Fernando Pessoan ortonyymi ja heteronyymit modernistis-romanttisena myyttinä

Tutkimuksessani selvitän portugalilaisrunoilija Fernando Pessoan (1888-1935) heteronyymejä ja ortonyymiä modernistis-romanttisena myyttinä. Myytin piirteet paljastuivat Pessoan omia kirjoituksia ja runoja tutkimalla ja käyttämällä apuna Pessoa-tutkimusta. Tutkimusaineistonani ovat Pessoa-ortonyymin Mensagem-runoelma ja ”Autopsykografia”-runo, Álvaro de Campoksen vuonna 1917 Portugal Futurista –lehdessä julkaistu ”Ultimatum”-runomanifesti, Alberto Caeiron ”Guardador de Rebanhos”-runosikermä sekä Ricardo Reisin ”Oodit”-kokonaisuuteen kuuluvat runot: n:ro 59 ”Acima da verdade estão os deuses” (”Totuuden yläpuolella ovat jumalat”, 1914), n:ro 66 ”Olho os campos, Neera” (”Katson peltoja, Neera”, 1917), n:ro 181 ”Amo o que vejo” (”Rakastan sitä mitä näen”, 1934), n:ro 175 ”Estas só. Ninguem o sabe.” (”Olet yksin. Kukaan ei tiedä sitä”, 1933). Tutkimuksessani romanttisen runouden keskeisinä piirteinä pidetään uskoa taiteilijaneroon (geniukseen), mimeettiseen illuusioon (taide tavoittelee ulkoisen todellisuuden toisintamista mahdollisimman autenttisena) ja tekijän ja kokijan eli subjektin ja objektin erottamiseen toisistaan. Käsitänkin modernin runon tutkimuksessani hylänneen monia entisiä käsityksiä ja vastakkainasetteluja muun muassa tekijän ja ulkopuolisen maailman, mielen ja kielen välillä. Näitä moderneja ”rikkomuksia” identifioin ja määrittelen Pessoan heteronyymien runoudessa. Tutkimukseni apukäsitteitä ovat vilpittömyys ja autenttisuus, jotka kuvaavat runoilijan suhdetta itseensä ja muihin ja joita on pohtinut mm. Lionel Trilling teoksessaan Sincerity and authencity. Romanttisessa runoudessa suhde yhteisöön muodostui ensisijaisesti suhteessa omaan itseen, yhtenäiseen minuuteen nojaavan vilpittömyyden kautta, modernissa runoudessa hajanaisuutta ja yksilön suhdetta myös yhteisöön korostavan autenttisuuden avulla. Tutkimuksessani havaitsin, että Pessoa on jo tuotantonsa alusta lähtien kehittänyt tietoisesti modernistis-romanttista myyttiä – päätelmää tukivat niin Pessoan omat kirjoitukset kuin runoanalyysini. Pessoa ennusti ensimmäisen kerran romanttiseen nerotaiteilijaan vertautuvaa ”supra-Camõesia” ”A nova poesia Portuguesa Sociologicamente considerada” –esseessään vuonna 1912. Campoksen ”Ultimatum”-manifestissa puhuja uskoi muutaman useita kymmeniä persoonallisuuksia hallitsevan ”Synteesi-Ihmisen” tai ”supra-Camõesin” ilmestymiseen. ”Synteesi-Ihmisen” oli määrä palauttaa kukoistukseensa lamaantuneessa tilassa ollut Portugalin kirjallisuus uuteen kukoistukseensa. Eräänlaisen perustan koko myytille loi vuotta ennen Pessoan kuolemaa julkaistu Mensagem (suom. Viesti), jossa runoilija esittää saudosistisen ja sebastianistisen perustan. Teixeira de Pascoaesin kehittämä saudosismi näkyy Mensagemissa uskona Portugalin valtion perustajien ja laajentajien – löytöretkeilijöiden – edustamaan voittoisaan lusofoniseen mentaliteettiin, jonka Pessoa asettaa niin kansakunnan, runoilijan kuin ihmisen ihanteeksi. Toinen Mensagemissa esiintyvä myytin rakennusaine on sebastianismi eli usko kuningas Sebastianin (1554-1578) paluuseen. ”Synteesi-Ihminen”/”supra-Camões” oli reinkarnoitunut Sebastian, jonka piti palauttaa kansa ja kulttuuri kukoistukseensa lusofonisen valloittajamentaliteetin avulla. ”Autopsykografia”-runossaan Pessoa esittää puolestaan runoilijaa koskevan modernin poetiikan ongelmineen: esittävyyteen perustuva taide etäännyttää kokijan – taiteilijan – aina väistämättä ensimmäisestä, spontaanista ja luonnollisesta kokemuksesta ja tekee hänestä teeskentelijän ja simulakrumien (Baudrillard), toisen tason merkityksen tuottajan. ”Autopsykografian” moderni poetiikka koskee myös lukijaa, joka ei tavoita runoilijan välittämää merkitystä vaan kolmannen tason merkityksen. ”Autopsykografian” runous- ja ihmiskäsitys on moderni: runoilija on ammattimainen teeskentelijä, lähtökohtaisesti vilpillinen ja epäautenttinen. Pessoa ja Campos edustavat Pessoan objektiivisia heteronyymejä ja myytin modernia puolta. Pessoan subjektiiviset heteronyymit Reis ja Caeiro täydentävät objektiviisia, modernin ihmisen ahdistusta ja levottomuutta ilmaisseita Pessoaa ja Camposta ollen luonteeltaan romanttisia vilpittömyyden kannattajia. Caeiro arvosti näköaistia yli muiden aistien. Hänen tavoitteenaan oli katsoa aina kuin ensimmäistä kertaa, spontaanisti ja välittömästi kuin lapsi. Reis puolestaan korosti harmoniaa jumalten, ihmisten ja luonnon välillä ja uskoi kohtuullisiin aistinautintoihin. Molemmat muodostivat Pessoan myytin romanttisen puolen yhteisessä halussaan hylätä sosiaaliset roolit ja opetukset ja palata kohti yksilöllistä minää. Vilpittömyys ja autenttisuus ovat Caeiron ja Reisin ohjeita runoilijalle ja ihmiselle. Objektiiviset ja subjektiiviset heteronyymit yhdessä muodostavat modernistis-romanttisen myytin, joka kokonaisuudessaan on looginen: objektiiviset heteronyymit esittivät teeskentelyn, vilpillisyyden ja moderniuden ongelmat; subjektiiviset tarjosivat ratkaisua niihin, poisopettelua sosiaalisista rooleista ja rohkeutta mennä kohti omaa yksilöllistä minuutta.

