelical movement s strict opinion was combined with their effort to emphasize the Lutherian doctrine in the Evangelical Lutheran Church in Finland. The founding of the Evangelical seminar for lower elementary school teachers in Karkku was a significant indication of the evangelical movement s dedication to strive towards school s Christianity. The objective of the evangelical seminar was to change the school by means of training evangelical minded teachers. The seminar was only a part of much larger plans of evangelical education and home missionary work. However, maintaining the seminar proved to be impossible, especially as the National Board of Education was absolutely against it, claiming that it would endanger the unity of the compulsory school. The National Board of Education indicated that the objectivity of citizenship education would be forfeit, if every marginal ideological movement could educate their own teachers.

Itsenäisyyden alkuaikoina Suomen koululaitos kävi läpi suuren muutoksen. Lähes samanaikaisesti säädettiin lait oppivelvollisuudesta (1921) ja uskonnonvapaudesta (1923). Vaikka oppivelvollisuuskoulua kehitettäessä oli päätettävänä laajasti kansalaiskasvatuksen perusteista, kiinnittyi lähes kaikki huomio keskeisimmäksi nousseeseen kysymykseen koulun uskonnonopetuksesta. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että uskonnonopetuskysymykseen vaikutti ratkaisevasti oikeiston ja vasemmiston välinen poliittinen kamppailu ja kirkon heikentynyt asema suhteessa kouluun. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää evankelisen herätysliikkeen suhtautumista ja kannanottoja oppivelvollisuuskoulun alkuaikoina käydyssä kiivaassa keskustelussa uskonnonopetuksen asemasta ja luonteesta. Evankelisen liikkeen suhtautumista uskonnonopetuksen tunnustuksellisuuteen ja koulun kristillisyyteen tutkittiin Karkun evankelisen alakansakouluseminaarin näkökulmasta käsin, joka erityistapauksena liittyi vahvasti aiheeseen. Kasvatushistoriallisen tutkimuksen lähdeaineisto koostuu kouluhallinnon ja Evankeliumiyhdistyksen asiakirjoista sekä laajasta koulualan, kirkon ja evankelisen liikkeen lehdistöaineistosta. Tutkimustulosten mukaan evankelinen herätysliike oli vahvasti uskonnonopetuksen tunnustuksellisuuden kannalla. Kuitenkin liikkeen vaatima tunnustuksellisuus poikkesi huomattavasti muiden tunnustuksellisuuden kannattajien esittämästä mallista. Tämä ilmeni pääasiassa liikkeen vaatimasta katekismusopetuksen keskeisestä asemasta ja tiukasta kritiikistä väljästi tunnustuksellista yleiskristillistä opetusta kohtaan. Nämä kannanotot liittyivät vahvasti herätysliikkeen 1920-luvulla käymään kiistaan tunnustuksellisuuden merkityksestä kirkonkin toiminnassa. Karkussa vuosina 1923 26 toiminut Evankelinen alakansakouluseminaari oli mittava osoitus evankelisen liikkeen toimintahalukkuudesta koulun kristillisyyden vahvistamiseksi. Seminaarin tavoitteet ulottuivat laajemmalle kuin uskonnonopetuskysymykseen ja se pyrki ajamaan koko koulun kristillisyyttä evankelisesti ajattelevien opettajien kautta. Alakansakouluseminaari oli yksi osa laajaksi kaavailtua evankelista kasvatus- ja sisälähetystyötä. Seminaarin toiminta osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, etenkin Kouluhallituksen vastustaessa sitä jyrkästi pitäen sitä uhkana oppivelvollisuuskoulun yhtenäisyydelle. Kouluhallituksen mukaan oppivelvollisuuskoulun kansalaiskasvatustehtävän objektiivisuuden kannalta olisi turmiollista, jos opettajia voitaisiin valmistaa Karkun seminaarin tavoin jonkin erityisryhmän aatesuunnan mukaisesti.