Regulation and Function of GATA Transcription Factors in Adrenocortical Tumors and Granulosa Cells

Transcription factors play a key role in tumor development, in which dysfunction of genes regulating tissue growth and differentiation is a central phenomenon. The GATA family of transcription factors consists of six members that bind to a consensus DNA sequence (A/T)GATA(A/G) in gene promoters and enhancers. The two GATA factors expressed in the adrenal cortex are GATA-4 and GATA-6. In both mice and humans, GATA-4 can be detected only during the fetal period, whereas GATA-6 expression is abundant both throughout development and in the adult. It is already established that GATA factors are important in both normal development and tumorigenesis of several endocrine organs, and expression of GATA-4 and GATA-6 is detected in adrenocortical tumors. The aim of this study was to elucidate the function of these factors in adrenocortical tumor growth. In embryonal development, the adrenocortical cells arise and differentiate from a common pool with gonadal steroidogenic cells, the urogenital ridge. As the adult adrenal cortex undergoes constant renewal, it is hypothesized that undifferentiated adrenocortical progenitor cells reside adjacent to the adrenal capsule and give rise to daughter cells that differentiate and migrate centripetally. A diverse array of hormones controls the differentiation, growth and survival of steroidogenic cells in the adrenal gland and the gonads. Factors such as luteinizing hormone and inhibins, traditionally associated with gonadal steroidogenic cells, can also influence the function of adrenocortical cells in physiological and pathophysiological states. Certain inbred strains of mice develop subcapsular adrenocortical tumors in response to gonadectomy. In this study, we found that these tumors express GATA-4, normally absent from the adult adrenal cortex, while GATA-6 expression is downregulated. Gonadal markers such as luteinizing hormone receptor, anti-Müllerian hormone and P450c17 are also expressed in the neoplastic cells, and the tumors produce gonadal hormones. The tumor cells have lost the expression of melanocortin-2 receptor and the CYP enzymes necessary for the synthesis of corticosterone and aldosterone. By way of xenograft studies utilizing NU/J nude mice, we confirmed that chronic gonadotropin elevation is sufficient to induce adrenocortical tumorigenesis in susceptible inbred strains. Collectively, these studies suggest that subcapsular adrenocortical progenitor cells can, under certain conditions, adopt a gonadal fate. We studied the molecular mechanisms involved in gene regulation in endocrine cells in order to elucidate the role of GATA factors in endocrine tissues. Ovarian granulosa cells express both GATA-4 and GATA-6, and the TGF-β signaling pathway is active in these cells. Inhibin-α is both a target gene for, and an atypical or antagonistic member of the TGF-β growth factor superfamily. In this study, we show that GATA-4 is required for TGF-β-mediated inhibin-α promoter activation in granulosa cells, and that GATA-4 physically interacts with Smad3, a TGF-β downstream protein. Apart from the regulation of steroidogenesis and other events in normal tissues, TGF-β signaling is implicated in tumors of multiple organs, including the adrenal cortex. Another signaling pathway found often to be aberrantly active in adrenocortical tumors is the Wnt pathway. As both of these pathways regulate the expression of inhibin-α, a transcriptional target for GATA-4 and GATA-6, we wanted to investigate whether GATA factors are associated with the components of these signaling cascades in human adrenocortical tumors. We found that the expression of Wnt co-receptors LRP5 and LRP6, Smad3, GATA-6 and SF-1 was diminished in adrenocortical carcinomas with poor outcome. All of these factors drive inhibin-α expression, and their expression in adrenocortical tumors correlated with that of inhibin-α. The results support a tumor suppressor role previously suggested for inhibin-α in the mouse adrenal cortex, and offer putative pathways associated with adrenocortical tumor aggressiveness. Unraveling the role of GATA factors and associated molecules in human and mouse adrenocortical tumors could ultimately contribute to the development of diagnostic tools and future therapies for these diseases.

Liminal Belonging: West African male asylum seekers’ narratives of the asylum experience whilst in Finland

The dominant discourses on the issue of asylum have placed it on a uniquely higher level of scrutiny as a politically very sensitive area for social research. Today, member states within the EU have implemented stricter policies to control new arrivals, whilst instituting statutory procedures to manage the existing asylum claims. In 2010, the number of applicants for asylum in Finland totalled 5988, out of which 1784 were given positive decisions. This thesis endeavour to highlight asylum seekers in the discourses about them by adding their voices to the discussions of them in contemporary Finland. Studies, which has concentrated on asylum seekers in Finland, uses the living conditions within asylum reception centres to assess the impacts of structural barriers on asylum seekers’ efforts to deal with the asylum process. By highlighting the impacts of the entire asylum process, which I believe starts from the country of origin; I focus on examining narratives of dealing with the experience of liminality whilst waiting for asylum, and then explore areas of possible participation within informal social networks for West African asylum seekers in Finland. The overall aim is to place the current research within the broader sociological discussion of ‘belonging’ for asylum seekers who are yet to be recognized as refugees, and who exist in a state of limbo. Methodologically, oral interviews, self-written autobiographical narratives, and ethnographic field work are qualitatively combined as data in this thesis for an empirical study of West African male asylum seekers in Finland. Narrative analysis is employed to analyze the data for this thesis. The ethnographic research data for the study began in May 2009 and ended in August of 2010. Altogether, ten interviews and four self-written narratives were collected as data. In total seven hours of audio recording were made, along eleven pages of hand-written autobiographical narratives. Field observation notes are employed in the study to provide contexts to the active interactional processes of interpretation throughout the analysis. Findings from the study suggest that within the experience of liminality, which surrounds the entire asylum process, participations within informal social networks are found to be important to the process of re-making place and the sense of belonging. My study shows that this is necessary to countering the experience of boredom, stress and social isolation, which permeate all aspects of life for West African asylum seekers, whilst they wait for asylum decisions in Finland.