Stroke and coronary heart disease in relation to hyperglycemia gender and age

This study was carried out to compare the fasting plasma glucose (FPG) and 2-h plasma glucose (2-h PG) criteria for diabetes with regard to their relation to stroke mortality and the incidence of ischemic and hemorrhagic stroke. In addition, the age-and gender difference in the incidence of coronary heart disease (CHD) and stroke and their relation with known cardiovascular disease risk factors and diabetes mellitus was examined. The study was a sub-data analysis of the Diabetes Epidemiology: Collaborative analysis Of Diagnostic criteria in Europe (DECODE) study including 25 181 individuals, 11 844 (47%) men and 13 345 (53%) women aged 25 to 90 years, from 14 European cohorts. In individuals without a history of diabetes elevated 2-h post-challenge glucose was a better predictor of stroke mortality than elevated fasting glucose in men, whereas the latter was better than the former in women. Elevated FPG and 2-h PG levels were associated with an increased risk of ischemic stroke incidence. 2-h PG contributed to the risk more strongly than FPG. No relationship between hyperglycemia and the risk of hemorrhagic stroke was found. The risk of CHD and ischemic stroke incidence increased with age in both genders, but was higher in all age groups in men than in women. The gender difference was, however, more marked for CHD than for ischemic stroke. Age, smoking and diabetes contributed to the development of both CHD and ischemic stroke. Elevated cholesterol levels predicted CHD only, whereas elevated blood pressure was a risk predictor for the incidence of ischemic stroke. The CHD and ischemic stroke risk was higher in men than in women with and without diabetes, however, the gender difference diminished for CHD but enlarged for ischemic stroke in diabetic individuals. The known risk factors including diabetes contributed differently to the risk of CHD and ischemic stroke in women and in men. Hyperglycemia defined by FPG or 2-h PG increases the risk of ischemic stroke in individuals without diabetes. FPG better predicts stroke mortality in women and 2-h PG in men. The risk of acute CHD and ischemic stroke is higher in men than in women in all ages, but such gender difference is more marked for CHD than for ischemic stroke. CHD risk is higher in men than in women, but the difference is reduced in diabetic population. Diabetes, however, increases stroke risk more in men than in women in all ages.

