"Philly Joe" Jonesin Jazz-rumpukomppaus : Improvisoitu säestys ja vuorovaikutus kappaleessa 'Blues for Philly Joe'

Tutkielma käsittelee jazz-rumpali Joseph Rudolph Philly Joe Jonesin (1923 1985) improvisoitua säestystä, komppausta, ja soittajien välisen vuorovaikutuksen osuutta jazz-esityksen muotoutumisessa. Jazz-rumpalin soitolle on tyypillistä, että kaikki toiminta on improvisoitua, kappaleen ja lajin viitekehyksen sekä häneen kohdistuvien odotusten raameissa tapahtuvaa luomisprosessia. Jazz-analyysi on painottunut kontekstista irrotetun improvisoinnin tutkimiseen, mutta tässä työssä painopiste on ryhmädynamiikassa. Analyysikohde on Sonny Rollinsin säveltämä 12-tahtinen blues Blues for Philly Joe (1957) Rollinsin levyltä Newk s Time (Blue Note 7243 5 76752 2 2). Rumpukomppausta tarkastellaan kolmesta näkökulmasta. Aluksi rumpuosuudesta pelkistetään erityisen karsimismenetelmän avulla komppauksen rytminen hahmo, rytmilinja. Rytmilinja-analyysin avulla vastataan tutkimuskysymykseen minkälaisilla rytmeillä Jones komppaa, ja miten sen rytmi suhteutuu pulssiin, metriin ja muotoon nähden. Seuraavaksi motiivianalyysista kehitetyllä aiheiden erittely- ja variaatiomenetelmällä määritellään Jonesin komppausfraasien piirteet, rakenteet ja variaatiot. Lopuksi Jonesin ja solistin välistä vuorovaikutusta tutkitaan kartoittamalla aihelainaukset, sekä rytmisektion sisäistä koordinointia rytmilinjojen avulla. Rytmilinja paljastaa Jonesin korostavan usein tiettyjä tahdinosia tietyissä rakennepaikoissa eri kertauksissa. Komppaus tuo rakenteelliset taitepaikat esiin, ja samalla sen polyrytmit horjuttavat vallitsevaa 4/4-metriä. Fraasianalyysi paljastaa Jonesin komppiaiheiden käytön olevan johdonmukaista, ja joillakin fraaseilla on oma täsmällinen funktionsa. Pitkätkin komppifraasit perustuvat vain muutamaan hahmoon, joista tärkeimmät ovat kolmijakoiset polymetrit ja synkoopit. Vuorovaikutus solistin kanssa ilmenee kahdensuuntaisina aihelainauksina tai vaihtoehtoisesti kontrasteina. Rytmisektion sisäisen vuorovaikutuksen muodoista merkittäviin on yhteisten toistuvien rytmiaiheiden, riffien, koordinoitu käyttö. Rytmisektion jäsenet myös hakeutuvat tietoisesti toisen soittajan rytmilinjan sisään päätyäkseen samoille tahdinosille. Työssä konkretisoituu säestämisen ja vuorovaikutuksen merkitys jazz-improvisoinnin synnyttäjänä. Tutkimuskohde ei olisi voinut tulla lopulliseen muotoonsa ilman soittajien vuorovaikutusta. Tämän työn myötä nousee tarve tutkia rytmisektion toimintaa ja vuorovaikutuksen evoluutiota eri tyylikausina.

Expected Performance of the ATLAS Experiment - Detector, Trigger and Physics

A detailed study is presented of the expected performance of the ATLAS detector. The reconstruction of tracks, leptons, photons, missing energy and jets is investigated, together with the performance of b-tagging and the trigger. The physics potential for a variety of interesting physics processes, within the Standard Model and beyond, is examined. The study comprises a series of notes based on simulations of the detector and physics processes, with particular emphasis given to the data expected from the first years of operation of the LHC at CERN.

Molecular Dynamics Simulations of Homogeneous Nucleation

Nucleation is the first step in a phase transition where small nuclei of the new phase start appearing in the metastable old phase, such as the appearance of small liquid clusters in a supersaturated vapor. Nucleation is important in various industrial and natural processes, including atmospheric new particle formation: between 20 % to 80 % of atmospheric particle concentration is due to nucleation. These atmospheric aerosol particles have a significant effect both on climate and human health. Different simulation methods are often applied when studying things that are difficult or even impossible to measure, or when trying to distinguish between the merits of various theoretical approaches. Such simulation methods include, among others, molecular dynamics and Monte Carlo simulations. In this work molecular dynamics simulations of the homogeneous nucleation of Lennard-Jones argon have been performed. Homogeneous means that the nucleation does not occur on a pre-existing surface. The simulations include runs where the starting configuration is a supersaturated vapor and the nucleation event is observed during the simulation (direct simulations), as well as simulations of a cluster in equilibrium with a surrounding vapor (indirect simulations). The latter type are a necessity when the conditions prevent the occurrence of a nucleation event in a reasonable timeframe in the direct simulations. The effect of various temperature control schemes on the nucleation rate (the rate of appearance of clusters that are equally able to grow to macroscopic sizes and to evaporate) was studied and found to be relatively small. The method to extract the nucleation rate was also found to be of minor importance. The cluster sizes from direct and indirect simulations were used in conjunction with the nucleation theorem to calculate formation free energies for the clusters in the indirect simulations. The results agreed with density functional theory, but were higher than values from Monte Carlo simulations. The formation energies were also used to calculate surface tension for the clusters. The sizes of the clusters in the direct and indirect simulations were compared, showing that the direct simulation clusters have more atoms between the liquid-like core of the cluster and the surrounding vapor. Finally, the performance of various nucleation theories in predicting simulated nucleation rates was investigated, and the results among other things highlighted once again the inadequacy of the classical nucleation theory that is commonly employed in nucleation studies.