Mammographic mass-screening and future breast cancer burden in Finland

A population-based early detection program for breast cancer has been in progress in Finland since 1987. According to regulations during the study period 1987-2001, free of charge mammography screening was offered every second year to women aged 50-59 years. Recently, the screening service was decided to be extended to age group 50-69. However, the scope of the program is still frequently discussed in public and information about potential impacts of mass-screening practice changes on future breast cancer burden is required. The aim of this doctoral thesis is to present methodologies for taking into account the mass-screening invitation information in breast cancer burden predictions, and to present alternative breast cancer incidence and mortality predictions up to 2012 based on scenarios of the future screening policy. The focus of this work is not on assessing the absolute efficacy but the effectiveness of mass-screening, and, by utilizing the data on invitations, on showing the estimated impacts of changes in an existing screening program on the short-term predictions. The breast cancer mortality predictions are calculated using a model that combines incidence, cause-specific and other cause survival on individual level. The screening invitation data are incorporated into modeling of breast cancer incidence and survival by dividing the program into separate components (first and subsequent rounds and years within them, breaks, and post screening period) and defining a variable that gives the component of the screening program. The incidence is modeled using a Poisson regression approach and the breast cancer survival by applying a parametric mixture cure model, where the patient population is allowed to be a combination of cured and uncured patients. The patients risk to die from other causes than breast cancer is allowed to differ from that of a corresponding general population group and to depend on age and follow-up time. As a result, the effects of separate components of the screening program on incidence, proportion of cured and the survival of the uncured are quantified. According to the predictions, the impacts of policy changes, like extending the program from age group 50-59 to 50-69, are clearly visible on incidence while the effects on mortality in age group 40-74 are minor. Extending the screening service would increase the incidence of localized breast cancers but decrease the rates of non-localized breast cancer. There were no major differences between mortality predictions yielded by alternative future scenarios of the screening policy: Any policy change would have at the most a 3.0% reduction on overall breast cancer mortality compared to continuing the current practice in the near future.

