Measuring attitudes in translation: a study of Nokia business reports

Background Contemporary Finnish, spoken and written, reveals loanwords or foreignisms in the form of hybrids: a mixture of Finnish and foreign syllables (alumiinivalua). Sometimes loanwords are inserted into the Finnish sentence in their raw form just as they are found in the source language (pulp, after sales palvelu). Again, sometimes loanwords are calques, which appear Finnish but are spelled and pronounced in an altogether foreign manner (Protomanageri, Promenadi kampuksella). Research Questions What role does Finnish business translation play in the migration of foreignisms into Finnish if we consider translation "as a construct of solutions determined by the ideological constraints and conflicts characterizing the target culture" (Robyns 1992: 212)? What attitudes do the Finns display toward the presence of foreignisms in their language? What socio-economic or ideological conditions (Bassnett 1994: 321) are responsible for these attitudes? Are these conditions dynamic? What tools can be used to measure such attitudes? This dissertation set out to answer these and similar questions. Attitudes are imperialist (where otherness is both denied and transformed), defensive (where otherness is acknowledged, transformed, and vilified), transdiscursive (a neutral attitude to both otherness and transformation), or finally defective (where alien migration is acknowledged and "stimulated") (Robyns 1994: 60). Methodology The research method follows Rose's schema (1984: 8): (a) take an existing theory, (b) develop from it a proposition specific enough to be tested, (c) devise a scheme that tests this proposition, (d) carry through the scheme in practice, (e) draw up results and discuss conclusions in relation to the original theory. In other words, the method attempts an explanation of a Finnish social phenomenon based on systematic analyses of translated evidence (Lewins 1992: 4) whereby what really matters is the logical sequence that connects the empirical data to the initial research questions raised above and, ultimately to its conclusion (Yin 1984: 29). Results This research found that Finnish translators of the Nokia annual reports used a foreignism whenever possible such as komponentin instead of rakenneosa, or investoida instead of sijoittaa, and often without any apparent justification (Pryce 2003: 203-12) more than the translator's personal preference. In the old documents (minutes of meetings of the Board of Directors of Osakeyhtio H. Saastamoinen, Ltd. dated 5 July 1912-1917, a NOPSA booklet (1932), Enzo-Gutzeit-Tornator Oy document (1938), Imatra Steel Oy Annual Report 1964, and Nokia Oy Annual Report 1946), foreignisms under Haugen's (1950: 210-31) Classification #1 occurred an average of 0.6 times, while in the new documents (Nokia 1998 translated Annual Reports) they occurred an average of 6.5 times. That big difference, suggests transdiscursive and defective attitudes in Finnish society toward the other. In the 1850s, Finnish attitudes toward alien persons and cultures were hardened, intolerant and prohibitive because language politics were both nascent and emerging, and Finns adopted a defensive stance (Paloposki 2002: 102 ff) to protect their cultural and national treasures such as language and folklore. Innovation The innovation here is that no prior doctoral level research measured Finnish attitudes toward foreignisms using a business translation approach. This is the first time that Haugen's classification has been modified and applied in target language analysis. It is hoped that this method would be replicated in similar research in the future. Applications For practical applications, researchers with interest in languages, language development, language influences, language ideologies, and power structures that affect national language policies will find this thesis useful, especially the model for collecting, grouping, and analyzing foreignisms that has been demonstrated here. It is intended to document for posterity current attitudes of Finns toward the other as revealed in business translations from 1912-1964, and in 1998. This way, future language researchers would be able to explore a time-line of Finnish language development and attitudes toward the other. Communication firms may also find this research interesting. In future, could the model we adopted be used to analyze literary texts or religious texts for example? Future Trends Though business documents show transdiscursive attitudes, other segments of Finnish society may show defensive or imperialist attitudes. When the ideology of industrialization changes in the future, will Finnish attitudes toward the other change as well? Will it then be possible to use the same kind of analytical tools to measure Finnish attitudes? More broadly, will linguistic change continue in the same direction of transdiscursive attitudes, or will the change slow down or even reverse into xenophobic attitudes? Is this our model culture-specific or can it be used in the context of other cultures? Conclusion There is anger against foreignisms in Finland as newspaper publications and television broadcasts show, but research shows that a majority of Finns consider foreignisms and the languages from which they come as sources of enrichment for Finnish culture (Laitinen 2000, Eurobarometer series 41 of July 1994, 44 of Spring 1996, 50 of Autumn 1998). Ideologies of industrialization and globalization in Finland have facilitated transdiscursive tendencies. When Finland's political ideology was intolerant toward foreign influences in the 1850s because Finland was in the process of consolidating her nascent country and language, attitudes toward the importation of loanwords also became intolerant. Presently, when industrialization and globalization became the dominant ideologies, we see a shift in attitudes toward transdiscursive tendencies. Ideology is usually unseen and too often ignored by translation researchers. However, ideology reveals itself as the most powerful factor affecting language attitudes in a target culture. Key words Finnish, Business Translation, Ideology, Foreignisms, Imperialist Attitudes, Defensive Attitudes, Transdiscursive Attitudes, Defective Attitudes, the Other, Old Documents, New Documents.

