44 resultados para Emeishan large igneous province

em Helda - Digital Repository of University of Helsinki


Relevância:

30.00% 30.00%

Publicador:

Resumo:

Köyhiä maanviljelijöitä on usein syytetty kehitysmaiden ympäristöongelmista. On väitetty, että eloonjäämistaistelu pakottaa heidät käyttämään maata ja muita luonnonvaroja lyhytnäköisesti. Harva asiaa koskeva tutkimus on kuitenkaan tukenut tätä väitettä; perheiden köyhyyden astetta ja heidän aiheuttamaansa ympäristövaikutusta ei ole kyetty kytkemään toisiinsa. Selkeyttääkseen köyhyys-ympäristö –keskustelua, Thomas Reardon ja Steven Vosti kehittivät investointiköyhyyden käsitteen. Se tunnistaa sen kenties suuren joukon maanviljelijäperheitä, jotka eivät ole köyhiä perinteisten köyhyysmittareiden mukaan, mutta joiden hyvinvointi ei ole riittävästi köyhyysrajojen yläpuolella salliakseen perheen investoida kestävämpään maankäyttöön. Reardon ja Vosti korostivat myös omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin, ja uskoivat sen vaikuttavan tuotanto- ja investointipäätöksiin. Tässä tutkimuksessa pyritään vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten investointiköyhyyttä voidaan ymmärtää ja mitata? Ja, mikä on viljelijäperheiden omaisuuden hyvinvointia lisäävä vaikutus? Tätä tutkimusta varten haastateltiin 402 maanviljelijäperhettä Väli-Amerikassa, Panaman tasavallan Herreran läänissä. Näiden perheiden hyvinvointia mitattiin heidän kulutuksensa mukaan, ja paikalliset köyhyysrajat laskettiin paikallisen ruoan hinnan mukaan. Herrerassa ihminen tarvitsee keskimäärin 494 dollaria vuodessa saadakseen riittävän ravinnon, tai 876 dollaria vuodessa voidakseen ravinnon lisäksi kattaa muitakin välttämättömiä menoja. Ruoka- eli äärimmäisen köyhyyden rajan alle jäi 15,4% tutkituista perheistä, ja 33,6% oli jokseenkin köyhiä, eli saavutti kyllä riittävän ravitsemuksen, muttei kyennyt kustantamaan muita perustarpeitaan. Molempien köyhyysrajojen yläpuolelle ylsi siis 51% tutkituista perheistä. Näiden köyhyysryhmien välillä on merkittäviä eroavaisuuksia ei vain perheiden varallisuuden, tulojen ja investointistrategioiden välillä, mutta myös perheiden rakenteessa, elinympäristössä ja mahdollisuuksissa saada palveluja. Investointiköyhyyden mittaaminen osoittautui haastavaksi. Herrerassa viljelijät eivät tee investointeja puhtaasti ympäristönsuojeluun, eikä maankäytön kestävyyttä muutenkaan pystytty yhdistämään perheiden hyvinvoinnin tasoon. Siksi investointiköyhyyttä etsittiin sellaisena hyvinvoinnin tasona, jonka alapuolella elävien perheiden parissa tuottavat maanparannusinvestoinnit eivät enää ole suorassa suhteessa hyvinvointiin. Tällaisia investointeja ovat mm. istutetut aidat, lannoitus ja paranneltujen laiduntyyppien viljely. Havaittiin, että jos perheen hyvinvointi putoaa alle 1000 dollarin/henkilö/vuosi, tällaiset tuottavat maanparannusinvestoinnit muuttuvat erittäin harvinaisiksi. Investointiköyhyyden raja on siis noin kaksi kertaa riittävän ravitsemuksen hinta, ja sen ylitti 42,3% tutkituista perheistä. Heille on tyypillistä, että molemmat puolisot käyvät työssä, ovat korkeasti koulutettuja ja yhteisössään aktiivisia, maatila tuottaa paremmin, tilalla kasvatetaan vaativampia kasveja, ja että he ovat kerryttäneet enemmän omaisuutta kuin investointi-köyhyyden rajan alla elävät perheet. Tässä tutkimuksessa kyseenalaistettiin yleinen oletus, että omaisuudesta olisi poikkeuksetta hyötyä viljelijäperheelle. Niinpä omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin tutkittiin selvittämällä, mitä reittejä pitkin perheiden omistama maa, karja, koulutus ja työikäiset perheenjäsenet voisivat lisätä perheen hyvinvointia. Näiden hyvinvointi-mekanismien ajateltiin myös riippuvan monista väliin tulevista tekijöistä. Esimerkiksi koulutus voisi lisätä hyvinvointia, jos sen avulla saataisiin paremmin palkattuja töitä tai perustettaisiin yritys; mutta näihin mekanismeihin saattaa vaikuttaa vaikkapa etäisyys kaupungeista tai se, omistaako perhe ajoneuvon. Köyhimpien perheiden parissa nimenomaan koulutus olikin ainoa tutkittu omaisuuden muoto, joka edisti perheen hyvinvointia, kun taas maasta, karjasta tai työvoimasta ei ollut apua köyhyydestä nousemiseen. Varakkaampien perheiden parissa sen sijaan korkeampaa hyvinvointia tuottivat koulutuksen lisäksi myös maa ja työvoima, joskin monesta väliin tulevasta muuttujasta, kuten tuotantopanoksista riippuen. Ei siis ole automaatiota, jolla omaisuus parantaisi perheiden hyvinvointia. Vaikka rikkailla onkin yleensä enemmän karjaa kuin köyhemmillä, ei tässä aineistossa löydetty yhtään mekanismia, jota kautta karjan määrä tuottaisi korkeampaa hyvinvointia viljelijäperheille. Omaisuuden keräämisen ja hyödyntämisen strategiat myös muuttuvat hyvinvoinnin kasvaessa ja niihin vaikuttavat monet ulkoiset tekijät. Ympäristön ja köyhyyden suhde on siis edelleen epäselvä. Köyhyyden voittaminen vaatii pitkällä tähtäimellä sitä, että viljelijäperheet nousisivat investointiköyhyyden rajan yläpuolelle. Näin heillä olisi varaa alkaa kartuttaa omaisuutta ja investoida kestävämpään maankäyttöön. Tällä hetkellä kuitenkin isolle osalle herreralaisia perheitä tuo raja on kaukana tavoittamattomissa. Miten päästä yli tuhannen dollarin kulutukseen perheenjäsentä kohden, mikäli elintaso ei yllä edes riittävään ravitsemukseen? Ja sittenkin, vaikka hyvinvointi kohenisi, ei ympäristön kannalta parannuksia ole välttämättä odotettavissa, mikäli karjalaumat kasvavat ja eroosioalttiit laitumet leviävät.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

