Numeroiden harhaa vai toteutuksen työkaluja? -indikaattorien käyttö maatalouden ympäristöpoliittisessa suunnittelussa

This research focused on indicators with the aim of recognizing the main characters of this particular tool. The planning and use of Finnish sustainability indicators for natural resource management was examined as well as the experiences about the international sets of agri-environmental indicators were described. In both cases, the actual utilization of information was found to be quite minimal. Indicators have succeeded in bringing more of environmental information into the processes of decision making, but information has not been directly shifted into the actions of natural resource management. The concept of technical use of indicators was presented and considered as a possible explanation for the failures of information transfer and communication. Traditionally indicators have been used in order to recognize and describe the performance of certain system; to provide clear operative message for the actors. In policy planning, the situation is essentially different. We may lack both the jointly shared and accepted objectives of development as well the reliable and representative methods for measuring the issue under attention. Therefore, the technical orientation of using indicators may cause several problems at the policy forum. The study identified the risks of 1) reduced informative basis of decision-making, 2) narrowed approach of interpreting the data, 3) the focus on the issues that already are best documented and provides the most representative data series, and 4) the risks of losing the systemic viewpoints while focusing on measurable details of the system. Technical use of indicators may also result the excessive focus on information while being detached from the actions. With sustainability indicators, the major emphasis was indeed paid with producing information while the reality of agricultural practices was left mostly unaffected. Therefore, the essential process of social learning, where actions and producing of relevant information are alternating was neither realized. This study underlines the complexity of information transfer, mutual communication and the learning of new practices. Besides the information and measurable number people also need personal experiences and interesting stories, which make them to understand the meaning of information in their own lives. Particularly important this is for thechildren, who are studying for to be the future decision-makers of food system; in production as well as the in consumption of food. Numbers will be useful tools of management as soon there exists the awareness of the direction, where to strive for.

7 päivää -lehden aukeama multisemioottisena tekstinä

Sensaatiolehden teksti, joka koostuu monista kuvallisista ja kielellisistä elementeistä, on tutkielman aiheena. Tutkielmassa vastataan kysymykseen, millainen tämä teksti on, kun sitä tarkastellaan multisemioottisesti. Analyysin lähtökohdaksi otetaan neljä merkityksen muodostumisen tasoa: tekstin rakentuminen (kompositio), maailman hahmottaminen (ideationaalinen merkitys), maailmaan osallistuminen (interpersoonainen merkitys) ja intertekstuaalisuus ynnä oletuslukijat (rekontekstualisointi). Teksti toimii yhtaikaa jokaisella tasolla. Aineistona on 7 päivää -lehden aukeama, jossa on Pop-palat-palsta. Aineistoa lähestytään deskriptiivisesti, eikä sitä arvoteta hyväksi tai huonoksi. Tutkielmassa käytetään viitekehyksinä systeemis-funktionaalista kieliteoriaa, kriittistä tekstianalyysiä ja sosiosemioottista visuaalista teoriaa. Tutkielma kuuluu tekstintutkimuksen alaan. Tekstiksi luetaan tässä työssä sekä visuaalisten että verbaalisten semioottisten merkkijärjestelmien tuotokset. Analyysissä osoitetaan, millaisen kokonaisuuden kuva ja kieli muodostavat, miten ne pelaavat yhteen ja millaista merkitystä yhteispeli viestii. Aikaisemman suomalaisen multisemioottisen tekstintutkimuksen kohteeksi ei ole otettu aikakauslehtiä saati sensaatiolehtiä. Elementtien muodostama kokonaisuus mahdollistaa lukijalle monta eri reittiä edetä tekstissä; teksti on multilineaarinen. Tärkeimmiksi elementeiksi erottuvat valokuvat ja otsikot. Sekä kuvassa että otsikossa, juttutekstissä ja kuvatekstissä etualaistetaan sama henkilö. Etualaistettu henkilö esitetään usein valokuvassa kahden henkilön välillä aktiivisena toimijana, hän on otsikossa tekijä sekä juttutekstissä ja kuvatekstissä teema. Osa otsikoista on puhekuplassa, ja muutenkin otsikoissa on vallalla verbaalinen prosessityyppi. Kuvan henkilöt puhuvat suoraan lukijalle. Referaattiotsikoiden totuudellisuus on otettu aukeamalla rennosti. Tätä selitetään moniäänisyyden käsitteellä: kuvan henkilön ja palstan kirjoittajan äänet kuuluvat otsikoissa samanaikaisesti. Tärkeä tutkimustulos on se, että otsikoita ei ole merkitty referoinniksi tyypillisten referointikonventioiden tapaan, vaan johtolauseen paikan ja tehtävän täyttää valokuva. Kuva kehystää referaattiotsikon. Lukijaan otetaan läheinen kontakti: häntä pyydetään vastaamaan viikkokilpailuun, kuvien henkilöt vaativat katseellaan lukijaa osallistumaan, valokuvat on rajattu sosiaalisti läheisiksi, käytetään arkikieltä. Aineistoteksti on ennen kaikkea sosiaalista. Analyysissä osoitetaan tekstin tehtäviä, joita ovat sosiaalisuuden lisäksi mm. kaupallisuus, viihteellisyys ja juoruilu. Tekstipiirteistä erityisesti kirjasinlajit ja -leikkaukset nähdään interteksteinä muihin aikakauslehtiin. Aukeaman kokonaisuus tulkitaan analogiseksi kollaasitaiteen kanssa. Räväkät kuvat ja otsikot yhdessä juttu- ja kuvatekstien ym. elementtien kanssa muodostavat multisemioottisen kokonaisuuden, jossa koodien perinteiset tehtävät sekoittuvat: visuaalinen on myös verbaalista ja verbaalinen visuaalista.

