Temporal acuity in developmental dyslexia across the life span : Tactile, auditory, visual, and crossmodal estimations

Taustaa Kehityksellinen dysleksia (lukivaikeus) on erityinen lukemaan oppimisen vaikeus, johon liittyy usein myös vaikeuksia kirjoittamaan oppimisessa. Lukivaikeuden oletetaan useissa tapauksissa johtuvan vaikeudesta käsitellä kielen äännerakenteita (fonologinen prosessointi). Tämä poikkeavuus voi olla joko lukivaikeuden perimmäinen syy tai vaihtoehtoisesti ongelmat äänteiden käsittelyssä voivat heijastaa jotain vielä perustavamman tason vaikeutta. Eräs tällainen ehdotettu perustavan tasoin syy on poikkeavuus aistien toiminnoissa, erityisesti aistien aikatarkkuudessa. Aikatarkkuudella tarkoitetaan kykyä ja rajoja siinä, kuinka nopeasti esitettyä aistitiedon virtaa henkilö kykenee vastaanottamaan ja käsittelemään. Monet arjen toiminnot lukemisen rinnalla edellyttävät aistien erittäin tarkkaa ajallista erottelukykyä (esimerkiksi kuulo puheen ymmärtämisessä, tunto pintamateriaalin tunnistamisessa). Aikatarkkuusvaikeuksien esiintyvyyttä lukivaikeudessa on tutkittu aiemminkin, mutta yksimielisyyteen ei ole päästy siitä, onko kaikilla lukivaikeuksisilla näitä ongelmia tai mihin aisteihin vaikeudet mahdollisesti rajoittuvat. Myöskään ei tiedetä, havaitaanko aikatarkkuuden ongelmia kaiken ikäisillä lukivaikeuksisilla vai vaihteleeko mahdollinen ongelmien kuva iän mukana. Lisäksi on epäselvää, kuinka aikatarkkuuden ongelmat itseasiassa ovat yhteydessä kielen käsittelyn ja varsinaisen lukemisen vaikeuksiin. Tutkimussarjan aihe Tässä tutkimussarjassa aikatarkkuutta tutkittiin kolmessa yksittäisessä aistissa, joita olivat tunto, näkö ja kuulo, sekä kolmessa aistien välisessä yhdistelmässä, joita olivat audiotaktiilinen (kuulo-tunto), visuotaktiilinen (näkö-tunto) ja audiovisuaalinen (näkö-kuulo). Aikatarkkuutta arvioitiin kahdella eri menetelmällä, jotta saataisiin lisää tietoa siitä, missä tietyssä aikatarkkuuden osa-alueessa lukivaikeuksisilla mahdollisesti on vaikeuksia. Ensimmäisessä tehtävässä tutkittavan tuli arvioida, ovatko esitetyt ei-kielelliset ärsykkeet samanaikaisia vai eriaikaisia. Toisessa tehtävässä koehenkilön tuli arvioida esitettyjen ei-kielellisten ärsykkeiden esitysjärjestys. Molemmissa tehtävissä määriteltiin millisekuntitasolla (sekunnin tuhannesosa) se esitysnopeus, jolla koehenkilö kykeni arvioimaan ärsykkeiden ajalliset suhteet oikein. Englanninkielinen demonstraatio aikatarkkuustehtävistä löytyy internetistä (http://www.helsinki.fi/hum/ylpsy/neuropsy). Itse aikatarkkuustehtävien lisäksi tutkimussarjassa arvioitiin tutkimushenkilöiden päättelykykyä, kielellisiä toimintoja ja lukemista. Tutkimushenkilöt Tutkimuksiin osallistui 53 lukivaikeuksista ja 66 sujuvaa lukijaa, jotka oli jaettu kolmeen pääikäryhmään: lapset (8-12 vuotta), nuoret aikuiset (20-36 vuotta) ja ikääntyneemmät aikuiset (20-59 vuotta). Ikääntyneempien