This study is about governance in contemporary China. The focus is on Qinghai Province, one of the twelve provincial-level units included in the western region development strategy launched in 2000 by the government of China. Qinghai, the subject of the case study, is not a very well-known province. Hence, this study is significant, because it provides new knowledge about the province of Qinghai, its governance and diverse challenges, and deepens one s overall knowledge regarding China. Qinghai province is one of the slowest developing regions of China. My research problem is to analyze to what extent provincial development correlates with the quality of governance. The central concept of this research is good governance. This dissertation employs a grounded theory approach while the theoretical framework of this study is built on the Three World s approach of analyzing the three main themes, namely, the environment, economic development, and cultural diversity, and to support the empirical work. Philosophical issues in the humanities and contemporary theories of governance are brought in to provide deeper understanding of governance, and to understand to what extent and how characteristics of good governance (derived from the Western canon) are combined with Chinese tradition. A qualitative research method is chosen to provide a deeper understanding of the contemporary challenges of Qinghai (and China) and to provide some insight into the role and impact of governance on provincial development. It also focuses on the Tibetan ethnic group in order to develop as full an understanding as possible about the province. The challenges faced by Qinghai concern in particular its environment, economic development, and cultural diversity, all of which are closely interrelated. The findings demonstrate that Qinghai Province is not a powerful actor, because it has weak communications with the central government and weak collaboration with its stakeholders and civil society. How Qinghai s provincial government conducts provincial development remains a key question in terms of shaping the province s future. The question is how is Qinghai s government best able to govern in a way that is beneficial for the people. This study demonstrates that this is a significant question that challenges governance everywhere, and particularly in China given the absence of democracy. This study provides the ingredients for reflection as to how provincial government can be motivated to choose to govern in a sustainable way, instead of leaning on growth factors with too little consideration about the impact on the environment and the people.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