Toimijaroolit ja roolien välinen dynamiikka Vihreän liiton periaateohjelmassa 2006

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen toimijarooleja poliittisen puolueen periaateohjelmassa. Aineistonani on Vihreän liiton vuonna 2006 voimaan tullut periaateohjelma. Periaateohjelma on puolueen yhteisen keskustelun tuloksena syntyvä, kantaaottava ja voimakkaan ideologinen teksti, johon valikoidaan mukaan puolueen tärkeäksi katsomat asiat. Ohjelma on tekstinä preskriptiivinen ja sisältää runsaasti toimintavaatimuksia ja -ohjeita, mikä korostaa toimijuuden keskeisyyttä tutkimuskohteena juuri tässä tekstilajissa. Tekstilajikysymykset ja periaateohjelman kirjoituksen konventiot vaikuttavat myös aineistossani leimalliseen aktiivisesti toimivan subjektin häivyttämisen. Pyrin erittelemään ja analysoimaan Vihreän liiton ohjelmaa tapausesimerkkinä siitä, miten toimijaroolien kautta rakennetaan ohjelmatekstin maailmaa ja toimijoiden suhteita siinä. Välineenä analyysissani käytän A.J. Greimasin kehittelemää aktanttimallia (katso Greimas 1979). Semanttinen malli jäsentää tekstin maailman toimijoita rooleihin niiden suorittamien funktioiden perusteella. Keskeisimmät tarkasteltavat roolit ovat aktiivisen toimijan kategoria, statiivisen vaikuttajan kategoria ja toiminnan kohteiden kategoriat. Aineistonani olevan tekstin tunnusomaisen polarisaation tähden jaan kunkin näistä kategorioista edelleen puolueen kannan mukaiseen eli hyväksi esitettyyn ja kannan vastaiseen eli pahaksi esitettyyn. Analyysin tuloksena muodostuu käsitys periaateohjelman prototyyppisille toimijarooleille annetuista ominaisuuksista. Tärkeimpiä erottelevia ominaisuuksia ovat statiivisuus/dynaamisuus, agentiivisuus/sen puute sekä abstraktisuus/konkreettisuus. Statiivisuuden ja abstraktiuden totean koko tekstille leimallisiksi piirteiksi, erityisesti periaateohjelman pahalle. Tyypillinen paha on epäinhimillinen voima kuten ilmastonmuutos tai globalisaatio. Puolueen kannan puolella olevissa rooleissa ominaisuuksien hajonta on suurempaa. Puolueviitteiset toimijat sekä puoluetulkintainen me-pronomini ovat lähinnä kielen prototyyppistä agentiivista toimijaa. Ne ovat subjektiasemissa kommunikaatiotoiminnalle ja evidentiaalisuuden lähteenä asenteita ilmaistessa. Kommunikaatio itsessään hahmottuu keskeisenä toimintana ohjelmassa. Ihmisviitteisyys on lähinnä uhrin tai hyötyjän roolien piirre. Erityisen mielenkiintoinen seikka on kansalainen-sanaan ja sen lähimerkityksisiin vastineisiin kohdistuva ristiriita ohjelman metatekstin kansan aktiivista toimintaa ihannoivassa kielenkäytössä ja samanaikaisessa kansalaisten kielentämisessä tekstissä toiminnan kohteiksi. Ihmiset ovat periaateohjelmassa uhreja tai hyötyjiä, kun taas toimintavelvoitteet kohdennetaan tyypillisesti valtioille ja yhteiskunnan rakenteille. Poimin myös tarkasteltavaksi sellaisia kielen keinoja ja ilmiöitä kuin modaalisuus, kausaatiot, vaihtoehtoisten maailmojen käyttö ja nominalisaatio, sikäli kuin ne valottavat tarkasteltavana olevia toimijarooleja. Modaalisuus ja kausaatiot ovat tekstin merkityssuhteiden ilmiöitä. Kausaatio on ohjelmassa merkittävän vähäkäyttöinen, kun taas runsaslukuiset nesessiivirakenteet edustuvat ilman niille odotuksenmukaisia argumentteja. Modaalisuuden lähde ja kohde jätetään usein kielentämättä. Molemmat edellä mainitut seikat korostavat nykyhetkeä ja tulevaa toimintaa tekstin keskiössä. Toiminnan suorittajaa häivytetään tekstistä eri keinoin. Näin on erityisesti, kun puhutaan sävyltään negatiivisesta toiminnasta tai dynaamisesta toiminnasta. Dynaamista toimintaa kuvaavat verbit sijoittuvat tyypillisesti infinitiivisiin lausekkeihin, jotka on upotettu argumenttirakenteeseen tai sijoitettu ehtolauseella tai tulevaisuudesta puhuttaessa mahdollisiin maailmoihin. Näin toiminta ei reaalistu rakenteessa tässä ja nyt, vaan potentiaalisena toimintana tulevaisuudessa. Samalla syntyy myös potentiaalisen sankarin rooli, joka tässä ja nyt olevasta sankarista poiketen on ohjelmassa yleinen. Tätä roolia tarjotaan niin puolueen potentiaalisille tukijoille kuin pahoille voimillekin, kunhan ne määritellään uudelleen puolueen aatteille alisteisena sijoittamalla niiden yhteyteen puolueen diskurssin kiinteästi liittyviä attribuutteja kuten vihreä tai ekologinen.