Econometric models of Finnish non-industrial private forest owners' timber supply and timber stock

This dissertation examines the short- and long-run impacts of timber prices and other factors affecting NIPF owners' timber harvesting and timber stocking decisions. The utility-based Faustmann model provides testable hypotheses of the exogenous variables retained in the timber supply analysis. The timber stock function, derived from a two-period biomass harvesting model, is estimated using a two-step GMM estimator based on balanced panel data from 1983 to 1991. Timber supply functions are estimated using a Tobit model adjusted for heteroscedasticity and nonnormality of errors based on panel data from 1994 to 1998. Results show that if specification analysis of the Tobit model is ignored, inconsistency and biasedness can have a marked effect on parameter estimates. The empirical results show that owner's age is the single most important factor determining timber stock; timber price is the single most important factor in harvesting decision. The results of the timber supply estimations can be interpreted using utility-based Faustmann model of a forest owner who values a growing timber in situ.

Use of biomass fuels in the brick-making industries of Sudan: Implications for deforestation and greenhouse gas emission

The study focuses on the potential roles of the brick making industries in Sudan in deforestation and greenhouse gas emission due to the consumption of biofuels. The results were based on the observation of 25 brick making industries from three administrative regions in Sudan namely, Khartoum, Kassala and Gezira. The methodological approach followed the procedures outlined by the Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC). For predicting a serious deforestation scenario, it was also assumed that all of wood use for this particular purpose is from unsustainable sources. The study revealed that the total annual quantity of fuelwood consumed by the surveyed brick making industries (25) was 2,381 t dm. Accordingly, the observed total potential deforested wood was 10,624 m3, in which the total deforested round wood was 3,664 m3 and deforested branches was 6,961 m3. The study observed that a total of 2,990 t biomass fuels (fuelwood and dung cake) consumed annually by the surveyed brick making industries for brick burning. Consequently, estimated total annual emissions of greenhouse gases were 4,832 t CO2, 21 t CH4, 184 t CO, 0.15 t N20, 5 t NOX and 3.5 t NO while the total carbon released in the atmosphere was 1,318 t. Altogether, the total annual greenhouse gases emissions from biomass fuels burning was 5,046 t; of which 4,104 t from fuelwood and 943 t from dung cake burning. According to the results, due to the consumption of fuelwood in the brick making industries (3,450 units) of Sudan, the amount of wood lost from the total growing stock of wood in forests and trees in Sudan annually would be 1,466,000 m3 encompassing 505,000 m3 round wood and 961,000 m3 branches annually. By considering all categories of biofuels (fuelwood and dung cake), it was estimated that, the total emissions from all the brick making industries of Sudan would be 663,000 t CO2, 2,900 t CH4, 25,300 t CO, 20 t N2O, 720 t NOX and 470 t NO per annum, while the total carbon released in the atmosphere would be 181,000 t annually.