Familial aggregation of type 1 diabetes and diabetic nephropathy in Finland

Type 1 diabetes (T1D) is a common, multifactorial disease with strong familial clustering. In Finland, the incidence of T1D among children aged 14 years or under is the highest in the world. The increase in incidence has been approximately 2.4% per year. Although most new T1D cases are sporadic the first-degree relatives are at an increased risk of developing the same disease. This study was designed to examine the familial aggregation of T1D and one of its serious complications, diabetic nephropathy (DN). More specifically the study aimed (1) to determine the concordance rates of T1D in monozygotic (MZ) and dizygotic (DZ) twins and to estimate the relative contributions of genetic and environmental factors to the variability in liability to T1D as well as to study the age at onset of diabetes in twins; (2) to obtain long-term empirical estimates of the risk of T1D among siblings of T1D patients and the factors related to this risk, especially the effect of age at onset of diabetes in the proband and the birth cohort effect; (3) to establish if DN is aggregating in a Finnish population-based cohort of families with multiple cases of T1D, and to assess its magnitude and particularly to find out whether the risk of DN in siblings is varying according to the severity of DN in the proband and/or the age at onset of T1D: (4) to assess the recurrence risk of T1D in the offspring of a Finnish population-based cohort of patients with childhood onset T1D, and to investigate potential sex-related effects in the transmission of T1D from the diabetic parents to their offspring as well as to study whether there is a temporal trend in the incidence. The study population comprised of the Finnish Young Twin Cohort (22,650 twin pairs), a population-based cohort of patients with T1D diagnosed at the age of 17 years or earlier between 1965 and 1979 (n=5,144) and all their siblings (n=10,168) and offspring (n=5,291). A polygenic, multifactorial liability model was fitted to the twin data. Kaplan-Meier analyses were used to provide the cumulative incidence for the development of T1D and DN. Cox s proportional hazards models were fitted to the data. Poisson regression analysis was used to evaluate temporal trends in incidence. Standardized incidence ratios (SIRs) between the first-degree relatives of T1D patients and background population were determined. The twin study showed that the vast majority of affected MZ twin pairs remained discordant. Pairwise concordance for T1D was 27.3% in MZ and 3.8% in DZ twins. The probandwise concordance estimates were 42.9% and 7.4%, respectively. The model with additive genetic and individual environmental effects was the best-fitting liability model to T1D, with 88% of the phenotypic variance due to genetic factors. The second paper showed that the 50-year cumulative incidence of T1D in the siblings of diabetic probands was 6.9%. A young age at diagnosis in the probands considerably increased the risk. If the proband was diagnosed at the age of 0-4, 5-9, 10-14, 15 or more, the corresponding 40-year cumulative risks were 13.2%, 7.8%, 4.7% and 3.4%. The cumulative incidence increased with increasing birth year. However, SIR among children aged 14 years or under was approximately 12 throughout the follow-up. The third paper showed that diabetic siblings of the probands with nephropathy had a 2.3 times higher risk of DN compared with siblings of probands free of nephropathy. The presence of end stage renal disease (ESRD) in the proband increases the risk three-fold for diabetic siblings. Being diagnosed with diabetes during puberty (10-14) or a few years before (5-9) increased the susceptibility for DN in the siblings. The fourth paper revealed that of the offspring of male probands, 7.8% were affected by the age of 20 compared with 5.3% of the offspring of female probands. Offspring of fathers with T1D have 1.7 times greater risk to be affected with T1D than the offspring of mothers with T1D. The excess risk in the offspring of male fathers manifested itself through the higher risk the younger the father was when diagnosed with T1D. Young age at onset of diabetes in fathers increased the risk of T1D greatly in the offspring, but no such pattern was seen in the offspring of diabetic mothers. The SIR among offspring aged 14 years or under remained fairly constant throughout the follow-up, approximately 10. The present study has provided new knowledge on T1D recurrence risk in the first-degree relatives and the risk factors modifying the risk. Twin data demonstrated high genetic liability for T1D and increased heritability. The vast majority of affected MZ twin pairs, however, remain discordant for T1D. This study confirmed the drastic impact of the young age at onset of diabetes in the probands on the increased risk of T1D in the first-degree relatives. The only exception was the absence of this pattern in the offspring of T1D mothers. Both the sibling and the offspring recurrence risk studies revealed dynamic changes in the cumulative incidence of T1D in the first-degree relatives. SIRs among the first-degree relatives of T1D patients seems to remain fairly constant. The study demonstrates that the penetrance of the susceptibility genes for T1D may be low, although strongly influenced by the environmental factors. Presence of familial aggregation of DN was confirmed for the first time in a population-based study. Although the majority of the sibling pairs with T1D were discordant for DN, its presence in one sibling doubles and presence of ESRD triples the risk of DN in the other diabetic sibling. An encouraging observation was that although the proportion of children to be diagnosed with T1D at the age of 4 or under is increasing, they seem to have a decreased risk of DN or at least delayed onset.

