4 resultados para FAIR FACILITY
em Helda - Digital Repository of University of Helsinki
Resumo:
The dissertation presents a functional model for analysis of song translation. The model is developed on the basis of an examination of theatrical songs and a comparison of three translations: the songs of the Broadway musical My Fair Lady (Lerner and Loewe, 1956), made for the premiere productions (1959–1960) in Swedish, Danish, and Norwegian. The analysis explores the three challenges of a song translator: the fitting of a text to existing music, the consideration of a prospective sung performance, and the verbal approximation of the content of the source lyric. The theoretical foundation is based on a functional approach to translation studies (Christiane Nord) and a structuralist/semiotic analysis of a theatrical message (Ivo Osolsobě, building on Roman Jakobson). Thus, three functional levels in the fitting of a text to music are explored: first, a prosodic/phonetic format; secondly, a poetic/rhetoric format; and thirdly, semantic/reflexive values (verbalizing musical expression). Similarly, three functional levels in the textual connections to a prospective performance are explored: first, a presentational goal; secondly, the theatrical potential; and thirdly, dramaturgic values (for example dramatic information and linguistic register). The functionality of Broadway musical theatre songs is analyzed, and the song score of My Fair Lady, source and target lyrics, is studied, with an in-depth analysis of seven of the songs. The three translations were all considered very well-made and are used in productions of the musical to this day. The study finds that the song translators appear to have worked from an understanding of the presentational goal, designed their target texts on the prosodic and poetic shape of the music, and pursued the theatrical functionality of the song, not by copying, but by recreating connections to relevant contexts, partly independently of the source lyrics, using the resources of the target languages. Besides metaphrases (closest possible transfer), paraphrases and additions seem normally to be expected in song translation, but song translators may also follow highly individual strategies – for example, the Norwegian translator is consistently more verbally faithful than the Danish and Swedish translators. As a conclusion, it is suggested that although linguistic and cultural difference play a significant role, a translator’s solution must nevertheless be arrived at, and assessed, in relation to the song as a multimedial piece of material. As far as a song can be considered a theatrical message – singers representing the voice, person, and situation of the song – the descriptive model presented in the study is also applicable to the translation of other types of song.
Resumo:
Staphylococcus aureus is one of the most important bacteria that cause disease in humans, and methicillin-resistant S. aureus (MRSA) has become the most commonly identified antibiotic-resistant pathogen in many parts of the world. MRSA rates have been stable for many years in the Nordic countries and the Netherlands with a low MRSA prevalence in Europe, but in the recent decades, MRSA rates have increased in those low-prevalence countries as well. MRSA has been established as a major hospital pathogen, but has also been found increasingly in long-term facilities (LTF) and in communities of persons with no connections to the health-care setting. In Finland, the annual number of MRSA isolates reported to the National Infectious Disease Register (NIDR) has constantly increased, especially outside the Helsinki metropolitan area. Molecular typing has revealed numerous outbreak strains of MRSA, some of which have previously been associated with community acquisition. In this work, data on MRSA cases notified to the NIDR and on MRSA strain types identified with pulsed-field gel electrophoresis (PFGE), multilocus sequence typing (MLST), and staphylococcal cassette chromosome mec (SCCmec) typing at the National Reference Laboratory (NRL) in Finland from 1997 to 2004 were analyzed. An increasing trend in MRSA incidence in Finland from 1997 to 2004 was shown. In addition, non-multi-drug resistant (NMDR) MRSA isolates, especially those resistant only to methicillin/oxacillin, showed an emerging trend. The predominant MRSA strains changed over time and place, but two internationally spread epidemic strains of MRSA, FIN-16 and FIN-21, were related to the increase detected most recently. Those strains were also one cause of the strikingly increasing invasive MRSA findings. The rise of MRSA strains with SCCmec types IV or V, possible community-acquired MRSA was also detected. With questionnaires, the diagnostic methods used for MRSA identification in Finnish microbiology laboratories and the number of MRSA screening specimens studied were reviewed. Surveys, which focused on the MRSA situation in long-term facilities in 2001 and on the background information of MRSA-positive persons in 2001-2003, were also carried out. The rates of MRSA and screening practices varied widely across geographic regions. Part of the NMDR MRSA strains could remain undetected in some laboratories because of insufficient diagnostic techniques used. The increasing proportion of elderly population carrying MRSA