Effects of recreational use and fragmentation on the understorey vegetation and soil microbial communities of urban forests in southern Finland

The impacts of fragmentation and recreational use on the hemiboreal urban forest understorey vegetation and the microbial community of the humus layer (the phospholipid fatty acid (PLFA) pattern, microbial biomass and microbial activity, measured as basal respiration) were examined in the greater Helsinki area, southern Finland. Trampling tolerance of 1) herb-rich OMT, 2) mesic MT, and 3) sub-xeric VT forests (in decreasing order of fertility) was studied by comparing relative understorey vegetation cover (urban/untrampled reference ratio) of the three forest types. The trampling tolerance of forest vegetation increased with the productivity of the site (sub-xeric < mesic < herb-rich). Wear of understorey vegetation correlated positively with the number of residents (i.e., recreational pressure) around the forest patch. An increase of 15000 residents within a radius of 1 km around a forest patch was associated with ca. 30% decrease in the relative understorey vegetation cover. The cover of dwarf shrub Vaccinium myrtillus in particular decreased with increasing levels of wear. The cover of mosses in urban forests was less than half of that in untrampled reference areas. Cover of tree saplings, mainly Sorbus aucuparia, and some resilient herbs was higher than in the reference areas. In small urban forest fragments, broad-leaved trees, grasses and herbs were more abundant and mosses were scarcer than in larger urban forest areas. Thus, due to trampling and edge effects, resilient herb and grass species are replacing sensitive dwarf shrubs, mosses and lichens in urban forests. Differences in the soil microbial community structure were found between paths and untrampled areas and the effects of paths extended more than one meter from the paths. Paths supported approximately 25-30% higher microbial biomass with a transition zone of at least 1 m from the path edge. However, microbial activity per unit of biomass was lower on paths than in untrampled areas. Furthermore, microbial biomass and activity were 30-45% lower at the first 20 m into the forest fragments, due to low moisture content of humus near the edge. The decreased microbial activity detected at forest edges and paths implies decreased litter decomposition rates, and thus, a change in nutrient cycling. Changes in the decomposition and nutrient supply may in turn affect the diversity and function of plant communities in urban forests. Keywords: boreal forest vegetation, edge effects, phospholipid fatty acids, trampling, urban woodlands, wear