Idealähtöistä koulualgebraa : IDEAA-opetusmallin kehittäminen algebran opetukseen peruskoulun 7. luokalla

This research is based on the problems in secondary school algebra I have noticed in my own work as a teacher of mathematics. Algebra does not touch the pupil, it remains knowledge that is not used or tested. Furthermore the performance level in algebra is quite low. This study presents a model for 7th grade algebra instruction in order to make algebra more natural and useful to students. I refer to the instruction model as the Idea-based Algebra (IDEAA). The basic ideas of this IDEAA model are 1) to combine children's own informal mathematics with scientific mathematics ("math math") and 2) to structure algebra content as a "map of big ideas", not as a traditional sequence of powers, polynomials, equations, and word problems. This research project is a kind of design process or design research. As such, this project has three, intertwined goals: research, design and pedagogical practice. I also assume three roles. As a researcher, I want to learn about learning and school algebra, its problems and possibilities. As a designer, I use research in the intervention to develop a shared artefact, the instruction model. In addition, I want to improve the practice through intervention and research. A design research like this is quite challenging. Its goals and means are intertwined and change in the research process. Theory emerges from the inquiry; it is not given a priori. The aim to improve instruction is normative, as one should take into account what "good" means in school algebra. An important part of my study is to work out these paradigmatic questions. The result of the study is threefold. The main result is the instruction model designed in the study. The second result is the theory that is developed of the teaching, learning and algebra. The third result is knowledge of the design process. The instruction model (IDEAA) is connected to four main features of good algebra education: 1) the situationality of learning, 2) learning as knowledge building, in which natural language and intuitive thinking work as "intermediaries", 3) the emergence and diversity of algebra, and 4) the development of high performance skills at any stage of instruction.

Yhteinen käsityö peruskoulun 7. luokalla : Opettajien kokemuksia yhteisen käsityön opetuksesta ja organisoinnista