suggests that MRSA is an emerging problem in Finnish long-term facilities. Among the patients, 50% of the specimens were taken on a clinical basis, 43% on a screening basis after exposure to MRSA, 3% on a screening basis because of hospital contact abroad, and 4% for other reasons. In response to an outbreak of MRSA possessing a new genotype that occurred in a health care ward and in an associated nursing home of a small municipality in Northern Finland in autumn 2003, a point-prevalence survey was performed six months later. In the same study, the molecular epidemiology of MRSA and methicillin-sensitive S. aureus (MSSA) strains were also assessed, the results to the national strain collection compared, and the difficulties of MRSA screening with low-level oxacillin-resistant isolates encountered. The original MRSA outbreak in LTF, which consisted of isolates possessing a nationally new PFGE profile (FIN-22) and internationally rare MLST type (ST-27), was confined. Another previously unrecognized MRSA strain was found with additional screening, possibly indicating that current routine MRSA screening methods may be insufficiently sensitive for strains possessing low-level oxacillin resistance. Most of the MSSA strains found were genotypically related to the epidemic MRSA strains, but only a few of them had received the SCCmec element, and all those strains possessed the new SCCmec type V. In the second largest nursing home in Finland, the colonization of S. aureus and MRSA, and the role of screening sites along with broth enrichment culture on the sensitivity to detect S. aureus were studied. Combining the use of enrichment broth and perineal swabbing, in addition to nostrils and skin lesions swabbing, may be an alternative for throat swabs in the nursing home setting, especially when residents are uncooperative. Finally, in order to evaluate adequate phenotypic and genotypic methods needed for reliable laboratory diagnostics of MRSA, oxacillin disk diffusion and MIC tests to the cefoxitin disk diffusion method at both +35°C and +30°C, both with or without an addition of sodium chloride (NaCl) to the Müller Hinton test medium, and in-house PCR to two commercial molecular methods (the GenoType® MRSA test and the EVIGENETM MRSA Detection test) with different bacterial species in addition to S. aureus were compared. The cefoxitin disk diffusion method was superior to that of oxacillin disk diffusion and to the MIC tests in predicting mecA-mediated resistance in S. aureus when incubating at +35°C with or without the addition of NaCl to the test medium. Both the Geno Type® MRSA and EVIGENETM MRSA Detection tests are usable, accurate, cost-effective, and sufficiently fast methods for rapid MRSA confirmation from a pure culture.
Resumo:
Tämän pro gradu-tutkielman tarkoitus on tutkia, miten reilun kaupan banaania tuottavan El Guabon pienten banaaninviljelijöiden järjestön Asoguabon reilun turismin projekti on rakennettu. Projektin muotoutumista tutkitaan tässä työssä kahdesta eri näkökulmasta: siitä, miksi ja miten Asoguabo on monipuolistanut viljelystä turismiin, sekä siitä, millainen kuva projektista on rakennettu markkinoinnin kautta ja miten reilun kaupan mainonnasta tuttuja ilmiöitä on hyödynnetty reilun turismin rakentamisessa. Tutkielman teoreettisena taustana on maaseudun muutoksia tarkasteleva uuden ruraliteetin käsite. Turismi on viime vuosikymmenten aikana muuttunut, ja matkailijat etsivät yhä enemmän aitoja ja autenttisia matkailukokemuksia. Samanaikaisesti turismia on tuotteistettu korostamalla sen tiettyjä, kestävän kehityksen mukaisia piirteitä, ja erityisesti kehittyvissä maissa turismia markkinoidaan usein vaihtoehtoisena, yhteisöpohjaisena tai ekoturismina. Reilu turismi on uutena käsitteenä tullut mukaan tähän laajaan kirjoon, ja tämä tutkielma käsitteleekin Asoguabon projektia nimenomaan reilun turismin näkökulmasta. Tämä tutkielma on tapaustutkimus Asoguabon turismiprojektista, ja pohjautuu kuukauden pituiseen kenttätyöhön Ecuadorissa tammikussa 2010 sekä kirjoittajan aiempiin kokemuksiin Asoguabosta. Aineisto koostuu 21 puoli-strukturoidusta laadullisesta haastattelusta kuudentoista informantin kanssa, joista suurin osa oli hyvin läheisesti tekemisissä projektin kanssa. Tämän lisäksi aineistonkeruussa on käytetty havainnointia sekä projektin markkinointimateriaalien sisällönanalyysia. Tutkielma osoittaa reilun turismin projektin sisältävän monia haasteita ennen kuin se voi saavuttaa tavoitteensa tuottaa lisätuloja Asoguabon toimintaan. Tutkimushetkellä projekti hyödytti suoraan pääasiassa muutamia järjestön viljelijöitä, lähinnä niitä, jotka toimivat projektissa oppaina. Nämä oppaat hyötyvät projektista saamalla pieniä lisätuloja, kasvattamalla sosiaalista pääomaansa, sekä saamalla mahdollisuuden oppia muun muassa osallistumalla kursseille. Tutkimuksen keskeiset tulokset osoittavat myös, kuinka vuorovaikutus-ongelmat projektin eri toimijoiden välillä vaikeuttavat tiedonkulkua ja täten reilun turismin toimintaa. Nämä ongelmat myös lisäävät epätietoisuutta Asoguabon muiden viljelijöiden parissa. Lisäksi tutkimus osoittaa, kuinka reilun turismin projektin mainonnassa käytetään osittain samoja keinoja kuin reilun kaupan tuotteiden mainonnassa, joskin tuottajia on kuvattu mainosmateriaaleissa yllättävän vähän ja pääosassa ovat usein eurooppalaiset turistit.