aikuisten ryhmä oli edelleen jaettu ikävuosikymmenluokkiin, mikä mahdollisti sen tutkimisen, vaikuttaako lisääntyvä aikuisikä lukivaikeuksisten aikatarkkuuteen (20-29, 30-39, 40-49 ja 50-59 -vuotiaat). Tutkimussarjan tulokset Aikatarkkuuden ongelmat lukivaikeuksisilla olivat yleistyneitä yli iän, aistien ja tehtävien Lukivaikeuksiset kaikissa pääikäryhmissä (lapset, nuoret aikuiset, ikääntyneemmän aikuiset) tarvitsivat samanikäisiä sujuvia lukijoita hitaamman esitystahdin, jotta he kykenivät arvioimaan ei-kielellisten ärsykkeiden ajallisen esitystavan oikein. Tämä aikatarkkuuden ongelma havaittiin lukivaikeuksisilla kaikissa aisteissa (tunto, kuulo, näkö) ja niiden yhdistelmissä (audiotaktiilinen, visuotaktiilinen, audiovisuaalinen). Lukivaikeuksisten aikatarkkuusongelmat ilmenivät edelleen molemmissa tehtävätyypeissä (samanaikaisuuden ja järjestyksen arvioinnissa). Aikatarkkuus ja sen ongelmat olivat yhteydessä äänteiden käsittelyyn Aikatarkkuus oli yhteydessä äänteiden käsittelykykyyn (fonologiseen prosessointiin), niin lapsilla kuin aikuisillakin, kaikissa aisteissa, niiden yhdistelmissä ja tehtävätyypeissä. Yhteys ei-kielellisen aikatarkkuuden ja kielellisten toimintojen välillä oli kuitenkin selkeämpi lukivaikeuksisilla kuin sujuvilla lukijoilla. Tämä tarkoittaa, että etenkin lukivaikeuksisilla ryhmätason huono aikatarkkuus oli yhteydessä huonoon äänteiden käsittelyyn (fonologiseen prosessointiin) ja päinvastoin. Suoraa yhteyttä lukemisen ja aikatarkkuuden välillä ei kuitenkaan havaittu. Lisääntyvä aikuisikä heikensi lukivaikeuksisten aikatarkkuutta suhteettoman paljon Tiedonkäsittelyn nopeuden on toistuvasti osoitettu hidastuvan normaalissa ikääntymisessä. Lisääntyvä aikuisikä (20-59 -vuotiailla) heikensikin sekä sujuvien että lukivaikeuksisten aikatarkkuutta. Toisin sanoen, mitä iäkkäämmästä aikuisesta oli kysymys, sitä hitaammin hänelle tuli esittää ärsykkeet, jotta hän kykeni arvioimaan niiden ajalliset suhteet oikein. Tämä ikään liittyvä tavanomainen hidastuminen oli kuitenkin yllättäen suhteettoman nopeaa lukivaikeuksisilla. Toisin sanoen, jo nuorilla lukivaikeuksisilla havaittu aikatarkkuuden vaikeus (ryhmäero verrattuna sujuviin lukijoihin) ei pysynyt saman suuruisena, vaan ryhmien ero kasvoi aikuisiän lisääntyessä. Tulosten merkitys Lukivaikeuden osoitettiin tässä tutkimussarjassa olevan yhteydessä yleistyneeseen vaikeuteen käsitellä ajassa nopeasti muuttuvaa ei-kielellistä aistitietoa (yli aistien ja niiden yhdistelmien, tehtävätyyppien, tutkittavien iän). Tämä osoittaa, että lukivaikeus ei ole ongelma, joka rajoittuu vain kielellisen materiaalin käsittelyn vaikeuksiin (äänteiden käsittely, lukeminen, kirjoittaminen). Nyt havaitut vaikeudet eivät myöskään rajoittuneet vain niihin aisteihin, jotka selkeimmin liittyvät lukemiseen (näkö) ja puhuttuun kieleen (kuulo); Ongelmia esiintyi myös muissa aisteissa (tunto). Lukivaikeuksisten lukijoiden ryhmätasolla havaittu aikatarkkuuden ongelma ei kuitenkaan heijastunut yksilötasolle; Jokainen lukivaikeuksinen ei ollut huono aikatarkkuustehtävissä. Näin ollen ei siis voida väittää, että kaikkien lukivaikeuksisten äänteiden käsittelyn tai lukemaan oppimisen vaikeudet voisivat selittyä aistien toimintojen poikkeavuudella. Aikatarkkuuden ongelmat eivät olleet yhteydessä varsinaiseen lukemiseen. Sekä lukivaikeuksisilla lapsilla että aikuisilla todettiin kuitenkin selkeä yhteys aikatarkkuuden ongelmien ja lukemaan oppimisen keskeisen ennakkoehdon, fonologisen prosessoinnin, välillä. Saattaa siis olla, että synnynnäinen aistien toimintojen poikkeavuus vaikuttaa yksilön suoriutumiseen jo ennen varsinaista lukemaan oppimista, kun ne taidot kehittyvät (fonologinen prosessointi), joille myöhempi lukemaan oppiminen perustuu. Ikäännyttäessä havaittu lukivaikeuksisten suhteettoman nopea aikatarkkuuden heikkeneminen osoittaa, että lukivaikeus ei voi olla ongelma, joka koskee vain lapsuusikää, tai vaikeus, joka johtuu vain kehityksen viivästymästä joka kurottaisiin iän myötä umpeen. Tulosten ymmärtämiseksi onkin muistettava kaksi seikkaa. Lukivaikeus on ensinnäkin yhdistetty synnynnäisiin, pieniin, poikkeavuuksiin aivojen rakenteissa ja toiminnoissa. Toisaalta tavanomaiseen ikääntymiseen liittyy se, että aivot kykenevät yhä huonommin korjaamaan ja kiertämään (kompensoimaan) pieniä vaurioita. Tämän perusteella tutkimussarjan tuloksista voidaan päätellä, että lukivaikeuksisten jo synnynnäisesti heikentyneet aivojen kompensointimahdollisuudet eivät ole yhtä tehokkaita puskuroimaan ikääntymisen tavanomaisia vaikutuksia kuin sujuvilla lukijoilla. Yllättävää kuitenkin on, että tämä korostunut heikkeneminen havaittiin jo suhteellisen nuorilla, työikäisillä, lukivaikeuksisilla, ennen 60 ikävuotta. Samanlaista ikäännyttäessä korostuvaa vaikeutta ei lukivaikeuksilla kuitenkaan havaittu päättelyssä, kielellisissä toiminnoissa tai itse lukemisessa. Vaikuttaakin siis siltä, että ne toiminnot, joita on harjaannutettu aktiivisesti, eivät heikkene kasvavan aikuisiän myötä yhtä suhteettomasti. Alkuperäiset artikkelit Laasonen M, Tomma-Halme J, Lahti-Nuuttila P, Service E, and Virsu V (2000) Rate of information segregation in developmentally dyslexic children, Brain and Language, 75(1), 66-81. Laasonen M, Service E, and Virsu V (2001) Temporal order and processing acuity of visual, auditory, and tactile perception in developmentally dyslexic young adults, Cognitive, Affective, and Behavioral Neuroscience, 1(4), 394-410. Laasonen M, Service E, and Virsu V (2002) Crossmodal temporal order and processing acuity in developmentally dyslexic young adults, Brain and Language, 80(3), 340-354. Laasonen M, Lahti-Nuuttila P, and Virsu V (2002) Developmentally impaired processing speed decreases more than normally with age, NeuroReport, 13(9), 1111-1113.