Agoralla : avauksia ympäristöasiantuntijoiden vuorovaikutusprosesseista

Ympäristöasiantuntijoiden vuorovaikutusta on tutkittu agoralla (antiikin tori). Se on julkinen tila, jossa markkinat, politiikka, tiede ja yhteiskunta kohtaavat. Tutkimus kuuluu yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen alaan, mutta siinä hyödynnetään myös tulevaisuudentutkimusta. Työn motivaationa on ollut tekijän monitieteinen koulutustausta: yhteiskuntatieteilijä ja luonnontieteilijä. Miten ja miksi vuorovaikutus eri asiantuntijoiden välillä on haasteellista ja merkityksellistä esimerkiksi metsän biodiversiteetin vähenemisen ehkäisemiseksi. Keskeisiä käsitteitä ovat asiantuntijuus, vuorovaikutus, tiedon luotettavuusja kontekstisidonnaisuus, Väitöskirja koostuu neljästä eri asiantuntijuustarinasta. Ensimmäinen (luku 2) perustuu haastatteluihin suomalaisten ja saksalaisten bio- ja yhteiskuntatietelijöiden käsityksistä luonnosta ja ympäristöstä. Tutkimusongelmana on luonnontieteilijöiden ja yhteiskuntatieteilijöiden Suomessa ja Saksassa ”kulttuurierot” luonnon ja ympäristön käsitteellistämisessä. Johtopäätöksenä on, että aistittu luonto, ympäröivä ympäristö sekä ihmisen muokkaama elinympäristö eivät tunne selkeitä tiede- eikä maanrajoja. Tämä luku toimii ponnahduslautana konstruktioiden taakse vuorovaikutuksen haasteisiin. Kirjan toinen tarina (luku 3) perustuu haastatteluihin suomalaisten metsän biodiversiteettiasiantuntijoiden vuorovaikutuksesta. Tutkimusongelman lähtökohtana on metsän biodiversiteetin väheneminen ja tästä seuraavat polittisetkin vuorovaikutustilanteet. Miten konteksti vaikuttaa eri asiantuntijoiden vuorovaikutukseen ja mitä tästä seuraa? Analyysin päätulos on implisiittisen, vahvasti kontekstisidonnaisen asiantuntijatiedon hyödyntämisen tarve ja voimavara metsän biodiversiteetin vähenemisen ennaltaehkäisemiksi. Kolmas tarina asiantuntijuudesta (luku 4) perustuu Etelä-Suomen metsien suojelutoimikunnassa (Metso) tehtyihin havainnointeihin. Tutkija on näin ollut itse eräänlaisella torilla havainnoijana. Tutkimusongelmana on ”ohipuhuminen”, tiedon luotettavuus ja implisiittien tiedon hyväksyttävyys. Johtopäätöksenä on asiantuntijuuden vahva kontekstisidonnaisuus hetkeen ja paikkaan ja yhteisen kielen (vrt. transdisiplinaarisuus) löytyminen yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Merkittäviä välineitä vuorovaikutuksen onnistumiseen ovat esimerkiksi yhteinen vahva tavoitetila, interkatio, joka koskee läsnä olevia ihmisiä ei instituutioita sekä fasilitaattorin vahva rooli tulkkina ja välittäjänä. Neljäs tarina (luku 5) vie agoran konkretiaan. Tässä luvussa on kehitetty eläytymiskävely- menetelmää, jossa fasilitaattori (tutkija) johdattaa Espoon keskuksessa hallinnon, politiikan, asukkaiden ja konsultin edustajat aistimaan ja tulkitsemaan alueen sosiaalista tilaa, toiminnallisuutta ja elämyksellisyyttä. Ongelmana on aistimaailman asiantuntemuksen hyödyntämättömyys yhdyskuntasuunnittelun välineenä mm. asiantuntijoiden vuorovaikutuksen välineenä. Menetelmäkehitys on aluillaan, mutta jo tässä tapauksessa käy ilmi, että jaettu tila, jaetut aistikokemukset konkreettisella kävelyllä avaavaat vuorovaikutuksen uusiin ulottuvuuksiin, jossa implisiittiselle asiantuntemukselle annetaan sijansa vuorovaikutuksessa ja tätä kautta voidaan vaikuttaa myös tehtäviin päätöksiin, toimenpiteisiin. Johtopäätöksissä (luku 6) korostuu implisiittisen asiantuntijuuden merkitys. Onnistunut vuorovaikutteinen toiminta eri asiantuntijoiden kesken esimerkiksi erilaisia ympäristöongelmia –ja ilmiöitä ratkottaessa ja pohdittaessa vaatii vuorovaikutusosaamista. Tutkimuksen lopuksi suositellaan esimerkiksi ennakkoluulottomia avauksia agoralla. Asiantuntijuus ei ole yksi ja vain asiaatuntevuus on mahdollista. Agora on jatkuvassa liikkeessä ja juuri siinä piilee voimavara tulevaisuuden haasteisiin erilaisilla rajapinnoilla. Avainsanat: asiantuntijuus, vuorovaikutus, tieto, konteksti, agora

Hard Custom, Hard Dance : Social Organisation, (Un)Differentiation and Notions of Power in a Tabiteuean Community, Southern Kiribati

