Visual completion in an illusory figure

The visual systems of humans and animals represent physical reality in a modified way, depending on the specific demands that the species in question has for survival. The ability to perceive visual illusions is found in independently evolved visual systems, from honeybees to humans. In humans, the ability emerges early, at the age of four months. Thus the perception of illusion is likely to reflect visual processes of fundamental importance for object perception in natural vision. The experiments reported in this thesis employed various modifications of the Kanizsa triangle, a drawn configuration composed of three black disks with missing sectors on a white background. The sectors appear to form the tips of a triangle. The visual system completes the physically empty area between the disks, generally called inducers, with giving the perception of an illusory triangle. The illusory triangle consists of an illusory surface bounded by illusory contours; the triangle appears brighter than and to lie above the background. If the sectors are coloured, the colour fills the illusory area, a phenomenon known as neon colour spreading . We investigated spatial limitations on the perception of Kanizsa-type illusions and how other stimuli and viewing parameters affected these limitations. We also studied complex configurations thick, bent, mobile and chromatic inducers - to determine whether illusions combining several attributes can be perceived. The results suggest that the visual system is highly effective in completing a percept. The perception of an illusory figure is spatially scale invariant when perceived at threshold. The processing time and the number of fixations modify the percept, making the perception of the illusion more probable in various viewing conditions. Furthermore, the fact that the illusion can be perceived when only one inducer is physically present at any given moment indicates the potential of single inducers. Apparently, modelling illusory figure perception will require a combination of low-level, local processes and higher-level integrative processes. Our studies with stimuli combining several attributes relevant to object perception demonstrate that the perception of an illusory figure is flexible and is maintained also when it contains colour and volume and when shown in movement. All in all, the results confirm the assumed importance of the visual processes related with the perception of illusory figures in everyday viewing. This is indicated by the variety of inducer modifications that can be made without destroying the percept. Furthermore, the illusion can acquire additional attributes from such modifications. Due to individual differences in the perception of illusory figures, universal values for absolute performance are not always meaningful, but stable trends and general relations do exist.

Mehiläisten (Apis mellifera) kukkavierailut mansikalla (Fragaria x ananassa) ja vadelmalla (Rubus idaeus) sekä kukkavierailuihin vaikuttavat tekijät

Hyönteispölytys lisää monien ristipölytteisten viljelykasvien siemensatoa sekä parantaa sadon laatua. Marjakasveilla, kuten mansikalla ja vadelmalla marjojen koko suurenee sekä niiden laatu paranee onnistuneen pölytyksen seurauksena. Aiempien havaintojen mukaan mansikan kukat eivät pääsääntöisesti houkuttele mehiläisiä, kun taas vadelma on yksi mehiläisten pääsatokasveista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten tehokkaasti mehiläiset vierailevat mansikalla sekä vadelmalla, keskittyen kukkakohtaisiin käynteihin tuntia kohti. Mehiläisiä voidaan käyttää Gliocladium catenulatum-vektoreina torjuttaessa mansikan ja vadelman harmaahometta (Botrytis cinerea). Kukkavierailujen perusteella arvioidaan, onko vektorilevitys riittävän tehokas torjumaan harmaahometta ja miten hyvin mehiläisiä voidaan käyttää pölytyspalveluihin, etenkin mansikalla. Havainnot kerättiin kuudelta eri tilalta Sisä-Savosta kesällä 2007. Kukkavierailuja laskettiin mansikan ja vadelman kukinnan aikana erilaisissa sääolosuhteissa, eri kellonaikoina ja eri etäisyyksillä mehiläispesistä. Kukat valittiin satunnaisesti, ja valintaperusteena oli kukan avonaisuus. Tarkkailuaika riippui mehiläisten lentoaktiivisuudesta. Mansikan koko havaintojakson keskiarvoksi tuli 1,75 käyntiä kukkaa kohti tunnissa. Vadelmalla vastaava luku oli 4,27, joten keskiarvojen perusteella vadelma oli houkuttelevampi kuin mansikka. Kasvukauden vaiheella ei ollut eroja vierailuihin kummallakaan kasvilla, mutta vuorokaudenajan suhteen vierailuja oli enemmän aamupäivällä kuin iltapäivällä. Lämpötila korreloi positiivisesti vierailutiheyden kanssa kummallakin kasvilla. Sääolosuhteet rajoittivat havaintojen keräämistä ja kesä oli erittäin sateinen. Mehiläiset vierailivat kukissa riittävästi haastavissakin sääolosuhteissa niin, että harmaahometorjunta onnistui. Vektorilevitystä suunnitellessa, etenkin mansikalla, tulee ottaa huomioon pesien sijoittelu sekä riittävä lukumäärä. Pesien ravinnontarpeen tulee olla suuri, jotta mehiläiset keräisivät ravintoa kukista mahdollisimman tehokkaasti. Pesiin voidaan lisätä tarvittaessa avosikiöitä tai poistaa siitepölyvarastoja ravinnonkeruuaktiivisuuden lisäämiseksi. Lisätutkimusta tarvitaan pesien sijoittelun, kilpailevien kasvien sekä mansikkalajikkeiden houkuttelevuuden vaikutuksesta vierailutiheyteen. Suomalaisten mansikkalajikkeiden meden sekä siitepölyneritystä olisi myös hyvä selvittää.