Verkkokeskustelu asiantuntijuuden kehittämisessä : Johtamisen erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutusohjelman verkkokeskustelut dialogi-teorian näkökulmasta

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli dialogi-teorian näkökulmasta tarkastella verkkokeskusteluissa tapahtuvaa asiantuntijuuden kehittämistä. Tutkimuksen metodinen lähestymistapa on lähinnä keskustelunanalyyttinen ja siinä keskitytään pääasiallisesti verkkokeskustelujen dialogisen rakenteen ja etenemisen selvittämiseen.Dialogia keskustelumuotona käsittelevät teoriat sekä dialogin kehittymistä kuvaava neljän keskustelukentän teoria muodostavat tutkimuksen teoriataustan. Tutkimuksella pyrittiin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1. Missä keskustelukentissä asiantuntijuuden kehittäminen tapahtuu verkkokeskusteluissa? 2. Miten siirtyminen keskustelukenttien välillä tapahtuu? 3. Mitä dialogisia toimintatapoja verkkokeskusteluissa esiintyy? 4. Miten dialogin symmetria toteutuu verkkokeskusteluissa? 5. Minkälaisia tiimienvälisiä eroja verkkokeskusteluissa esiintyy keskustelukenttien, dialogisten toimintatapojen, dialogin symmetrian suhteen? Tutkimuksessa käytetty tutkimusmenetelmä rakennettiin aikaisempien verkossa tapahtuvan dialogin tutkimiseen käytettyjen menetelmien sekä dialogin kehittymistä kuvaavan keskustelukenttäteorian pohjalle. Tutkimuksen aineisto kerättiin johtamisen erikoisammattitutkintoon valmistavaan koulutukseen kuuluvista verkkokeskusteluista. Tutkimushenkilöt olivat sivistystoimenjohtajia, opetuspäälliköitä ja rehtoreita (12 naista,12 miestä). Tutkimuksessa analysoitiin yhteensä 10 keskustelua, jotka sisälsivät 340 viestiä. Verkkokeskustelut jakautuivat koko koulutusryhmän keskusteluihin sekä koulutusryhmästä muodostettujen neljän eri tiiminkeskusteluihin. Tulokset osoittavat, että dialogin kehittymisen kannalta verkkokeskusteluissa eniten ongelmia aiheuttavat keskustelujen symmetrisyyden toteutuminen ja yhteisen ymmärryksen luominen. Erityisen vaikeaksi verkkokeskusteluissa osoittautui taustateorian mukaiseen luovaan, virtaavaan dialogiin pääseminen. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että asiantuntijuuden kehittämiseen pyrkivän, dialogi-teorianmukaisen verkkokeskustelun synnyttäminen on vaikeaa ja vaatii tietoista dialogin taitojen harjoittelemista.

Atomic Layer Deposition of Multicomponent Oxide Materials

Atomic layer deposition (ALD) is a method for thin film deposition which has been extensively studied for binary oxide thin film growth. Studies on multicomponent oxide growth by ALD remain relatively few owing to the increased number of factors that come into play when more than one metal is employed. More metal precursors are required, and the surface may change significantly during successive stages of the growth. Multicomponent oxide thin films can be prepared in a well-controlled way as long as the same principle that makes binary oxide ALD work so well is followed for each constituent element: in short, the film growth has to be self-limiting. ALD of various multicomponent oxides was studied. SrTiO3, BaTiO3, Ba(1-x)SrxTiO3 (BST), SrTa2O6, Bi4Ti3O12, BiTaO4 and SrBi2Ta2O9 (SBT) thin films were prepared, many of them for the first time by ALD. Chemistries of the binary oxides are shown to influence the processing of their multicomponent counterparts. The compatibility of precursor volatilities, thermal stabilities and reactivities is essential for multicomponent oxide ALD, but it should be noted that the main reactive species, the growing film itself, must also be compatible with self-limiting growth chemistry. In the cases of BaO and Bi2O3 the growth of the binary oxide was very difficult, but the presence of Ti or Ta in the growing film made self-limiting growth possible. The application of the deposited films as dielectric and ferroelectric materials was studied. Post-deposition annealing treatments in different atmospheres were used to achieve the desired crystalline phase or, more generally, to improve electrical properties. Electrode materials strongly influenced the leakage current densities in the prepared metal insulator metal (MIM) capacitors. Film permittivities above 100 and leakage current densities below 110-7 A/cm2 were achieved with several of the materials.