Der Prediger vom weißen Berg : Zur Rezeption der besseren Gerechtigkeit aus Mt 5 in Martin Luthers Predigtüberlieferung 1522 1546.

The purpose of this study is to examine the reception of Matthew 5 in Martin Luther s sermons; in other words to investigate how Luther interprets and applies Jesus teaching of the better righteousness and the law in Mt 5. The study applies the reception-historical approach and contributes to the history of effects and the history of interpretation in New Testament exegesis. The study shows that Luther understands the better righteousness of Mt 5 as good works and fulfillment of the law. Luther s interpretation coheres with the intention of the Evangelist, even if Luther s overall concept of righteousness is foreign to Matthew. In Luther s view righteousness is twofold: The greater righteousness of Mt 5 is the second and the actual righteousness (iustitia activa), which follows the first and the foreign righteousness (iustitia passiva). The first righteousness (faith) is for Luther the work of God, while the second righteousness (good works) is co-operation between a Christian and God. In this co-operation the law, as it is taught by Jesus, is not the opposite of the gospel, but the gospel itself in the sense of Christ as an example . The task of the law is to show the dependence of a Christian on God and to help one to love and to serve one s neighbour (brothers as well as enemies) properly. The study underlines a feature in Luther s thinking that has received little attention in Lutheran theology: Luther insists on preaching the law to Christians. In his view Mt 5 is directed to all Christians and particularly to pastors, for whom Jesus here gives an example of how to preach the law. Luther believes similarly to Matthew that Jesus reveals the real meaning of Mosaic Law and confirms its validity for Christians in Mt 5. Like Matthew, Luther insists on the practicability of the commandments of Mt 5 in his view Christians fulfil the law also with joy yet his interpretation of Mt 5 attenuates the radical nature of its commandments. Luther s reception of the individual pericopes of Mt 5 is considerably generative and occasionally contradictory, which is explained by the following factors, among others: Luther receives many ideas from tradition and reads them and his own theological concepts into Matthew s Gospel. He interprets Mt 5 through his understanding of some Old Testament passages as well as Paul. Most of all, Luther s reception of Mt 5 is shaped by his own experience as a preacher, by his relation to his religious enemies, rulers and to the congregation of Wittenberg. Here Luther shares with Matthew the experience of being opposed and concern about the upright living of the believers, which in both cases also explains the polemical tone of the paraenesis.

Aspekte der Melancholietherapie in Martin Luthers Trostbriefen

Pro gradu -tutkielmani tehtävänä on selvittää näkökulmia melankoliaterapiaan Martti Lutherin lohdutuskirjeissä. Lähteinä on ollut neljä lohdutuskirjettä sekä yksi kirje, joka muistuttaa sisällöltään lohdutuskirjettä. Metodina on ollut kirjeiden tyylillis-retorinen analyysi. Aihe on kiinnostava, koska Lutherin kirjeiden ja retoriikan tutkimus on ollut vähäistä verrattuna häntä koskevaan laajaan kansainväliseen tutkimukseen. Työn lähtökohtana on ollut, että yksi kirjallisuuden tärkeimmistä tehtävistä 1500-luvulla oli erilaisten melankolisten sairauksien parantaminen. Kirjallisuuden avulla voitiin torjua hengenvaarallisia melankolisia affekteja kuten epätoivoa, pelkoa, surua ja apatiaa. Lutherin lohdutuskirjeet soveltuvat hyvin melankoliaterapian tutkimiseen, koska ne on kirjoitettu lohtua tarvitseville ihmisille. Työn tutkimuskysymykset ovat: Mitä melankolian hoitokeinoja Luther mainitsee? Missä määrin Lutherin melankoliaterapia on sopusoinnussa 1500-luvulla vallinneiden hoitokäsitysten kanssa? Miten Luther hyödyntää retoriikan ja huumorin keinoja melankoliaterapiassaan? Työn teoriaosassa selvitetään 1500-luvun ihmiskäsitystä sekä teologisesta että lääketieteellisestä näkökulmasta ja esitellään ajalle tyypillisiä humoraaliopin mukaisia melankolian hoitokeinoja. Selvitetään myös retoriikan ja melankoliaterapian suhdetta toisiinsa. Analyysiosassa pääpaino on Lutherin käyttämissä retorisissa keinoissa, mutta siinä hyödynnetään myös teoriaosan havaintoja. Tutkielmassa kirjallisuustieteellinen ja teologinen näkökulma tukevat toisiaan. Kirjallisuustieteellisestä näkökulmasta lohdutuskirjeet on tutkittavissa retoriikan tarjoamien käsitteiden avulla, koska ne on kirjoitettu aikana, jolloin retoriikka oli tärkeä yliopistollinen oppiaine. Tutkielma huomioi myös aiheen teologisen näkökulman, koska ajan kieli on uskonnollisesti värittynyttä ja koska Lutherin melankoliaterapiaan kuuluu vahva hengellinen ulottuvuus. Ihmisen kyky lohduttaa rinnastuu Lutherilla Jumalan kykyyn lohduttaa ihmistä Raamatun sanan kautta. Lutherille Jumala on reetori, jonka työväline on Raamatun pyhä sana. Puhutulla ja kirjoitetulla sanalla on Lutherin melankoliaterapiassa erityisen keskeinen merkitys. Tutkielmani osoittaa, että sekä Lutherin käyttämät retoriset keinot että hänen melankoliaterapiansa ovat suuressa määrin sopusoinnussa 1500-luvun retoriikan ja lääketieteen oppien kanssa. Luther käyttää melankoliaterapiassaan laajasti apuna erilaisia retorisia keinoja kuten toistoa, variaatiota, metaforaa ja esimerkkikertomuksia. Lutherin mainitsemat hoitokeinot kuten esimerkiksi metsästys, ratsastus, syöminen ja juominen, pelien pelaaminen, leikinlasku ja ystävien kanssa seurustelu ovat sopusoinnussa ajan hoitokäsitysten kanssa. Kirjeissä esiintyy myös lääketieteellisestä ja uskonnollisesta näkökulmasta katsottuna kyseenalaisia hoitokeinoja kuten tyhjänpäiväisten juttujen kertominen ja paholaisen kiroileminen. Nämä neuvot ylittävät ajan melankoliaterapiaan kuuluvan kohtuullisuuden säännön, ja ne on ymmärrettävä niiden teologisesta merkityksestä käsin. Lutherille kohtuullisuuden säännön rikkominen on toisinaan sallittua, kun on kysymys vaikeasta paholaisen aiheuttamasta melankoliasta. Kristillinen usko näyttää Lutherille tarjoavan vapauden käyttää tiettyjä hoitokeinoja, joita vielä keskiajalla ei olisi hyväksytty. Toisinaan Luther näkee kirjeen vastaanottajaa kohdanneen vaikeuden Jumalan eikä paholaisen aikaansaannoksena. Tällaisissa tapauksissa melankolia nähdään Jumalan työnä ihmisessä, joka mahdollistaa hengellisen kääntymisen Jumalan, kaiken lohdutuksen Isän puoleen.