Holistic Spirituality in the Thinking of Ellen White

Spiritualiteetti viittaa syvälliseen, inhimilliseen ulottuvuuteen ja ominaisuuteen, jonka tarkka määritteleminen on haasteellista, ellei mahdotonta. Sitä vastaa yhtäältä uskonnollisuuden kautta toteutuva, elämän tarkoitukseen ja syvemmän olemuksen etsintään liittyvä hengellisyys, mutta toisaalta myös kaikkea muuta hengen viljelyä ja mielekkään olemisen tavoittelua tarkoittava henkisyys. John Swintonin mukaan hengen ulottuvuus on se inhimilliseen olemukseen kuuluva, dynaaminen elinvoima, joka virkistää ja elävöittää ihmistä ja motivoi häntä etsimään Jumalaa, arvoja, merkitystä, tarkoitusta ja toivoa. Tämä tutkimus nostaa tarkastelun kohteeksi kokonaisvaltaisen hengellisyyden, jolloin huomio kiinnitetään niihin sidoksiin, joiden kautta hengen ulottuvuus liittyy muihin inhimillisen elämän olennaisiin toimintoihin ja näkökulmiin. Tällaisia ovat 1) ajattelu 2) teot ja käytännön toiminta 3) suhteet ja vuorovaikutusverkostot 4) tunteet ja kanssakäymistä ohjaavat asenteet 5) olemassaolon ja olemisen ulottuvuudet. Kokemusten merkitys, arvo ja mielekkyys hahmottuvat juuri hengen alueella, toisin sanoen sisäisesti, hengellisenä ja henkisenä asiana. Tutkimusmateriaalina tässä tutkimuksessa on amerikkalaisen vuosina 1827 1915 eläneen Ellen Whiten kuusi myöhäiskauden teosta vuosilta 1892 1905 ja tutkimusmenetelmänä on käytetty systemaattista analyysiä. Olennaista Whiten tavassa käsitellä uskonnon harjoitukseen liittyviä aiheita on hänen käytännöllinen ja elämän arkeen kiinteästi niveltyvä otteensa. Tutkimus paljastaa, että Martti Lutherin käsitykset ovat merkittävästi vaikuttaneet Whiten ajatteluun. Lähteistä paljastuu samankaltaisuutta hänen näkemystensä ja uusimman suomalaisen Luther-tutkimuksen Martti Lutherin tuotannosta esiin nostaman ajattelutavan välillä. Vaikka teologisen oppineisuuden kannalta White ja Luther ovat eri tasoilla, kummankin käsitys ihmisen ja Jumalan välisen suhteen perusolemuksesta on samankaltainen: Lähtökohtana sille on Jumalan rakkaus ja hänen armostaan lähtenyt toiminta. Toiseksi, ihmisen ja Kristuksen välinen, olemuksellinen yhteys, unio , on perustana sille, että Jumala hyväksyy ihmisen ja huolehtii hänestä nyt ja ikuisesti. Kolmanneksi, tämä ihmisen ja Kristuksen liittoutuminen ja yhdistyminen ilmenee yhteistoimintana ja kumppanuutena yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi maailmassa. White korostaa ihmisen ja Kristuksen välisen hengellisen suhteen vuorovaikutteista ja toiminnallista luonnetta, joka tulee ilmi epäitsekkyytenä, toisten ihmisten ja heidän tarpeittensa huomioimisena sekä myötätuntona ja kykynä asettua toisen asemaan. Terveellistä elämäntapaa ja kasvatusta koskevat ajatuksensa White liittää siihen laaja-alaiseen näkemykseen hengellisyydestä, jonka tavoitteena on ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Hän ei näe spiritualiteettia elämän arjesta irrallisena tai erillisenä saarekkeena, vaan ihmistä kaikessa ohjaavana, voimaannuttavana ja mielekkyyttä tuottavana, ensisijaisena ulottuvuutena. Tutkimuksen kuluessa myös Whiten usein käyttämät Jumalalle antautumisen ja luonteen käsitteet nousevat tarkastelun kohteiksi. Hänen mukaansa ihminen ei tahdonponnistuksillaan yksin pysty tavoittamaan Jumalaa vaan hänen on lakattava Jumalan rakastavan kutsun edessä itse tahtomasta ja suostuttava liittymään Jumalan tahtoon ja tarkoitukseen. Tämä liittyy siihen sisäiseen muutokseen, jota White kuvaa luonteen käsitteen avulla. Jumalan armon vaikuttama tahdon uudelleen suuntaaminen muuttaa ihmisen olemusta, arvoja, asennoitumisen tapaa ja myötätuntoisen vuorovaikutuksen kykyä niin ettei ihminen ole enää aivan sama kuin ennen. Kysymys on toisaalta yhtäkkisestä ja kertakaikkisesta olemuksellisesta muuttumisesta, mutta samalla myös hiljaisesta, elämänmittaisesta kasvusta ja kypsymisestä. Juuri luonteen käsitteen avulla White kuvaa hengellisyyttä ja siihen kuuluvaa sisästä matkaa. Tässä tutkimuksessa spiritualiteettia lähestytään yleisinhimillisenä piirteenä ja ominaisuutena, jolloin huomio ei ole ensisijaisesti yksittäisissä opillisissa käsityksissä tai uskonnollisuuden harjoittamisen muodoissa. Tarkoituksena on luoda kokoava rakenne, jonka puitteissa holistinen spiritualiteetti voidaan selkeämmin hahmottaa ja yksilöidymmin ymmärtää.

Concepts of Narrative

Transposed to media like film, drama, opera, music, and the visual arts, “narrative” is no longer characterized by either temporality or an act of telling, both required by earlier narratological theories. Transposed to other disciplines, “narrative” is often a substitute for “assumption”, “hypothesis”, a disguised ideological stance, a cognitive scheme, and even life itself. The potential for broadening the concept lay dormant in narratology, both in the double use of “narrative” for the medium-free fabula and for the medium-bound sjuzet, and in changing interpretations of “event”. Some advantages of the broad use of “narrative” are an evocation of commonalities among media and disciplines, an invitation to re-think the term within the originating discipline, a constructivist challenge to positivistic and foundational views, an emphasis on a plurality of competing “truths”, and an empowerment of minority voices. Conversely, disadvantages of the broad use are an illusion of sameness whenever the term is used and the obliteration of specificity. In a Wittgensteinian spirit, the essay agrees that concepts of narrative are mutually related by “family resemblance”, but wishes to probe the resemblances further. It thus postulates two necessary features: double temporality and a transmitting (or mediating) agency, and an additional cluster of variable optional characteristics. When the necessary features are not dominant, the configuration may have “narrative elements” but is not “a narrative”.