The Culture of Women's Housework : A Case Study of Bihar, India

This study examines gendered housework in India, particularly in Bihar. The perspective adopted in the study was in part derived from the data but also from sociological literature published both in Western countries and in India. The primary attention is therefore paid to modern and traditional aspects in housework. The aim is not to compare Indian practices to those of Western societies, but rather to use Western studies as a fruitful reference point. In that light, Indian housework practices appear to be traditional. Consequently, traditions are given a more significant role than is usually the case in studies on gendered housework, particularly in Western countries. The study approaches the topic mainly from the socio-cultural perspective; this provides the best means to understand the persistence of traditional habits in India. To get a wide enough picture of the division of labour, three methods were applied in the study: detailed time-use data, questionnaire and theme interviews. The data were collected in 1988 in two districts of Bihar, one rural and the other urban. The different data complement each other well but also bring to light contradictory findings: on a general level Biharian people express surprisingly modern views on gender equality but when talking in more detail (theme interviews) the interviewees told about how traditional housework practices still were in 1988. In the analysis of the data set four principal themes are discussed. Responsibility is the concept by which the study aims at understanding the logic of the argumentation on which the persistence of traditional housework practices is grounded. Contrary to the Western style, Biharian respondents appealed not to the principle of choice but to their responsibility to do what has to be done. The power of tradition, the early socialization of children to the traditional division of labour and the elusive nature of modernity are all discussed separately. In addition to the principle of responsibility, housework was also seen as an expression of affection. This was connected to housework in general but also to traditional practices. The purity principle was the third element that made Biharian interviewees favour housework in general, but as in the case of affection it too was interwoven with traditional practices. It seems to be so that if housework is in general preferred, this leads to preferring the traditional division of labour, too. The same came out when examining economic imperatives. However, the arguments concerning them proved to be rational. In analysing them it became clear that the significance of traditions is also much dependent on the economics: as far as the average income in India is very low, the prevalence of traditional practices in housework will continue. However, to make this work, cultural arguments are required: their role is to mediate more smoothly the iron rules of the economy. Key words: family, gendered housework, division of labour, responsibility, family togetherness, emotion, economy of housework, modernity, traditionality

Puhetavat naisten asemasta ja sukupuolten tasa-arvosta Kamerunissa: diskursiivinen näkökulma kamerunilaisilla asiantuntijoilla kerättyyn haastatteluaineistoon kriittis-feministisen viitekehyksen valossa

Tässä sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan naisten asemaan ja sukupuolten väliseen tasa- arvoon liittyviä puhetapoja kamerunilaisilla tasa-arvokysymysten asiantuntijoilla. Asiantuntijat edustavat erilaisia paikallisia naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa edistäviä kansalaisjärjestöjä ja yhdistyksiä. Sukupuolten välisen tasa-arvon kehittäminen ja naisen aseman parantaminen globaalisti ovat olleet viime aikoina pinnalla. Tasa-arvon edistäminen on ollut myös afrikkalaisten yhteiskuntien haasteita jälki-kolonialistisella ajalla. Tässä tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita mahdollisista ristiriidoista ja jännitteistä, joita syntyy länsimaisten ja paikallisten tasa-arvokäsitysten kohdatessa. Aineistona on sosiaalipsykologian laitoksen tutkimusprojektin yhteydessä Kamerunissa vuonna 2001 naisten asioita ajavien järjestöjen työntekijöillä kerätty haastatteluaineisto, jota lähestytään kielenkäytön sosiaalista todellisuutta rakentavaa luonnetta painottavasta diskursiivisesta näkökulmasta. Metodisesti tutkimuksessa nojaudutaan diskursiivisen sosiaalipsykologian, erityisesti brittiläisen diskursiivisen psykologian ja suomalaisen diskurssianalyysin, epistemologisiin lähtökohtiin ja teoreettis-metodologiseen välineistöön. Tärkeimmät analyyttiset käsitteet ovat tulkintarepertuaari ja subjektipositio. Aineistosta etsittiin puhetapoja mm. paikantamalla retorisia keinoja, joilla erilaisia kantoja faktuaalistetaan. Haastatteluaineistoa lähestytään sosiaalista todellisuutta tuottavana tilanteisena toimintana. Tutkimuksessa keskitytään analysoimaan sitä, miten sekä haastattelija että haastateltavat tarjoavat, haastavat ja tuottavat erilaisia kantoja siitä, mikä naisten asema Kamerunissa on ja miten sitä tulisi parantaa. Lisäksi tarkastellaan sitä, millaisena länsimainen näkökulma naisten asemaan ilmenee haastateltavien puheessa. Tutkimustuloksina löydettiin kaksi laajempaa puhetapaa, joiden alle tulkintarepertuaarit lukeutuivat. Nämä nimettiin ”tasa-arvopuheeksi” ja ”kulttuurieropuheeksi”. Tasa-arvopuheessa tasa-arvo ja naisten aseman parantaminen esitettiin tavoiteltavana päämääränä, ja siinä tuotettiin sosiaalista todellisuutta, jossa naisten asema esitettiin epätasa-arvoisena ja sukupuolten väliset suhteet nähtiin hierarkkisina ja alistavina naisten kannalta. Tämä puhetapa liittyi ensisijaisesti järjestön tehtävään, ja se tulkittiin keinoksi oikeuttaa järjestön toimintaa tasa-arvon edistämiseksi. Tämän puhetavan alla erottui kaksi tulkintarepertuaaria: ”tietämättömyys tasa-arvon esteenä” ja ”uskomukset tasa-arvon esteenä”. Kulttuurieropuheessa haastateltavat rakensivat eroa länsimaisen/eurooppalaisen ja afrikkalaisen/kamerunilaisen kulttuurin välille. Toisaalta länsimainen feminismi tarjosi haastateltaville keinoja samaistua ”yhteiseen taisteluun” naisten oikeuksien puolesta. Toisaalta länsimainen feminismi edusti haastateltaville ei-tavoiteltavaa tilaa, joka näyttäytyi peruuttamattomasti yhteen sovittamattomalta afrikkalaisen naiskuvan kanssa. Kulttuurieropuheen alle hahmottui kaksi erilaista puhetapaa, jotka nimettiin ”tasa-arvo naisten taisteluna” tulkintarepertuaariksi ja ”afrikkalaisen naisen” tulkintarepertuaariksi. Tärkeimpiä lähteitä metodin osalta olivat Potter & Wetherell (1987), Edwards & Potter (1992) sekä Jokinen, Juhila & Suoninen (1993, 1999). Teoreettisessa viitekehyksessä nojauduttiin tasa-arvon teoretisoinnin osalta mm. Anne Maria Hollin (1996, 2003) ja postkoloniaalin feminismin viitekehyksen osalta mm. Chandra Mohantyn (1984, 2003) kirjoituksiin.