Kouluvalinta vai koulun valinta? : Oppilaiden valikoituminen yläkouluihin Espoossa keväällä 2006

Changes in governance in the public sector made it possible to give the power to the level of service production. In Finland schools were diversified. They wanted to be as attractive as possible. In her dissertation (2006) Piia Seppänen studied parental choice and schools choice policies in Espoo, in Kuopio, in Lahti, inTurku and in some levels in Helsinki too. After her study was done there has been some changes in school choise policy in Espoo. The catchments areas changed radically; earlier every school did have its own catchment area. But now three or even five school has the same catchment area. On the base of the Seppänen’s dissertation I wondered who’s choice it really were? Is the choice maker customer or producer of the service? In my study I tried to understand those processes where pupils were selected for the 7th grade in lower secondary schools in the spring in 2006. To make the picture clear, I have to study the history of pupil selection and the changes of it in the 21st century. I also have to study the geography of the town which is quite special in comparison with the normal cities with one central area. This has its own effects on the pupil selection system as well as in the whole study. In my study I try to present what kind of process the pupil selection is in Espoo and how it was done actually in the spring of 2006. The empirical data of my study were statistical data, documents of different kind, conversations with principals, local authorities and politicians. I also interviewed one politician and observed a few information meetings about the pupil selection process. Based on this large variety of data I tried to draw a picture of the way of speaking (writing) about the ability of the choice. Furthermore, how this pupil selection is done in reality. The ability to apply to special instruction in f. e. music, graphic arts or maths and sciences or to language based instruction (bilingual and immersion teaching) depends on the district you live. Because there is one catchment area which has no special or language based instruction available. Also the poor public transport system might have some effects on the parental choice. According to my study, 20 % of the 7th grade pupils were selected with criteria of different kind to special classes. Because the ability to get special or language based instruction depends on your district, there is a big risk for a selection based on the pupils' socio-economic background.

Sianlihan tuotantoon vaikuttavat tekijät vuosina 1995-2006

Ennen Suomen EU-jäsenyyttä kansallisen maatalouspolitiikan yksi päätavoitteista oli elintarvikeomavaraisuus. Tavoitteen saavuttamiseksi Suomessa oli maatalouspolitiikan osalta käytössä hintatukijärjestelmä, jossa yksi pääasiallisista tuotannon ohjauskeinoista oli tavoitehinnat, joilla valtiovalta pyrki vaikuttamaan tuottajahintoihin. Tavoitehintojen avulla tuottajat pystyivät ennakoimaan tulevan hintatason ja näin siirtämään tuotantoaan taloudellisesti kannattavimpaan suuntaan. Tästä oli kuitenkin seurauksena kotimaisen elintarvikeomavaraisuuden ylittyminen varsinkin eläinkunnan tuotteiden osalta. Vuonna 1994 lihatuotteiden yhteenlaskettu omavaisuus oli 110 prosenttia. Sianlihan osalta omavaisuus oli hieman tätä suurempi, 114 prosenttia. Suomen liityttyä EU:n jäsenmaaksi vuonna 1995 tavoitehinnoista luovuttiin ja samalla tuottajahinnat putosivat. Korvaukseksi tuottajahintojen pudotuksesta tuottajille alettiin maksaa suoria tulotukia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mitkä tekijät vaikuttivat sianlihan tuotantopäätöksiin maatalouden muuttuneessa toimintaympäristössä ja miten yhteisen maatalouspolitiikan uudistukset vaikuttivat sianlihan tarjontaan. Tutkimuksen tarkasteluaikavälinä olivat vuodet 1995 2006. Tutkimuksen tavoitteena oli myös tuotantoon vaikuttavien tekijöiden pohjalta ennustaa sianlihan tuotantoa vuoteen 2013. Tuotantopäätöksiin vaikuttavia tekijöitä tarkasteltiin regressio-analyysin avulla, jotta saataisiin selville sianlihan tuotantoa parhaiten selittävät tekijät. Tutkimuksen aikasarja-aineisto poimittiin maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (Tike:n) ja tilastokeskuksen julkaisemista ja ylläpitämistä tilastoista. Sianlihan tuotantoon vaikuttavien tekijöiden ennusteisiin tutkimuksessa käytettiin sekä kansainvälisten että kotimaisten taloustutkimuslaitosten ja organisaatioiden ennusteita. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui yrityksen teoriasta, tarjontateoriasta ja aikavälin merkityksestä tarjontaan. Tuotantomallin estimoinnin tuloksena sianlihan tuotantoon vaikuttivat vuosien 1996 2006 aikana sianlihan tuotannon tuottavuuden kasvua kuvaava teknologiamuuttuja, neljällä neljänneksellä viivästetty sianlihan tuottajahinta ja tuotantotuet yhteenlaskettuna, kolmella neljänneksellä viivästetty vehnän tuottajahinta, kahdeksalla neljänneksellä viivästetty sianlihan tuotanto, kahdella neljänneksellä viivästetty porsaan välityshinta ja kuudella neljänneksellä viivästetty investointituet. Sianlihan tuotantomallin selitysasteeksi saatiin 0,91. Estimoidulla tuotantomallilla ennustettiin sianlihan tuotannon kehitystä vuosina 2007 2013. Perusskenaariossa tuotannon ennustettiin muuttuvan vuodesta 2007 eteenpäin samalla tavalla kuin vuosina 1995 2006 keskimäärin. Perusskenaarion lisäksi tuotantomallilla simuloitiin tuotantotukien ja investointitukien dekoplauksen vaikutusta sianlihan tuotantoon. Tuotantotukien dekoplauksen myötä sianlihan tuotanto laskisi 177 milj. kiloon vuonna 2009, mutta nousisi 193 milj. kiloon vuonna 2013. Investointitukien dekoplauksen myötä tuotanto laskisi 176 milj. kiloon vuonna 2009 ja nousisi vuoteen 2013 mennessä 191 milj. kiloon. Suurimman pudotuksen aiheutti kuitenkin vehnän tuottajahinnan nousu vuosien 2006 ja 2007 aikana, jonka seurauksena sianlihan tuotanto laskisi jo vuonna 2008 180 milj. kiloon.