Finnish education politics presume that basic education should be equal to all students. While organising craft education equality can be understood as similarity or as possibility to choose. The possibility to be able to choose whether textile or technical craft despite of one´s gender has been the aim of laws and curriculums already over 30 years. In practice it´s almost impossible to students to ignore feminine and masculine roles that go deep into our culture. Choosing craft has been divided by gender, which is the reason why possibility to choose has not been good enough to educationalists of equality. The latest guidelines for the National core curriculum for bacis education were issued in 2004. According to curriculum craft education consists parts of both technical and textile craft. All students should take part in both sectors of crafts. Furthermore, one can be given a possibility to consentrate his studies in whether textile or technical craft. The curriculum does not set the rules how the education should be organised, which means that it can be organised in many ways depending on city, school or teacher. Teachers and other specialists have contradictory feelings towards shared craft education, because traditional way to see craft in Finland is to separate textile craft from technical craft. Both crafts have some common features that are introduced in curriculum. Besides there is many equal things in craft theories that bind textile and technical craft to each other. The main purpose of this research was to find out, how shared craft education has been organised at the 7.th grade in Finnish comprehensive school, and which things affect in the settlements. Second goal was to describe and compare teachers´ experiences in teaching shared craft education. Third aim of this study was how shared craft has changed craft education. I collected the research material in May 2006 by interviewing both textile and technical craft teachers who teach shared craft. The material consists of fourteen theme interviews. In the analysis of the material I used theoretic bounded document analysis. According to the research there are three different ways to organise shared craft education: 50 50-arrangement, exchanging period and project week. In the schools that carried out 50 50-arrangement teaching was realised mainly in heterogenous groups. Principals had usual a lot of authorization on how to arrange craft education, which means that their views on equality, laws and curriculum affected in the settlemets more than teachers´ opinions. Teachers´ attitudes to shared craft were mainly positive. The changing of craft education can be divided in two parts: the aims and the containings of the curriculum have changed, as well as the meaning of the craft as core subject. Teachers have been forced to decrease the containings of both textile and technical crafts. Despite of eliminations both crafts still have comprehensive containings. Teachers decided what to teach by these argumets: Students should learn some basic things or produce a certain product. Usually teachers had also a lot of experience and special intrests in crafts. According to this research there is four significant meanings for shared craft education: 1) developing readiness for doing things, 2) developing skills of thinking, 3) delight of doing things and 4) teaching attitude.

Jeremia 20:7-13 psykoanalyysissa : Nimettömän valituslaulun syntyprosessi tekstin objektimielikuvien muutosten valossa