Hard Custom, Hard Dance: Social Organisation, (Un)Differentiation and Notions of Power in a Tabiteuean Community, Southern Kiribati is an ethnographic study of a village community. This work analyses social organisation on the island of Tabiteuea in the Micronesian state of Kiribati, examining the intertwining of hierarchical and egalitarian traits, meanwhile bringing a new perspective to scholarly discussions of social differentiation by introducing the concept of undifferentiation to describe non-hierarchical social forms and practices. Particular attention is paid to local ideas concerning symbolic power, abstractly understood as the potency for social reproduction, but also examined in one of its forms; authority understood as the right to speak. The workings of social differentiation and undifferentiation in the village are specifically studied in two contexts connected by local notions of power: the meetinghouse institution (te maneaba) and traditional dancing (te mwaie). This dissertation is based on 11 months of anthropological fieldwork in 1999‒2000 in Kiribati and Fiji, with an emphasis on participant observation and the collection of oral tradition (narratives and songs). The questions are approached through three distinct but interrelated topics: (i) A key narrative of the community ‒ the story of an ancestor without descendants ‒ is presented and discussed, along with other narratives. (ii) The Kiribati meetinghouse institution, te maneaba, is considered in terms of oral tradition as well as present-day practices and customs. (iii) Kiribati dancing (te mwaie) is examined through a discussion of competing dance groups, followed by an extended case study of four dance events. In the course of this work the community of close to four hundred inhabitants is depicted as constructed primarily of clans and households, but also of churches, work co-operatives and dance groups, but also as a significant and valued social unit in itself, and a part of the wider island district. In these partly cross-cutting and overlapping social matrices, people are alternatingly organised by the distinct values and logic of differentiation and undifferentiation. At different levels of social integration and in different modes of social and discursive practice, there are heightened moments of differentiation, followed by active undifferentiation. The central notions concerning power and authority to emerge are, firstly, that in order to be valued and utilised, power needs to be controlled. Secondly, power is not allowed to centralize in the hands of one person or group for any long period of time. Thirdly, out of the permanent reach of people, power/authority is always, on the one hand, left outside the factual community and, on the other, vested in community, the social whole. Several forms of differentiation and undifferentiation emerge, but these appear to be systematically related. Social differentiation building on typically Austronesian complementary differences (such as male:female, elder:younger, autochtonous:allotochtonous) is valued, even if eventually restricted, whereas differentiation based on non-complementary differences (such as monetary wealth or level of education) is generally resisted, and/or is subsumed by the complementary distinctions. The concomitant forms of undifferentiation are likewise hierarchically organised. On the level of the society as a whole, undifferentiation means circumscribing and ultimately withholding social hierarchy. Potential hierarchy is both based on a combination of valued complementary differences between social groups and individuals, but also limited by virtue of the undoing of these differences; for example, in the dissolution of seniority (elder-younger) and gender (male-female) into sameness. Like the suspension of hierarchy, undifferentiation as transformation requires the recognition of pre-existing difference and does not mean devaluing the difference. This form of undifferentiation is ultimately encompassed by the first one, as the processes of the differentiation, whether transformed or not, are always halted. Finally, undifferentiation can mean the prevention of non-complementary differences between social groups or individuals. This form of undifferentiation, like the differentiation it works on, takes place on a lower level of societal ideology, as both the differences and their prevention are always encompassed by the complementary differences and their undoing. It is concluded that Southern Kiribati society be seen as a combination of a severely limited and decentralised hierarchy (differentiation) and of a tightly conditional and contextual (intra-category) equality (undifferentiation), and that it is distinctly characterised by an enduring tension between these contradicting social forms and cultural notions. With reference to the local notion of hardness used to characterise custom on this particular island as well as dance in general, it is argued in this work that in this Tabiteuean community some forms of differentiation are valued though strictly delimited or even undone, whereas other forms of differentiation are a perceived as a threat to community, necessitating pre-emptive imposition of undifferentiation. Power, though sought after and displayed - particularly in dancing - must always remain controlled.

Kahdestaan kotona : Tutkimus vanhoista pariskunnista

In this study, which pertains to the field of social gerontology and family research, I analyse the meaning of everyday life as perceived by elderly couples living at home. I use the ethnographic approach, with the aim of interpreting meanings from the elderly people s personal point of view and to increase understanding of their way of life. The study deepens our conception of what gives purpose to the everyday life of elderly people. The number of elderly couples is growing and, to an increasing extent, a couple will live and cope together to a ripe old age. Such coping can also be viewed as an important resource for society. Ethnography tries to get close to people's life practices. I examine the day-to-day life of elderly couples based on textual data, which I obtained by visiting the homes of 16 couples in a total of five small municipalities in Southern Finland. The couples had married soon after the war or in the early 1950s. I found that the aspiration towards continuity, which unites the concepts of place and home, housework and a long marriage, is the most important notion connecting the discussion themes. The results show that in the opinion of the elderly, the concept of a good life is intertwined with a long marriage spent at home, as well as its values. Old people find that they lead an independent life if they feel that they can hold on to the key features of their way of life. Elderly couples ability to cope with everyday life involves taking care of housework and other tasks around the home together. This means that they support one another and have common goals and aspirations. Daily tasks provide substance in the lives of elderly couples. Each day has its rhythm, and the pace of this rhythm is set by routine and habits. Satisfaction stems from the fact that you can do something you are good at. The couples have also revised the division of housework. Men have learned to perform new tasks around the house when their wives can no longer manage them by themselves. Some tasks are given up. Day-to-day life at home and around the house provides room for men s participation. Mutual support and care between husband and wife can also protect them from having to resort to outside or official help. Old couples integrate their life experiences and memories, as well as present and future risks and opportunities. They wish to carry on their lives as before, and still think that their present life corresponds with their idea of a good life. Key words: elderly couples, continuity theory of aging, everyday life, social gerontology, family research