Avioliiton teologia Englannin kirkossa ja Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vuosina 1963-2006

The theology of marriage in the Church of England(CofE) and in the Evangelical Lutheran Church of Finland(ELCF)1963–2006 The method of the study is a systematic analysis of the sources. In the CofE marriage stems from creation, but it is also sacramental, grounded in the theology of love and redemption. Man and woman have a connection between them that is a mystical union in character because of the one between Christ and the Church; therefore every marriage is sacramental. The purposes of marriage have been expressed in a different order than earlier. A caring relationship and sexuality are set before childbirth as the causes of marriage. The remedial cause of marriage is also moved to the background and it cannot be found in the recent wedding formulas. A personal relationship and marriage as a school of faith and love have a central place in the theology of marriage. The theology of love unites the love of God and marriage. In the CofE the understanding of divorce and co-habiting has changed, too. Co-habiting can now be understood as a stage towards marriage. Divorce has been understood as a phenomenon that must be taken as a fact after an irretrievable breakdown of marriage. Thus the church must concentrate on pastoral care after divorce. Similarly, the ELCF also maintains that the order of creation is the origin of marriage as a lifelong institution. This is also an argument for the solemnization of marriage in the church. Faith and grace are not needed for real marriage because marriage is the culmination of reason and natural law. The society defines marriage and the church gives its blessing to the married couples if so requested. Luther’s view of marriage is different from this because he saw marriage as a school of love and faith, similar to CofE. He saw faith as essential to enable the fullfillment of natural law. Marriage in the ELCF is mostly a matter of natural ethics. An ideal form of life is sought through the Golden Rule. This interpretation of marriage means that it does not presuppose Christian education for children to follow. The doctrine of the two kingdoms is definitely essential as background. It has been impugned by scholars, however, as a permanent foundation of marriage. There is a difference between the marriage formulas and the other sources concerning the purposes of marriage in the ELCF. The formulas do not include sexuality, childbirth or children and their education as purposes of marriage. The formulas include less theological vocabulary than in the CofE. The liturgy indicates the doctrine in CofE. In the Lutheran churches there is not any need to express the doctrine in the wedding formulas. This has resulted in less theology of marriage in the formulas. The theology of Luther is no longer any ruling principle in the theology of marriage. The process of continuing change in society refines the terms for marriage more than the theological arguments do.

Sanan vai rakkauden palveluksessa? : Diakonian viralle esitetyt teologiset perusteet Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vuosina 1997-2006