Resumo:
Tämän pro gradu-tutkielman tarkoitus on tutkia, miten reilun kaupan banaania tuottavan El Guabon pienten banaaninviljelijöiden järjestön Asoguabon reilun turismin projekti on rakennettu. Projektin muotoutumista tutkitaan tässä työssä kahdesta eri näkökulmasta: siitä, miksi ja miten Asoguabo on monipuolistanut viljelystä turismiin, sekä siitä, millainen kuva projektista on rakennettu markkinoinnin kautta ja miten reilun kaupan mainonnasta tuttuja ilmiöitä on hyödynnetty reilun turismin rakentamisessa. Tutkielman teoreettisena taustana on maaseudun muutoksia tarkasteleva uuden ruraliteetin käsite. Turismi on viime vuosikymmenten aikana muuttunut, ja matkailijat etsivät yhä enemmän aitoja ja autenttisia matkailukokemuksia. Samanaikaisesti turismia on tuotteistettu korostamalla sen tiettyjä, kestävän kehityksen mukaisia piirteitä, ja erityisesti kehittyvissä maissa turismia markkinoidaan usein vaihtoehtoisena, yhteisöpohjaisena tai ekoturismina. Reilu turismi on uutena käsitteenä tullut mukaan tähän laajaan kirjoon, ja tämä tutkielma käsitteleekin Asoguabon projektia nimenomaan reilun turismin näkökulmasta. Tämä tutkielma on tapaustutkimus Asoguabon turismiprojektista, ja pohjautuu kuukauden pituiseen kenttätyöhön Ecuadorissa tammikussa 2010 sekä kirjoittajan aiempiin kokemuksiin Asoguabosta. Aineisto koostuu 21 puoli-strukturoidusta laadullisesta haastattelusta kuudentoista informantin kanssa, joista suurin osa oli hyvin läheisesti tekemisissä projektin kanssa. Tämän lisäksi aineistonkeruussa on käytetty havainnointia sekä projektin markkinointimateriaalien sisällönanalyysia. Tutkielma osoittaa reilun turismin projektin sisältävän monia haasteita ennen kuin se voi saavuttaa tavoitteensa tuottaa lisätuloja Asoguabon toimintaan. Tutkimushetkellä projekti hyödytti suoraan pääasiassa muutamia järjestön viljelijöitä, lähinnä niitä, jotka toimivat projektissa oppaina. Nämä oppaat hyötyvät projektista saamalla pieniä lisätuloja, kasvattamalla sosiaalista pääomaansa, sekä saamalla mahdollisuuden oppia muun muassa osallistumalla kursseille. Tutkimuksen keskeiset tulokset osoittavat myös, kuinka vuorovaikutus-ongelmat projektin eri toimijoiden välillä vaikeuttavat tiedonkulkua ja täten reilun turismin toimintaa. Nämä ongelmat myös lisäävät epätietoisuutta Asoguabon muiden viljelijöiden parissa. Lisäksi tutkimus osoittaa, kuinka reilun turismin projektin mainonnassa käytetään osittain samoja keinoja kuin reilun kaupan tuotteiden mainonnassa, joskin tuottajia on kuvattu mainosmateriaaleissa yllättävän vähän ja pääosassa ovat usein eurooppalaiset turistit.