Nature of chemistry in the national frame curricula for upper secondary education in Finland, Norway and Sweden

The aim of this study was to discover how current chemistry syllabi in the frame curricula for up- per secondary education in three Nordic countries (Finland, Norway, and Sweden) take into account topics related to the nature of chemistry. By qualitative content analysis, the statements related to the nature of chemistry were divided into categories. Conclusions and implications for improving the frame curricula under study were made by comparing results with research into the nature of science. Chemistry syllabi from the Nordic frame curricula analyzed take into account the aims related to the nature of chemistry in a very similar manner. The ideas that should be made more explicit in all of the analyzed curricula are: i) the limits of the chemical models and theories, ii) the relationship between chemistry and other natural sciences, iii) the importance of creativity in chemical research, iv) the concepts of evidence in science texts, v) the social nature of chemical research, and vi) chemistry as a technological practice.

Rhetoric and Representation : Exploring the Cultural Meaning of the Natural Sciences in Contemporary Popular Science Writing and Literature

Kirjallisuuden- ja kulttuurintutkimus on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana tullut yhä enenevässä määrin tietoiseksi tieteen ja taiteen suhteen monimutkaisesta luonteesta. Nykyään näiden kahden kulttuurin tutkimus muodostaa oman kenttänsä, jolla niiden suhdetta tarkastellaan ennen kaikkea dynaamisena vuorovaikutuksena, joka heijastaa kulttuurimme kieltä, arvoja ja ideologisia sisältöjä. Toisin kuin aiemmat näkemykset, jotka pitävät tiedettä ja taidetta toisilleen enemmän tai vähemmän vastakkaisina pyrkimyksinä, nykytutkimus lähtee oletuksesta, jonka mukaan ne ovat kulttuurillisesti rakentuneita diskursseja, jotka kohtaavat usein samankaltaisia todellisuuden mallintamiseen liittyviä ongelmia, vaikka niiden käyttämät metodit eroavatkin toisistaan. Väitöskirjani keskittyy yllä mainitun suhteen osa-alueista popularisoidun tietokirjallisuuden (muun muassa Paul Davies, James Gleick ja Richard Dawkins) käyttämän kielen ja luonnontieteistä ideoita ammentavan kaunokirjallisuuden (muun muassa Jeanette Winterson, Tom Stoppard ja Richard Powers) hyödyntämien keinojen tarkasteluun nojautuen yli 30 teoksen kattavaa aineistoa koskevaan tyylin ja teemojen tekstianalyysiin. Populaarin tietokirjallisuuden osalta tarkoituksenani on osoittaa, että sen käyttämä kieli rakentuu huomattavassa määrin sellaisille rakenteille, jotka tarjoavat mahdollisuuden esittää todellisuutta koskevia argumentteja mahdollisimman vakuuttavalla tavalla. Tässä tehtävässä monilla klassisen retoriikan määrittelemillä kuvioilla on tärkeä rooli, koska ne auttavat liittämään sanotun sisällön ja muodon tiukasti toisiinsa: retoristen kuvioiden käyttö ei näin ollen edusta pelkkää tyylikeinoa, vaan se myös usein kiteyttää argumenttien taustalla olevat tieteenfilosofiset olettamukset ja auttaa vakiinnuttamaan argumentoinnin logiikan. Koska monet aikaisemmin ilmestyneistä tutkimuksista ovat keskittyneet pelkästään metaforan rooliin tieteellisissä argumenteissa, tämä väitöskirja pyrkii laajentamaan tutkimuskenttää analysoimalla myös toisenlaisten kuvioiden käyttöä. Osoitan myös, että retoristen kuvioiden käyttö muodostaa yhtymäkohdan tieteellisiä ideoita hyödyntävään kaunokirjallisuuteen. Siinä missä popularisoitu tiede käyttää retoriikkaa vahvistaakseen sekä argumentatiivisia että kaunokirjallisia ominaisuuksiaan, kuvaa tällainen sanataide tiedettä tavoilla, jotka usein heijastelevat tietokirjallisuuden kielellisiä rakenteita. Toisaalta on myös mahdollista nähdä, miten kaunokirjallisuuden keinot heijastuvat popularisoidun tieteen kerrontatapoihin ja kieleen todistaen kahden kulttuurin dynaamisesta vuorovaikutuksesta. Nykyaikaisen populaaritieteen retoristen elementtien ja kaunokirjallisuuden keinojen vertailu näyttää lisäksi, kuinka tiede ja taide osallistuvat keskusteluun kulttuurimme tiettyjen peruskäsitteiden kuten identiteetin, tiedon ja ajan merkityksestä. Tällä tavoin on mahdollista nähdä, että molemmat ovat perustavanlaatuisia osia merkityksenantoprosessissa, jonka kautta niin tieteelliset ideat kuin ihmiselämän suuret kysymyksetkin saavat kulttuurillisesti rakentuneen merkityksensä.

Exploring the experiences and conceptions of good teaching in higher education : Development of a questionnaire for assessing students' approaches to learning and experiences of the teaching-learning environment

The aim of this dissertation was to adapt a questionnaire for assessing students’ approaches to learning and their experiences of the teaching-learning environment. The aim was to explore the validity of the modified Experiences of Teaching and Learning Questionnaire (ETLQ) by examining how the instruments measure the underlying dimensions of student experiences and their learning. The focus was on the relation between students’ experiences of their teaching-learning environment and their approaches to learning. Moreover, the relation between students’ experiences and students’ and teachers’ conceptions of good teaching was examined. In Study I the focus was on the use of the ETLQ in two different contexts: Finnish and British. The study aimed to explore the similarities and differences between the factor structures that emerged from both data sets. The results showed that the factor structures concerning students’ experiences of their teaching-learning environment and their approaches to learning were highly similar in the two contexts. Study I also examined how students’ experiences of the teaching-learning environment are related to their approaches to learning in the two contexts. The results showed that students’ positive experiences of their teaching-learning environment were positively related to their deep approach to learning and negatively to the surface approach to learning in both the Finnish and British data sets. This result was replicated in Study II, which examined the relation between approaches to learning and experiences of the teaching-learning environment on a group level. Furthermore, Study II aimed to explore students’ approaches to learning and their experiences of the teaching-learning environment in different disciplines. The results showed that the deep approach to learning was more common in the soft sciences than in the hard sciences. In Study III, students’ conceptions of good teaching were explored by using qualitative methods, more precisely, by open-ended questions. The aim was to examine students’ conceptions, disciplinary differences and their relation to students’ approaches to learning. The focus was on three disciplines, which differed in terms of students’ experiences of their teaching-learning environment. The results showed that students’ conceptions of good teaching were in line with the theory of good teaching and there were disciplinary differences in their conceptions. Study IV examined university teachers’ conceptions of good teaching, which corresponded to the learning-focused approach to teaching. Furthermore, another aim in this doctoral dissertation was to compare the students’ and teachers’ conceptions of good teaching, the results of which showed that these conceptions appear to have similarities. The four studies indicated that the ETLQ appears to be a sufficiently robust measurement instrument in different contexts. Moreover, its strength is its ability to be at the same time a valid research instrument and a practical tool for enhancing the quality of students’ learning. In addition, the four studies emphasise that in order to enhance teaching and learning in higher education, various perspectives have to be taken into account. This study sheds light on the interaction between students’ approaches to learning, their conceptions of good teaching, their experiences of the teaching-learning environment, and finally, the disciplinary culture.