Kysymys esineellisyydestä : Georg Lukácsin esineellistymisteoria ja Martin Heideggerin fundamentaaliontologia

Käsilläolevan tutkielman aiheena on esineellistymisen käsite. Sitä tarkastellaan yhtäältä sellaisena kuten se esitetään Georg Lukácsin (1885-1971) teoksessa Historia ja luokkatietoisuus (1923), toisaalta kuten sitä koskeva teoria on luettavissa esiin Martin Heideggerin (1889-1976) läpimurtoteoksesta Oleminen ja aika (1927). Molemmat ajattelijat pyrkivät teoksissaan rakentamaan kokonaisvaltaista tulkintaa länsimaisen ajattelun ja toiminnan taipumuksesta tulkita todellisuus esineellisenä (dinglich), so. eletystä elämästä ja toiminnasta irrallisena olioiden (Dinge) maailmana. Sekä Lukács että Heidegger pyrkivät osoittamaan, että esineellistyneen todellisuuden ontologisena perustana toimii inhimillisen praktisen toiminnan kenttä, josta käsin esineellistävät ja objektivoivat suhtautumistavat todellisuuteen voivat vasta jälkikäteisesti syntyä. Molemmille ajattelijoille esineellisyyden muodostuminen ontologiaa hallitsevaksi tulkinnaksi todellisuuden luonteesta edellyttää myös tietynlaisia sosiaalisen olemisen rakenteita. Tutkielmassa tehdään vertailevaa käsiteanalyysia Lukácsin ja Heideggerin teoreettisten diskurssien välillä. Tavoitteena on rakentaa mahdollisuutta lukea mainittuja filosofeja saman, modernille olemassaololle keskeisen ontologisen sekä eksistentiaalisen ongelman tarkastelijoina. Toisaalta vertaileva lähestymistapa pyrkii myös tuomaan esiin olennaisia ja perustavia eroja Lukácsin marxilaisen ja Heideggerin fundamentaaliontologisen orientaation välillä. Tutkielmassa pyritäänkin osoittamaan, että Heideggerin fundamentaaliontologia ei tarkastele kauppatavaran rakennetta eikä sosiaalisen vaihdon prosesseja marxilaisesta näkökulmasta riittävällä tavalla, kun taas Lukácsin teoreettinen projekti tulee edellyttäneeksi tuottavaan subjektiviteettiin pohjautuvan ontologisen perusasenteen. Tämä ontologinen positio voidaan puolestaan kritisoida hedelmällisesti heideggerilaisesta näkökulmasta. Viime kädessä tutkielma pyrkii avaamaan esineellistymisteorioiden vertailun kautta kysymyksen länsimarxilaisen materialistisen dialektiikan ja Heideggerin fenomenologisen ontologian välisestä suhteesta.