The purpose of this study was to extend understanding of how large firms pursuing sustained and profitable growth manage organisational renewal. A multiple-case study was conducted in 27 North American and European wood-industry companies, of which 11 were chosen for closer study. The study combined the organisational-capabilities approach to strategic management with corporate-entrepreneurship thinking. It charted the further development of an identification and classification system for capabilities comprising three dimensions: (i) the dynamism between firm-specific and industry-significant capabilities, (ii) hierarchies of capabilities and capability portfolios, and (iii) their internal structure. Capability building was analysed in the context of the organisational design, the technological systems and the type of resource-bundling process (creating new vs. entrenching existing capabilities). The thesis describes the current capability portfolios and the organisational changes in the case companies. It also clarifies the mechanisms through which companies can influence the balance between knowledge search and the efficiency of knowledge transfer and integration in their daily business activities, and consequently the diversity of their capability portfolio and the breadth and novelty of their product/service range. The largest wood-industry companies of today must develop a seemingly dual strategic focus: they have to combine leading-edge, innovative solutions with cost-efficient, large-scale production. The use of modern technology in production was no longer a primary source of competitiveness in the case companies, but rather belonged to the portfolio of basic capabilities. Knowledge and information management had become an industry imperative, on a par with cost effectiveness. Yet, during the period of this research, the case companies were better in supporting growth in volume of the existing activity than growth through new economic activities. Customer-driven, incremental innovation was preferred over firm-driven innovation through experimentation. The three main constraints on organisational renewal were the lack of slack resources, the aim for lean, centralised designs, and the inward-bound communication climate.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

The development and changes in the distribution of herbivorous mammal communities during the Neogene is complex. The Eurasian scale environmental patterns reflect the large scale geographical and climatic patterns. The reorganization of these affect the biome distribution throughout the continent. The distribution of mammal taxa was closely associated with the distribution of biomes. In Eurasia the Neogene development of environments was twofold. The early and middle Miocene that seemed to have been advantageous for mammals was followed by drying of environments during the late Neogene. The mid-latitude drying was the main trend, and it is the combined result of the retreat of Paratethys, the uplift of Tibetan Plateau and changes in the ocean currents and temperatures. The common mammals were "driving" the evolution of mammalian communities. During the late Miocene we see the drying affecting more and more regions, and we see changes in the composition of mammalian communities.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

In recent years, concern has arisen over the effects of increasing carbon dioxide (CO2) in the earth's atmosphere due to the burning of fossil fuels. One way to mitigate increase in atmospheric CO2 concentration and climate change is carbon sequestration to forest vegeta-tion through photosynthesis. Comparable regional scale estimates for the carbon balance of forests are therefore needed for scientific and political purposes. The aim of the present dissertation was to improve methods for quantifying and verifying inventory-based carbon pool estimates of the boreal forests in the mineral soils. Ongoing forest inventories provide a data based on statistically sounded sampling for estimating the level of carbon stocks and stock changes, but improved modelling tools and comparison of methods are still needed. In this dissertation, the entire inventory-based large-scale forest carbon stock assessment method was presented together with some separate methods for enhancing and comparing it. The enhancement methods presented here include ways to quantify the biomass of understorey vegetation as well as to estimate the litter production of needles and branches. In addition, the optical remote sensing method illustrated in this dis-sertation can be used to compare with independent data. The forest inventory-based large-scale carbon stock assessment method demonstrated here provided reliable carbon estimates when compared with independent data. Future ac-tivity to improve the accuracy of this method could consist of reducing the uncertainties regarding belowground biomass and litter production as well as the soil compartment. The methods developed will serve the needs for UNFCCC reporting and the reporting under the Kyoto Protocol. This method is principally intended for analysts or planners interested in quantifying carbon over extensive forest areas.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Ilmasto vaikuttaa ekologisiin prosesseihin eri tasoilla. Suuren mittakaavan ilmastoprosessit, yhdessä ilmakehän ja valtamerien kanssa, säätelevät paikallisia sääilmiöitä suurilla alueilla (mantereista pallopuoliskoihin). Tämä väistöskirja pyrkii selittämään kuinka suuren mittakaavan ilmasto on vaikuttanut tiettyihin ekologisiin prosesseihin pohjoisella havumetsäalueella. Valitut prosessit olivat puiden vuosilustojen kasvu, metsäpalojen esiintyminen ja vuoristomäntykovakuoriaisen aiheuttamat puukuolemat. Suuren mittakaavan ilmaston löydettiin vaikuttaneen näiden prosessien esiintymistiheyteen, kestoon ja levinneisyyteen keskeisten sään muuttujien välityksellä hyvin laajoilla alueilla. Tutkituilla prosesseilla oli vahva yhteys laajan mittakaavan ilmastoon. Yhteys on kuitenkin ollut hyvin dynaaminen ja muuttunut 1900-luvulla ilmastonmuutoksen aiheuttaessa muutoksia suuren mittakaavan ja alueellisten ilmastoprosessien välisiin sisäisiin suhteisiin.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Nisäkkäiden levinneisyyteen, niiden morfologisiin ja ekologisiin piirteisiin vaikuttavat ympäristön sekä lyhyet että pitkäkestoiset muutokset, etenkin ilmaston ja kasvillisuuden vaihtelut. Työssä tutkittiin nisäkkäiden sopeutumista ilmastonmuutoksiin Euraasiassa viimeisen 24 miljoonan vuoden aikana. Tutkimuksessa keskityttiin varsinkin viimeiseen kahteen miljoonaan vuoteen, jonka aikana ilmasto muuttui voimakkaasti ja ihmisen toiminta alkoi tulla merkittäväksi. Tämän takia on usein vaikea erottaa, kummasta em. seikasta jonkin nisäkäslajin sukupuutto tai häviäminen alueelta johtui. Aineistona käytettiin laajaa venäjänkielistä kirjallisuutta, josta löytyvät tiedot ovat kääntämättöminä jääneet aiemmin länsimaisen tutkimuksen ulkopuolelle. Työssä käytettiin myös NOW-tietokantaa, jossa on fossiilisten nisäkkäiden löytöpaikat sekä niiden iät.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Large-scale chromosome rearrangements such as copy number variants (CNVs) and inversions encompass a considerable proportion of the genetic variation between human individuals. In a number of cases, they have been closely linked with various inheritable diseases. Single-nucleotide polymorphisms (SNPs) are another large part of the genetic variance between individuals. They are also typically abundant and their measuring is straightforward and cheap. This thesis presents computational means of using SNPs to detect the presence of inversions and deletions, a particular variety of CNVs. Technically, the inversion-detection algorithm detects the suppressed recombination rate between inverted and non-inverted haplotype populations whereas the deletion-detection algorithm uses the EM-algorithm to estimate the haplotype frequencies of a window with and without a deletion haplotype. As a contribution to population biology, a coalescent simulator for simulating inversion polymorphisms has been developed. Coalescent simulation is a backward-in-time method of modelling population ancestry. Technically, the simulator also models multiple crossovers by using the Counting model as the chiasma interference model. Finally, this thesis includes an experimental section. The aforementioned methods were tested on synthetic data to evaluate their power and specificity. They were also applied to the HapMap Phase II and Phase III data sets, yielding a number of candidates for previously unknown inversions, deletions and also correctly detecting known such rearrangements.