Joseph A. Schumpeter's Theory of Social and Economic Evolution : a Reconstruction and Critique

The book presents a reconstruction, interpretation and critical evaluation of the Schumpeterian theoretical approach to socio-economic change. The analysis focuses on the problem of social evolution, on the interpretation of the innovation process and business cycles and, finally, on Schumpeter s optimistic neglect of ecological-environmental conditions as possible factors influencing social-economic change. The author investigates how the Schumpeterian approach describes the process of social and economic evolution, and how the logic of transformations is described, explained and understood in the Schumpeterian theory. The material of the study includes Schumpeter s works written after 1925, a related part of the commentary literature on these works, and a selected part of the related literature on the innovation process, technological transformations and the problem of long waves. Concerning the period after 1925, the Schumpeterian oeuvre is conceived and analysed as a more or less homogenous corpus of texts. The book is divided into 9 chapters. Chapters 1-2 describe the research problems and methods. Chapter 3 is an effort to provide a systematic reconstruction of Schumpeter's ideas concerning social and economic evolution. Chapters 4 and 5 focus their analysis on the innovation process. In Chapters 6 and 7 Schumpeter's theory of business cycles is examined. Chapter 8 evaluates Schumpeter's views concerning his relative neglect of ecological-environmental conditions as possible factors influencing social-economic change. Finally, chapter 9 draws the main conclusions.

Conformal Field Theory Methods for Variants of Schramm-Loewner Evolutions

This thesis consists of an introduction, four research articles and an appendix. The thesis studies relations between two different approaches to continuum limit of models of two dimensional statistical mechanics at criticality. The approach of conformal field theory (CFT) could be thought of as the algebraic classification of some basic objects in these models. It has been succesfully used by physicists since 1980's. The other approach, Schramm-Loewner evolutions (SLEs), is a recently introduced set of mathematical methods to study random curves or interfaces occurring in the continuum limit of the models. The first and second included articles argue on basis of statistical mechanics what would be a plausible relation between SLEs and conformal field theory. The first article studies multiple SLEs, several random curves simultaneously in a domain. The proposed definition is compatible with a natural commutation requirement suggested by Dubédat. The curves of multiple SLE may form different topological configurations, ``pure geometries''. We conjecture a relation between the topological configurations and CFT concepts of conformal blocks and operator product expansions. Example applications of multiple SLEs include crossing probabilities for percolation and Ising model. The second article studies SLE variants that represent models with boundary conditions implemented by primary fields. The most well known of these, SLE(kappa, rho), is shown to be simple in terms of the Coulomb gas formalism of CFT. In the third article the space of local martingales for variants of SLE is shown to carry a representation of Virasoro algebra. Finding this structure is guided by the relation of SLEs and CFTs in general, but the result is established in a straightforward fashion. This article, too, emphasizes multiple SLEs and proposes a possible way of treating pure geometries in terms of Coulomb gas. The fourth article states results of applications of the Virasoro structure to the open questions of SLE reversibility and duality. Proofs of the stated results are provided in the appendix. The objective is an indirect computation of certain polynomial expected values. Provided that these expected values exist, in generic cases they are shown to possess the desired properties, thus giving support for both reversibility and duality.