Study of the associated production of photons and b-quark jets in pp̅ collisions at √s=1.96 TeV

The cross section for photon production in association with at least one jet containing a $b$-quark hadron has been measured in proton antiproton collisions at $\sqrt{s}=1.96$ TeV. The analysis uses a data sample corresponding to an integrated luminosity of 340 pb$^{-1}$ collected with the CDF II detector. Both the differential cross section as a function of photon transverse energy $E_T^{\gamma}$, $d \sigma$($p \overline{p} \to \gamma + \geq 1 b$-jet)/$d E_T^{\gamma}$ and the total cross section $\sigma$($p \overline{p} \to \gamma + \geq 1 b$-jet; $E_T^{\gamma}> 20$ GeV) are measured. Comparisons to a next-to-leading order prediction of the process are presented.

Finnish cattle as reservoir of Campylobacter spp.

The reported incidence of human campylobacteriosis in Finland is higher than in most other European countries. A high annual percentage of sporadic infections is of foreign origin, although a notable proportion of summer infections is domestically acquired. While chickens appear to be a major source of campylobacters for humans in most countries, the prevalence of campylobacters is very low in chicken slaughter batches in Finland. Data on other potential animal reservoirs of human pathogenic campylobacters in Finland are scarce. Consequently, this study aimed to investigate the status of Finnish cattle as a potential source of thermophilic Campylobacter spp. and antibiotic-resistant Campylobacter jejuni for human sporadic campylobacter infections of domestic origin. A survey of the prevalence of thermophilic Campylobacter spp. in Finnish cattle studied bovine rectal faecal samples (n=952) and carcass surface samples (n=948) from twelve Finnish slaughterhouses from January to December 2003. The total prevalence of Campylobacter spp. in faecal samples was 31.1%, and in carcass samples 3.5%. Campylobacter jejuni, the most common species, was present in 19.5% of faecal samples and in 3.1% of carcasses. In addition to thermophilic Campylobacter spp., C. hyointestinalis ssp. hyointestinalis was present in bovine samples. The prevalence of campylobacters was higher among beef cattle than among dairy cattle. Using the enrichment method, the number of positive faecal samples was 7.5 times higher than that obtained by direct plating. The predominant serotypes of faecal C. jejuni, determined by serotyping with a set of 25 commercial antisera for heat-stable antigens (Penner), were Pen2 and Pen4-complex, which covered 52% of the samples. Genotyping with pulsed-field gel electrophoresis (PFGE) using SmaI restriction yielded a high diversity of C. jejuni subtypes in cattle. Determining the minimum inhibitory concentrations of ampicillin, enrofloxacin, erythromycin, gentamicin, nalidixic acid, and oxytetracycline among bovine C. jejuni isolates using a commercial broth microdilution method yielded 9% of isolates resistant to at least one of the antimicrobials examined. No multiresistant isolates were found among the bovine C. jejuni strains. The study of the shedding patterns of Campylobacter spp. among three Finnish dairy cattle herds included the examination of fresh faecal samples and tank milk samples taken five times, as well as samples from drinking troughs taken once during the one-year study. The semiquantitative enrichment method detected C. jejuni in 169 of the 340 faecal samples, mostly at low levels. In addition, C. jejuni was present in one drinking trough sample. The prevalence between herds and sampling occasions varied widely. PFGE, using SmaI as restriction enzyme, identified only a few subtypes in each herd. In two 2 of the herds, two subtypes persisted throughout the sampling. Individual animals presented various shedding patterns during the study. Comparison of C. jejuni isolates from humans, chickens and cattle included the design of primers for four new genetic markers selected from completely sequenced C. jejuni genomes 81-176, RM1221 and NCTC 11168, and the PCR examination of domestic human isolates from southern Finland in 1996, 2002 and 2003 (n=309), chicken isolates from 2003, 2006 and 2007 (n=205), and bovine isolates from 2003 (n=131). The results revealed that bovine isolates differed significantly from human and chicken isolates. In particular, the - glutamyl transpeptidase gene was uncommon among bovine isolates. The PFGE genotyping of C. jejuni isolates, using SmaI and KpnI restriction enzymes, included a geographically representative collection of isolates from domestic sporadic human infections, chicken slaughter batches, and cattle faeces and carcasses during the seasonal peak of campylobacteriosis in the summer of 2003. The study determined that 55.4% of human isolates were indistinguishable from those of chickens and cattle. Temporal association between isolates from humans and chickens was possible in 31.4% of human infections. Approximately 19% of the human infections may have been associated with cattle. However, isolates from bovine carcasses and human cases represented different PFGE subtypes. In conclusion, this study suggests that Finnish cattle is a notable reservoir of C. jejuni, the most important Campylobacter sp. in human enteric infections. Although the concentration of these organisms in bovine faeces appeared to be low, excretion can be persistent. The genetic diversity and presence or absence of marker genes support previous suggestions of host-adapted C. jejuni strains, and may indicate variations in virulence between strains from different hosts. In addition to chickens, Finnish cattle appeared to be an important reservoir and possible source of C. jejuni in domestic sporadic human infections. However, sources of campylobacters may differ between rural and urban areas in Finland, and in general, the transmission of C. jejuni of bovine origin probably occurs via other routes than food.