Tämän tutkielman tehtävänä on selvittää diakonian viralle esitettyjä teologisia perusteita kirkon viralliseen päätöksentekoon liittyvissä asiakirjoissa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vuosina 1997-2006. Diakonaatti tarkoittaa kirkon hengelliseen virkaan kuuluvaa papin virasta erillistä palveluvirkaa. Tässä tutkielmassa diakonaattia tarkastellaan kirkkolaissa ilmaistun karitatiivisen diakonian viran näkökulmasta suhteessa kirkon erityiseen virkaan. Systemaattisessa analyysissa on pyritty kuvaamaan aineistosta esiin nouseva diakonian viran keskeinen teologia ja keskeisimmät virkakeskustelussa esiin tulleet ongelmakohdat. Diakonian viran teologisia perusteita ei tässä tutkielmassa pidetä yhtenä kokonaisuutena, vaan siinä tapahtuvat muutokset on pyritty nostamaan esiin historiallisessa viitekehyksessä. Dispositio on tämän vuoksi rakennettu kronologisesti eteneväksi. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa käytävä keskustelu diakonian viran uudistamisesta on käytännöllisten uudistamistarpeiden lisäksi lähtökohdiltaan yhteydessä kansainväliseen ja ekumeeniseen virkateologiseen kehitykseen, jossa kirkot ovat arvioineet omaa olemustaan ja tehtäväänsä. Virkarakenneuudistuksen pani vireille piispainkokouksen esitys 1/1994 diakonian viran kehittämisestä. Tutkielman keskiössä ovat siihen liittyen komiteamietinnöt Yhdessä kirkon virassa (1997) ja Palvelijoiksi vihityt (2002). Tarkasteltuna ajanjaksona lähdeaineistossa on havaittavissa kirkon viran ja diakonian viran määrittelyä koskeva terminologian ja ordinaatiokäsityksen muutos. Linjausten argumentoinnissa on havaittavissa joitakin epäselvyyksiä, koska esiin otettiin uusia käsitteitä. Kaikki analysoidut asiakirjat katsoivat kirkon viran perustuvan jumalalliseen asetukseen. Sekä kaksisäikeisessä että kolmisäikeisessä virkamallissa diakonian virka ymmärrettiin osaksi Jumalan asettamaa kirkon virkaa. Yksi ministerium ecclesiasticum aukeaa useampaan tehtävään. Kristus asetti kirkolle viran kutsuessaan ja lähettäessään apostolit. Viran muodot ja jakautuminen esimerkiksi piispan, papin ja diakonian virkoihin on nähty periaatteessa inhimillisenä järjestelykysymyksenä, sillä viran jumalallinen asetus ei koske viran muotoja. Asiakirjoissa tukeuduttiin kirkon viran määrittelyssä yhteisen pappeuden perustaan. Kristityt muodostavat uskon ja rakkauden yhteisön, jossa koko seurakunnalla on vastuu tietyistä tehtävistä. Kirkon erityinen palveluvirka rakentuu tälle pohjalle. Aineistosta vahvasti nouseva teema on Lutherin teologiaan perustuva näkemys uskon ja rakkauden sisäkkäisyydestä sekä uskossa läsnäolevasta Kristuksesta rakkauden perustana. Lutherin teologiaan liittyy myös diakonian viran argumentointi sakramentaalisen sanakäsityksen pohjalta. Sanakäsitys on nähty laajasti myös ekumeenisessa dialogissa. Diakonian virkaa tarkasteltiin aineistossa suhteessa seurakuntaan. Yhteisöllisyyden korostus diakonian viran edellytyksenä ja myös sen seurauksena nousi esiin. Yhteisöllisyyden ja siten myös diakonian lähteeksi hahmottui jumalanpalvelus ja ehtoollinen. Ajatus koinoniasta toi mukanaan myös vahvan pneumatologisen perustelun diakonian viralle. Voidaankin sanoa, että diakonian virka tulkittiin lähteissä ankkuroituneeksi Kristukseen. Kristuksen ja kristittyjen yhteyden vuoksi Kristus on sekä diakonian lähde että sen kohde. Aineiston pohjalta on hahmotettavissa diakonian viran teologisena lähtökohtana yhteinen pappeus sekä yhteys sanaan ja sakramentteihin. Viran edellytyksenä on erityinen kutsu, valtuutuksena ordinaatio ja palveluviran sisältönä apostolisen esikuvan mukainen palvelu. Palveluvirka kirkossa perustuu yleiseen pappeuteen siten, että vain yleisen pappeuden omaava kastettu ja uskova kirkon jäsen voi saada erityisen kutsun ja valtuutuksen erityiseen virkaan. Yleinen pappeus ei kuitenkaan yksin riitä virkaan eikä sitä ole mahdollista johtaa yleisestä pappeudesta. Erityinen kirkon virka edellyttää lisäksi erityisen Jumalan kutsun, jonka kirkko hyväksyy ja vahvistaa. Jumalan kutsun julkinen vahvistaminen ja tunnustaminen tapahtuu ordinaatiossa. Diakonian virkaa koskevassa suomalaisessa keskustelussa on oltu yksimielisiä siitä, että diakonian virkaan sisältyvät karitatiivinen, katekeettinen ja liturginen funktio. Käytännössä diakonian viralla on kuitenkin vahvasti karitatiivinen luonne Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.

Socialist Realism instead of Formalism : the Formation and Development of the Soviet Music Control System 1932-1950