Interculturality in Theory and Practice in the Master's Programme of Intercultural Bilingual Education in Bolivia

Tämän tutkielman aiheena on kulttuurienvälisyys kulttuurienvälisessä kaksikielisessä opetuksessa (Educación Intercultural Bilingüe, EIB) Boliviassa ja erityisesti kulttuurienvälisen kaksikielisen koulutuksen maisteriohjelmassa (Maestría en Educación Intercultural Bilingüe), jota koordinoi PROEIB Andes -järjestö yhteistyössä Cochabamban Universidad Mayor de San Simónin kanssa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten kulttuurienvälisyys määritellään ja mitä se käytännössä merkitsee opetuksen eri osa-alueilla: sisällöissä, opetusmetodeissa ja -materiaaleissa sekä arvioinnissa. Koska kulttuurienvälisen kaksikielisen opetuksen toteutus ja tutkiminen eri Latinalaisen Amerikan maissa on tähän asti painottunut lähes yksinomaan perusopetukseen, pyrin työssäni keskittymään kulttuurienvälisyyden ilmentymiin nimenomaan bolivialaisessa korkeakoulukontekstissa. Tutkielman aineistona on käytetty kahdeksaa EIB -asiantuntijoiden teemahaastattelua, jotka FM Eila Isotalus on tehnyt Boliviassa vuonna 2004. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriasidonnaista eli abduktiivista sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkielman teoriatausta koostuu yhtäältä kulttuurienvälisyyteen ja monikulttuurisuuteen liittyvien käsitteiden määrittelystä, ja toisaalta kulttuurienväliseen opetukseen liittyvien mallien esittelystä. Aineiston analyysissä avuksi on ollut etenkin James A. Banksin teoria monikulttuurisen opetuksen viidestä ulottuvuudesta, joiden kautta on voitu pohtia kulttuurienvälisyyden toteutumista opetuksen eri osa-alueilla ja nostaa esille bolivialaisen kulttuurienvälisen opetuksen erityispiirteitä. Aineiston analyysissä ilmenee, että kulttuurienvälisyyden käsitteen määrittely on vahvasti kontekstisidonnainen ja jatkuva prosessi, johon vaikuttavat eri toimijoiden näkemykset ja vaatimukset. EIB -asiantuntijoiden esittämät määrittelyt voidaan jakaa makro- ja mikrososiaaliseen kategoriaan sen mukaan, nähdäänkö kulttuurienvälisyys ensisijaisesti yhteiskunnallisena vai yksilötason käsitteenä. Aineistossa korostuu ajatus latinalaisamerikkalaisesta kulttuurienvälisyydestä poliittisena käsitteenä, jonka keskiössä on vaatimus yhteiskunnallisten valtasuhteiden muutoksesta. Yksi suurimmista haasteista kulttuurienvälisyyden toteuttamisessa bolivialaisessa korkeakouluopetuksessa ovat akateemiseen kulttuuriin liittyvät perinteet, jotka vaikeuttavat uusien toimintatapojen omaksumista. Kulttuurienvälisyys opetuksessa on toistaiseksi tarkoittanut etupäässä sisältöjen monipuolistamista lisäämällä opetusohjelmiin elementtejä paikallisista kulttuureista. Tärkeänä askeleena EIB:n kehityksessä voidaan pitää painopisteen siirtymistä sisältökysymyksistä kulttuurienvälisten opetusmetodien luomiseen. Näiden opetusmenetelmien tulisi pohjautua ymmärrykseen oppimisesta kokonaisvaltaisena, yhteisöllisenä prosessina ja siten kuroa umpeen kuilua koulun ja yhteisöjen arkielämän välillä. Opetusmenetelmien ja -materiaalien suhteen keskeinen kulttuurienvälisyyteen liittyvä kysymys on intiaanikansojen suullisen kulttuurin ja tiedon jakamisen perinteiden hyödyntäminen opetuksessa. Maisteriohjelman opiskelijoiden arvioinnissa pyritään huomioimaan yksilön kokonaisvaltainen kehitys pelkkien opintosuoritusten sijasta, mutta arvosanoihin pohjautuvasta arvostelukäytännöstä ei ole toistaiseksi voitu luopua yliopiston vaatimusten vuoksi. Kaiken kaikkiaan kulttuurienvälisyyden toteuttaminen EIB:ssä ja maisteriohjelmassa on pitkän tähtäimen prosessi, joka vaatii perinteisten opetuskäytäntöjen kyseenalaistamista ja korkeakouluopetuksessa myös akateemisen kulttuurin haastamista. On oleellisen tärkeää, että prosessiin osallistuvat asiantuntijoiden ohella myös esimerkiksi opiskelijat, intiaaniyhteisöt ja -järjestöaktiivit.