Politiikkaa, erotiikkaa ja kulttuuritaistelua

Artikkelikokoelman kohteena on 1930-luvun radikaali vasemmistoälymystö, joka toimi Helsingissä Akateemisen Sosialistiseuran, Tulenkantajien seuran ja kirjailijaryhmä Kiilan piirissä. Kirjoitusten keskushahmoksi nousee opiskeluvuosiaan elänyt Raoul Palmgren aatetovereineen, joita olivat mm. Jarno Pennanen ja Helmer Adler. Artikkeleiden aihepiirit liikkuvat politiikasta ja kulttuuritaistelusta intellektuellin tehtävien ja identiteettikysymysten pohdiskeluun. Vasemmistoälymystön naisia, kuten Kaisu-Mirjami Rydbergiä ja Katri Valaa tarkastellaan poliittisina puhujina, runoilijoina sekä seksuaalisen suvaitsevuuden esitaistelijoina. ”Sivistyneistökäännynnäisten” lisäksi huomiota saavat myös työväestöstä lähteneet työläisintellektuellit. Vasemmistointellektuelleista tuli yhteiskunnan ja kulttuurin rajojen koettelijoita, mutta myös rajojen väliin putoajia. Vasta sotien jälkeen he pääsivät toteuttamaan näkemyksiään politiikassa ja kulttuurielämässä. 30-luvun ankarat vuodet saivat Palmgrenin 30-luvun kuvissa sankarillisen hohteen.

Against the Vagueness Argument

In this paper I offer a counterexample to the so called vagueness argument against restricted composition. This will be done in the lines of a recent suggestion by Trenton Merricks, namely by challenging the claim that there cannot be a sharp cut-off point in a composition sequence. It will be suggested that causal powers which emerge when composition occurs can serve as an indicator of such sharp cut-off points. The main example will be the case of a heap. It seems that heaps might provide a very plausible counterexample to the vagueness argument if we accept the idea that four grains of sand is the least number required to compose a heap—the case has been supported by W. D. Hart. My purpose here is not to put forward a new theory of composition, I only wish to refute the vagueness argument and point out that we should be wary of arguments of its form.