Whereas it has been widely assumed in the public that the Soviet music policy system had a “top-down” structure of control and command that directly affected musical creativity, in fact my research shows that the relations between the different levels of the music policy system were vague, and the viewpoints of its representatives differed from each other. Because the representatives of the party and government organs controlling operas could not define which kind of music represented Socialist Realism, the system as it developed during the 1930s and 1940s did not function effectively enough in order to create such a centralised control of Soviet music, still less could Soviet operas fulfil the highly ambiguous aesthetics of Socialist Realism. I show that musical discussions developed as bureaucratic ritualistic arenas, where it became more important to reveal the heretical composers, making scapegoats of them, and requiring them to perform self-criticism, than to give directions on how to reach the artistic goals of Socialist Realism. When one opera was found to be unacceptable, this lead to a strengthening of control by the party leadership, which lead to more operas, one after the other, to be revealed as failures. I have studied the control of the composition, staging and reception of the opera case-studies, which remain obscure in the West despite a growing scholarly interest in them, and have created a detailed picture of the foundation and development of the Soviet music control system in 1932-1950. My detailed discussion of such case-studies as Ivan Dzerzhinskii’s The Quiet Don, Dmitrii Shostakovich’s Lady Macbeth of Mtsensk District, Vano Muradeli’s The Great Friendship, Sergei Prokofiev’s Story of a Real Man, Tikhon Khrennikov’s Frol Skobeev and Evgenii Zhukovskii’s From All One’s Heart backs with documentary precision the historically revisionist model of the development of Soviet music. In February 1948, composers belonging to the elite of the Union of Soviet Composers, e.g. Dmitri Shostakovich and Sergei Prokofiev, were accused in a Central Committee Resolution of formalism, as been under the influence of western modernism. Accusations of formalism were connected to the criticism of the conciderable financial, material and social privileges these composers enjoyed in the leadership of the Union. With my new archival findings I give a more detailed picture of the financial background for the 1948 campaign. The independent position of the music funding organization of the Union of Soviet Composers (Muzfond) to decide on its finances was an exceptional phenomenon in the Soviet Union and contradicted the strivings to strengthen the control of Soviet music. The financial audits of the Union of Soviet Composers did not, however, change the elite status of some of its composers, except for maybe a short duration in some cases. At the same time the independence of the significal financial authorities of Soviet theatres was restricted. The cuts in the governmental funding allocated to Soviet theatres contradicted the intensified ideological demands for Soviet operas.

Juutalaisvastaisuus suomalaisissa aikakauslehdissä ja kirjallisuudessa 1918-1944

Anti-Semitism existed in Finland during the whole period covered by this study. The immoral acts associated with Jews in the articles were mostly regarded as universal habits, qualities and/or modes of action, that is, unconnected with any particular Finnish Jew. Researchers have tried to explain anti-Semitism in several ways. The theory of Jews as outsiders has been a popular explanation as well as xenophobia, chimerical anti-Semitism and the socio-economic models. The main sources of this study have been over 400 Finnish periodicals and magazines, literature and text books published between 1918 and 1944. This vast number of magazines includes those of the army and the civil guard, religion, humour and the papers of the Finnish extreme right. One can see a distinct foreign and especially German influence in the subjects and phraseology of Finnish anti-Semitic writings between 1918 and 1944. Several known Finnish anti-Semitic writers had some kind of link with Germany. Some Finnish organisations and societies were openly anti-Semitic during this period. There had been cycles in the activity of anti-Semitic writing in Finland, obvious peaks appearing in 1918 1919, 1929 1931, 1933 1938 and 1942 1944. The reason for the 1918 1919 activity was the civil rights which were granted to the Jews in Finland, and the Russian Bolshevik revolution. The worldwide depression from 1929 to 1932 seem to be the reason for new anti-Semitic writing activity. The rise of National Socialism in Germany and the influence this phenomenon had in Finland was the reason for the peak during 1933 1938. During the continuation war 1942 1944 National Socialist Germany was fighting side-by-side with Finland and their anti-Semitic propaganda found easier access to Finland. Of the 433 magazines, journals and newspapers which were used in this study, 71 or 16.4 per cent had at least one article that can be identified as anti-Semitic; especially the magazines of national socialists and other extreme right parties were making anti-Semitic annotations. There were about 50 people known to have written anti-Semitic articles. At least half of these known writers had studied at the university, including as many as 10 priests. Over and above these, there was an even larger number of people who wrote under a pseudonym. The material used suggested that anti-Semitism was not very popular in Finland between 1918 and 1944. Anti-Semitic articles appeared mostly in the magazines of the extreme right, but their circulation was not very large. A proof of the slight influence of these extreme right anti-Semitic ideas is that, beside the tightening of policy towards Jewish immigrants in 1938 and the handing over of eight of these refugees to Germany in 1942, the official policy of Finland never became anti-Semitic. As was stated before, despite the cycles in the number of writings, there does not appear to have been any noticeable change in public opinion. One must also remember that most Finns had not at that period actually met a Jew. The material used suggests that between 1918 and 1944 the so-called Jewish question was seemingly unimportant for most Finns and their attitude to Jews and Jewishness can be described as neutral.

Lapsuusiän kantasolusiirrot HUS:ssa vuosina 1993-2006

Tutkielma kuvaa lapsuusiän kantasolusiirtojen merkittävimmät tulokset ja komplikaatiot keskeisissä tautiryhmissä modernin hoidon aikakaudella HUS:ssä. Aineistona on HUS:n Lasten ja nuorten sairaalan veri- ja syöpätautien sekä kantasolusiirtoyksikön potilaista kerätty, vuonna 1993 perustetun ProLapsi-rekisterin sisältämä kliininen kantasolusiirtoaineisto vuosilta 1993-2006. Aineisto sisältää runsaat 90% Suomessa tehdyistä lasten allogeenisista kantasolusiirroista (n=233) sekä kaikki HUS:in autologiset siirrot (n=117) ko. aikajaksolla. Tutkielma on toteutettu kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä käyttäen. Suurin allogeenisen kantasolusiirron saaneiden potilaiden diagnoosiryhmä oli akuutti lymfoblastileukemia, ja suurin autologisen kantasolusiirron saaneiden ryhmä neuroblastoomapotilaat. Allogeenisista kantasolusiirroista 38% tehtiin HLA-identtiseltä sukulaisluovuttajalta ja 53% rekisteriluovuttajan soluilla. Kumulatiivinen kokonaisselviytyminen oli merkitsevästi parempaa sukulaisluovuttajan soluilla tehdyissä siirroissa kuin rekisteriluovuttajan (p=0,003). Allogeenisen kantasolusiirron saaneista potilaista 71% sai jonkin asteisen akuutin ja 42% kroonisen käänteishyljinnän (GVHD). Sekä akuutin että kroonisen GVHD:n vaikeus puolestaan korreloi kuolleisuuteen. Allogeenisen kantasolusiirron pitkäaikaisvaikutusta arvioitiin seurantatietojen perusteella. 58%:lla elämänlaatu arvioitiin normaaliksi, 35%:lla hieman rajoittuneeksi ja 7%:lla heikoksi.

