Ti-Ti Nallesta Hevisaurukseen : muutokset suomalaisessa lastenmusiikkikulttuurissa ja lastenmusiikin asemassa

Pro gradu -tutkielmani käsittelee levytettyä lastenmusiikkia Suomessa, lastenmusiikintekijöitä ja lastenmusiikin asemaa levy-yhtiöissä. Lastenmusiikin kentällä on viime vuosina ilmennyt uusi aalto, joka on lisännyt kiinnostusta lastenmusiikin laatuun. Työssäni tarkoitan lastenmusiikilla nimenomaan levytettyä kaupallista lastenmusiikkia, joka on tuotettu varta vasten lapsille. Lastenmusiikkikulttuuri ei asetu jäännöksettömästi mihinkään musiikinkategoriaan. Lastenmusiikki voi sisältää elementtejä yhtä hyvin populaari-, kansan-, maailman- ja taidemusiikista. Lastenmusiikkiäänitteitä on julkaistu lähes tulkoon läpi koko suomalaisen äänilevyteollisuuden historian. Pro graduni yhtenä tarkoituksena on selventää, miten eri toimijat lastenmusiikin kentällä ovat sijoittuneet ja mikä rooli lastenmusiikilla on osana isompaa kokonaisuutta, suomalaista levyteollisuutta. Suomessa lastenkulttuurin asemaa, sisältöjä ja tekijöitä on tutkittu erittäin vähän. Lastenmusiikin historiaa ei myöskään ole tutkittu laajasti, ja lastenmusiikin kentän nykytilan tutkimus on ollut vähäistä. Pro graduni esimerkkiyhtyeet ovat pitkänlinjan lastenmusiikkiyhtyeitä ja kasvatustieteen ammattilaisia. Musiikkikasvatuksella on iso rooli suuressa osassa kotimaista lastenmusiikkia. Lapsille suunnattujen musiikkituotteiden määrä on kasvanut viime vuosina, ja lastenmusiikin kentälle tulee jatkuvasti uusia tekijöitä. Lastenkulttuurin tuotteistaminen on tänä päivänä tehokasta. Työssäni pyrin löytämään syitä siihen, miksi lastenmusiikki ei kuitenkaan aina löydä kuulijoitaan. On oleellista tietää, minkä kanssa lastenmusiikkiprojektit kilpailevat esimerkiksi rahoituksesta ja mediahuomiosta. Pro graduni tarkoitus on vastata lastenmusiikin tutkimustarpeeseen ja esitellä lastenmusiikin nykykentän toimijoita ja lastenmusiikin monimuotoisuutta. Päähuomioni kiinnittyy lastenmusiikin asemaan sekä mahdollisuuksiin, joiden avulla lastenmusiikin asemaa voitaisiin kohentaa.

Sakari Kukko - elämä, ura ja tuotanto : Pala suomalaisen populaarimusiikin historiaa vuodesta 1953 nykypäiviin

Pro gradu -tutkielmassani paneudun yhden suomalaisen populaarimusiikin toimijan elämään, uraan, tuotantoon sekä hänen käsityksiinsä musiikista ja musiikintekemisestä. Tutkimukseni on suomalaisen populaarimusiikin historian perustutkimusta Sakari Kukon henkilöhistorian kautta. Tutkimuskysymyksiäni ovat: 1. Kuinka Sakari Kukosta tuli muusikko ja musiikintekijä? 2. Minkälainen on ja on ollut hänen tapansa toimia? Vastaan edellisiin kysymyksiin, mutta sijoitan vastaukset myös ajallisesti suomalaiseen musiikki- ja yhteiskuntakontekstiin. Ongelmanasettelu tähtää siihen, että selvitän sekä Kukon omat sisäiset motiivit ja päämäärät muusikkona ja musiikintekijänä että hänen ympäristönsä tarjoamat virikkeet ja vaikutteet. Ongelman ratkaisemiseksi kartoitan hänen elämänvaiheensa lapsuudesta tähän päivään, ympäristöt, joissa hän on kulloinkin toiminut sekä ne yhteiskunnalliset tilanteet, joihin hänen ja hänen ympäristönsä toiminta on sijoittunut. Tutkimus sijoittuu vuosien 1953 ja 2003 väliselle ajalle. Kuvailen Kukon tuotantoa levy levyltä edeten kronologisesti vuosikymmenittäin. Lisäksi kokoan tuotannon yhteen ja etsin hänen säveltämästään, sovittamastaan ja esittämästään musiikista muutamia erityisen vahvoja elementtejä. Tuloksena esittelen kahdeksan kategoriaa, joista jokainen on yhdistettävissä hänen elämänvaiheisiinsa ja asetettavissa vuorovaikutukseen lähiympäristön kanssa. Tutkielmassani käytän apuna mikrohistoriallista tutkimusotetta, joka sopii mainiosti työni toteuttamiseen. Tutkimusaineisto on hyvin laaja ja monipuolinen, ja olen poiminut tietoja muun muassa lehtiartikkeleista, arkistoista, levyjen kansista, festivaaliesitteistä ja kirjallisuudesta; kaikista ei löydy edes mainintaa päivästä, vuodesta tai kirjoittajasta. Tärkein aineistoni on kuitenkin muistinvarainen tieto eli Kukon haastattelumateriaali. Mikrohistorialliseen tutkimusotteeseen nojaten olen päässyt Kukon henkilöhistorian kautta käsiksi hieman yleisemmänkin tason asioihin ja ilmiöihin. Olen selvittänyt muun muassa Kajaani Big Bandin vaiheita 1950-luvulta 1970-luvulle sekä suomalaisen pop/jazz -koulutuksen kehitystä erilaisista musiikkileireistä Sibelius-Akatemian oppiaineeksi samalla, kun olen selvittänyt Kukon kehitystä muusikoksi. Lisäksi olen esitellyt esimerkiksi studiomuusikkoutta 1970-luvun Suomessa sekä senegalilaisen musiikkielämän piirteitä 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Mikrohistorioitsija Carlo Ginzburgin johtolanka-ajatusta mukaillen olen koonnut pienistä tiedon palasista, johtolangoista kokonaiskertomuksen. Avainsanat: Sakari Kukko, Piirpauke, suomalainen populaarimusiikki, jazz, mikrohistoria, henkilöhistoria