Tämän pro gradu -työn tarkoituksena on selvittää tekstin Jer 20:7-13 jumalakuvaa ja muita ”tekstin puhujan” ilmaisemia vuorovaikutussuhteita ja vaihtelevia tunteita. On kuitenkin epäselvää, missä määrin Jeremian kirja tai sen yksittäiset jaksot kuvaavat profeetan persoonaa ja historiallista taustaa. Tekstit voivat kuvata myös muita myöhempiä tilanteita ja asenteita. Tämän tutkimuksen pääasiallinen eksegeettinen metodi on syvyyspsykologinen. Se saattaa pystyä kertomaan jotakin siitä, miten tutkittava teksti peilaa menneisyyden kokemuksellisia kaavoja. Samaan tapaan kuten psykohistoriassa, tutkimus ei yritä tutkia, tulkita tai rekonstruoida tradition tai historian Jeremiaa. Syvyyspsykologinen eksegeesi on tunnistettu jo aiemmin, mutta suomalaisessa tutkimuksessa sitä ei vielä ole sovellettu yksittäisiin teksteihin. Tämän tutkimuksen tutkimusasetelma avaa tekstin sisäisiä ja vaihtelevia vuorovaikutussuhteita eli objektisuhteita. Tutkimus nimittää tätä vuorovaikutussuhteiden analyysiä objektisuhdeanalyysiksi. Se perustuu teologian tohtori, psykoanalyytikko Matti Hyrckin psykoanalyyttiseen suhteessaolon perusmielikuvien teoriaan (SPT), jonka hän esittelee väitöskirjassaan Mielen kuvat Jumalasta (1995). Tekstin Jahve-kuvat on nähtävä objektirepresentaatioina. Nämä vahvasti värittyneet representaatiot ja kuvat kertovat enemmän kokijasta itsestään kuin niistä objekteista, joiden kuviksi ne ovat syntyneet. Käsitys objektien sisäsyntyisyydestä mahdollistaa Hyrckillä objektisuhteiden systematisoinnin ja SPT:n luomisen. Siten emotionaaliset silmälasit on tämän tutkimuksen tekijän mielestä mahdollista valjastaa myös tutkijan käyttöön. Tutkimuksen laaja näkökulmia hakeva teoriaosuus varmistaa tämän. Hermeneuttinen ”kolmen maailman malli” on lukijakeskeisyyteen ja kulttuurihyppyyn arvokas työväline. Jeremian kirja sisältää useita osin runomuotoisia valituksia, joista tutkittava teksti on viimeinen. Valituslaulujen sarja päättyy tutkittavaa tekstiä seuraavaan syntymäpäivän kiroamiseen jakeissa 14-18. Valituksen edellä kontekstina on joitakin kertomuksia Jeremiasta, mutta vasta jakeessa 20:2 Jeremia nimetään profeetaksi. Muuten valittaja on nimetön. Jeremia-kertomusten kehys on tässä toimituksellinen ja valituksen jälkeen seuraa deuteronomistista saarnaa Juudaa ja Jerusalemia vastaan. Tutkimus selvittää jakeiden 7-13 rakennetta, sisältöä ja tulkintaa ensin lähinnä laji- ja kirjallisuus- kriittisesti. Tutkimus osoittaa, että Jeremian valitus noudattaa yksilön valituslaulun kaavaa, mutta ei kuitenkaan yksiselitteisesti taivu lajin usein stereotyyppisiin tarkoituksiin. Suurin syy tähän on tekstin proosa- ja runomuodon vaihtelu ja sisällön hajanaisuus. Edes valituksen ydintä ei voi varmistaa, vaikka valituslaulun nuorimpina osina on tyypillisesti helppo pitää loppupuolen kollektiivisia lisiä. Varsinainen valitus on jakeissa 7-9 ja jakeet 10-13 ovat todennäköisimmin monivaiheinen päätössarja. Tutkimuksen keskeiset objektisuhdeteoreettiset peruskäsitteet sisäinen subjekti ja sisäinen objekti ovat ihmisen tiedostamattoman tason mielikuvia. Varhaisen tilan vuorovaikutusmielikuvien sisäisinä subjekteina ovat Riippuvainen ja Itseriittoinen. Ne ovat vaihtelevissa suhteissa Houkuttajan ja Hallitsijan muotoisia sisäisiä objekteja kohtaan. Myöhäisessä tilassa objekteille on syytä antaa uudet nimet: Vetäytyjä, Vaatija ja Parantaja. Tutkimus etenee osoittamalla tekstin ja SPT:n mukaisen mallin samankaltaisuuksia. Samalla on ollut mahdollista ottaa kantaa myös tekstin saumoihin ja tekstin syntyprosessiin. Tekstin objekti osoittautuu pääosin Hallitsijaksi, sillä Houkuttajan muotoisista jumaluuksista on kollektiivisesti pyritty tekemään pesäeroa Jerusalemin temppelin hävityksestä lähtien. Silti muistoista ja Houkuttajaksikin värittyneistä kaipuun ja pelon muodoista ei päästä eroon. Valituksen alkujakeita 7-9 leimaa Riippuvaisen masennus ja Itseriittoisen häpeä. Jakeissa 11-13 Hallitsijan muotoinen Jahve Sebaot tarjoaa hierarkkista symbioosia. Myöhäistä Vaatijaa ei tutkittavassa tekstissä ole kuin vanhurskaan käsitteenä, joka deuteronomistisessa teologiassa perustuu Jahven sanan kuulemiseen ja lain noudattamiseen. Tutkimus pyrkii osoittamaan, että kaikilla kokemuksilla on jollakin tavalla sekä yhteisöä että yksilöä eheyttäviä tarkoituksia. Kun valitus päättyy sarjaan vakuutuksia ja huipentuu kollektiiviseen ylistyskehotukseen, myös niillä on tarkoitus. Yksi osa tutkimustehtävää on ollut testata psykoanalyyttisen objektisuhdeteoreettisen metodin toimivuutta eksegeettisessä tutkimuksessa. Vaikka tulokset ovat suuntaa antavia, metodi on osoittautunut toimivaksi.

