Luce Irigaray's Philosophy of Feminine Being : Body, Desire and Wisdom

Luce Irigaray is a Belgian-born philosopher, psychoanalyst and linguist. Irigaray s concept of woman is crucial for understanding her own work but also for examining and developing the theoretical and methodological basis of feminist theory. This thesis argues that, ultimately, Irigaray s exploration of woman s being challenges our traditional notion of philosophy as a neutral discourse and the traditional notion of ourselves as philosophizing persons or human beings. However, despite its crucial role, Irigaray s idea of woman still lacks a comprehensive explication. This is because the discourse of sexual difference is blurred by the ideas of essentialism and biologism. --- Irigaray s concept of woman has been interpreted and criticized from the perspectives of metaphysical essentialism, strategic essentialism, realist essentialism and deconstructionism. This thesis argues that a reinterpretation is necessary to account for Irigaray s claims about the the traditional woman , mimesis, the specificity of the feminine body, feminine expression and sexual difference. Moreover, any reading should account for the differences between women and avoid giving a prescriptive function to the essence of woman. --- My thesis develops a new interpretation of Irigaray s concept of woman on the basis of the phenomenology of the body. It argues that Irigaray s discourse on woman can and must be understood by an idea of existential style. Existential style is embodied, affective and spiritual and it is constituted in relation to oneself, to others and to the world. It is temporal, it evolves and changes but preserves its open unity in its transformations. Stylistic unities, such as femininity or philosophy, are constituted in and by the singulars. -- This study discusses and analyses feminine existential style as a central theme and topic of Irigaray s works and shows how her work operates as a primary and paradigmatic example of the feminine style. These tasks are performed by studying the mimetic positions available for women and by explicating the phenomenological background of Irigaray s conceptions of the philosophical method, and the lived, expressive and affective body. The critical occupation and transformation of these mimetic positions, the inquiry into the first-person pre-discursive experience, and the cultivation of feminine expressivity open up the possibility of becoming a woman writer, a woman lover and a woman philosopher. The appearance of these new feminine figures is a precondition for the realization of sexual difference. So Irigaray opens up the possibility of sexual difference by instituting and constituting a feminine subject of love and wisdom, and by problematizing the idea of a neutral and absolute subject.

Lumometsän syli : Anni Swanin satusymbolismi 1896-1923

Lumometsän syli, Anni Swanin satusymbolismi 1896-1923 on suomenkielisen satukirjallisuuden poetiikkaa ja 1900-luvun alun modernia naiseutta selvittävä feministiseen tutkimustraditioon liittyvä tutkimus. Sen kohteena ovat lasten- ja nuortenkirjailija Anni Swanin (1875-1958) satukokoelmat vuosilta 1901-1923 ja Uusi Suometar -lehden sadunomaiset novellit vuosilta 1896-1904. Tutkimus tuo uutta tietoa lastenkirjallisuuden osalta 1900-luvun alun modernin ihmisen problematiikasta. Se sisältää naissubjektin kehityskaaren ja sisäisen kasvun kohti naistaiteilijuutta. Yksityiskohtaisen tarkastelun kohteina ovat sadut Veli ja sisar (1917), Ihmekukka (1905), Marjaanan helmikruunu (1912), Aaltojen salaisuus (1901), Jääkukka (1905), Tyttö ja kuolema (1917), Merenkuningatar ja hänen poikansa (1905), Lumolinna (1905) ja Tarina Kultasirkasta (1901). Tutkimuksessa tarkastellaan Swanin satujen poeettista kieltä ja naiseuden tematiikkaa ranskalaisen postmodernin ajan feministisen viitekehyksen valossa. Siinä keskeisiä ovat Julia Kristevan psykoanalyyttispohjaiset näkemykset ja Hélène Cixous´n sekä Luce Irigarayn ajatukset feminiinisestä kirjoituksesta. Sadut kontekstualisoidaan ajankohdan symbolistiseen taidevirtaukseen ja Suomen taiteen kultakauteen. Satuja tulkitaan naiskirjailijan lajina ja erityisenä naisen metaforisen ilmaisun muotona. Satujen feministinen lukutapa purkaa perinteisiä lukemiskonventioita ja merkitsee satutekstin lukemista "toisin". Se avaa varhaista modernia naiseutta ja sille ominaista naisen ilmaisukielen erityisyyttä sekä mykkää ei-kielellistä, melankolian ilmaisua. Tutkimus tuo esiin uudenlaisen naiskirjailijan aistimusvoimaisen kielen. Swanin satusymbolismi on luonnon kauneuden synesteettista ja aistimusvoimaista kerrontaa, jolle on luonteenomaista aistiestetiikka, metaforisuus, metonymisyys ja metamorfoosit. Swan vahvistaa osaltaan naisen sankaruutta, omaa ilmaisukieltä ja ääntä. Tuloksena paljastuu satuperinteeseen verrattuna uudenlaisia tyttöyden, äitiyden, naistaiteilijuuden ja perheen malleja ja niiden representaatioita. Satumallit osoittautuvat aikanaan moderneiksi tyttösankareiksi, osin ambivalenteiksi uudenlaista naiseutta ja suhteessa oloa heijastaviksi ja ovat siten varhaisia feministisen sadun tunnusmerkkejä. Tutkimus selvittää, miten Swan rakentaa omaperäisen satusymboliikan. Satumetsä on luonnonkauniin suomalaismetsän symbolinen mielenmaisema ja samanaikaisesti sadun myyttis-symbolinen topos. Swanin luontokäsitys sisältää luonnonsuojelun ja varhaisen ekokriittisen näkemyksen. Tutkimus osoittaa Swanin satujen kytkeytyvän 1900-luvun alun modernismiin ja Suomen taiteen kultakauteen. Swan on suomenkielisen symbolistisen taidesadun kehittäjä ja feministisen sadun aloittaja.