Elämänmuutoksen, jännityksen ja asiantuntijuuden representointi Veikkaus Oy:n mainonnassa vuosina 1970— 2006

Aim of this master's thesis paper for consumer economics, is to research gambling advertisements in Finland over a period of 35 years, from 1970 to 2006. Veikkaus Oy (later Veikkaus), was founded in 1940, as one of the three licensed gambling organizations in Finland. Material for the current research comprised 1494 advertisements published by Veikkaus in newspapers and magazines at that time. Veikkaus has the exclusive licence to organize lotto games, sport games, instant games and other draw games in Finland. The other two operators, The Finnish Slot Machine Association RAY and Fintoto (on-track horse betting), were not included in the current analysis. This study has been completed according to research contract and grand by the Finnish Foundation for Gaming Research (Pelitoiminnan tutkimussäätiö). In general, advertisements reflect surrounding culture and time, and their message is built on stratified meanings, symbols and codes. Advertising draws the viewer's attention, introduces the advertised subject, and finally, affects the individual's consumption habits. However, advertisements not only work on individual level, but also influence public perception of the advertised product. Firstly, in order to assess gambling as a phenomenon, this paper discusses gambling as consumer behaviour, and also reviews history of gambling in Finland. Winning is a major feature of gambling, and dreaming about positive change of life is a centre of most gambling ads. However, perceived excitement through risk of losing can also be featured in gambling ads. Secondly, this study utilizes Veikkaus’ large advertising archives, were advertising data is analyzed by content analysis and the semiotic analysis. Two methods have been employed to support analyzing outcome in a synergistic way. Content analysis helps to achieve accuracy and comprehensiveness. Semiotic analysis allows deeper and more sensitive analysis to emerged findings and occurrences. It is important to understand the advertised product, as advertising is bound to the culture and time. Hence, to analyze advertising, it is important to understand the environment where the ads appear. Content analysis of Veikkaus data discovered the main gambling and principal advertisement style for each.period. Interestingly, nearly half of Veikkaus’ advertisements promoted topic other than “just winning the bet”. Games of change, like Lotto, typically advertised indirectly represented dreams about winning. In the category of skill gambling, features were represented as investment, and the excitement of sporting expertise was emphasized. In addition, there were a number of gambling ads that emphasize social responsibility of Veikkaus as a government guided organization. Semiotic methods were employed to further elaborate on findings of content analysis. Dreaming in the advertisements was represented by the product of symbols, (e.g. cars and homes) that were found to have significance connection with each other. Thus, advertising represents change of life obtained by the winning. Interestingly, gambling ads promoting jackpots were often representing religious symbolisms. Ads promoting social responsibility were found to be the most common during economical depression of the 90’s. Deeper analysis showed that at that time, advertisements frequently represented depression-related meanings, such as unemployment and bank loans. Skill gaming ads were often represented by sports expertise – late 90’s, their number started sky rocketing, and continued increasing until 2006 (when this study ended). One may conclude that sport betting draws its meanings from the relevant consumer culture, and from the rules and features of the betted sport.

Kelan mielenterveyskuntoutuksessa olleiden lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö ja kuntoutuminen. Rekisteriselvitys vuosilta 2000-2006

17 s.