Digitaalisten teosten maailmanlaajuinen rekisteröinti ja käyttömaksujen kerääminen internetissä

The vastly increased popularity of the Internet as an effective publication and distribution channel of digital works has created serious challenges to enforcing intellectual property rights. Works are widely disseminated on the Internet, with and without permission. This thesis examines the current problems with licence management and copy protection and outlines a new method and system that solve these problems. The WARP system (Works, Authors, Royalties, and Payments) is based on global registration and transfer monitoring of digital works, and accounting and collection of Internet levy funded usage fees payable to the authors and right holders of the works. The detection and counting of downloads is implemented with origrams, short and original parts picked from the contents of the digital work. The origrams are used to create digests, digital fingerprints that identify the piece of work transmitted over the Internet without the need to embed ID tags or any other easily removable metadata in the file.

Iodine Brachytherapy for Large Uveal Melanomas

Uveal melanoma is the most common primary intraocular malignancy in adults. Vision in the affected eye is threatened by both the tumor and side-effects from the treatments currently available. Poor prognosis for saving vision increases with tumor size and, consequently, enucleation has been the treatment of choice for large uveal melanomas in most centers. However, increasing evidence suggests that no survival benefit is gained (nor lost) by enucleation as compared to eye-conserving methods. The Helsinki University Eye Hospital has since 1990 offered episcleral iodine-125 plaque brachytherapy (IBT) for all patients unwilling to undergo enucleation for a large uveal melanoma. The primary aim of this study was to assess survival, local tumor recurrence and preservation of the eye and vision after IBT in a population-based series of 97 patients with uveal melanomas classified as large by the Collaborative Ocular Melanoma Study (COMS) criteria. Further aims included reporting the incidence of side-effects and assessing the role of intraocular dose distribution and clinical risk factors in their development. Finally, means to improve the current treatment were investigated by using computer models to compare existing plaques with collimating ones and by comparing the outcome of a subgroup of 54 IBT patients with very thick tumors with 33 patients with similarly-sized tumors managed with transscleral local resection (TSR) in Liverpool, United Kingdom. Kaplan-Meier estimates of all-cause and melanoma-specific survival at 5 years after IBT were 62% and 65%, respectively, and visually comparable with the survival experience of patients reported after enucleation by the COMS. Local recurrence developed in 6% of eyes and 84% of eyes were conserved at 5 years. Visual prognosis was guarded with 11% avoiding loss of 20/70 vision and 26% avoiding loss of 20/400 vision in the tumor eye at 2 years. Large tumor height and short distance from the posterior pole were independently associated with loss of vision. Using cumulative incidence analysis to account for competing risks, such as enucleation and metastatic death, the 5-year incidence of cataract after IBT was 79%, glaucoma 60%, optic neuropathy 46%, maculopathy 52%, persistent or recurring retinal detachment (RD) 25%, and vitreous hemorrhage 36%. In multivariate competing risks regression models, increasing tumor height was associated with cataract, iris neovascularization and RD. Maculopathy and optic neuropathy were associated with distance from the tumor to the respective structure. Median doses to the tumor apex, macula and optic disc were 81 Gy (range, 40-158), 79 Gy (range, 12-632), and 83 Gy (range, 10-377), respectively. Dose to the optic disc was independently associated with optic neuropathy, and both dose to the optic disc and dose to the macula predicted vision loss after IBT. Simulated treatment using collimating plaques resulted in clinically meaningful reduction in both optic disc (median reduction, 30 Gy) and macular (median reduction, 36 Gy) doses as compared to the actual treatment with standard plaques. In the subgroup of patients with uveal melanomas classified as large because of tumor height, cumulative incidence analysis revealed that while long-term preservation of 20/70 vision was rare after both IBT and TSR, preservation of 20/400 vision was better after TSR (32% vs. 5% at 5 years). In multivariate logistic regression models, TSR was independently associated with better preservation of 20/400 vision (OR 0.03 at 2 years, P=0.005) No cases of secondary glaucoma were observed after TSR and optic neuropathy was rare. However, local tumor recurrence was more common after TSR than it was after IBT (Cumulative incidence 41% vs. 7% at 5 years, respectively). In terms of survival, IBT seems to be a safe alternative to enucleation in managing large uveal melanomas. Local tumor control is no worse than with medium-sized tumors and the chances of avoiding secondary enucleation are good. Unfortunately, side-effects from radiotherapy are frequent, especially in thick tumors, and long-term prognosis of saving vision is consequently guarded. Some complications can be limited by using collimating plaques and by managing uveal melanomas that are large because of tumor height with TSR instead of IBT. However, the patient must be willing to accept a substantial risk of local tumor recurrence after TSR and it is best suited for cases in which the preservation of vision in the tumor eye is critical.