Sydämen hypertrofian ja kroonisen vajaatoiminnan farmakologinen hoito

Sydämen krooninen vajaatoiminta on merkittävä maailmanlaajuinen ongelma. Se on erilaisten sydän- ja verisuonisairauksien aiheuttama monimuotoinen oireyhtymä. Sydämen vasemman kammion hypertrofia eli sydämen seinämien paksuuntuminen on yksi keskeinen tekijä, joka voi olla sydämen vajaatoiminnan taustalla. Kohonnut verenpaine on yleisin syy, joka johtaa sydänlihaksen paksuuntumiseen. Tämä johtaa sydämen pumppaustoiminnan häiriintymiseen, erilaisten neurohormonaalisten mekanismien aktivaatioon ja edelleen sydämen vajaatoimintaan. Sydämen vajaatoiminnan neurohormonaalisista mekanismeista tärkeimmät ovat reniini-angiotensiini-aldosteroni-järjestelmän ja sympaattisen hermoston aktivaatio, sydämen rakenteiden uudelleenmuovautuminen, sydänlihassolujen apoptoosi ja systeeminen tulehdustila. Sydämen hypertrofiaa ja sen syntymistä pyritään estämään kohonneen verenpaineen lääkehoidolla. Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmällä on keskeinen merkitys sydämen vajaatoiminnassa. Sydämen vajaatoiminnan ennusteeseen vaikuttavista lääkeaineista angiotensiinikonvertasin estäjät (ACEestäjät) ovat säilyttäneet johtoasemansa jo vuosikymmenten ajan. Angiotensiinireseptoreiden salpaajien (AT1-salpaajien) odotettiin syrjäyttävän ACE-estäjät sydämen vajaatoiminnan hoidossa, mutta toistaiseksi niitä pidetään vain vaihtoehtoisina lääkkeinä. Sympaattisen hermoston aktivaatiota vähentävät β-salpaajat ovat vakiinnuttaneet asemansa toiseksi tärkeimpänä lääkeryhmänä. Diureetit ovat paljon käytetty lääkeaineryhmä sydämen vajaatoiminnan hoidossa, mutta niistä ainoastaan aldosteroniantagonisteilla on tutkitusti ennustetta parantavaa vaikutusta. Kroonisen vajaatoiminnan hoidossa käytetään edelleen myös digoksiinia. Tulevaisuudessa sydämen vajaatoiminnan ennusteeseen vaikuttavia lääkeaineita voivat olla reniinin estäjät, neutraaliendopeptidaasin estäjät, vasopressiinin antagonistit tai inflammatroisiin sytokiineihin vaikuttavat molekyylit. Erikoistyön kokeellisessa osiossa tarkoituksena oli tutkia sydämen hypertrofian kehittymistä vatsa-aortta kuristetuilla rotilla ja kalsiumherkistäjä levosimendaanin sekä AT1-salpaaja valsartaanin vaikutuksia hypertrofian kehittymiseen. Kokeellisessa osiossa arvioitiin myös sydämen hypertrofian ja vajaatoiminnan jyrsijämallina käytetyn vatsa-aortan kuristuksen (koarktaation) toimivuutta ja vaikutuksia ultraäänen avulla määritettyihin kardiovaskulaarisiin parametreihin. Vatsa-aortta kuristettiin munuaisvaltimoiden yläpuolelta. Kuristus saa aikaan verenpaineen kohoamisen ja sydämen työtaakan lisääntymisen. Pitkittyessään tila johtaa sydänlihaksen hypertrofiaan ja vajaatoimintaan. 64 eläintä jaettiin ryhmiin, siten että jokaiseen ryhmään tuli kahdeksan eläintä. Ryhmistä kolmelle annettiin lääkeaineena levosimendaania kolmella eri päiväannoksella (0,01 mg/kg; 0,10 mg/kg; 1,00 mg/kg) ja kolmelle valsartaania kolmella eri päiväannoksella (0,10 mg/kg; 1,00 mg/kg; 10,00 mg/kg) juomaveden mukana. Lääkitys aloitettiin leikkauksen jälkeen ja jatkettiin kahdeksan viikon ajan. Kardiovaskulaariset parametrit, kuten isovolumetrinen relaksaatioaika (IVRT), vasemman kammion läpimitta systolessa ja diastolessa sekä seinämäpaksuudet, ejektiofraktio (EF), supistuvuusosuus (FS), minuuttitilavuus (CO) ja iskutilavuus (SV) määritettiin kahdeksan viikon kuluttua leikkauksesta ultraäänitutkimuksen avulla. Lisäksi määritettiin eläinten sydämen paino suhteessa ruumiin painoon. Tuloksia verrattiin ilman lääkehoitoa olleeseen koarktaatioryhmään. Eläinmallin toimivuutta arvioitiin vertaamalla koarktaatioryhmän tuloksia sham-operoidun ryhmän tuloksiin. Levosimendaanilla havaittiin työssä sydämen systolista toimintaa parantava vaikutus. Tämä näkyi tendenssinä parantaa ejektiofraktioita ja vasemman kammion supistuvuusosuuksia. Sydämen diastoliseen toimintaan ei kummallakaan lääkeaineella ollut merkittävää vaikutusta. Diastolista toimintaa arvioitiin isovolumetrisen relaksaatioajan muutoksilla. Sydämen hypertrofian kehittymiseen ei kummallakaan lääkeaineella ollut merkittävää vaikutusta. Eläinmallin todettiin mallintavan hyvin sydämen hypetrofiaa ihmisellä, mutta ei niinkään sydämen vajaatoimintaa.