Ukrainan vuosien 1932-33 nälänhädän historiapolitiikka

Ukrainan presidentiksi nousi ns. oranssin vallankumouksen nosteessa Viktor Justsenko. Hänen presidenttikaudellaan (2005-2010) vuosien 1932-33 nälänhätä (holodomor) nousi keskeiseksi sekä sisä-, että ulkopolitiikan teemaksi. Holodomor, joka viittaa nälällä aiheutettuun tuhoon, pyrittiin tuomaan osaksi ukrainalaista kollektiivista muistia. Justsenkon aloitteesta säädettiin laki, jonka mukaan holodomor oli ukrainalaisten kansanmurha. Vuosina 1932-33 ympäri Neuvostoliittoa vallitsi nälänhätä. Ukrainalainen maaseutu kärsi pahoin nälänhädän seurauksista, sillä eri arvioiden mukaan 3,5-10 miljoonaa ukrainalaista menehtyi joko suoranaisesti tai välillisesti nälänhädän seurauksena. Ukrainan itsenäistyttyä nälänhätä, jota oli diasporassa alettu kutsua holodomoriksi (nälkätuho), nousi kansallisen historian keskeiseksi teemaksi. Ukrainalainen historioitsija Georgi Kasjanov on nimittänyt tätä uutta vaihetta historian kansallistamiseksi. Tässä työssä pohditaan sitä, miksi holodomor nostettiin keskeiseen asemaan presidentti Viktor Justsenkon valtakaudella. Keskeinen vastakkainasettelun lähtökohta on ollut itsenäisen Ukrainan ja Neuvostoliiton seuraajavaltion Venäjän suhtautuminen nälänhätään 1932-33. Ukrainalaisissa näkökulmissa on painottunut stalinistisen järjestelmän kritiikki, mikä toisaalta on saatettu tulkita myös koko kommunistisen aikakauden tuomitsemiseksi. Venäjällä taas nälänhätä on tulkittu useimmiten yleisneuvostoliittolaiseksi tragediaksi, joka ei kohdistunut erityisesti mitään tiettyä kansallisuutta vastaan. Tutkimuksen keskeinen lähtökohta on tarkastella ukrainalaisten ja venäläisten tulkintojen eroja ja sitä, millä tavoin holodomorilla on tehty politiikkaa. Tutkimusaineistona on käytetty ukrainalaisten osalta presidentti Justsenkon puheita, lakialoitteita ja muita julkilausumia, sekä eräiden yhteiskunnallisten toimijoiden ja historioitsijoiden kannanottoja. Venäläisen osapuolen tulkintoja on pyritty luomaan muutamien tutkimusten ja yhteiskunnallisten toimijoiden, sekä poliitikkojen lausumien pohjalta. Suurin osa aineistosta on kerätty venäjänkielisistä verkkolehdistä. Presidentti Justsenkolle vuosien 1932-1933 historiasta muodostui ase, jolla hän kävi omaa poliittista taisteluaan lännen puolesta itää vastaan. Välit Venäjään olivat viileät koko hänen presidenttikautensa ajan. Lähimmäksi presidentin kantaa holodomor-kysymyksessä tulivat diasporaukrainalaiset. Venäjällä kritisoitiin ankarasti Justsenkon tanssia haudoilla eli hänen tapaansa käyttää nälänhädän uhreja oman politiikkansa välineenä. Venäläiset korostivat nälänhädän tragediaa kaikkien Neuvostoliiton kansojen tragediana. Holodomor oli osa kansallisen historian uudelleenkirjoitusta ja kansakunnan rakentamisen prosessia. Justsenkon päämääränä oli lähentää Ukrainaa länteen, jolloin ukrainalaisen kansakunnan uhriasema antoi oikeutuksen sanoutua irti neuvostoajasta. Tietyssä mielessä holodomor-projekti oli venäläisvastainen, sillä se implisiittisesti tuki käsitystä venäläisistä rikollisina, kansanmurhan toimeenpanijoina.

Kansan raittiudeksi ja kotien onneksi : Naisten kieltolakimielipiteet ja toiminta kieltolain puolesta ja sitä vastaan 1919 - 1932

It is often maintained that the Prohibition Act (in force from 1 June 1919 to 5 April 1932) still influences both the Finnish alcohol policy and notions about alcohol. This study focuses on the development of women s opinions concerning Prohibition in Finland. What role did the formulation and expression of women s opinions and women's actions play in the final outcome of the Prohibition Act? What do the debate on Prohibition and women s activities for and against the legislation tell us about the status and possibilities of women to exert influence in the Finnish society of the Prohibition era? Women s opinions are particularly interesting since they deviated radically from what has generally been assumed. It was expected that the referendum of 1931 would result in a resounding vote of 100% in favour of Prohibition, but the outcome was a majority vote against it. Over 65% of the women who cast their vote in the referendum wanted a full repeal of Prohibition. The study approaches the history of Prohibition by combining methods and theories of the history of mentalities and social history with gender history. Women are examined as a heterogeneous group with dissimilar objectives and differing ways of acting and thinking. The research material consists of press materials, archival materials from organisations, personal materials and statistics from the Prohibition period. Both discourses and practices are examined; the object of the research is best described by Michel Foucault's concept of dispositif. When participating in the public debate on Prohibition, women based their right to express their opinions and take part in action on an ideological continuum spanning a hundred years, according to which home and family were central areas of women s interest. This idea was linked to questions of morality and social policy. On the other hand, women presented themselves as working taxpayers, voters and equal citizens. The most crucial issue in women's discussions was whether Prohibition improved or worsened the temperance of fathers, husbands and sons. The dichotomies town dweller - countryside dweller, Swedish-speaking Finnish-speaking, and middle class - working class were highly significant backgrounds both as factors dividing women and in public discussions regarding Prohibition. The 1931 referendum showed that the lines of demarcation drawn during the preceding debate did not materialise in political action in line with these dichotomies: the dispositif did not correspond to the discourse. Contrary to what was expressed in public, a great number of women among the labour and rural classes, among inland inhabitants and among Finnish-speakers were also against Prohibition. The media and organisations defended temperance and Prohibition almost until the end of the Prohibition era. This discourse was in conflict with the discourse of everyday conversations and practices in which alcohol was present.