Post-industrial Intervention : An Activity-Theoretical Expedition Tracing the Proximal Development of Forms of Conducting Interventions

Ei saatavilla

Oral Health among Iranian Preadolescents : A School-Based Health Education Intervention

The present study assessed oral health and its determinants among Iranian preadolescents, and evaluated a school-based health education programme aimed to promote their oral health. The target population of this study comprised a random sample of the third-grade school children (n = 459) of all public primary schools in 19 areas of Tehran city. The data came from a clinical examination of the children and two self-administered questionnaires: one for children, and one for mothers. The clinical dental examination was performed for recording children's oral health. The mothers' questionnaires covered background factors, oral self-care (OSC) behaviours and oral health-related knowledge and attitude statements. After baseline data collection, a community trial was designed as a 3-month school-based intervention study. For the intervention trial, the third-grade classes as the clusters were randomly assigned to the intervention and control groups. Three kinds of intervention were implemented, one in class, one via the parents, and one as a combination of these. One group served as controls with no intervention. The outcome measures of the study were changes in plaque and bleeding scores recorded. The results showed that mean dmft was 3.75 (SD = 2.8) for the primary teeth and mean DMFT was 0.4 (SD = 0.9) for the permanent teeth. All children had plaque on at least one index tooth and bleeding on probing in at least one index tooth occurred in 81%. About one-third (34%) of the children reported favourable OSC and less than half (46%) of the children reported brushing their teeth at least twice daily. Girls reported favourable OSC (OR = 2.0), had decay-free teeth (OR = 1.8) and treated permanent teeth (OR = 3.3) more than did boys. Mother's oral health-related aspects, i.e., mother's favourable OSC, high knowledge levels of and positive attitudes towards oral health, and active supervision of the child's tooth brushing had a positive effect on all aspects of children's oral health status and behaviours (ORs from 1.3 to 1.9). After the intervention, the results showed a strong intervention effect on healthy gingiva in both groups where parents were involved: the parental-aid group (OR = 7.7, 95% CI 2.2-27.7) and combined group (OR = 6.6, 95% CI 2.0-22.1). To improve children's oral health, community school-based oral health educational programmes should be established to include all primary schools. These programmes should benefit from the common risk factor approach and a multi-sectored approach to employ for communication between the community, the school, and the family. Oral health interventions should empower the parents' ability to improve their own oral health behaviour and then to transfer that healthy behaviour to their children.

Early Childhood Caries and a Community Trial of its Prevention in Tehran, Iran

Varhaislapsuuden karies ja sen ehkäisy kehittyvän terveydenhuollon maassa Varhaislapsuuden karies on merkittävä kansanterveysongelma varsinkin lapsirikkaissa maissa ja väestöissä. Karieksen hoitaminen vie paljon voimavaroja ja aiheuttaa mittavia taloudellisia seuraamuksia. Karies voi ilmaantua lapselle jo vauvaikäisenä, pian ensimmäisten maitohampaiden puhjettua suuhun. Alle 3-vuotiaiden karieksesta on kuitenkin niukasti tilastotietoja. Maailman terveysjärjestökin suosittaa tietojen keräämistä vasta 3-vuotiaiden ikäryhmästä. Heistä kariesta sairastaa Suomessa 16 %, Yhdysvalloissa 25 %, Englannissa 30 %, Iranissa 46 % ja Saudi-Arabiassa 61 %. Tämä väitöstutkimus selvitti karieksen esiintymistä ja sen vaaratekijöitä 1─3-vuotiailla Teheranissa. Lisäksi tutkimus arvioi perusterveydenhuoltoon sisällytetyn karieksen ehkäisyn tuloksellisuutta. Tutkimuskohteiksi arvottiin Teheranista 18 neuvolaa. Jokaisessa oltiin 4 päivää, jolloin kaikkia rokotuksiin tulleita 1─3-vuotiaita äiteineen pyydettiin osallistumaan tutkimukseen. Kahta lukuun ottamatta kaikki äidit suostuivat, ja aineistoon tuli kaikkiaan 504 lasta äiteineen. Kaikki 1-vuotiaat, 242 lasta äiteineen, valittiin karieksen ehkäisykokeiluun. Sitä varten neuvolat jaettiin kolmeen ryhmään, joista kaksi (A ja B) oli koeryhmiä ja yksi (C) oli vertailuryhmä. Tutkimus alkoi äidin haastattelulla. Siinä selvitettiin perheen koulutus- ja tulotaso sekä lapsen ruokinnasta imetyksen kesto, yösyötöt ja päiväaikaan nautitut makeat. Vielä kysyttiin lapsen ja äidin suuhygieniatavoista ja äidin kokemuksista lapsen suun puhdistamisessa. Sitten hammaslääkäri tutki lapsen suun ja kirjasi karieksen ja hammasplakin esiintymät. Suun tutkimuksen jälkeen äiti ja lapsi siirtyivät rokotushuoneeseen. Koeryhmissä (A ja B) äidit saivat terveydenhoitajalta suunterveyttä koskevan esitteen ja kehotuksen lukea se huolellisesti. Lisäksi ryhmässä A terveydenhoitaja kertoi suun ja hampaiden terveydenhoidosta saman esitteen avulla, ja neuvolan henkilökunta muistutti suunhoidon tärkeydestä puhelimitse kahdesti seuraavan puolen vuoden kuluessa. Vertailuryhmässä äideille ei annettu suunhoidon ohjeita. Kaikissa ryhmissä äitejä muistutettiin seuraavan rokotuskerran ajankohdasta, muttei mainittu tulevaa toista hammastarkastusta. Varhaislapsuuden kariesta sairasti ikäryhmästä riippuen 3─26 % tutkituista 1─3-vuotiaista, ja 65─76 %:lla oli hammasplakkia. Äideistä 68 % harjasi hampaansa päivittäin ja 39 % puhdisti lapsensa suun päivittäin. Mitä useammin äiti harjasi omat hampaansa, sitä paremmin hän huolehti lapsen suun puhtaudesta. Rintaruokinta oli yleistä eikä lisännyt kariesvaaraa. Yöllä pullomaitoa saavilla karies oli 5 kertaa yleisempää kuin muilla. Neuvolassa saatu ohjeistus ehkäisi selvästi karieksen syntyä puolen vuoden kokeessa.