Glycemic Control in Diabetic Pregnancies: Effects on Fetal and Maternal Outcome

Background: Both maternal and fetal complications are increased in diabetic pregnancies. Although hypertensive complications are increased in pregnant women with pregestational diabetes, reports on hypertensive complications in women with gestational diabetes mellitus (GDM) have been contradictory. Congenital malformations and macrosomia are the main fetal complications in Type 1 diabetic pregnancies, whereas fetal macrosomia and birth trauma but not congenital malformations are increased in GDM pregnancies. Aims: To study the frequency of hypertensive disorders in gestational diabetes mellitus. To evaluate the risk of macrosomia and brachial plexus injury (Erb’s palsy) and the ability of the 2-hour glucose tolerance test (OGTT) combined with the 24-hour glucose profile to distinguish between low and high risks of fetal macrosomia among women with GDM. To evaluate the relationship between glycemic control and the risk of fetal malformations in pregnancies complicated by Type 1 diabetes mellitus. To assess the effect of glycemic control on the occurrence of preeclampsia and pregnancy-induced hypertension in Type 1 diabetic pregnancies. Subjects: A total of 986 women with GDM and 203 women with borderline glucose intolerance (one abnormal value in the OGTT) with a singleton pregancy, 488 pregnant women with Type 1 diabetes (691 pregnancies and 709 offspring), and 1154 pregnant non-diabetic women (1181 pregnancies and 1187 offspring) were investigated. Results: In a prospective study on 81 GDM patients the combined frequency of preeclampsia and PIH was higher than in 327 non-diabetic controls (19.8% vs 6.1%, p<0.001). On the other hand, in 203 women with only one abnormal value in the OGTT, the rate of hypertensive complications did not differ from that of the controls. Both GDM women and those with only one abnormal value in the OGTT had higher pre-pregnancy weights and BMIs than the controls. In a retrospective study involving 385 insulin-treated and 520 diet-treated GDM patients, and 805 non-diabetic control pregnant women, fetal macrosomia occurred more often in the insulin-treated GDM pregnancies (18.2%, p<0.001) than in the diet-treated GDM pregnancies (4.4%), or the control pregnancies (2.2%). The rate of Erb’s palsy in vaginally delivered infants was 2.7% in the insulin-treated group of women and 2.4% in the diet-treated women compared with 0.3% in the controls (p<0.001). The cesarean section rate was more than twice as high (42.3% vs 18.6%) in the insulin-treated GDM patients as in the controls. A major fetal malformation was observed in 30 (4.2%) of the 709 newborn infants in Type 1 diabetic pregnancies and in 10 (1.4%) of the 735 controls (RR 3.1, 95% CI 1.6–6.2). Even women whose levels of HbA1c (normal values less than 5.6%) were only slightly increased in early pregnancy (between 5.6 and 6.8%) had a relative risk of fetal malformation of 3.0 (95% CI 1.2–7.5). Only diabetic patients with a normal HbA1c level (<5.6%) in early pregnancy had the same low risk of fetal malformations as the controls. Preeclampsia was diagnosed in 12.8% and PIH in 11.4% of the 616 Type 1 diabetic women without diabetic nephropathy. The corresponding frequencies among the 854 control women were 2.7% (OR 5.2; 95% CI 3.3–8.4) for preeclampsia and 5.6% (OR 2.2, 95% CI 1.5–3.1) for PIH. Multiple logistic regression analysis indicated that glycemic control, nulliparity, diabetic retinopathy and duration of diabetes were statistically significant independent predictors of preeclampsia. The adjusted odds ratios for preeclampsia were 1.6 (95% CI 1.3–2.0) for each 1%-unit increment in the HbA1c value during the first trimester and 0.6 (95% CI 0.5–0.8) for each 1%-unit decrement during the first half of pregnancy. In contrast, changes in glycemic control during the second half of pregnancy did not alter the risk of preeclampsia. Conclusions: In type 1 diabetic pregnancies it is extremely important to achieve optimal glycemic control before pregnancy and maintain it throughout pregnancy in order to decrease the complication rates both in the mother and in her offspring. The rate of fetal macrosomia and birth trauma in GDM pregnancies, especially in the group of insulin-treated women, is still relatively high. New strategies for screening, diagnosing, and treatment of GDM must be developed in order to decrease fetal and neonatal complications.