Microeconometric Studies on Unemployment and Business Cycles

Väitöskirja koostuu neljästä esseestä, joissa tutkitaan empiirisen työntaloustieteen kysymyksiä. Ensimmäinen essee tarkastelee työttömyysturvan tason vaikutusta työllistymiseen Suomessa. Vuonna 2003 ansiosidonnaista työttömyysturvaa korotettiin työntekijöille, joilla on pitkä työhistoria. Korotus oli keskimäärin 15 % ja se koski ensimmäistä 150 työttömyyspäivää. Tutkimuksessa arvioidaan korotuksen vaikutus vertailemalla työllistymisen todennäköisyyksiä korotuksen saaneen ryhmän ja vertailuryhmän välillä ennen uudistusta ja sen jälkeen. Tuloksien perusteella työttömyysturvan korotus laski työllistymisen todennäköisyyttä merkittävästi, keskimäärin noin 16 %. Korotuksen vaikutus on suurin työttömyyden alussa ja se katoaa kun oikeus korotettuun ansiosidonnaiseen päättyy. Toinen essee tutkii työttömyyden pitkän aikavälin kustannuksia Suomessa keskittyen vuosien 1991 – 1993 syvään lamaan. Laman aikana toimipaikkojen sulkeminen lisääntyi paljon ja työttömyysaste nousi yli 13 prosenttiyksikköä. Tutkimuksessa verrataan laman aikana toimipaikan sulkemisen vuoksi työttömäksi jääneitä parhaassa työiässä olevia miehiä työllisinä pysyneisiin. Työttömyyden vaikutusta tarkastellaan kuuden vuoden seurantajaksolla. Vuonna 1999 työttömyyttä laman aikana kokeneen ryhmän vuosiansiot olivat keskimäärin 25 % alemmat kuin vertailuryhmässä. Tulojen menetys johtui sekä alhaisemmasta työllisyydestä että palkkatasosta. Kolmannessa esseessä tarkastellaan Suomen 1990-luvun alun laman aiheuttamaa työttömyysongelmaa tutkimalla työttömyyden kestoon vaikuttavia tekijöitä yksilötasolla. Kiinnostuksen kohteena on työttömyyden rakenteen ja työn kysynnän muutoksien vaikutus keskimääräiseen kestoon. Usein oletetaan, että laman seurauksena työttömäksi jää keskimääräistä huonommin työllistyviä henkilöitä, jolloin se itsessään pidentäisi keskimääräistä työttömyyden kestoa. Tuloksien perusteella makrotason kysyntävaikutus oli keskeinen työttömyyden keston kannalta ja rakenteen muutoksilla oli vain pieni kestoa lisäävä vaikutus laman aikana. Viimeisessä esseessä tutkitaan suhdannevaihtelun vaikutusta työpaikkaonnettomuuksien esiintymiseen. Tutkimuksessa käytetään ruotsalaista yksilötason sairaalahoitoaineistoa, joka on yhdistetty populaatiotietokantaan. Aineiston avulla voidaan tutkia vaihtoehtoisia selityksiä onnettomuuksien lisääntymiselle noususuhdanteessa, minkä on esitetty johtuvan esim. stressin tai kiireen vaikutuksesta. Tuloksien perusteella työpaikkaonnettomuudet ovat syklisiä, mutta vain tiettyjen ryhmien kohdalla. Työvoiman rakenteen vaihtelu saattaa selittää osan naisten onnettomuuksien syklisyydestä. Miesten kohdalla vain vähemmän vakavat onnettomuudet ovat syklisiä, mikä saattaa johtua strategisesta käyttäytymisestä.

The Relational Self, the Social Bond and the Dynamics of Personal Relationships : A Sociological Analysis

This study analyses personal relationships linking research to sociological theory on the questions of the social bond and on the self as social. From the viewpoint of disruptive life events and experiences, such as loss, divorce and illness, it aims at understanding how selves are bound to their significant others as those specific people ‘close or otherwise important’ to them. Who form the configurations of significant others? How do different bonds respond in disruptions and how do relational processes unfold? How is the embeddedness of selves manifested in the processes of bonding, on the one hand, and in the relational formation of the self, on the other? The bonds are analyzed from an anti-categorical viewpoint based on personal citations of significance as opposed to given relationship categories, such as ‘family’ or ‘friendship’ – the two kinds of relationships that in fact are most frequently significant. The study draws from analysis of the personal narratives of 37 Finnish women and men (in all 80 interviews) and their entire configurations of those specific people who they cite as ‘close or otherwise important’. The analysis stresses the subjective experiences, while also investigating the actualized relational processes and configurations of all personal relationships with certain relationship histories embedded in micro-level structures. The research is based on four empirical sub-studies of personal relationships and a summary discussing the questions of the self and social bond. Discussion draws from G. H. Mead, C. Cooley, N. Elias, T. Scheff, G. Simmel and the contributors of ‘relational sociology’. Sub-studies analyse bonds to others from the viewpoint of biographical disruption and re-configuration of significant others, estranged family bonds, peer support and the formation of the most intimate relationships into exclusive and inclusive configurations. All analyses examine the dialectics of the social and the personal, asking how different structuring mechanisms and personal experiences and negotiations together contribute to the unfolding of the bonds. The summary elaborates personal relationships as social bonds embedded in wider webs of interdependent people and social settings that are laden with cultural expectations. Regarding the question of the relational self, the study proposes both bonding and individuality as significant. They are seen as interdependent phases of the relationality of the self. Bonding anchors the self to its significant relationships, in which individuality is manifested, for example, in contrasting and differentiating dynamics, but also in active attempts to connect with others. Individuality is not a fixed quality of the self, but a fluid and interdependent phase of the relational self. More specifically, it appears in three formats in the flux of relational processes: as a sense of unique self (via cultivation of subjective experiences), as agency and as (a search for) relative autonomy. The study includes an epilogue addressing the ambivalence between the social expectation of individuality in society and the bonded reality of selves.

Screening Cycles

We demonstrate how endogenous information acquisition in credit markets creates lending cycles when competing banks undertake their screening decisions in an uncoordinated way, thereby highlighting the role of intertemporal screening externalities induced by lending market competition as a structural source of instability. We show that uncoordinated screening behavior of competing banks may be not only the source of an important financial multiplier, but also an independent source of fluctuations inducing business cycles. The screening cycle mechanism is robust to generalizations along many dimensions such as the lending market structure, the lending rate determination and the imperfections in the screening technology.