Lower Gastrointestinal Microbiota in Health and Irritable Bowel Syndrome : Characterisation and Effect of Probiotic Intervention

The human gastrointestinal (GI) microbiota is a complex ecosystem that lives in symbiosis with its host. The growing awareness of the importance of the microbiota to the host as well as the development of culture-free laboratory techniques and computational methods has enormously expanded our knowledge of this microbial community. Irritable bowel syndrome (IBS) is a common functional bowel disorder affecting up to a fifth of the Western population. To date, IBS diagnosis has been based on GI symptoms and the exclusion of organic diseases. The GI microbiota has been found to be altered in this syndrome and probiotics can alleviate the symptoms, although clear links between the symptoms and the microbiota have not been demonstrated. The aim of the present work was to characterise IBS related alterations in the intestinal microbiota, their relation to IBS symptoms and their responsiveness to probiotic theraphy. In this thesis research, the healthy human microbiota was characterised by cloning and sequencing 16S rRNA genes from a faecal microbial community DNA pool that was first profiled and fractionated according to its guanine and cytosine content (%G+C). The most noticeable finding was that the high G+C Gram-positive bacteria (the phylum Actinobacteria) were more abundant compared to a corresponding library constructed from the unfractionated DNA pool sample. Previous molecular analyses of the gut microbiota have also shown comparatively low amounts of high G+C bacteria. Furthermore, the %G+C profiling approach was applied to a sample constructed of faecal DNA from diarrhea-predominant IBS (IBS-D) subjects. The phylogenetic microbial community comparison performed for healthy and IBS-D sequence libraries revealed that the IBS-D sample was rich in representatives of the phyla Firmicutes and Proteobacteria whereas Actinobacteria and Bacteroidetes were abundant in the healthy subjects. The family Lachnospiraceae within the Firmicutes was especially prevalent in the IBS-D sample. Moreover, associations of the GI microbiota with intestinal symptoms and the quality of life (QOL) were investigated, as well as the effect of probiotics on these factors. The microbial targets that were analysed with the quantitative real-time polymerase chain reaction (qPCR) in this study were phylotypes (species definition according to 16S rRNA gene sequence similarity) previously associated with either health or IBS. With a set of samples, the presence or abundance of a phylotype that had 94% 16S rRNA gene sequence similarity to Ruminococcus torques (R. torques 94%) was shown to be associated with the severity of IBS symptoms. The qPCR analyses for selected phylotypes were also applied to samples from a six-month probiotic intervention with a mixture of Lactobacillus rhamnosus GG, L. rhamnosus Lc705, Propionibacterium freudenreichii ssp. shermanii JS and Bifidobacterium breve Bb99. The intervention had been previously reported to alleviate IBS symptoms, but no associations with the analysed microbiota representatives were shown. However, with the phylotype-specific assays applied here, the abundance of the R. torques 94% -phylotype was shown to be lowered in the probiotic-receiving group during the probiotic supplementation, whereas a Clostridium thermosuccinogenes 85% phylotype, previously associated with a healthy microbiota, was found to be increased compared to the placebo group. To conclude, with the combination of methods applied, higher abundance of Actinobacteria was detected in the healthy gut than found in previous studies, and significant phylum-level microbiota alterations could be shown in IBS-D. Thus, the results of this study provide a detailed overview of the human GI microbiota in healthy subjects and in subjects with IBS. Furthermore, the IBS symptoms were linked to a particular clostridial phylotype, and probiotic supplementation was demonstrated to alter the GI microbiota towards a healthier state with regard to this and an additional bacterial phylotype. For the first time, distinct phylotype-level alterations in the microbiota were linked to IBS symptoms and shown to respond to probiotic therapy.

