A Sketch of the Phonology and Grammar of Rajbanshi

This dissertation is a synchronic description of the phonology and grammar of two dialects of the Rajbanshi language (Eastern Indo-Aryan) as spoken in Jhapa, Nepal. I have primarily confined the analysis to the oral expression, since the emerging literary form is still in its infancy. The grammatical analysis is therefore based, for the most part, on a corpus of oral narrative text which was recorded and transcribed from three informants from north-east Jhapa. An informant, speaking a dialect from south-west Jhapa cross checked this text corpus and provided additional elicited material. I have described the phonology, morphology and syntax of the language, and also one aspect of its discourse structure. For the most part the phonology follows the basic Indo-Aryan pattern. Derivational morphology, compounding, reduplication, echo formation and onomatopoeic constructions are considered, as well as number, noun classes (their assignment and grammatical function), pronouns, and case and postpositions. In verbal morphology I cover causative stems, the copula, primary and secondary agreement, tense, aspect, mood, auxiliary constructions and non-finite forms. The term secondary agreement here refers to genitive agreement, dative-subject agreement and patient (and sometimes patient-agent) agreement. The breaking of default agreement rules has a range of pragmatic inferences. I argue that a distinction, based on formal, semantic and statistical grounds, should be made between conjunct verbs, derivational compound verbs and quasi-aspectual compound verbs. Rajbanshi has an open set of adjectives, and it additionally makes use of a restricted set of nouns which can function as adjectives. Various particles, and the emphatic and conjunctive clitics are also considered. The syntactic structures studied include: non-declarative speech acts, phrase-internal and clause-internal constituent order, negation, subordination, coordination and valence adjustment. I explain how the future, present and past tenses in Rajbanshi oral narratives do not seem to maintain a time reference, but rather to indicate a distinction between background and foreground information. I call this tense neutralisation .

Tämä väitöskirja on synkroninen kielenkuvaus rajbanshinkielestä, joka kuuluu itäisten indoarjalaisten kielten ryhmään. Tilastojen mukaan rajbanshi on Nepalin 14:ksi suurin kieliryhmä: kielenpuhujia arvioidaan olevan Kaakkois-Nepalin Jhapan ja Morangin piirikunnissa yhteensä noin 129 000. Rajbanshinkielen eri murteita puhutaan myös Intian Länsi-Bengalin, Assamin ja Biharin osavaltioissa sekä Pohjois-Bangladeshissa. Tutkimuksen ensisijainen tarkoitus on selvittää tämän aikaisemmin vähän tutkitun kielen kielioppia. Rajbanshin kielialueesta länteen sijoittuva maithilinkieli on vaikuttanut Nepalissa puhuttaviin rajbanshin murteisiin. Niissä on piirteitä myös itäisistä indoarjalaisista kielistä, kuten esimerkiksi bengalista ja assamista. Rajbanshia onkin usein pidetty pohjoisbengalin murteena. Toulmin (2006) kuitenkin kyseenalaistaa näkemyksen, jonka mukaan rajbanshi olisi vain korruptoitunutta bengalia . Historiallisen rekonstruktionsa perusteella hän on sitä mieltä, että rajbanshinkielen historia on vähintäänkin yhtä vanha kuin assamin- ja bengalinkielenkin. Tässä työssä kuvataan muun muuassa rajbanshinkielen äännesysteemiä, sananmuodostusta, nomineitten ja verbien morfologiaa, adjektiiveja, adverbeja, partikkeleita ja kliittejä sekä syntaksia. Lopuksi käsittellään aikamuotojen käyttäytymistä narratiivissa: sitä, miten futuuri, preesens ja menneen ajan tempus eivät ilmaise niinkään aikasuhteita kuin narratiivin informaatiorakennetta. Dokumentaatio on rajattu kahteen rajbanshin murteeseen, joita puhutaan Kaakkois-Nepalin Jhapan piirikunnassa, mutta joissakin kohden annetaan esimerkkejä myös muista murteista. Kielenkuvaus perustuu pääosin puhuttuun tekstikorpukseen. Se on äänitetty ja transkriboitu kolmelta kielenpuhujalta, jotka ovat kotoisin Jhapasta. Tekstikorpuksen on tarkistanut ja arvioinut myös neljäs rajbanshin puhuja, jonka käyttämä Lounais-Jhapan murre poikkeaa jonkin verran itäisen Jhapan murteesta. Tämän puhujan murretta on tutkittu myös elisitoidun aineiston pohjalta. Analyysi rakentuu pääasiassa suullisen aineiston varaan, sillä kielen kirjallinen muoto on varsin nuori eikä se ole vielä vakiintunut. Jotkut puhekielessä ilmenevät rakenteet, kuten esimerkiksi dislokaatio, löytyvät vain harvoin kielen kirjallisesta tuotannosta. Toisaalta taas jotkut rajbanshikirjoittajat käyttävät teksteissään esimerkiksi sellaisia rakenteita kuin relatiivilause ja passiivi, jotka eivät useinkaan esiinny puhutussa kielessä.