A Sketch of the Phonology and Grammar of Rajbanshi

This dissertation is a synchronic description of the phonology and grammar of two dialects of the Rajbanshi language (Eastern Indo-Aryan) as spoken in Jhapa, Nepal. I have primarily confined the analysis to the oral expression, since the emerging literary form is still in its infancy. The grammatical analysis is therefore based, for the most part, on a corpus of oral narrative text which was recorded and transcribed from three informants from north-east Jhapa. An informant, speaking a dialect from south-west Jhapa cross checked this text corpus and provided additional elicited material. I have described the phonology, morphology and syntax of the language, and also one aspect of its discourse structure. For the most part the phonology follows the basic Indo-Aryan pattern. Derivational morphology, compounding, reduplication, echo formation and onomatopoeic constructions are considered, as well as number, noun classes (their assignment and grammatical function), pronouns, and case and postpositions. In verbal morphology I cover causative stems, the copula, primary and secondary agreement, tense, aspect, mood, auxiliary constructions and non-finite forms. The term secondary agreement here refers to genitive agreement, dative-subject agreement and patient (and sometimes patient-agent) agreement. The breaking of default agreement rules has a range of pragmatic inferences. I argue that a distinction, based on formal, semantic and statistical grounds, should be made between conjunct verbs, derivational compound verbs and quasi-aspectual compound verbs. Rajbanshi has an open set of adjectives, and it additionally makes use of a restricted set of nouns which can function as adjectives. Various particles, and the emphatic and conjunctive clitics are also considered. The syntactic structures studied include: non-declarative speech acts, phrase-internal and clause-internal constituent order, negation, subordination, coordination and valence adjustment. I explain how the future, present and past tenses in Rajbanshi oral narratives do not seem to maintain a time reference, but rather to indicate a distinction between background and foreground information. I call this tense neutralisation .

The SCOTS corpus and TEFL: Discovering and Using Strategies of Spoken English in Finnish Upper Secondary Schools

Suomen koulutuspolitiikasta vastaavat viranomaiset ovat reagoineet kansainvälisten kommunikaatiotarpeiden asettamiin haasteisiin ja muuttaneet yhden lukion A-tasoisen vieraan kielen kurssin sisällön vastaamaan suullisen viestinnän tarpeita. Tutkimuksessa selvitetään, miten englannin puhestrategioita voi opettaa suomalaisille lukiolaisille ja mitä metodeja on käytettävissä puhestrategioiden oppimisen arvioimiseksi. Vastaan asettamiini kysymyksiin aikaisemman tutkimuskirjallisuuden ja englannin kielen lukio-opetuksesta keräämäni aineiston avulla. Keskeisiä elementtejä tutkielmassa ovat erityisesti pragmaattinen kompetenssi ja kolme yleisen tason puhestrategiaa (keskustelun aloittaminen, oman puheenvuoron säilyttäminen sekä keskustelun ylläpitäminen). Aineistossa on mukana 65 ensimmäisen vuosiluokan lukiolaista (luokka A ja B) Helsingistä ja Espoosta. Opetusmateriaalina on käytetty SCOTS korpusta; tarkemmin määriteltynä puhetiedosto nimeltä Conversation 20: Four secondary school girls in the North East. Tiedostossa esille tulleet, kolmeen puhestrategiaan liittyvät fraasit, sanat ja rakenteet havainnollistettiin opiskelijoille mm. AntConc - konkordanssiohjelman avulla. Opiskelijat tekivät myös kirjallisia ja suullisia harjoituksia, jotka liittyivät puhestrategioihin. Neljälle vapaaehtoiselle opiskelijalle suunnattu toinen suullinen tehtävätyyppi vapaamuotoisine keskusteluineen äänitettiin, transkriboitiin ja tuloksia arvioitiin mm. eurooppalaisen viitekehyksen avulla. Lisäksi B - luokka vastasi kyselylomakkeeseen, jossa kysyttiin heidän mielipiteitään esim. hyödyllisimmästä testioppitunnista sekä heidän osallistumishalukkuudestaan uudelle pitkän englannin kahdeksannelle syventävälle kurssille. Tutkimustulokset ovat kannustavia ja osoittavat, että puhestrategioita on mahdollista opettaa jo lukiotasolla. Vaikka tutkimuksessa käytetty lähestymistapa oli opiskelijoille osittain uusi, valtaosa heistä myönsi oppineensa uutta englannin kielen keskustelurakenteista. Lisäksi vapaaehtoisten opiskelijoiden äänitetyt ja transkriboidut keskustelut tarjoavat hyvän lähtökohdan mahdolliselle jatkotutkimukselle.