Tule, rakkaani! : Naisen ja miehen välisestä etiikasta kirjallisuuden rakkauskuvauksissa

Tutkin väitöskirjassani naisen ja miehen välistä rakkautta ja naisen ja miehen välisen rakkauden kuvauksia kirjallisuudessa ranskalaisen filosofin Luce Irigarayn samuuden järjestyksen kritiikin ja sukupuolieron etiikan valossa. Osoitan ensinnäkin, kuinka Platonin Pidoissa, Percy Bysshe Shelleyn Epipsychidionissa (1821) ja Barbara Cartlandin Liekehtivässä lumessa (1975) kuvataan rakkautta kahden rakastavaisen yhteensulautumiseksi - tutkin millaisia haltuunottamisen ja sulauttamisen muotoja rakastavaisten välillä näissä teoksissa tulee esille. Toiseksi osoitan, kuinka Laulujen laulussa, Dian kreivittären 1100-luvulla kirjoittamassa lyriikassa ja Guillevicin runokokoelmasta Trouées (1981) löytyvässä sikermässä Ylistyslaulu kuvataan rakkautta kahden toisiinsa palautumattoman rakastavaisen väliseksi suhteeksi - syvennyn näistä teoksista löytyviin kuvauksiin toista ihmettelevästä kohtaamisesta, toisen huomioonottavasta puhuttelemisesta ja toista hyväilevästä koskettamisesta. Tutkimukseni keskiössä on siis rakastavaisten välinen etiikka eli kysymykset siitä, kuinka rakastavaisten välinen suhde voisi toteutua ilman että kumpikaan pyrkisi haltuunottamaan toista. Objektivoivan analyysin sijaan tutkimusmenetelmänäni on rakkaudellinen vuoropuhelu niin valitsemieni kaunokirjallisten teosten kuin Irigarayn filosofiankin kanssa. Seuraan tässä Irigarayn ja toisen ranskalaisen ajattelijan Hélène Cixous'n työskentelytapoja - heidän mukaansa pysähtyvä ja kuulosteleva asenne on pyrkivää ja tarttuvaa otetta hedelmällisempi niin inhimillistä toista kuin kirjallistakin toista lähestyttäessä, sillä sen avulla toinen voi säilyttää liikkuvuutensa, arvaamattomuutensa ja vapautensa. Työni tulokset ovat johtopäätösten sijaan avauksia. Jatkan tutkimuksessani Irigarayn työtä ulottamalla hänen samuuden järjestyksen kritiikkinsä ja sukupuolieron etiikan hahmottelunsa kirjallisuudentutkimuksen alueelle. Irigarayta seuraten ajattelen uudelleen naisen ja miehen, henkisen ja ruumiillisen, aistimellisen ja transsendentaalisen välisiä suhteita. Tehtävänämme ei ole muodostaa rakkauden teoriaa tai rakastavaisten välisen etiikan ohjelmaa, vaan tutkia mitä etiikka merkitsee ja voisi merkitä rakkauden alueella.

Human herpesvirus-6 infection in liver transplantation

Rejection and infections are the two most common complications after liver transplantation. Human herpesvirus-6 (HHV-6) belongs to the betaherpesviruses, together with its close relatives cytomegalovirus (CMV) and human herpesvirus-7 (HHV-7). The impact of CMV in liver transplantation is well characterized, but the roles of the other two betaherpesviruses have been acknowledged only recently. Although, HHV-6 reactivation after transplantation is usually asymptomatic, the virus may infect the liver transplant, cause an intragraft lymphocyte dominated inflammatory reaction and graft dysfunction. HHV-6 is also suggested to be associated with liver allograft rejection but the mechanisms are unclear. The aim of this study was to investigate the intragraft immunological processes associated with HHV-6, the involvement of HHV-6 in acute liver failure (ALF) and the hepatic HHV-6 infection of the same patients after transplantation. In addition, the occurrence of HHV-6 and HHV-7 was investigated in liver transplant patients with symptomatic CMV infection. HHV-6 infection of the liver graft was associated with portal lymphocyte infiltration and with a significant increase of adhesion molecules (ICAM-1 and VCAM-1) and the number of cells expressing their ligand molecules (LFA-1, VLA-4) and class II antigens. HHV-6 infection was associated with significant immunological changes, but the immune response was limited to lymphocyte infiltration and the adhesion molecule level. However, one third of these patients developed chronic rejection during the follow-up. Of the patients with ALF of unknown origin, most patients demonstrated HHV-6 antigens in the liver, whereas the opposite was seen in ALF patients with a known disease. After transplantation, HHV-6 recurrence was found in the liver transplant in half of these patients with pre-transplant HHV-6 infection of the liver, whereas no post-transplant HHV-6 infection of the liver was seen in patients without pre-transplant HHV-6. Our studies further demonstrated that both HHV-6 and HHV-7 antigenemia often appeared in association with CMV disease in liver transplant patients. The time-related occurrence of the viruses differed, as HHV-6 appeared early after transplantation and regularly preceded CMV whereas HHV-7 often appeared concurrently with CMV. In conclusion, these results indicate that all three betaherpesviruses are common after liver transplantation, often associated with each other. The immunological events caused by HHV-6 in the liver transplant may be involved in, or trigger mechanisms of allograft rejection. In addition, HHV-6 could be one of the causes of ALF, and pre-transplant HHV-6 infection in ALF patients is a risk factor for post-transplant HHV-6 infection of the graft. These results strongly support the clinical significance of HHV-6 in liver transplantation. Even though the reactivation is usually asymptomatic, in some individuals HHV-6 infection may lead to severe manifestations, such as liver failure or in transplant patients, graft dysfunction and rejection.