Pilottitutkimus apteekkien yksilöllisestä tupakoinninvieroituspalvelusta

Apteekkien yksilöllinen tupakoinninvieroituspalvelu on tupakoinnin lopettamiseen motivoituneille asiakkaille tarkoitettu maksullinen erikoispalvelu, joka sisältää 4–6 tapaamista vieroitusohjaajana toimivan farmaseutin tai proviisorin kanssa. Palvelu sisältää asiakkaalle räätälöityä neuvontaa, henkilökohtaisen vieroitussuunnitelman sekä seurantajakson. Apteekkien yksilöllinen tupakoinninvieroituspalvelu perustuu Isossa-Britanniassa kehitettyyn palvelumalliin, ja sitä on tarjottu suomalaisissa apteekeissa vuodesta 2006. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee apteekkien yksilöllisen tupakoinninvieroituspalvelun pilottitutkimusta, joka toteutettiin Suomen Apteekkariliiton ja Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnan sosiaalifarmasian osaston yhteistyönä ja se kuului osana Hengitysliitto Heli ry:n koordinoimaa tupakasta vieroituksen hankekokonaisuutta. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan pilottitutkimuksessa saadun asiakasaineiston avulla apteekkien yksilöllisen tupakoinninvieroituspalvelumallin toimivuutta, asiakkaiden kokemuksia palvelusta, asiakkaiden onnistumista tupaakoinnin lopettamisessa sekä asiakkaiden kyvykkyyden tunteen kehittymistä palvelun aikana. Tässä interventiotutkimuksessa oli mukana 14 apteekkia, jotka rekrytoivat yhteensä 36 palveluasiakasta. Ennen asiakkaiden rekrytointia apteekit perehdytettiin palvelun tarjoamiseen. Apteekit tiedottivat pilottitutkimuksesta paikallisen terveydenhuollon lääkäreitä ja muita terveydenhuollon ammattilaisia, jotka voivat ohjata asiakkaita palveluun. Sosiaali- ja terveysministeriön pilottitutkimukselle myöntämä rahoitus mahdollisti asiantuntijapalkkion maksamisen apteekeille ja palvelun tarjoamisen asiakkaille ilmaiseksi tai pientä omakustannusosuutta vastaan. Asiakkaiden tupakoimattomana pysymistä sekä kokemuksia tupakoinninvieroituspalvelusta kartoitettiin kyselylomakkeilla, jotka asiakkaat saivat täytettäväkseen palvelun alussa sekä noin 3 kuukauden kohdalla palvelun alkamisesta. Asiakkaiden taustatiedot kerättiin ensimmäisen tapaamisen yhteydessä erillisille taustatietolomakkeille ja palvelun aikana tehtyjä huomioita niille tarkoitetuille kaavakkeille. Ensimmäisen kyselylomakkeen palauttaneista 28 henkilöstä 20 ja toisen kyselylomakkeen palauttaneista 17 henkilöstä 13 oli pysynyt tupakoimattomana (55,6 % ja 36,1 % kaikista asiakkaista). Kaikki tupakoinnin lopettaneet käyttivät jotakin tupakasta vieroituslääkettä. Tupakoinnin lopettaneilla asiakkailla kyvykkyyden tunne oli keskimääräistä parempi sekä palvelun alussa että koko palvelun ajan. Asiakkaat pitivät palvelua tarpeellisena ja apteekin vieroitusohjaajalta saatua tukea tärkeänä. Asiakkaat kokivat myös palvelun saamisen apteekista tärkeäksi. Noin 32 % ensimmäiseen kyselyyn vastanneista ja 41 % toiseen kyselyyn vastanneista oli valmis maksamaan palvelusta. Heidän ilmoittamansa maksuvalmius oli keskimäärin noin 45 euroa (10–100 euroa). Muusta terveydenhuollosta lähetettiin palveluun vain vähän tai ei lainkaan asiakkaita. Tästä syystä apteekit rekrytoivat asiakkaita myös ilman kontaktia muuhun terveydenhuoltoon. Palvelun 36 asiakkaasta noin 36 % oli pysynyt tupakoimattomana 3 kuukauden kohdalla. Verrokkiryhmä jouduttiin jättämään tutkimuksesta pois verrokkihenkilöiden rekrytoinnin epäonnistuttua. Tulos on kuitenkin vertailukelpoinen kansainvälisiin tutkimuksiin, joissa on saatu vastaavanlaisia tuloksia. Apteekkien yksilöllisestä tupakoinninvieroituspalvelusta saattaa olla hyötyä tupakoinnin lopettamisessa siihen motivoituneille henkilöille ja erityisesti henkilöille, jotka käyttävät lisäksi tupakasta vieroituslääkettä. Asiakkaat kokivat palvelun tärkeäksi ja tarpeelliseksi, mutta heikko maksuvalmius asettaa haasteita palvelun tarjoamiselle apteekeissa. Yhteistyömallia muun terveydenhuollon kanssa tulisi kehittää.