Relevância:

20.00% 20.00%

Publicador:

Resumo:

Civil War Hero Burials the funerals of the fallen White in Finland in 1918 This study focuses on the burial with honours of fallen White combatants during the Finnish Civil War of 1918, as well as on the reasons underpinning the practice. The main sources of the study included the archives of the White army, the Civil Guard organisation and the Church, as well as the newspapers. The genetic method of history research was used. Both the existing tradition of military burials and the ecclesiastical burial culture influenced the burials of those who fell during the Civil War. The first war hero funerals took place as early as the beginning of February 1918, and the first larger-scale collective funerals were organised in Laihia and Vaasa in the Ostrobothnia province, with the latter attended by the supreme civil and military leaders of White Finland. From early on, these funerals assumed their characteristic features, such as the lion flag a design for the Finnish national flag proposed immediately upon the declaration of the country s independence military parades, lines of honour guards, eulogies, salutes and common war hero graves. As a result of the general offensive begun in mid-March 1918, the numbers of the fallen multiplied, so special organisations were established to handle the burials of the fallen. At the same time, the war hero funerals became more frequent and diffused, and the numbers of the buried grew throughout the country. In early March, the advocates of the republican system of government published their appeal in the newspapers, requesting that collective graves for those who fell in the war prepared in every locality. They motivated their request by stating that it was the funerals in particular that had inspired many men to join the ranks voluntarily in the first place, and that the large collective soldiers graves increased the numbers of those who answered the call and left for the front. The Civil Guard organisation arranged the burials of war heroes. The clergy contributed by officiating the religious service and by clearly aligning themselves with the Whites in their eulogies. The teachings of the Lutheran Church suggest that they found the Whites to be the temporal authority instituted by God, and therefore authorised raising the sword against the Reds. Speaking at the funerals with great pomp and sentimental power, the leaders of the Civil Guard and the exponents of the learned classes instigated their audiences against the Reds. The funeral speeches idealised the war hero s death by recalling military history since the times of ancient Greece. Being of the emblematic colour of the Whites, the white coffin assumed a particular importance connected to ideas of biblical purity and innocence. By the end of May 1918, almost 3,300 Whites were buried in the soldiers graves prepared by the burial organisation in some 400 localities. Only about 200 men remained missing in action or unidentified. The largest common graves accommodated over 60 fallen combatants. Thus, the traditions of the 1918 Civil War directly influenced war hero burial practices, which continued into the Finnish Winter War of 1939.